Tämä mun ongelma on "kaksiosainen", toinen liittyy kyllä parisuhteeseen...
Mulla on ystävä, jonka kanssa olen taas alkanu olemaan enemmän tekemisissä. Ongelma on, että hän asuu 30km:n päässä JA hän luulee omistavansa minut. Joka päivä tulee monta tekstaria "tuu meille, mennään kävelylle ku jalkoja niin pakottaa" tai "mulla on niin yksinäistä, tuu käymään" tai "mies lähtee töihin, tuu seuraksi" tms tms... Lopuksi hän soittaa ja pyytelee ja kinuaa... AARGH!
Hän ei usko eikä tajua eikä hiffaa (vaikka oon monasti selittäny) että mulla ei ole rahaa pistää 10e:n pensoja joka päivä likoon! Hän ei itse IKINÄ ole tullut meille, hänellä ei ole peheenäitinä rahaa (ja opiskelijallako on.....) Hän soittelee ja osin syyllistääkin minua siitä etten aina tule lohduttamaan ja pitämään seuraa.
Vaikka sanon selvästi lähtiessäni etten tule enää tällä viikolla käymään, silti hän pistää viestiä ja soittelee, joka päivä. Tänään eka viesti oli tullut ennekuin edes heräsin. Ihan kuin se olisi minun syyni jos hänellä on paha olo tai yksinäistä tai jotain, miksen minä jo laukkaa paikalle!
Hänellä on kyllä muitakin kavereita lähempänä, minä TIEDÄN sen. Meillä kyllä synkkaa muuten hyvin, mutta en minä voi siellä asua (vaikka varmasti saisin jos haluaisin). Pelottavin piirre on, että kun olen lähdössä pois hänen luotaan, hän ei ota kuuleviin korviinsa kun sanon "mun pitäis varmaan mennä". Hän jatkaa puhetta kuin ei olisi kuullutkaan. Sitten kun mene ovesta ulos, hän keksii vielä lisää tekemistä ja syitä miksen saa vielä lähteä.. "keitetään vielä kahvit ettet nukahda rattiin" tai jotain muuta perusteltua...
Ja toinen osa... Mieheni ei pidä tästä alkuunkaan. Pitkän matkan vuoksi olen sitten yleensä pois koko illan jos lähden, ja hän on jo nukkumassa kun tulen. Rahaa menee vaikkei sitä oikeasti olisikaan. Se siitä yhteisestä ajasta. Hänkin syyttää minua osin koska en saa (enkä edes halua) suoraan sanottua tälle ystävälleni rumasti mutta suoraan (kun ystävällisesti ei auta...).
En halua suututtaa ystävääni, hän on muuten ihan mukava mutta minua oikeasti ahdistaa tuo jatkuva ruinaaminen ja ehdottelu ja erinäinen pakottaminenkin...
Mulla on ystävä, jonka kanssa olen taas alkanu olemaan enemmän tekemisissä. Ongelma on, että hän asuu 30km:n päässä JA hän luulee omistavansa minut. Joka päivä tulee monta tekstaria "tuu meille, mennään kävelylle ku jalkoja niin pakottaa" tai "mulla on niin yksinäistä, tuu käymään" tai "mies lähtee töihin, tuu seuraksi" tms tms... Lopuksi hän soittaa ja pyytelee ja kinuaa... AARGH!
Hän ei usko eikä tajua eikä hiffaa (vaikka oon monasti selittäny) että mulla ei ole rahaa pistää 10e:n pensoja joka päivä likoon! Hän ei itse IKINÄ ole tullut meille, hänellä ei ole peheenäitinä rahaa (ja opiskelijallako on.....) Hän soittelee ja osin syyllistääkin minua siitä etten aina tule lohduttamaan ja pitämään seuraa.
