Minulla ja miehelläni avioeron harkintaika menossa. Takana 12 vuoden suhde.Mies asuu eri osoitteessa ja minä lasten kanssa vanhassa kodissamme.
Vuosi mennyt siitä kun mieheni ilmoitti haluavansa erota koska ei rakasta minua.3kuukautta hän on asunut poissa luotamme.
Mennyt vuosi on ollut todella vaikeaa, on riidelty,loukattu toisiamme (hän enemmän kuin minua kuin minä häntä), roikuttu toisisamme, eikä kummallakaan ketään toista.
Mieheni on vain kokoajan antanut ymmärtää ettei rakasta eikä halua minua enään.(Minkäänlaiseen keskusteluun hän ei ole koko aikana suostunut/pystynyt.)
Viime viikonloppuna viimein "luovutin." Sanoin hänelle "tuskan tuottamisen on aika loppua ja on aika jatkaa elämää eteenpäin.(vaikka edelleenkin rakastan häntä) Sanoin myös jo viimein uskovani ettei hän minua halua ja rakasta, on hän niin selvästi sen menneenä vuotena minulle jo osoittanut,
että haluaa minusta eroon päästä.
Mieheni vastaus oli aika yllättävä, ei hän kuulemma haluakkaan minusta eroon päästä, muttei tiedä mitä haluaa. Viimepäivinä olen kuitenkin saanut hänestä paljon enemmän "irti" kuin kertaakaan koko eroprosessin aikana.Nyt hän on myöntänyt tunteita vielä minua kohtaan olevan. Eikä hänellä kuulemma ole ollut, eikä ole, eikä tule ikinä olemaankaan ketään toista.
Enpä tiedä miten pitäisi tästä edetä. En oikein uskalla yrittää aloittaa vakavaa keskustelua suhteestamme, niin monta kertaa olen tullut torjutuksi. Annoin hänelle vielä miettimisaikaa ja sanoin että sitten se on tiedettävä, joko minulle selkeä viesti siitä että haluaa yrittää uudestaan tai lähdetään eri suuntiin.
Mutta tilanne ei voi jatkua nykyisellään,tällä hetkellä kukaan meistä ei ole onnellinen.
Vuosi mennyt siitä kun mieheni ilmoitti haluavansa erota koska ei rakasta minua.3kuukautta hän on asunut poissa luotamme.
Mennyt vuosi on ollut todella vaikeaa, on riidelty,loukattu toisiamme (hän enemmän kuin minua kuin minä häntä), roikuttu toisisamme, eikä kummallakaan ketään toista.
Mieheni on vain kokoajan antanut ymmärtää ettei rakasta eikä halua minua enään.(Minkäänlaiseen keskusteluun hän ei ole koko aikana suostunut/pystynyt.)
Viime viikonloppuna viimein "luovutin." Sanoin hänelle "tuskan tuottamisen on aika loppua ja on aika jatkaa elämää eteenpäin.(vaikka edelleenkin rakastan häntä) Sanoin myös jo viimein uskovani ettei hän minua halua ja rakasta, on hän niin selvästi sen menneenä vuotena minulle jo osoittanut,
että haluaa minusta eroon päästä.
Mieheni vastaus oli aika yllättävä, ei hän kuulemma haluakkaan minusta eroon päästä, muttei tiedä mitä haluaa. Viimepäivinä olen kuitenkin saanut hänestä paljon enemmän "irti" kuin kertaakaan koko eroprosessin aikana.Nyt hän on myöntänyt tunteita vielä minua kohtaan olevan. Eikä hänellä kuulemma ole ollut, eikä ole, eikä tule ikinä olemaankaan ketään toista.
Enpä tiedä miten pitäisi tästä edetä. En oikein uskalla yrittää aloittaa vakavaa keskustelua suhteestamme, niin monta kertaa olen tullut torjutuksi. Annoin hänelle vielä miettimisaikaa ja sanoin että sitten se on tiedettävä, joko minulle selkeä viesti siitä että haluaa yrittää uudestaan tai lähdetään eri suuntiin.
