Meidän piti viettää 5-vuotishääpäivää eilen mieheni kanssa. Aamu alkoi lupaavasti ja mies oli keittänyt minulle ja kahvia ja tehnyt voileivät, jotka tarjoili minulle sänkyyn.
Päivän kuluessa odotin, että hän ehdottaisi jotain, mitä tekisimme 5-vuotishääpäivän kunniaksi. Olimme aiemmin sopineet, että hän järjestäisi minulle jonkin yllätyksen. Iltapäivällä kuitenkin ei tapahtunut mitään, ei kukkia, ei lahjaa ei mitään, joten ajattelin, että lähden itse käymään kaupassa ja ostin kakun, kuohuviinin ja onnittelukortin. Mies ei reagoinut näihin millään tavalla. Huomasin hänen olevan humalassa ja alkavan haukkua minua kaikesta mitä
teen kotona, etten osaa kunnolla tiskata, siivota, enkä keittää kahvia oikein. Lisäksi alkoi tulla huorittelu sanoja kuinka olen huorannut mukamas ympäri kyliä ja nussinut kaikkien kanssa, vaikka en ole liikkunut missään, joten huorittelulle ei ole aihetta. Tätä huorittelua on nyt jatkunut jos useamman kuukauden ajan varsinkin hänen olleessaan kännissä. Hänen kanssaan ollaan keskusteltu selvinpäin asiasta ja hän sanoo, sen olevan oikeutettua, että näin voi vaimolle sanoa.
Kärsin tilanteesta valtavasti ja se loukkaa ihmisyyttäni ja nyt näin hääpäivänä tunsin että en tunne itseäni enää edes ihmiseksi, olen vain roska nurkassa. Olen synnyttänyt hänelle lapsen ja koittanut hoitaa kotia parhaani mukaan. Tehnyt kaikkeni miellyttääkseni häntä, mutta mikään ei tunnut riittävän. Aina teen kaiken väärin.
Olenko liian vaativainen, jos haluan, että edes hääpäivänä voisi tehdä jotain kivaa, ennen kaikkea yhdessä ilman riitaa. Se ei meillä tunnu onnistuvan. Poikamme kärsii myös tilanteesta ja ei ymmärrä missä mennään, kun välillä olen minua ylistetään täydellisesti vaimosta, kunnesa yhtä-äkkiä olenkin vain vitun huora.
5-vuotishääpäivästä mieheni teki helvetillisen
38
5208
Vastaukset
- mietiN vain
no jo on miehellä tapa sanoa Hyvää hääpäivää Rakas !!!
- Mamselli12121951
Kamalaa😢 Narsisti mies taitaa olla🙈
- Kaiken kokenut
...persoonallisuushäiriö. Ihan varma ei tietenkään voi olla, mutta käyttäytyminen viittaa siihen. Ensin nostetaan korkealle jalustalle ja sitten pudotetaan alas ja lujaa... Voimia sinulle.
- Katri36
Kehittyykö tällainen persoonallisuushäiriö pahemmaksi vuosien mittaan?
Onko tämä sairaus hoidettavissa lääkkeillä?
Tämä käytös, jolle en ole saanut vastauksia on vaatinut minulta lähimpänä omaisena ja puolisona hirveästi energiaa ja vienyt voimia hoitaa kotia, avioliittoa, lasta ja firmaamme. Voin mieheni lähellä nyt huonosti. Omat tunteet alkavat olla kuolleet häntä kohtaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavana hetkenä on edessä. Sitten yritän kasata itseäni ja elää "normaalisti".
Oma elämä kärsinyt hirveä paljon tämän avioliiton aikana ja kaikki alkoi, kun menimme naimisiin, pikkuhiljaa salakavalasti. Välillä on paremmin, mutta mieheni ei myönnä ongelmiaan ja niistä keskustelu johtaa vaan uusiin riitoihin.
Nyt tilanne on kärjistynyt, koska odotukset hääpäivän takia olivat eilen korkealla ja sitten kaikki menikin totaalisesti pieleen. Olen aivan lukossa, olen niin loukattu sisältä. Ymmärtäjiä on vähän, monet tuttavat väistelevät tätä ongelmaa, vaikka varmasti tietävät, että jotain on perheessämme nyt pielessä. Kaikki menee silloin jotenkin hyvin, kun teen kaiken mieheni käskyjen mukaan, mutta heti jos olen poikkiteloin ja sanon oman mielipiteeni ja esitän oman tahtoni ollaan kauheissa riidoissa.
Häntä pitäisi aina olla kehumassa, kuinka hyvä aviomies hän on, ahkera yrittäjä, puoliso ja ruoanlaittaja, jos en kehu ja ylistä häntä ollaan ristiriitatilanteessa, jolloin hän alkaa hakea vikoja minusta ja mollata minua.
Olen aika korkeasti koulutettu nainen ja minulla on mukavia akateemisia naisystäviä, joita mies jatkuvasti haukkuu ja moittii tyhmiksi. Kaikki ystävättäreni ovat jotenkin tyhmiä ja vajaaälyisiä ja vain hän itse on tärkeä ja älykäs, vaikka ei ole kovin paljon kouluja täynyt.
En olisi ikinä uskonut miten vaikeaa avioliitto voi tällaisen ihmisen kanssa olla. Mitä enemmän yritän sen kaaottisemmaksi parisuhde ja avioliitto on mennyt.
On vaikeaa tietää mitä mieheni oikeasti haluaa tai ajattelee tällä hetkellä minusta ja parisuhteestamme, ehkä se ei selviä minulle koskaan ja ainoa konsti on irroittautuminen väkisin, koska hän ei päästä helposti tästä suhteesta irti. - Kaiken kokenut
Katri36 kirjoitti:
Kehittyykö tällainen persoonallisuushäiriö pahemmaksi vuosien mittaan?
Onko tämä sairaus hoidettavissa lääkkeillä?
Tämä käytös, jolle en ole saanut vastauksia on vaatinut minulta lähimpänä omaisena ja puolisona hirveästi energiaa ja vienyt voimia hoitaa kotia, avioliittoa, lasta ja firmaamme. Voin mieheni lähellä nyt huonosti. Omat tunteet alkavat olla kuolleet häntä kohtaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavana hetkenä on edessä. Sitten yritän kasata itseäni ja elää "normaalisti".
Oma elämä kärsinyt hirveä paljon tämän avioliiton aikana ja kaikki alkoi, kun menimme naimisiin, pikkuhiljaa salakavalasti. Välillä on paremmin, mutta mieheni ei myönnä ongelmiaan ja niistä keskustelu johtaa vaan uusiin riitoihin.
Nyt tilanne on kärjistynyt, koska odotukset hääpäivän takia olivat eilen korkealla ja sitten kaikki menikin totaalisesti pieleen. Olen aivan lukossa, olen niin loukattu sisältä. Ymmärtäjiä on vähän, monet tuttavat väistelevät tätä ongelmaa, vaikka varmasti tietävät, että jotain on perheessämme nyt pielessä. Kaikki menee silloin jotenkin hyvin, kun teen kaiken mieheni käskyjen mukaan, mutta heti jos olen poikkiteloin ja sanon oman mielipiteeni ja esitän oman tahtoni ollaan kauheissa riidoissa.
