Oli juhlat, minulla paskaa niskassa. Kannoin sitä koko ystävyytemme ajan. Aina oli niin hankalaa. Pieniä, lapsellisia asioita, joista emme voineet puhua. Kateutta. Näin sinut niin paljon kauniimpana ja viisaampana. Sinä et tuntunut aidosti välittävän minusta. Juhlissa kaikki räjähti. Koskaan en ole ollut niin humalassa ja sekaisin, että menettäisin järkeni ja kontrollini täysin. Viilsin ranteeni auki. Samalla sydämeni. Luulit minusta sellaista pahuutta mikä oli vain valhetta. En koskaan ollut tajunnut, että kaikki vain nauroivat kustannuksellani. Olisitpa varoittanut minua ja rakastani. En halua syyttää sinua omista tyhmistä teoistani, toivon vain, että olisit kyennyt sammuttamaan sieluni tulen. Olist edes yrittänyt, eivätkö ystävät ole sitä varten? Mutta sinä näit vain itsesi. Kuinkja väärin sinua kohdeltiin. Jos tuntisit minut, tietäisit, että en ikinä oikeasti tekisi mitään sellaista. Tietäisit, että minulla oli hätä ja tarvitsin apua. Tarvitsen edelleen. Ja minäkin olen itserakas, koska toivon edelleen anteeksiantoa ja tukeasi. Ystävyyttäsi en enää ansaitse enkä tottapuhuen haluakkaan. Voi miten toivon, etää voisin pyyhkiä kaiken pahan pois, mutta en voi ja tämä piinaa minua loppuikäni. Toivon, että voisin nostaa pääni ja jatkaa elämääni. Pelkään kuitenkin, että häpeä peittelee minut ennenaikojaan hautaan. En ole koskaan käynyt näin pohjalla. Sinun ystävyytesi vuoksi olen itkenyt enemmän kuin koskaan kenenkään poikaystävän vuoksi. Olen niin pahoillani.
Anna minulle anteeksi
vaikka emme enää ystäviä ol...
1684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...aina anteeksi. Ystäviä ollaan, mitään sen enempää haluamatta, ja tiedostan kyllä ettei mitään muuta olisi ikinä voinut ollakaan. Ainakaan mun puolelta. No hard feelings.