Mutta tilanne ei voi jatkua nykyisellään,tällä hetkellä kukaan meistä ei ole onnellinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sama tilanne meillä, minä vain se mies. Nyt paikallaan katsoa mitkä on ne tunteet, mitä halutaan tehdä, onko parempi erota lopullisesti vai yrittää tosissaan. Riitoja tarpeeksi aviossa, joten ei aihetta enää riidellä. Ehkä ratkaisu on se että aloittaa uudestaan tapaamaan toista, samalla tavalla kuin ketä tahansa uutta tuttavuutta eikä heti syöksy saman katon alle. Päivä kerrallaan katsoa mitä tulee. Tekee sitoumuksen että kummatkin yrittää täysillä, se tarkoittaa että muita ei ole rinnalla. Ehkä perheterapiaan samalla keskustelemaan että asiat tulee puhuttua ja eri näkökulmia tulee asiaan?
Meillä kävi niin että kokeiltiin tuota eri osoitteista seurustelua,otettiin siltä kannalta että ihan niinkuin uudenkin kanssa oltais. Mutta kun ihmiset ei sovi yhteen ni ei sovi,ei siitä pääse mihinkään. Aluksi oli mukavaa ja leppoisaa ja kaikki näytti hienolta,mutta samat vanhat kaunat tulee esille ennemmin tai myöhemmin.Lähtijä huomasi ettei kumminkaan haluakaan takaisin ja lähti taas. Jätetty särki sydämmensä uudestaan ja tällä kertaa pahemmin kuin ensimmäisellä kerralla,tämän kun piti olla se toinen mahdollisuus.
Uskokaa hyvät ihmiset kertarykäisyllä,jos ei suhde sujunut yhdessä ollessa,ei se suju toisellakaan yrittämällä. Parempi hyväksyä faktat ja katsoa eteenpäin,soutaminen ja huopaaminen aiheuttaa vaan sydänsuruja ja entistä pahempia pettymyksiä.
pariskunnan,jonka avioliitto oli kriisissä ja mies vaihtoi paikkakuntaa harkitsemisajan aikana. Nyt ovat kuitenkin uudelleen yhdessä ja selvittäneet kuulemma ongelmat. Tyytyväisiä toisiinsa. Niin että ei se aina niinkään mene kuin sinulla.
Itse en edes yrittänyt enää moista, kun mun tapauksessa se ei olisi hyödyttänyt enää mitään.
Minulla oli sama tilanne. Oltiin seurusteltu 1v (ei nyt mikään pitkä aika), mutta kuitenkin. olimme n6kk erossa ja tapasimme eräissä uudenvuoden juhlissa. Ja sen jälkeen olemme olleet kohta 7 vuotta yhdessä
Jos on rakkautta suhteessa ja ongelmat johtuu jostain konkreettisesta niin varmaan siihen auttaa terapiat ja muut konstit.Rakkaus jos on hävinnyt niin ei siihen sitten enää mikään auta,pitkittäminen tuo vain tuskaa kaikille.
Hieno homma, kun saa asiat kuntoon. Yrittäminen on vaivan arvoista,kun on jotain mahdollisuuksia ja edellytyksiä suhteelle.
avioliitostani voin sanoa samoin, että lopussa oli kaikki jo turhaa. Olin aivan lopussa enkä tuntenut yksinkertaisesti mitään miestäni kohtaan. Tunteet olivat todellakin kuolleet. Halusin vain saada olla rauhassa ilman jatkuvaa ponnistelua tuulimyllyjä vastaan.
Olet oikeassa, että on tilanteita, joissa energian voi todellakin käyttää toisin. Kuluu vain turhaan aikaa ja lisää pelkästään surkeutta.
Itse erosin 11 vuotta kestäneestä avoliitosta noin vuosi sitten, syynä se etten enää rakastanut miestäni. Viime talvena kuitenkin kokeilimme yhdessäoloa vielä kerran, tarkoituksena yrittää tosissaan. Meillä menikin pääasiassa ihan hyvin, tai oikeastaan loistavasti, teimme kaikenlaista uutta yhdessä ja keskustelimme täysin eri tasolla kuin aiemmin. Valitettavasti rakkaus ei kuitenkaan palannut takaisin, tunsin ja tunnen edelleenkin exääni kohtaan kiintymystä, mutta en mitään sen kummempaa. Voisin ehkä palata yhteen hänen kanssaan, mutta tietäisin että silloin joutuisin elämään ilman rakkautta, eikä hänen yksipuolinen rakkautensa minua kohtaan riitä, se vain ärsyttää kun omat tunteet eivät ole samanlaisia.
