Onko vaan uskottava että lähes viisikymppisenä laihduttaminen on oikeasti vaikeampaa ja hitaampaa kuin kymmenen vuotta sitten? Kilot vaan lisääntyy vaikka mitä yrittää, syömättäkään ei voi olla. Vaihdevuodet/hormonitoimintako syynä? Onko muilla samoja ongelmia?
40-50v
vaikeaa :(
9833
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
ainakin perinteisillä syö vähän ja kärsi nälkää- dieeteillä. Itselläni toimi enää ankara hiilihydraattirajoitus.
tarvitse enää pyörtyillä kun verensokerit on tasaantuneet hiilihydraatti rajoituksella. Tuttavapiirissä en tiedä ketään joka olisi pysyvästi ja huomattavasti pystynyt kitukuureilla laihduttamaan keski-iässä.
tottakai se laihtuminen on hitaampaa,mutta ei mahdotonta.olen pudottanut 24 kiloa viime marraskuusta.nälkää en ole tuntenut. proteiini pitoista ruokaa, kyllä sujuu, ei ongelmia..
ITSEKURIA...
hiilihydraattien vähentäminen toi pysyvän tuloksen. Kyllä se niin menee että aineenvaihdunta hidastuu kun ikää tulee lisää ja silloin ei auta mitkään kuurit vaan pitää pysyvästi muuttaa ruokailutottumuksiaan.
Itselläni oli 20..30v ikäisenä vakiona eräänlainen läskikerros ja siitä ei millään päässyt eroon vaikka olen urheilija.
Nyt n. 2v sitten pudotin kerralla 15 kg ja siinä olen pysynyt. Olin silloin 42v.
Helposti lähti, kun alkoi vaan laihduttamaan. Sitä on nykyään paljon määrätietoisempi kuin nuorena. Urheilusuorituksiin ei saa tehoja samalla tavalla, mutta ruokailu on helppo kontrolloida. Iltasyönti vaan pois ja muista aterioista hieman pois kaikista.
Samalla tavalla yritin nuorenakin, mutta elämänmeno muuttui päivittäin.
Kyllä se vaan on niin että on olemassa monenlaisia ihmisiä.
Minä olen laihduttanut pienen ikäni.
Olen ollut lihava aina mutta sairaalloisen ylipainoinen noin kuusivuotiaasta lähtien.
Olen laihduttanut 30-40 tai joskus jopa 50 kiloa kerralla.
Olen aina lihonut kaiken takaisin.
Nuorempana (20-45 v.) sain painon putoamaan vähentämällä syömistä, jättämällä herkut pois ym perinteisillä keinoilla. Liikkunut olen aina suhteellisen paljon.
Nyt ei paino lähde oikein millään putoamaan.
Ikää on yli viidenkymmenen.
Olen monta kuukautta yrittänyt pudottaa painoa.
Muutama kilo putoaa mutta taas nousee takaisin vaikka en syö mitään rasvaa, sokeria, perunaa, leivonnaisia, namuja, suklaata, jäätelöä tms....
Painonpudotus vaikeutuu vaihdevuosien alkamisen jälkeen ainakin minulla.
pelaamaan kavereiden kanssa ja roikut siellä aina ilta kymmeneen?
Kyllä kai se on niin, että nuoret liikkuu vaan enemmän.
Eli sitä kulutusta on kokoajan enemmän päällä.
Se on se perusperiaate.
Mutta sinähän olet perinteinen jojolaihduttaja? Se on teorian mukaan joka ikinen kerta aina hankalampaa se laihduttaminen. Se hankaluus johtuu jojoilusta ihan puhtaasti. Se on aivan varmaan vaikeaa ja mitä enemmän teet sitä jojoilua sen vaikeampaa. Ikää tulee siinä sivussa, mutta se johtuu jojoilusta se vaikeus.
Jos oikein olen käsittänyt, niin varsinkin nopeissa laihdutuksissa lähtee aina hieman lihasta. Lihas ei palaa takaisin lihottuasi. Lihasta saa vaan treenaamalla. Tilalle tulee aina yleensä läskiä ja läskiä saa nopeasti toisin kuin lihasta menetettyjen tilalle.
Seuraavalla kerralla taas sama tilanne. jne....
Kun 20v. on esim. kulunut jojoillessa on rasvaprosentti aika korkea. Siksi jojoilu olisi lailla kiellettävä.
Moni onkin sitä mieltä, että on terveellisempää pitää koko ikänsä ne pikku läskit ja lihakset, kuin jatkuvasti jojoilla ja menettää aina vaan lihaksia... Jojoillessa jäljelle jää läskit.