Häntä pitäisi aina olla kehumassa, kuinka hyvä aviomies hän on, ahkera yrittäjä, puoliso ja ruoanlaittaja, jos en kehu ja ylistä häntä ollaan ristiriitatilanteessa, jolloin hän alkaa hakea vikoja minusta ja mollata minua.
Olen aika korkeasti koulutettu nainen ja minulla on mukavia akateemisia naisystäviä, joita mies jatkuvasti haukkuu ja moittii tyhmiksi. Kaikki ystävättäreni ovat jotenkin tyhmiä ja vajaaälyisiä ja vain hän itse on tärkeä ja älykäs, vaikka ei ole kovin paljon kouluja täynyt.
En olisi ikinä uskonut miten vaikeaa avioliitto voi tällaisen ihmisen kanssa olla. Mitä enemmän yritän sen kaaottisemmaksi parisuhde ja avioliitto on mennyt.
On vaikeaa tietää mitä mieheni oikeasti haluaa tai ajattelee tällä hetkellä minusta ja parisuhteestamme, ehkä se ei selviä minulle koskaan ja ainoa konsti on irroittautuminen väkisin, koska hän ei päästä helposti tästä suhteesta irti.Pahenee vuosien mittaan. Kaikki energiasi menee miettiessäsi, mitä tein väärin kun toinen syyttää olemattomista asioista. Tarinasi on kuin omani. Erostamme kulunut yli neljä vuotta, enkä ole vieläkään kunnolla toipunut. Itsetunto toisinaan nollassa. En ehdota avioeroa, koska jokainen tekee sellaiset päätökset ihan itse. Älä syyttele iseäsi, sillä vika ei ole sinun. Yritä löytää ulkopuolista apua. Sukulaiset eivät koskaan näe minkälaisessa liitossa elät, koska narsisti on hyvä näyttelemään.
- huomannut
Katri36 kirjoitti:
Kehittyykö tällainen persoonallisuushäiriö pahemmaksi vuosien mittaan?
Onko tämä sairaus hoidettavissa lääkkeillä?
Tämä käytös, jolle en ole saanut vastauksia on vaatinut minulta lähimpänä omaisena ja puolisona hirveästi energiaa ja vienyt voimia hoitaa kotia, avioliittoa, lasta ja firmaamme. Voin mieheni lähellä nyt huonosti. Omat tunteet alkavat olla kuolleet häntä kohtaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavana hetkenä on edessä. Sitten yritän kasata itseäni ja elää "normaalisti".
Oma elämä kärsinyt hirveä paljon tämän avioliiton aikana ja kaikki alkoi, kun menimme naimisiin, pikkuhiljaa salakavalasti. Välillä on paremmin, mutta mieheni ei myönnä ongelmiaan ja niistä keskustelu johtaa vaan uusiin riitoihin.
Nyt tilanne on kärjistynyt, koska odotukset hääpäivän takia olivat eilen korkealla ja sitten kaikki menikin totaalisesti pieleen. Olen aivan lukossa, olen niin loukattu sisältä. Ymmärtäjiä on vähän, monet tuttavat väistelevät tätä ongelmaa, vaikka varmasti tietävät, että jotain on perheessämme nyt pielessä. Kaikki menee silloin jotenkin hyvin, kun teen kaiken mieheni käskyjen mukaan, mutta heti jos olen poikkiteloin ja sanon oman mielipiteeni ja esitän oman tahtoni ollaan kauheissa riidoissa.
Häntä pitäisi aina olla kehumassa, kuinka hyvä aviomies hän on, ahkera yrittäjä, puoliso ja ruoanlaittaja, jos en kehu ja ylistä häntä ollaan ristiriitatilanteessa, jolloin hän alkaa hakea vikoja minusta ja mollata minua.
Olen aika korkeasti koulutettu nainen ja minulla on mukavia akateemisia naisystäviä, joita mies jatkuvasti haukkuu ja moittii tyhmiksi. Kaikki ystävättäreni ovat jotenkin tyhmiä ja vajaaälyisiä ja vain hän itse on tärkeä ja älykäs, vaikka ei ole kovin paljon kouluja täynyt.
En olisi ikinä uskonut miten vaikeaa avioliitto voi tällaisen ihmisen kanssa olla. Mitä enemmän yritän sen kaaottisemmaksi parisuhde ja avioliitto on mennyt.
On vaikeaa tietää mitä mieheni oikeasti haluaa tai ajattelee tällä hetkellä minusta ja parisuhteestamme, ehkä se ei selviä minulle koskaan ja ainoa konsti on irroittautuminen väkisin, koska hän ei päästä helposti tästä suhteesta irti.samanlaisen käytöksen omana kokemuksena ja sivusta seuranneena, että kun suhteessa on kouluttautunut nainen ja vähän kouluttautunut mies, niin kertomasi kaltainen tilanne ns. toistaa itseään eli mies haluaa alistaa ja loukata naista, mikä johtuu siitä, että miehen itsetunto on heikko, ja hän kokee sinut ylempiarvoisena, eikä käytös siitä miksikään muutu, pahenee vaan ajan kanssa.
Älä anna latistaa itseäsi, lähde vaikka vanhempiesi luokse viikoiksi, jos tilanne jatkuu kun tulet takaisin, niin voit olla varma, että ei se tule miksikään muuttumaan. Älä tuhlaa tuollaiseen elämääsi, sinulle löytyy varmasti tasokkaitakin miehiä. Ja joskus voi olla ihan hyvää aikaa sekin, että elää itsenäisesti itselleen ja lapselleen, ja tekee kaikkea mukavaa yhdessä. - narsistinen persoonallisuus...
Katri36 kirjoitti:
Kehittyykö tällainen persoonallisuushäiriö pahemmaksi vuosien mittaan?
Onko tämä sairaus hoidettavissa lääkkeillä?
Tämä käytös, jolle en ole saanut vastauksia on vaatinut minulta lähimpänä omaisena ja puolisona hirveästi energiaa ja vienyt voimia hoitaa kotia, avioliittoa, lasta ja firmaamme. Voin mieheni lähellä nyt huonosti. Omat tunteet alkavat olla kuolleet häntä kohtaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavana hetkenä on edessä. Sitten yritän kasata itseäni ja elää "normaalisti".
Oma elämä kärsinyt hirveä paljon tämän avioliiton aikana ja kaikki alkoi, kun menimme naimisiin, pikkuhiljaa salakavalasti. Välillä on paremmin, mutta mieheni ei myönnä ongelmiaan ja niistä keskustelu johtaa vaan uusiin riitoihin.