Vaikka sanon selvästi lähtiessäni etten tule enää tällä viikolla käymään, silti hän pistää viestiä ja soittelee, joka päivä. Tänään eka viesti oli tullut ennekuin edes heräsin. Ihan kuin se olisi minun syyni jos hänellä on paha olo tai yksinäistä tai jotain, miksen minä jo laukkaa paikalle!
Hänellä on kyllä muitakin kavereita lähempänä, minä TIEDÄN sen. Meillä kyllä synkkaa muuten hyvin, mutta en minä voi siellä asua (vaikka varmasti saisin jos haluaisin). Pelottavin piirre on, että kun olen lähdössä pois hänen luotaan, hän ei ota kuuleviin korviinsa kun sanon "mun pitäis varmaan mennä". Hän jatkaa puhetta kuin ei olisi kuullutkaan. Sitten kun mene ovesta ulos, hän keksii vielä lisää tekemistä ja syitä miksen saa vielä lähteä.. "keitetään vielä kahvit ettet nukahda rattiin" tai jotain muuta perusteltua...
Ja toinen osa... Mieheni ei pidä tästä alkuunkaan. Pitkän matkan vuoksi olen sitten yleensä pois koko illan jos lähden, ja hän on jo nukkumassa kun tulen. Rahaa menee vaikkei sitä oikeasti olisikaan. Se siitä yhteisestä ajasta. Hänkin syyttää minua osin koska en saa (enkä edes halua) suoraan sanottua tälle ystävälleni rumasti mutta suoraan (kun ystävällisesti ei auta...).
En halua suututtaa ystävääni, hän on muuten ihan mukava mutta minua oikeasti ahdistaa tuo jatkuva ruinaaminen ja ehdottelu ja erinäinen pakottaminenkin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän se nyt noin voi mennä, eikö tuo ystäväsi tajua , että sinullakin on myös oma elämä elettävänä ja että miehesi on kumminkin miehesi yhtään asiaa vähättelemättä...kuulostaa muutenkin vähän hössöltä tuo kaverisi, onkohan mahdollisesti korvien välissä kaikki kohdallaan? Kyllä nyt luulisi suomenkielen tehoavan ,jos kerta napakasti toteaa, ettei pääse tällä viikolla käymään...hieman outoo
musta kans alkaa tuntumaan ettei sillä oo kaikki tallella..
Ku ennemmin me ollaan nähty vaan satunnaisesti samassa kaveriporukassa tms. eikä se oo ollu yhtää tollanen, mutta tää kaikki häslääminen alkas sen jälkeen kun kävimme ekaa kertaa heillä kotona kylässä (muutama viikko sitten).
Oikeesti tollanen omistamisen halu pelottaa, hän kerran jopa todella törkeästi valehteli mulle päin naamaa kun se olisi saattanut edesauttaa meidän yhteisen baari-illan toteutumista.
Olisiko mahdollista, että hän olisi bi-seksuaali tai lesbo ja jotenkin ihastunut/rakastunut sinuun? Tai sitten hän on vain todella yksinäinen ja sen vuoksi takertuu sinuun tuolla tavalla. Oletko varma, että hänellä todella on muita kavereita? Vai puhuuko hän vaan siihen tyyliin että olisi? Ehkä muutkin kaverit ovat hylänneet hänen tuon ripustutumisen vuoksi...? Tai sitten hänellä vaan päässää viiraa.
Ei hän lesbo ole, hän välillä kertoo heidän seksijutuistaan turhankin avoimesti... Viimeksi kun menin heille kylään ja hänen miehensä lähti pian töihin, niin rouva tokaisee että "onneks et tullu ennemmin ku mulla oli tuon äijän kulli vielä suussa!". Voi kraist, halusinko mä oikeesti tietää..!?!
Ja kyllä, hänellä on muitakin ystäviä, minä tiedän ja tunnen näitä ihmisiä. Hän vaan on ottanut minusta jonkinlaisen kiintopisteet...
