olemaan kanssaan. Hän yrittää kaikin tavoin saada minut seuraansa ja mua ahdistaa jo. Soittelee, viestittelee koko ajan että minun pitäisi lähteä kylään hänen luo. Mulla on omakin elämä enkä oo mikään porvari, ei sitä bensaa kraanasta tule (matka pitkä).
Tänään oli viimenen tikki kun olimme kaupungilla kahvilla (hänen autollaan), hän oli jättänyt lapsensa hoitoon siskolleen. Noh, kahvit juotiin ja polteltiin ja lähdettiin pois. Minä pyysin, että hän vie minut kotiin ennekuin menee muksuja hakemaan. Ei mitään reaktiota. Yritin sanoa että mun pitää mennä lukemaan tenttiin ja tiskitkin on tiskaamatta, mutta ei vieläkään mitään. Niin me kaarsimme hänen siskonsa pihaan ja hän alkoi tekemään ruokaa että saamme syödä.. Siellä sitten istuin niin kauan kunnes tuli lasten nukkumaanmenoaika.. Hän (jälleen) pakotti minut olemaan kanssaan, hän ei halua hyväksyä sitä että minun pitää mennä poiskin joskus. Oikeesti, jos ehdottaisin hänelle että jätä miehes ja muutetaan yhteen niin hän varmaankin suostuisi.
Hän on kyllä hyvä tyyppi ja meillä synkkaa muuten, mutta tuo jo sairaalloiseksi käyvä yhdessäolemisen tarve alkaa jo pelottaakin.
Hänellä oli tanssikilpailut tuossa joku aika sitten ja minä sanoin heti että mulla ei oo rahaa niihin lippuihin. Hän ei ottanut onkeensa, kaksi viikkoa hän lähetteli viestejä ja yritti vokotella ja perustella ja järjestellä niin että olisin tullut. Hän valehtelikin minulle päin naamaa koska se oli eduksi sille että olisin lähtenyt.
Mitä mää teen?!
Tänään oli viimenen tikki kun olimme kaupungilla kahvilla (hänen autollaan), hän oli jättänyt lapsensa hoitoon siskolleen. Noh, kahvit juotiin ja polteltiin ja lähdettiin pois. Minä pyysin, että hän vie minut kotiin ennekuin menee muksuja hakemaan. Ei mitään reaktiota. Yritin sanoa että mun pitää mennä lukemaan tenttiin ja tiskitkin on tiskaamatta, mutta ei vieläkään mitään. Niin me kaarsimme hänen siskonsa pihaan ja hän alkoi tekemään ruokaa että saamme syödä.. Siellä sitten istuin niin kauan kunnes tuli lasten nukkumaanmenoaika.. Hän (jälleen) pakotti minut olemaan kanssaan, hän ei halua hyväksyä sitä että minun pitää mennä poiskin joskus. Oikeesti, jos ehdottaisin hänelle että jätä miehes ja muutetaan yhteen niin hän varmaankin suostuisi.
Hän on kyllä hyvä tyyppi ja meillä synkkaa muuten, mutta tuo jo sairaalloiseksi käyvä yhdessäolemisen tarve alkaa jo pelottaakin.
Hänellä oli tanssikilpailut tuossa joku aika sitten ja minä sanoin heti että mulla ei oo rahaa niihin lippuihin. Hän ei ottanut onkeensa, kaksi viikkoa hän lähetteli viestejä ja yritti vokotella ja perustella ja järjestellä niin että olisin tullut. Hän valehtelikin minulle päin naamaa koska se oli eduksi sille että olisin lähtenyt.
Mitä mää teen?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ite sä päätät elämästäs. Ihmettelen, että miten kukaan voi toista noin vain pakottaa tekemään jotakin. Ota nyt hyvä ihminen vähän etäisyyttä siihen "ystävääs", tai sano suoraan, ettei tuollainen peli vetele.
Itseppähän olet kantesi valinnut.