Ne jotka ajaa tuntuvaa ylinopeutta, ei ole nähneet miten siinä voi käydä. Itsekin ennen ajelin liian reippaasti, mutta asenteeni muuttui yhdessä illassa. Se kävi näin.
Oli lämmin kesäilta. Mutkainen tie halkoi kauniita maalaismaisemia ja mielen valtasi rento fiilis. Olosuhteet suorastaan houkuttelivat nopeusmittarin pysymään satasen paremmalla puolella, vaikka rajoitus oli kahdeksankymmentä. Järkevästi ajateltuna sekin oli liikaa niin mutkaiselle tielle, jossa oli lisäksi mäkiä ja kumpareita.
Metsän kohdalla tie oli suorempaa ja aurinko paistoi auton takaa, tulosuunnasta. Yhtäkkiä suoran päässä häämötti kapea ja korkea savupilvi. Hidastin vauhtia ja huomasin, että seuraavassa mutkassa oli savuava kasa metalliromua. Pysähdyin ja menin katsomaan.
Lunastuskuntoon romuttuneen auton vieressä itki shokissa nuori kaunis nainen, jolla oli mustelmia ympäri kehoa. Hän oli ajanut toista sataa, ilman turvavyötä ja menettänyt mutkassa autonsa hallinnan. Jollain ihmeellisellä tuurilla hän oli säilynyt elävänä. Auton turvatyynyt oli lauenneet ja naisen pää oli iskenyt turvatyynyn yli ison reiän tuulilasiin. Paikalle saapunut pelastuslaitoksen yksikkö totesi välittömästi, että ilman turvatyynyjä tyttöä ei enää olisi. Selviytyminen oli sittenkin hiuskarvan varassa, koska hän ei käyttänyt turvavyötä.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Mutta sen tapauksen nähtyäni en ole ajanut ylinopeutta. En ole näpelöinyt ajaessani radioa, kännykkää tai navigaattoria. Olen vain ja ainoastaan keskittynyt turvalliseen ajamiseen. Asenteeni liikennettä kohtaan muuttui ihan alitajuisesti.
Oli lämmin kesäilta. Mutkainen tie halkoi kauniita maalaismaisemia ja mielen valtasi rento fiilis. Olosuhteet suorastaan houkuttelivat nopeusmittarin pysymään satasen paremmalla puolella, vaikka rajoitus oli kahdeksankymmentä. Järkevästi ajateltuna sekin oli liikaa niin mutkaiselle tielle, jossa oli lisäksi mäkiä ja kumpareita.
Metsän kohdalla tie oli suorempaa ja aurinko paistoi auton takaa, tulosuunnasta. Yhtäkkiä suoran päässä häämötti kapea ja korkea savupilvi. Hidastin vauhtia ja huomasin, että seuraavassa mutkassa oli savuava kasa metalliromua. Pysähdyin ja menin katsomaan.
Lunastuskuntoon romuttuneen auton vieressä itki shokissa nuori kaunis nainen, jolla oli mustelmia ympäri kehoa. Hän oli ajanut toista sataa, ilman turvavyötä ja menettänyt mutkassa autonsa hallinnan. Jollain ihmeellisellä tuurilla hän oli säilynyt elävänä. Auton turvatyynyt oli lauenneet ja naisen pää oli iskenyt turvatyynyn yli ison reiän tuulilasiin. Paikalle saapunut pelastuslaitoksen yksikkö totesi välittömästi, että ilman turvatyynyjä tyttöä ei enää olisi. Selviytyminen oli sittenkin hiuskarvan varassa, koska hän ei käyttänyt turvavyötä.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Mutta sen tapauksen nähtyäni en ole ajanut ylinopeutta. En ole näpelöinyt ajaessani radioa, kännykkää tai navigaattoria. Olen vain ja ainoastaan keskittynyt turvalliseen ajamiseen. Asenteeni liikennettä kohtaan muuttui ihan alitajuisesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei päättynyt hyvin, kun jäi taas yksi vajaaälyinen geeniperimäämme saastuttamaan.
onhan noita verisiä raatoja nähty, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta omaan ajamiseen.
ei tuo juttu liittynyt minusta ylinopeuteen mitenkään.
>>Olosuhteet suorastaan houkuttelivat nopeusmittarin pysymään satasen paremmalla puolella, vaikka rajoitus oli kahdeksankymmentä. Järkevästi ajateltuna sekin oli liikaa niin mutkaiselle tielle, jossa oli lisäksi mäkiä ja kumpareita.
Jos ilman vöitä ylinopeutta metsään ajanut pysyy ehjänä, voi vyöt kiinni ajaa huoletta puolet kovempaa.
Toisekseen pitää olla aika "käsi" kuljettaja, jos kuivalla asfaltilla ajaa mettään tai sitten pitää vauhtia olla todella reilusti yli sallitun, eikä ymmärrystä, miten kovaa mutkaan voi ajaa...