Nyt tilanne on kärjistynyt, koska odotukset hääpäivän takia olivat eilen korkealla ja sitten kaikki menikin totaalisesti pieleen. Olen aivan lukossa, olen niin loukattu sisältä. Ymmärtäjiä on vähän, monet tuttavat väistelevät tätä ongelmaa, vaikka varmasti tietävät, että jotain on perheessämme nyt pielessä. Kaikki menee silloin jotenkin hyvin, kun teen kaiken mieheni käskyjen mukaan, mutta heti jos olen poikkiteloin ja sanon oman mielipiteeni ja esitän oman tahtoni ollaan kauheissa riidoissa.
Häntä pitäisi aina olla kehumassa, kuinka hyvä aviomies hän on, ahkera yrittäjä, puoliso ja ruoanlaittaja, jos en kehu ja ylistä häntä ollaan ristiriitatilanteessa, jolloin hän alkaa hakea vikoja minusta ja mollata minua.
Olen aika korkeasti koulutettu nainen ja minulla on mukavia akateemisia naisystäviä, joita mies jatkuvasti haukkuu ja moittii tyhmiksi. Kaikki ystävättäreni ovat jotenkin tyhmiä ja vajaaälyisiä ja vain hän itse on tärkeä ja älykäs, vaikka ei ole kovin paljon kouluja täynyt.
En olisi ikinä uskonut miten vaikeaa avioliitto voi tällaisen ihmisen kanssa olla. Mitä enemmän yritän sen kaaottisemmaksi parisuhde ja avioliitto on mennyt.
On vaikeaa tietää mitä mieheni oikeasti haluaa tai ajattelee tällä hetkellä minusta ja parisuhteestamme, ehkä se ei selviä minulle koskaan ja ainoa konsti on irroittautuminen väkisin, koska hän ei päästä helposti tästä suhteesta irti.sekin voi olla yksi jos voi pahoin toisen kanssa.. nämä hurmaavan oloiset ihmiset paljastuukin aikmoisiksi pedoiksi avioon menon jälkeen..
- Ricu
Katri36 kirjoitti:
Kehittyykö tällainen persoonallisuushäiriö pahemmaksi vuosien mittaan?
Onko tämä sairaus hoidettavissa lääkkeillä?
Tämä käytös, jolle en ole saanut vastauksia on vaatinut minulta lähimpänä omaisena ja puolisona hirveästi energiaa ja vienyt voimia hoitaa kotia, avioliittoa, lasta ja firmaamme. Voin mieheni lähellä nyt huonosti. Omat tunteet alkavat olla kuolleet häntä kohtaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavana hetkenä on edessä. Sitten yritän kasata itseäni ja elää "normaalisti".
Oma elämä kärsinyt hirveä paljon tämän avioliiton aikana ja kaikki alkoi, kun menimme naimisiin, pikkuhiljaa salakavalasti. Välillä on paremmin, mutta mieheni ei myönnä ongelmiaan ja niistä keskustelu johtaa vaan uusiin riitoihin.
Nyt tilanne on kärjistynyt, koska odotukset hääpäivän takia olivat eilen korkealla ja sitten kaikki menikin totaalisesti pieleen. Olen aivan lukossa, olen niin loukattu sisältä. Ymmärtäjiä on vähän, monet tuttavat väistelevät tätä ongelmaa, vaikka varmasti tietävät, että jotain on perheessämme nyt pielessä. Kaikki menee silloin jotenkin hyvin, kun teen kaiken mieheni käskyjen mukaan, mutta heti jos olen poikkiteloin ja sanon oman mielipiteeni ja esitän oman tahtoni ollaan kauheissa riidoissa.
Häntä pitäisi aina olla kehumassa, kuinka hyvä aviomies hän on, ahkera yrittäjä, puoliso ja ruoanlaittaja, jos en kehu ja ylistä häntä ollaan ristiriitatilanteessa, jolloin hän alkaa hakea vikoja minusta ja mollata minua.
Olen aika korkeasti koulutettu nainen ja minulla on mukavia akateemisia naisystäviä, joita mies jatkuvasti haukkuu ja moittii tyhmiksi. Kaikki ystävättäreni ovat jotenkin tyhmiä ja vajaaälyisiä ja vain hän itse on tärkeä ja älykäs, vaikka ei ole kovin paljon kouluja täynyt.
En olisi ikinä uskonut miten vaikeaa avioliitto voi tällaisen ihmisen kanssa olla. Mitä enemmän yritän sen kaaottisemmaksi parisuhde ja avioliitto on mennyt.
On vaikeaa tietää mitä mieheni oikeasti haluaa tai ajattelee tällä hetkellä minusta ja parisuhteestamme, ehkä se ei selviä minulle koskaan ja ainoa konsti on irroittautuminen väkisin, koska hän ei päästä helposti tästä suhteesta irti.Lääkkeillä hoidetaan vain oireita, mutta terapialla voidaan "hoitaa" oireiden syitä. Ammattiapua vain hakemaan miehelle tai menette yhdessä pariterapiaan tai avioliittoleirille/-neuvojalle.
- kehtasin
loukkaantua omalle miehelleni hetkeksi viikko sitten kun meillä oli 5-vuotishääpäivä,koska hän muisti sen vasta kuuden aikaan illalla.Haleja ja pusuja sain.Lahjoja ei kumpikaan ostella hääpäivinä ,se on sovittu juttu.
Enhän minä toki murehtinut hänen muistamatomuuttaan kuin pari tuntia mutta kyllä sekin tuntuu kohtuuttomalta,kun sinun hääpäiväjutun luin.
Toivon sinulle voimia. - ----
Ukon seurassa ei voi olla sitten jos juo alkoholia, varmasti aina tulee silloin haukkumaan. Oon nähnyt sellaista.
Ehkä joku muukin miehellä ongelmana kun haukkuu- Katri36
Alkoholi on vain lisännyt alistamista ja vähättelyä. Selvinpäin ei uskalla laukoa mitä sylki suuhun tuo, esim. huoritella, mutta muuten kyllä teoillaan väheksyy minua jatkuvasti. Olen huomannut, että tilanne on pahentunut viimeisen parin viikon aikana. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut, mutta juuri itsetunto on aivan nollassa kun on nyt ottanut alkoholia.
Kohdistaan silloin vihansa minuun ja koko maailmaa kohtaan. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla saada
hänet avautumaan "mitkä ovat oikeat tunteet", mutta hyvin vaikeaa se on, ammattiauttajan hommia.
Vaikka olen selvästi kertonut tuntemuksistani ja pahasta olostani hänelle, ei hän tunnu tuntevan minkäänlaista myötätuntoa. Hän poissulkee kaikki puheeni pahastaolostani mielestään, ja menee enemmän lukkoon, ei ymmärrä niinkuin ollenkaan.
En ole saanut enää mitään normaalia kontaktia häneen moneen päivään.
Kun nyt vielä säilyttäisin selväpäisyyteni.