Mietipä rakastaako miehesi sinua, vai onko kysymys kiintymyksestä ja tottumuksesta. Kun kaksi ihmistä on viettänyt yhdessä vuosikaudet kaiken jakaen jää aina jäljelle jonkinlaisia tunteita, ei siitä tiiviistä kahden paketista ihan yhtäkkiä voi yhdeksi muuttua. Terapiaakin voi tietysti kokeilla, erityisesti jos miehesi ei puhu asioista niin se voi auttaa. Tunteiden puuttumiseen se ei kylläkään tuo pelastusta.
Jos miehesi ei rakasta sinua niin hän lähtee uudestaan ja taas uudestaan ja sinä olet se joka kärsii seuraukset.
ja mistä sen tunnistaa? Mistä tietää onko tunteet exään rakkautta vai tottumusta? Rakkauden tuntomerkit?
sitä tulee monesti miettineeksi mitä rakkaus on. Minulle se on sitä että haluan elää toisen kanssa, välitän hänestä juuri sellaisena kuin hän on,vikoineen kaikkineen, ilman häntä en tunne olevani kokonainen, rinnassa iso möykky ja ikävä häntä. En kaipaa enään mitään ns. hullaantumisen tunnetta vaan sitä yhdessä elettävää arkea missä ollaan tasavertaisia kumppaneita ja missä tietää olevansa toiselle tärkeä, haluan kasvattaa lapsemme yhdessä. Toki kaipaan myös loistavaa seksielämäämme, läheisyyttä ja hellyyttä. Kaikkea sitä mitä suhteemme oli. Mieheni oli minun suurirakkauteni ja on edelleen.
Kaiketi pitää sitten keskustella hänen kanssaaan siitä mitä rakkaus hänelle on. Niin sitten tiedämme onko meillä mahdollisuuksia.
Tottumukseen ei yleensä kuulu himoa.
..on ihastusta, kiinnostusta, intohimoa. Sitä että et voi olla hymyilemättä kun ajattelet hänen fanaattisia, mutta hellyttäviä pikku maneerejaan ja ärsyttäviä tapojaan. Sitä ettet malta odottaa pääseväsi kotiin kertomaan tylsästä päivästäsi ja kuulemaan hänen marinaansa omastaan. Sitä että hän ymmärtää mitä tarkoitat. Sitä että sinä ymmärrät mitä hän tarkoittaa. Sitä että saat olla oma itsesi. Ja sitä että riidan keskellä äriset hänelle, otat korvista kiinni ja moiskautat ison pusun keskelle hänen ärsyttävää naamatauluaan, koska se tuntuu hyvältä.
tämä...
"Virtahepo" Hellsten sanoo kirjassaan jotenkin "Jos haluat saada jotakin - päästä irti"
Mielestäni hän aika sattuvasti kuvaa tilannetta, missä parisuhteessa toinen kokee olevansa ikäänkuin vankilassa. Kun sitten kahleet irroitetaan niin huomataan kaikki ne hyvät, jota on ylenkatsottu.
Terapian tarkoitus on auttaa ihmisiä tuntemaan itsensä ja siten ilmaisemaan mitä he haluavat. Eli siinä mielessä terapia vois auttaa. Sitä että muuttuuko kukaan miksikään, ei kuitenkaan voi tietää.
lukemassa parisuhdepalstalla nim. aviovaimo on kirjoittanut otsikolla anteeksi anto 8.9-03 (pvm.12.9)
Ero tuntuu aina raskaalta, usein surulliselta ja vie kai yleensä aikaa saada tunteita balanssiin. Näin mä ajattelen omalla kohdallani. Erosta vähän reilu vuosi.
Kuulostaa tosi fiksulta antaa tilaa toisen tunteille ja kait sitä vuosi on osoittanut mitä todella haluaa.
Toivottavasti saat tyydyttävän vastauksen, jotta voit itse mennä haluamaas suuntaan.