Onko mahdollista, että voimakas molemminpuolinen ihastuminen (joka oli pakko panna aisoihin) voi muuttua hyväksi ystävyydeksi?
Onko kellään kokemusta siitä? Siis, että ystävyys olisi aitoa, rehellistä ja toimivaa ystävyyttä ihastumisen/ rakastumisen jälkeen? En siis tarkoita mitään hyvänpäivän tuttavuutta vaaan ystävyyttä. kokemuksia?
Onko kellään kokemusta siitä? Siis, että ystävyys olisi aitoa, rehellistä ja toimivaa ystävyyttä ihastumisen/ rakastumisen jälkeen? En siis tarkoita mitään hyvänpäivän tuttavuutta vaaan ystävyyttä. kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ajan mittaan. ainakin itseni ja ystäväni, sekä sinun ja ystäväsi puolesta. itse yritän ainakin ja teen kaikkeni...
ettei hieno ihmissuhde tyystin kaatuisi. sellaisia on niin vaikea saada, uusia.
Mutta koska naisen ja miehen välisen ystävyyden on muutenkin jo niin vaikea onnistua (ilman ihastumistakin siis), niin onkohan mitään toivettakaan moisesta nyt? Nyt, kun pelissä oli niin paljon tunteita?
En itse oikein välttämättä usko että niin kauan kuin on tunteita... niistä pitäsi päästä eroon. Vaatii mieletöntä tahtoa ja itsekuria olla ystävä jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa, mutta jota ei voi saada. Ne ihanat ja positiiviset tunteet vaihtuvat niiiiin helposti kaikkiin ikäviin tunteisiin, kuten mustasukkaisuus, katkeruus, kateus, epätoivo, yksinisyys, erilaiest pelot, jos rakkaus ei pääse toteuttamaan itseään.
Mutta mahdotontahan ei mikään ole. Osoita sinä toisin!
Itselläni on käymässä niin että vannottuani mielessäni ikuista rakkautta ja ystävyyttä ihmiseen jota en voi saada... niin nyt kun rakkaus alkaa olla ohi, ei se ystävyyskään vaan enää oikein kiinnosta.
Ja tunnen itseni hirviöksi.
Aivan niin. Tunteista pitäisi päästä eroon.
Jos ajat tunteitasi tietoisesti alas, niin voiko sen prosessin pysäyttää sitten tietylle tasolle, sille ystävyyden tasolle. Ystävyydessä kuitenkin tarvitaan niin paljon välittämistä ja toisen aitoa kunnioittamista. Kuten sanoit ne ihanat ja positiiviset tunteet kääntyvät helposti negatiivisiksi, koska kai kuitenkin kyseisiin tilanteisiin liittyy paljon pettymystä. Ehkä ihminen kuitenkin pyrii usein selittämään menetystään mitätöimällä sen arvoa, mikä ei myöskään voi olla hyvä pohja ystävyydelle. Entä sitten jos käyttäydytään edelleen lämpimästi toisa kohtaan, voiko niitä tunteita sitten ajaan alas? Hitsi, miten vaikeaa...
En ole ollenkaan varma, onko minusta toisin osoittajaksi. Onkohan joku pystynyt niin tekemään?
Älä tunne itseäsi hirviöksi. Sinulla on oikeus tuntea niin kuin tunnet. Jos ystävyys ei kiinnosta aidosti, ei sitä kannata yrittää pitää yllä, koska silloin se ei mielestäni perustu rehellisyyteen.
Pitäisi edelleen olla ystävää vaikka tunteet on "ajettu alas". En voi pettää tätä ihmistä joka minulle on avautunut ja minuun niin monesti tukeutunut. Pidän minä hänestä edelleen ja toivon vain kaikkea hyvää.
Itselläni on jo toinen "ystävä", joka on kaikki kaikessa jolle en jätä mitään kertomatta ja jota kohtaan on jo syvempiäkin tunteita syntymässä. Mutta en voi tätä toistakaan pettää. Sen jos tekisin niin hirviö olisin. Jätän ystävyytemme hänen armoilleen: olen saatavilla jos minua tarvitsee mutta siinä kaikki. Olenko paha?