Askarteli meille vihreästä kartongista puukortin, johon kirjoitti äiti sydän isi ja antoi sen isille, kyllä minä itkin yöllä krokotiilin kyyneleitä.
Mökille menoa suunnittelin lapsemme kanssa, saisimme aikaa olla rauhassa ja levätä. Mies ei ehkä muutu sittenkään, mutta minä ainakin saan omaa rauhaa. - astuu kuvaan mukaan
Katri36 kirjoitti:
Alkoholi on vain lisännyt alistamista ja vähättelyä. Selvinpäin ei uskalla laukoa mitä sylki suuhun tuo, esim. huoritella, mutta muuten kyllä teoillaan väheksyy minua jatkuvasti. Olen huomannut, että tilanne on pahentunut viimeisen parin viikon aikana. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut, mutta juuri itsetunto on aivan nollassa kun on nyt ottanut alkoholia.
Kohdistaan silloin vihansa minuun ja koko maailmaa kohtaan. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla saada
hänet avautumaan "mitkä ovat oikeat tunteet", mutta hyvin vaikeaa se on, ammattiauttajan hommia.
Vaikka olen selvästi kertonut tuntemuksistani ja pahasta olostani hänelle, ei hän tunnu tuntevan minkäänlaista myötätuntoa. Hän poissulkee kaikki puheeni pahastaolostani mielestään, ja menee enemmän lukkoon, ei ymmärrä niinkuin ollenkaan.
En ole saanut enää mitään normaalia kontaktia häneen moneen päivään.
Kun nyt vielä säilyttäisin selväpäisyyteni.
Askarteli meille vihreästä kartongista puukortin, johon kirjoitti äiti sydän isi ja antoi sen isille, kyllä minä itkin yöllä krokotiilin kyyneleitä.
Mökille menoa suunnittelin lapsemme kanssa, saisimme aikaa olla rauhassa ja levätä. Mies ei ehkä muutu sittenkään, mutta minä ainakin saan omaa rauhaa.tilanteet vain pahenevat. Alkoholin käytön myötä mies tulee vain aggressivisemmaksi, ja voi olla, että pelkkä haukkuminen ei enää jatkossa riitäkään, vaan mies alkaa käydä jo käsiksi. Joten seuraa tilannetta tarkkaavaisena, älä jää uhriksi. Alkoholisti ei pysty enää säätelemään omaa elämäänsä eikä hän tunne mitään empaattisuutta muita kohtaan, mikä voi näkyä kaikenlaisena holtittomuutena esim. talousasiat menee huonoon suutaan, lemmikit jätetään ruokkimatta, lapset hakematta koulusta, ajetaan kännissä autolla jne. millään ei ole mitään väliä.
- samaa kesti 30v
Katri36 kirjoitti:
Alkoholi on vain lisännyt alistamista ja vähättelyä. Selvinpäin ei uskalla laukoa mitä sylki suuhun tuo, esim. huoritella, mutta muuten kyllä teoillaan väheksyy minua jatkuvasti. Olen huomannut, että tilanne on pahentunut viimeisen parin viikon aikana. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut, mutta juuri itsetunto on aivan nollassa kun on nyt ottanut alkoholia.
Kohdistaan silloin vihansa minuun ja koko maailmaa kohtaan. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla saada
hänet avautumaan "mitkä ovat oikeat tunteet", mutta hyvin vaikeaa se on, ammattiauttajan hommia.
Vaikka olen selvästi kertonut tuntemuksistani ja pahasta olostani hänelle, ei hän tunnu tuntevan minkäänlaista myötätuntoa. Hän poissulkee kaikki puheeni pahastaolostani mielestään, ja menee enemmän lukkoon, ei ymmärrä niinkuin ollenkaan.
En ole saanut enää mitään normaalia kontaktia häneen moneen päivään.
Kun nyt vielä säilyttäisin selväpäisyyteni.
Askarteli meille vihreästä kartongista puukortin, johon kirjoitti äiti sydän isi ja antoi sen isille, kyllä minä itkin yöllä krokotiilin kyyneleitä.
Mökille menoa suunnittelin lapsemme kanssa, saisimme aikaa olla rauhassa ja levätä. Mies ei ehkä muutu sittenkään, mutta minä ainakin saan omaa rauhaa.Kirjoitat aivan minun elämästäni eroaa vaan siinä ,että juovuksissa hän oli mustasukkainen ja kävi kaikkien päälle ,jotka vai aukas suunsa.
Minä katsoin tuollaista ,sinunlaista yrittäjä vaimo elämää 30v ja kuinka katkera olen itselleni
miksi alistuin kynnysmatoksi.
tein päätöksen kuusivuotta sitten ,että lähden pois ja kauaksi .
mutta jokainen elää omaansa.
Nyt sitä olen ja elämä on ihanaa ,mut muistot joskus kummittelee ja itken norsunlailla itseäni ,tyhmyyttäni ,etten lähtenyt heti.
Mikä ei auttanut ,mitkään konstit ei auttaneet, hän oli vain sellainen kuin sinä olet kirjoittanut ja paljon pahemmaksi muuttui.
Noinkin monta vuotta vaikka katsoin ,en osaa sua neuvoa.
Itken ja kirjoitan tätä sillä muistot kirveltää mieltäni niin pahasti,voi ne hääpäivät,joulut ,juhannukset,lastensynttärit,ei koskaan huomioinnut ei koskaan.
- tietoa...
www.narsistienuhrientuki.info
tai
kirjastosta käy lainaamassa kirja
Naimisissa narsistin kanssa.
On niitä muitakin samaa alaa käsitteleviä kirjoja, mutta kun en nyt muista muita.
Lue tietoa miehesi tietämättä, ettet saa lisää haukkumisia. Saisitko apua kriisikeskuksesta, josta tilaisit ajan, jos mahdollista, salaa?- huuli pyöreenä
Jos mies, siis mies on vaikea, haukkuu, juo, ja muuta sellaista niin heti löytyy joku jonka mielestä mies on automaattisesti narsisti. Kyllä sillä diagnoosilla mikä yhden keskustelupalstan aloituksen sisällöstä on tehty, löytyy tästä maasta ainakin 2 miljoonaa narsistia ja 90% miespuolisia. Ja jos vaikka edes puolet oireista osuisi kohdalleen, niin millä kompetensilla "kyökkipsykologi" lähtee heiluttamaan leimakirvestä?
Kävin muuten lukemassa jo erään aiemman vastaavan "diagnoosin" perusteella tuon saitin. Mikäli kirjoittajalla olisi takanaan edes jonkinlaisia psykan opintoja, tajuaisi hän ettei tuollaisia leimoja isketä otsaluuhun pelkästään ja ainoastaan toisen osapuolen kertoman perusteella (yhtään väheksymättä ap:n tilannetta ja ongelmia).
Sieltä samasta kirjastosta löytyy nimittäin paljon psykologiaa käsitteleviä teoksia joita varmaan kannattaisi kanssa lueskella.
