Olemme vasta menneet kihloihin, tunteneet toisemme puolisen vuotta. Olemme jo varttuneita, elämää nähneitä, kummallakin omat tavat ja tottumukset.
Ja siinä onkin sulattamista! Mies on melkoinen sottapytty, mutta siivoaa kyllä kotiaan kun sille päälle sattuu. Minä taas alunperinkin vältän sotkemista, kun inhoan siivoamista. Olen silti usein vierailulla siivonnut myös miehen kotona.
Olemme yöpyneet toistemme luona jonkun kerran, mutta sekin on ongelmallista. Mies hyppää vessassa kolmisen kertaa yössä (prostata), läväyttää valot päälle, vetää aina WC:n, rojahtaa takaisin sänkyyn, vie kaikki peitot. Ja koko yön kääntyilee kuin norsu posliinikaupassa ja saan kyynärpäästä silmääni. Minä nukun yksin ollessa tasaisen rauhallisesti, en kääntyile enkä heittelehdi.
Miehen kotona kaksoisvuoteen jakavat lisäkseni 3 koiraa ja aamuyöstä myös yksi kissa, jotka kaikki kulkevat vapaasti yölläkin avoimista ovista.
Miten ihmeessä sopeudumme yhteiselämään? Lähinnä tämä kai on minun ongelmani, vaikka en aiheuta käytökselläni toiselle ongelmaa. Meillä on omat kodit, asumme lähekkäin eikä tarkoitus ole hetikohta muuttaa yhteen. Mies on hieman "villi-ihminen", mihin kai osin rakastuinkin, mutta kyllä tarvitsen kunnon yöunet että jaksan yhteiselämää. Ja töissäkin pitäisi käydä.
Mies tuskin rupeaa rajoittamaan eläinpesuettaan, olivathan he ennen minua, eikä hän yökäytökselleen mitään mahda. Esitänkö siis lempeästi, mitkä olisivat suhteemme reunaehdot avioliitossa: erilliset makuuhuoneet.
Ja siinä onkin sulattamista! Mies on melkoinen sottapytty, mutta siivoaa kyllä kotiaan kun sille päälle sattuu. Minä taas alunperinkin vältän sotkemista, kun inhoan siivoamista. Olen silti usein vierailulla siivonnut myös miehen kotona.
Olemme yöpyneet toistemme luona jonkun kerran, mutta sekin on ongelmallista. Mies hyppää vessassa kolmisen kertaa yössä (prostata), läväyttää valot päälle, vetää aina WC:n, rojahtaa takaisin sänkyyn, vie kaikki peitot. Ja koko yön kääntyilee kuin norsu posliinikaupassa ja saan kyynärpäästä silmääni. Minä nukun yksin ollessa tasaisen rauhallisesti, en kääntyile enkä heittelehdi.
Miehen kotona kaksoisvuoteen jakavat lisäkseni 3 koiraa ja aamuyöstä myös yksi kissa, jotka kaikki kulkevat vapaasti yölläkin avoimista ovista.
Miten ihmeessä sopeudumme yhteiselämään? Lähinnä tämä kai on minun ongelmani, vaikka en aiheuta käytökselläni toiselle ongelmaa. Meillä on omat kodit, asumme lähekkäin eikä tarkoitus ole hetikohta muuttaa yhteen. Mies on hieman "villi-ihminen", mihin kai osin rakastuinkin, mutta kyllä tarvitsen kunnon yöunet että jaksan yhteiselämää. Ja töissäkin pitäisi käydä.
Mies tuskin rupeaa rajoittamaan eläinpesuettaan, olivathan he ennen minua, eikä hän yökäytökselleen mitään mahda. Esitänkö siis lempeästi, mitkä olisivat suhteemme reunaehdot avioliitossa: erilliset makuuhuoneet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerrot asian kauniisti ja kysyt mitä mieltä hän olisi erillisistä makkareista
yöksi? Meillä ainakin kissat pysyvät poissa makkarista yöllä. Herkkäunisena olen hommannut korvatulpat ja silmälappusysteemit niin ei auringon valokaan herätä kesäisin.
Te seurustelette, tehkää kompromisseja! Kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja :O
Yhdessä asuessa on yhteiset tavat sovittava.
Turha yrittää sopeutua vain toisen ehdoilla elämiseen, ei sitä pitkän päälle jaksa kukaan...
Erilliset huoneet on ihan hyvä ratkaisu...