Tänään tuli taas pari viestiä aamusella, aina vaan tuntuu paranevan... Hän nimittäin oli ostanut hiusvärin samaa sävyä ku mulla ja lainannu siskoltaan rahaa että hänkin saa käydä ostamassa samanlaiset kengät kun minä ostin eilen. Täähän on aiva yläastetouhua jo! Sitte se höpöttää koko ajan että meidän pitää mennä joskus yhdes baariin ja pidetään sinkkuilta, laitetaan sormukset pois ja metsästetään miehiä.. (siksi hän niitä vaatteita ja hiusvärejä haalii). Erona vaan se että hän on ns. iskelmäihminen ja minä kun en mihinkään humppakellariin mee....
Tässäkään ei olisi mitään ongelmaa ellei hän höpöttäisi asiasta koko ajan ja jatkuvasti.
No oletko varma, ettei hän ole myöskään biseksuaali?
Jos kerran ihastuminen on poissuljettu vaihtoehto, niin kyllä sillä kaverillasi täytyy olla päässä vikaa, ei normaali aikuinen ihminen käyttäydy noin. Jos minä olisin sinä, niin hankkiutuisin äkkiä eroon koko tyypistä! Tulee ihan mieleen elokuva Nuori naimaton nainen...
Yks nainen oli kerran muhun ihastunu, eikä se kyllä mielestäni sitä tällä kertaa ole. Ei hän lähentele eikä mitään muutakaan ja ihan miesjutuista puhutaan kun nähdään jne jne.. Mikää ei viittaa sillaseen. Hänellä vaan on tajuton halu olla mun kanssa koko ajan. Vaikka hän oliskin ihastunu niin ei kai hänen tuolla tavalla tarvitsisi laittaa, siltikään. En ymmärrä, men jaksaasi...
Niin, tulee mieleeni elokuva sähköputkimies... Ei kyllä kauas heitä.. =)
Ystävälläsi on varmaankin omat syynsä roikkua sinussa, mutta...silti. Olin itse joskus aikoinaan vastaavassa tilanteessa, yksinkertaisesti en jaksanut ajella edestakaisin ja elää "toista seurustelusuhdetta" kaverin kanssa. Ja toiseksi, rahanmenokin otti päähän. Suoraan voi sanoa, mutta omalla kohdallani ainakaan se ei toiminut, meni lopulta siihen että kaveri lupasi maksaa osan bensoista kunhan tulen :O
Toimivat keinot olivat sanoa:
1.mies on suunnitellut jotakin yhteistä sille ja sille illalle ja hermostuu jos lähden
2.rahaa ei ole penniäkään, ei mihinkään enkä saa sitä mistään lainattua (näillä roikkuvilla kavereilla on joskus käsittämätön kyky olla ymmärtämättä raha-asioita)
3. joku todella "pakollinen" tapaus on tulossa viikoksi kylään (tyyliin appivanhemmat)
Suosittelen tosiaan että otat pienen pesäeron, ystävyys kyllä pysyy vaikka kaveri alkuun vähän loukkaantuisikin, mutta rajansa kaikella..ystävyyssuhde ei ole enään terve kun se alkaa täyttää ajankäytön suhteen seurustelun tuntomerkit, mistään lesboudesta tuskin on kyse mitä joku ehdotti.
Äläkä tunne huonoa omaatuntoa, ihminen joka ripustautuu on myös herkkä syyllistämään...sinulla ei ole mitään syytä ottaa huonoa omaatuntoa niskoillesi.
Tärkeysjärjestys kuitenkin on, että ensin oma perhe(=parisuhde) sitten kaverit.
...niin viestittelyissä ja muussa yhteydenpidossa, ensin se järkyttyy, mutta huomaa kyllä pärjäävänsä ilman noin intensiivistä roikkumista ja tilanne rauhoittuu. Tyyppi on tehny ystävästään itselleen idolin tai jotain...vittumaista kyllä, vie energiaa niin että napsuu =( huh, huh! Neuvosi oli hyviä Kicky =)