Minusta, ikävä kyllä, tämä neuvo yksinään on melkein yhtä arvokas, kuin sanoa että "ota ero". Edelleen kuulostaa kummalliselta että parisuhteessa, jossa normaalisti oletetaan pyrittävän keskusteluyhteyteen toisen kanssa, aletaan juonia toisen selän takana. Mitenkäs tämä luottamusta toiseen rakentaa? Ennemmin suosittelisin keskustelun yrittämistä kun toinen on selvinpäin. Ja edelleen parisuhdeterapiaa. Sieltä sitten jos asiantuntijalta saa sen narsistin diagnoosin, saa myös eväitä tilanteen käsittelyyn. Ja vaikka kumppani ei terapialle lämpenisikään, voisi ilmoittaa itse hakeutuvansa siihen. Jos tuo vaikka auttaisi. - Kirjoitettu
huuli pyöreenä kirjoitti:
Jos mies, siis mies on vaikea, haukkuu, juo, ja muuta sellaista niin heti löytyy joku jonka mielestä mies on automaattisesti narsisti. Kyllä sillä diagnoosilla mikä yhden keskustelupalstan aloituksen sisällöstä on tehty, löytyy tästä maasta ainakin 2 miljoonaa narsistia ja 90% miespuolisia. Ja jos vaikka edes puolet oireista osuisi kohdalleen, niin millä kompetensilla "kyökkipsykologi" lähtee heiluttamaan leimakirvestä?
Kävin muuten lukemassa jo erään aiemman vastaavan "diagnoosin" perusteella tuon saitin. Mikäli kirjoittajalla olisi takanaan edes jonkinlaisia psykan opintoja, tajuaisi hän ettei tuollaisia leimoja isketä otsaluuhun pelkästään ja ainoastaan toisen osapuolen kertoman perusteella (yhtään väheksymättä ap:n tilannetta ja ongelmia).
Sieltä samasta kirjastosta löytyy nimittäin paljon psykologiaa käsitteleviä teoksia joita varmaan kannattaisi kanssa lueskella.
Minusta, ikävä kyllä, tämä neuvo yksinään on melkein yhtä arvokas, kuin sanoa että "ota ero". Edelleen kuulostaa kummalliselta että parisuhteessa, jossa normaalisti oletetaan pyrittävän keskusteluyhteyteen toisen kanssa, aletaan juonia toisen selän takana. Mitenkäs tämä luottamusta toiseen rakentaa? Ennemmin suosittelisin keskustelun yrittämistä kun toinen on selvinpäin. Ja edelleen parisuhdeterapiaa. Sieltä sitten jos asiantuntijalta saa sen narsistin diagnoosin, saa myös eväitä tilanteen käsittelyyn. Ja vaikka kumppani ei terapialle lämpenisikään, voisi ilmoittaa itse hakeutuvansa siihen. Jos tuo vaikka auttaisi.Nykyään saa liian usein lukea kirjoituksia joissa m i e s leimataan narsistiksi.Yleensä nämä naiset eivät viitsi lukea tai ymmärrä lukemaansa.Tuntuu että kaikki tunnetilat (ahdistus,masennus,stressi yms.)leimataan narsismiksi.
- mieltä
Kirjoitettu kirjoitti:
Nykyään saa liian usein lukea kirjoituksia joissa m i e s leimataan narsistiksi.Yleensä nämä naiset eivät viitsi lukea tai ymmärrä lukemaansa.Tuntuu että kaikki tunnetilat (ahdistus,masennus,stressi yms.)leimataan narsismiksi.
olen myös lukenut muutaman saitin täältä ja huomnannut, että kaikkiin tuntemiini miehiin alkaa sopia nuo narsistin viat. Myös omaani...
TOivottavasti saatte asianne puhumalla puhuttua kuntoon kunhan tilanne rauhoittuu.
- kirjan
voisit lukaista, on mielenkiintoista lukemista ihan jokaiselle :)
Psykologi Tiia Arjanteen toinen teos, Rakkauden Viisi Vihollista, vie lukijan parisuhteiden ytimeen. Huonosti toimiva parisuhde tuottaa tuskaa, ei vain parisuhteen osapuolille, vaan koko perheelle ja sen lähipiirille. Pahoinvoiva perheyhteisö voi kuitenkin toipua; joka toisen parisuhteen ei tarvitsisi päätyä eroon.
Rakkauden Viidessä Vihollisessa perusteemana on riippuvuuden ilmiö ja sen ytiminä ovat Valhe, Valta, Viha, Vangitseminen ja Vastuuttomuus. Arjanne hahmottaa ne lukijalleen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi tiedon, esimerkkien sekä Vastavoimien ja toipumisprosessin kuvauksen avulla.
Asioiden viisas näkeminen ja apu, jonka sadat ihmiset ovat kokeneet Arjanteen vastaanotolla, on kiteytetty tässä kirjassa kaikkien ulottuville. Lukija, joka odottaa saavansa ratkaisun ongelmaansa, saakin enemmän: hän saa ymmärryksen ja sen kautta löytää itse oikeat vastaukset. - sjk
Olet varmasti upea nainen ja se ei muuta sitä miksikään että miehesi sanoo noin. Ole vain itsevarma ja yritä ymmärtää että vika ei ole sinussa. Miehelläsi on varmasti itsellään jotain ongelmia, alkoholi, masennusta tai ehkä jotain muuta? Olet arvokas ihmisenä ja ansaitsisit parempaa kohtelua. Ehkä voisitte jutella ammattilaiselle? Ei se ainakaan pahaa tee.
- kohtalotoveri olen!
Huorittelua enemmän tai vähemmän minullakin avioliitossa-ja pienet lapset. Kännissä huudetaan huoraa jos sille päälle sattuu ja lievemmin haukutaan ja solvataan joko mulle itselleni tai lapsille.
Minulla tuli mitta täyteen, toivottavasti sinullakin koska tällaista kohtelua ei kenenkään pitäisi joutua kestämään-ei vaimona, äitinä eikä lastenkaan kannalta.
Itse ajattelen että jos mies nyt pidemmällä aikavälillä näyttää käytännön muutoksen niin olen kiitollinen enkä eroa-rakastan häntä edelleen mutta arki ei saa olla enää helvettiä, meillä asioihin liittyy myös alkoholi.
Voimia ja enkeleitä sinulle elämäsi!- Katri36
Pahinta meidän parisuhteessa on juuri tämä huorittelu. Sana huora ja sen alkuperäinen merkitys alkaa jo pikkuhiljaa menettää merkitystään, kun sitä lauotaan
milloin missäkin yhteyksissä, jopa vieraiden ihmisten kuulleen, esim. isäni nähden ja muutamien työkavereiden. Joskus huorittelua on jatkunut muiden kuulleen jopa tuntitolkulla ilman minkäänlaista järkevää
selitystä.
Tunnen itseni niin huonoksi. Arvottomaksi äitinä,naisena ja aviopuolisona. Tuntuu kuin mikään ei auta, ei hyvällä eikä pahalla. Olen nimittäin kokeillut kaikki konstit, sortunut itse fyysiseen väkivaltaan lyömällä häntä... mutta se vain pahensi tilannetta. Eikä auttanut asiassa yhtään, tunsin vain itseni entistä enemmän epäonnistuneeksi. Ei mikään auta. On vain ajan kysymys mihin kaikki johtaa.
Vaikka pääsisinkin irti tästä ihmissuhteesta. En usko koskaan pystyväni kunnolla enää luottamaan miehiin. En haluaisi asettua uhrin asemaan, niin on. Hän on jättänyt kaikki taloudelliset vastuut minun hoidettavaksi ja vuosia olen pyörittänyt meidän kodin arkea, hoitanut laskut. Hänelle elämä tuntuu olevan nyt hälläväliä. Välillä on kausia ettei hän lähde töihin ollenkaan vaan makaa viikkokausia ja rypee omassa itsesäälissään.
Kaikki on ajautunut myös taloudellisesti siihen tilanteeseen, että olen velkaantunut hänen liiketoimien takia. Minua ei huoleta niinkään raha-asiat, nekin kyllä pystyn jotenkin hoitamaan, kuin se mitä paskaa saan mieheni suusta vielä kestää.
Aviopuolisoa voi satuttaa sanallisesti niin pahasti, että minua koskeen usein rintaan ja saan fyysisiä pahoinvointioireita hänen käytöksestään ja haukuistaan.
Ehkä näiden annettujen kirjaesimerkkien kautta löydän vastauksia...mutta toisaalta uskon, että pahan merkitystä ei voi koskaan todella ymmärtää....on niin paljon sellaisia asioita meidän parisuhteessa mitä ei pysty ymmärtämään, edes kirjojen kautta. Ainoa mitä toivon, on, että pystyisin säilyttämään mielenkiintoni asioihin ja elämään ylipäänsä, niin, ettei oma elämäni enää kärsisi tämän helvetillisen aviomiehen keskellä.
Olen unelmoinut uuden elämän aloittamisesta ihan alusta,jossain muualla. Haluaisin tehdä vielä kaikenlaista, rakentaa omaa uraa, kokea uusia asioita, mutta se voi vaatia kovia uhrauksia, kaiken entisen jättämistä taakse. Ehkä jopa maasta muuttoa, sillä hän voi etsiä minut käsiini helposti Suomessa, eikä välttämättä jättäisi minua
rauhaan. Hänen rakkautensa on nimittäin kovin omistavaa laatua. Naisen paikka on kotona nyrkin ja hellan välissä. Toivon, että joskus löytyisi myös joku toinen minunkaltaiseni, jonka kanssa voisi jakaa tämän kaiken. - jodut kärsimään
Katri36 kirjoitti:
Pahinta meidän parisuhteessa on juuri tämä huorittelu. Sana huora ja sen alkuperäinen merkitys alkaa jo pikkuhiljaa menettää merkitystään, kun sitä lauotaan
milloin missäkin yhteyksissä, jopa vieraiden ihmisten kuulleen, esim. isäni nähden ja muutamien työkavereiden. Joskus huorittelua on jatkunut muiden kuulleen jopa tuntitolkulla ilman minkäänlaista järkevää
selitystä.
Tunnen itseni niin huonoksi. Arvottomaksi äitinä,naisena ja aviopuolisona. Tuntuu kuin mikään ei auta, ei hyvällä eikä pahalla. Olen nimittäin kokeillut kaikki konstit, sortunut itse fyysiseen väkivaltaan lyömällä häntä... mutta se vain pahensi tilannetta. Eikä auttanut asiassa yhtään, tunsin vain itseni entistä enemmän epäonnistuneeksi. Ei mikään auta. On vain ajan kysymys mihin kaikki johtaa.
Vaikka pääsisinkin irti tästä ihmissuhteesta. En usko koskaan pystyväni kunnolla enää luottamaan miehiin. En haluaisi asettua uhrin asemaan, niin on. Hän on jättänyt kaikki taloudelliset vastuut minun hoidettavaksi ja vuosia olen pyörittänyt meidän kodin arkea, hoitanut laskut. Hänelle elämä tuntuu olevan nyt hälläväliä. Välillä on kausia ettei hän lähde töihin ollenkaan vaan makaa viikkokausia ja rypee omassa itsesäälissään.
Kaikki on ajautunut myös taloudellisesti siihen tilanteeseen, että olen velkaantunut hänen liiketoimien takia. Minua ei huoleta niinkään raha-asiat, nekin kyllä pystyn jotenkin hoitamaan, kuin se mitä paskaa saan mieheni suusta vielä kestää.
Aviopuolisoa voi satuttaa sanallisesti niin pahasti, että minua koskeen usein rintaan ja saan fyysisiä pahoinvointioireita hänen käytöksestään ja haukuistaan.
Ehkä näiden annettujen kirjaesimerkkien kautta löydän vastauksia...mutta toisaalta uskon, että pahan merkitystä ei voi koskaan todella ymmärtää....on niin paljon sellaisia asioita meidän parisuhteessa mitä ei pysty ymmärtämään, edes kirjojen kautta. Ainoa mitä toivon, on, että pystyisin säilyttämään mielenkiintoni asioihin ja elämään ylipäänsä, niin, ettei oma elämäni enää kärsisi tämän helvetillisen aviomiehen keskellä.
Olen unelmoinut uuden elämän aloittamisesta ihan alusta,jossain muualla. Haluaisin tehdä vielä kaikenlaista, rakentaa omaa uraa, kokea uusia asioita, mutta se voi vaatia kovia uhrauksia, kaiken entisen jättämistä taakse. Ehkä jopa maasta muuttoa, sillä hän voi etsiä minut käsiini helposti Suomessa, eikä välttämättä jättäisi minua
rauhaan. Hänen rakkautensa on nimittäin kovin omistavaa laatua. Naisen paikka on kotona nyrkin ja hellan välissä. Toivon, että joskus löytyisi myös joku toinen minunkaltaiseni, jonka kanssa voisi jakaa tämän kaiken.olet valmis tekemään kaikkesi oma elämäsi eteen. Kaikki muutos ensin kirpaisee, mutta kun taistelun käy, niin ajan kanssa on onnellinen ja miettii miksi en tehnyt eroa/muutoksia aikaisemmin. Ihminen luonnostaan tarvitsee paljon ahdistusta ja loukkauksia ennen kuin on valmis uhraamaan sen nykyisen elämänsä. Ja kokemusta on siitäkin, kun on uhkailtu, jos uskaltaa lähteä tai erota, mutta ota itse tilanne haltuun, älä antaudu tilanteisiin, jossa sinulle voitaisi tehdä jotain ja turvaudu viranomaisiin tarvittaessa.
- Tuttua juttua
Katri36 kirjoitti:
Pahinta meidän parisuhteessa on juuri tämä huorittelu. Sana huora ja sen alkuperäinen merkitys alkaa jo pikkuhiljaa menettää merkitystään, kun sitä lauotaan
milloin missäkin yhteyksissä, jopa vieraiden ihmisten kuulleen, esim. isäni nähden ja muutamien työkavereiden. Joskus huorittelua on jatkunut muiden kuulleen jopa tuntitolkulla ilman minkäänlaista järkevää
selitystä.
Tunnen itseni niin huonoksi. Arvottomaksi äitinä,naisena ja aviopuolisona. Tuntuu kuin mikään ei auta, ei hyvällä eikä pahalla. Olen nimittäin kokeillut kaikki konstit, sortunut itse fyysiseen väkivaltaan lyömällä häntä... mutta se vain pahensi tilannetta. Eikä auttanut asiassa yhtään, tunsin vain itseni entistä enemmän epäonnistuneeksi. Ei mikään auta. On vain ajan kysymys mihin kaikki johtaa.
Vaikka pääsisinkin irti tästä ihmissuhteesta. En usko koskaan pystyväni kunnolla enää luottamaan miehiin. En haluaisi asettua uhrin asemaan, niin on. Hän on jättänyt kaikki taloudelliset vastuut minun hoidettavaksi ja vuosia olen pyörittänyt meidän kodin arkea, hoitanut laskut. Hänelle elämä tuntuu olevan nyt hälläväliä. Välillä on kausia ettei hän lähde töihin ollenkaan vaan makaa viikkokausia ja rypee omassa itsesäälissään.
Kaikki on ajautunut myös taloudellisesti siihen tilanteeseen, että olen velkaantunut hänen liiketoimien takia. Minua ei huoleta niinkään raha-asiat, nekin kyllä pystyn jotenkin hoitamaan, kuin se mitä paskaa saan mieheni suusta vielä kestää.
Aviopuolisoa voi satuttaa sanallisesti niin pahasti, että minua koskeen usein rintaan ja saan fyysisiä pahoinvointioireita hänen käytöksestään ja haukuistaan.
Ehkä näiden annettujen kirjaesimerkkien kautta löydän vastauksia...mutta toisaalta uskon, että pahan merkitystä ei voi koskaan todella ymmärtää....on niin paljon sellaisia asioita meidän parisuhteessa mitä ei pysty ymmärtämään, edes kirjojen kautta. Ainoa mitä toivon, on, että pystyisin säilyttämään mielenkiintoni asioihin ja elämään ylipäänsä, niin, ettei oma elämäni enää kärsisi tämän helvetillisen aviomiehen keskellä.
Olen unelmoinut uuden elämän aloittamisesta ihan alusta,jossain muualla. Haluaisin tehdä vielä kaikenlaista, rakentaa omaa uraa, kokea uusia asioita, mutta se voi vaatia kovia uhrauksia, kaiken entisen jättämistä taakse. Ehkä jopa maasta muuttoa, sillä hän voi etsiä minut käsiini helposti Suomessa, eikä välttämättä jättäisi minua
rauhaan. Hänen rakkautensa on nimittäin kovin omistavaa laatua. Naisen paikka on kotona nyrkin ja hellan välissä. Toivon, että joskus löytyisi myös joku toinen minunkaltaiseni, jonka kanssa voisi jakaa tämän kaiken.Hei, olet saanut monia hyviä neuvoja, yhdyn moniin. Minä unohtaisin nyt nyt määritelmät minkä diagnoosin miehesi saisi jos psykiatrille menisi, oleellista on sinun paha olosi. Ja siksi kirjoitin että minulla on samoja kokemuksia. Ei tuollaisesta miehestä mutta väkivaltaisesta. On sama onko väkivaltaa, alkoholisti tai mieleltään sairas jotenkin, kuvio menee niin että tuo henkilö (tässä tapauksessa minun ex ja sinun miehesi) EI MYÖNNÄ ITSESSÄÄN OLEVAN VIKAA VAAN SYYLLISTÄÄ AINA NAISTA!!
Minä koitin vuosia puhua että menisimme puhumaan ongelmistamme, mieheni sanoi ettei meidän asiat kuulu muille eikä hänellä ole ongelmaa. Kysyin lähtisikö hän terapeutille että puhuisimme minun ongelmistani (kun syytti että minulla vain on ongelmia!!), niin ei suostunut. Silloin minä totesin tehneeni kaiken mahdollisen (yhden asumuseron ja takaisin palaamisen jälkeen), sitä liittoa kesti toistakymmentä vuotta, oli paljon hyvääkin mutta kukaan ei saa alistaa toista, ei väkivallalla eikä henkisellä väkivallalla kuten sinun miehesi.
Minulle kävi vielä niin että jotkut sukulaiset eivät millään uskoneet että mies olisi voinut olla väkivaltainen!!!Ihannemies!!!Kyllä syynä oli nainen joka ei kunnolla hoitanut kotia ja lapsia- ja tämän sanoi minun oma äitini!!!
Onko teillä avioehtoa? Tuli mieleen noista raha-asioistasi....
- olet...
kovasti jo yrittänyt saada asiat parempaan jamaan, tuloksetta. Mitä kauemmin vielä kärsit ja alistut, sitä vaikeampi on koota itsesi muruset ja lähteä. ulkopuolisena on todella helppoa neuvoa että tee sitä ja tätä jne.... jos olisin sinä, muuttaisin pois lasten kanssa, sitten voisit pienen välimatkan päästä miettiä mitä seuraavaksi. ja ehdottomasti, hoida itseäsi ja välitä itsestäsi - kannattaisi kyllä pyytää aika mielenterveystoimistoon, jossa saisit purkaa kaiken paskan ulos ja saada uusia eväitä eteenpäin selviämiseksi. älä enää anna miehellesi aikaa, ei hän siitä ainakaan parempaan suuntaa tokene. vahinkoa tulee vain sinulle ja myös lapsillesi, jotka varmasti myös pelkäävät ailahtelevaa aikuista ja heidän riitojaan, kun eivät vielä osaa ymmärtää. olethan jo kirjoittanut tänne, sekin on mielestäni jo ensimmäinen askel. mutta jos riisuisit vaaleanpunaiset lasit silmiltäsi, ja alkaisit miettiä elämää eteenpäin vapaana ja tasapainoisena tämänhetkisestä painolastistasi. ole rohkea! :)
- Mamselli12121951
Minulle tuli ex-mieheni käytöksen ja tekojen vuoksi laaja-alainen paniikkihäiriö, jatkuu edelleen. Erosin 40vuotiaana, nyt oon 68v, ja pelkään kaikkea ja kaikkia! Kova ääni ainakin saa edelleen vapisemaan😢ja se tunne, etten kelpaa mihinkään!
Uskon että liittyy johonkin aikaisempaan suhteeseesi ennen miestäsi. Ja miehesi on kysellyt sinulta kenen kanssa olet joskus seurustellut, mutta ei sitten uskalla sanoa että tuntee jonkin entisen poikakaverisi kilpailijakseen ja on siitä mustasukkainen.
Ei se mies sitä paljasta, mutta jos miehesi on entisistä heiloistasi kysellyt, niin voit hänen haukkuessa sinua arvioida mielessäsi johtuuko miehesi huonotuulisuus heistä.- Katri36
Mieheni on aina ollut erittäin mustasukkainen aikaisemmista poikaystävistäni.
- PISTEIINPÄÄLLE.
NAISEN ALIN JA PAHIN HAUKKUMASANA ON HUORA!!!
EIKÄ KELLEKÄÄN NAISELLE VOI SANOA NOIN!! AINOASTAAN SILLE OIKEALLE HUORALLE JOKA TODELLA MYY ITSEÄÄN, TAI RAHASTAA SEKSISTÄ. JA SINÄ TUSKIN SELLAINEN OLET?!???????
MINÄ OLEN PÄÄTTÄNYT ETTÄ SE KUKA MINUA HUORITTELEE OLI KYSEESSÄ VAIKKA ITSE PRESIDENTTI NIIN KYLLÄ PAUKAHTAA MUSTASILMÄ SIITÄ HYVÄSTÄ TAKAISIN!
-VAIKKA LYÖMINEN ON VÄÄRIN, MUTTA SITÄ EI VOI SANOIN KUVATA MILTÄ TUNTUU KUN HUORAKSI HAUKUTAAN!
SE ALENTAA NIIN PALJON NAISEN ITSETUNTOA ETTÄ HUHHEIJAAH. - odotuksia.....
Miten kuvittelit, että hääpäivänä kaikki olisi auringonpaistetta, kun muulloin elämä mättää?
Miksi kärsimystä pitäisi juhlistaa? - ilkeä
miehesi on seksuaalisesti vielä kiinnostunut sinusta niin pistä homma maksulliseksi! taitaa huorittelu loppua...
ei se kaveri kyllä normaali ole ja saisit takula paremman.jollet saa hommaa muuttumaan parempaan suuntaan... ni lähde. - vaimo22v
Miehelläsi voi olla myös sivusuhde, sillä jostain syystä jotkut miehet alkavat siinä tilanteessa haukkua ja vähätellä vaimoaan. Onko syynä syyllisyydentunne, halu päättää suhde tekeytymällä hankalaksi vai mikä lie, mutta punnitse tätäkin vaihtoehtoa.
- Vaimo myös
Kysytkö sinä ihan tosissasi että oletko liian vaativainen jos toivot hääpäiväksi jotain kivaa?
Minä kysyn sinulta että mitä merkitystä sillä on jos mies muut ajat huorittelee sinua ja pitää sitä vielä oikeutettuna? Minun mieheni ei muista merkkipäiviä mutta siitä viis jos arkinen yhteiselo on mukavaa ja tunnen että hän arvostaa minua ihan joka päivä?
Minusta sinä voisit alkaa toivomaan rauhaisaa arkielämää jossa puolisot kunnioittavat toinen toisiansa. Unohda hääpäivät.
Voisit alkaa myös arvostamaan itseäsi niin paljon ettet edes tuollaisen miehen kehuja kaipaa. Hänen kanssaan ei ole pakko elää mutta itsesi kanssa sinun on elettävä loppuelämäsi. Päästä itsesi irti tuollaisesta miehestä.- ....nin
Meillä sain kuulla huoritteluja ja mitä ihmeellisimpiä tarinoita itsestäni (joita aloin itsekkin uskoa) ja kokea väkivaltaa aikoinaan kun mies joi. Masennuin ja olisin varmasti tappanu itseni ellei meillä olisi ollut pientä vauvaa. Pidin kulisseja kuitenkin yllä koska häpesin. Aloin pelätä ihmisiä, pelkäsin että joku tuttu kadulla kysyy "mitä kuuluu?", koska silloin aina piti teeskennellä iloista ja totta kai vastat et hyvää kuuluu, vaikka olis juuri pari tuntia sitten saanu selkään mieheltä. Henkinen väkivalta oli pahempaa ja siitä kesti toipua kauemmin. Miehelläni oli ryyppyputkia jotka kesti yleensä koko viikonlopun, mutta pian ne venyi arkipäiviin, Mieheni pomo/appiukko ei antanut enää miehelleni vaihtoehtoja ja "passitti" hoitoon Lapualle Minnesotaan. Hoidon jälkeen mieheni retkahti pari kertaa ja ne sen krapulamorkkikset oli aivan kauheita. Nyt miehelläni on raittiutta takana reilu 2v ja on kuin toinen mies. On tarkkana ettei saa alkoholia esim yskänlääkkeistä tms. On lapselle isä ja minulle hyvä aviomies. Itse olen käyny al-anon ryhmässä ja saanut sieltä apua. En odota että mieheni pyytäisi minulta huoritteluja anteeksi koska alkoholismi on sairaus. Eihän dementiapotilaankaan tarvitse pyydellä muistamattomuuttaan anteeksi. Mieheni ei ole vastuussa sairaudestaan mutta juomisestaan on. Alkoholismista ei koskaan parane mutta sen kanssa voi oppia elämään ja siitä voi toipua. Tänä päivänä me eletään onnellisina ja uskon että meille ei avioeroa kovin helposti tule. Oli nämä sen verran koettelevia vuosia meille.
- Minnesota54
Minnesota on hyvä.
- KohtaLyödäänJo
Tekstisi kuulostaa valitusvirreltä. Kuulen sen (syyttävän) nuotinkin. Uhriutumista.
Tilanne on siis mennyt liian pitkölle jo.
Miehesi juo ja on väkivaltainen (henkisesti, ei ilmeisesti fyysisesti vielä)? Sinä uhriudut, nalkutat niin sanotusti.
Ota ero. Se menee tuosta vain alaspäin. Ole aikuinen, pelasta se lapsesi. - 896ttffgg
Eroa - menee ainavain pahempaan suuntaan. Ei tällaisia kusipäitä kenenkään tarvitse sietää.
- Nainenveepää
Pistä äijä pihalle..mitä tuommosta kattoo. Vai oletko onnellinen? Oisin kyllä ladannut turpaan jo aikaa sitten :D
- 7570
Vaimoni heittäytyi sietämättömän vaativaksi 40-vuotishääpäivämme edellä.
Rauhoittui kun kävin varaamassa pöydän illalliseksi vastapaisestä, tasokkaasta ravintolasta. Varauksen yhteydessä mainitsin hääpäivästämme ja ravintola tarjosi 0.7l:n pullon kuohuviiniä. Ei edes shampanjaa.
45-vuotispäiväämme ososinkin jo varautua ja oma-aloitteisuuteni ansiosta selvisin kadunvarsikuppilan lounaalla.
Saa nähdä mikä on vaatimustaso ensi syksyn 50v päivänä olettaen, että olemme molemmat hengissä ja kykeneviä viettämään syksyn normaaliin tapaan Espanjassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1482418- 271968
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231948Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.861743Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167