Minusta laihtua ei voi kuin laihduttamalla määrätietoisesti. Sen jälkeen pitää vahtia joka viikko painoa ja kirjata se lukema ylös. Muuten on ihan kusessa. Jos esim. pari kiloa on tullut pitää katsoa mitä laittaa suuhun muutaman päivän ajan. Ei vasta puolen vuoden päästä aleta miettimään pitäiskö jotain tehdä. Siihen mennessä on lihonut takaisin samoihin mittoihin.
Tottakai se aineenvaihdunta hieman muuttuu, mutta se ei ole se selitys.
Löydätkö artikkelin, jossa kerrotaan aineenvaihdunnan eroista eri ihmisillä? Itse olen lukenut, että olemme aika samanlaisia tämän asian suhteen. Muutama harva sairaus tekee pientä eroa ja jotkin lääkkeet.
Itse veikkaan että sinulla on se määrätietoisuuden puutee. Ei kukaan jaksa vuosikymmeniä laihduttaa tosissaan? Se on yleensä sitä huuhaa laihduttamista ja itsensä kiusaamista.
Niin ja jos ei ole tosissaan, niin takuulla repsahtaa aina uudestaan. Silloin se menee jojoiluksi ja aina se on vaan vaikeampaa.
Itse olen sitä mieltä, että ne nuorena laihoina olevat olisi kaikki lihavia nyt sitten vanhempana, jos aineenvaihdunta radikaalisti muuttuu. Syömätottumuksia on 5-kymppisenä paha muuttaa aivan radikaalisti. Osa on tietysti lihonut ja aika monikin, mutta aika moni osaa selittää sen ns. "Onpa tullut hieman laiskoteltua. Tulee aina mentyä autolla, vaikka pyörälläkin pääsisi. Nyt levätään kun nuorena paiskottiin hommia...."
Täällä päin naapurin akka hakee postin mersullaan ja laatikolle on matkaa jopa 200m. Hän ei ole mikään keijukainen enää. Itse kävelisin sen matkan.
Sanoisin, että tämän meidän tiekunnan varrella näkee mm. klapihommissa useimmiten kavereita, joita näkee tuolla lenkkipolullakin päivittäin.
Hoikkia 5-kymppisiä ja osa 6-kymppisiä miehiä. Muut makaa aina sisällä, jos eivät aja ohi autolla töihin. Eli se urheilu aktivoittaa vanhaakin. Sitä kautta tulee kulutusta kuten nuorilla.
En ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta koko ajan kilot yrittää saada ylivallan. Liikun monta kertaa viikossa, sekä tarkoituksella että hyötyliikuntana. Syöm kalaa ja kasvisruokaa, en lihaa enkä rasvaisia ruokia tai karkkia, leivoksia tms turhaa kun pari kertaa vuodessa juhlissa tai kylässä.
Itse olen jo pari vuotta tehnyt niin, että pidän viikossa aina 3 vesipvää (esim ma-ke-pe). Tällä saan painon pysymään kurissa, muina päivinä yritän syödä noin 1500kcal, en yli.
Joten kyllä se vaan on rankempaa kun nuorena, mutta minkäs sille sitten mahtaa. Syömistään pitää vähentää pysyvästi.
Olin yli 3kymppiseen asti hoikka. Olen aina liikkunut ja myös pystynyt syömään kaikenlaista ruokaa lihomatta - jopa herkkuja. Lapsenteostakaan aikanaan ei jäänyt ylimääräistä. Sairaalasta lähtiessä paino oli 3kg neuvolakortin ensimmäisestä punnituksesta - nämä säilytettynä dokumenttina :) Loppu suli imetyksessä ja vauvanhoidossa. Mutta kun ikää kertyi, alkoivat hankaluudet. En tajunnut ollenkaan, etten todellakaan voi syödä enää mitä tahansa. Ruokatottumukset ja tahti jatkui ja painoa alkoi kertyä. Oli ruuhkavuodet; perhe, työtä, opiskelua, talonrakennusta, muuttoja työn perässä, stressiä, huolia, parisuhdeongelmia...semmoista monelle tuttua elämää, jossa unohtaa itsestään huolehtimisen koska on niin paljon muuta "tärkeämpää". Sitten heräsin siihen, että olen läski, painoa on tähän hentoon varteen todellakin kertynyt liikaa. Kokeilin painonvartijat, himokunto-ohjelmat ja sen sellaiset. Kyllä niistä hetken apu oli, mutta motivaatio jostakin syystä lopahti aina kesken.
Nyt on ollut pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja miettiä nämä asiat ihan juurta jaksain. Ensinnäkin on tunnustettava itselleen, ettei enää voi syödä läheskään kaikkea. Tunnesyöpöttelyyn on keksittävä muita toimintoja. On liikuttava mieluiten joka päivä säästä huolimatta. Liian rankkaa ohjelmaa ei kannata pitää, koska innostus lopahtaa. On oltava varuillaan ja vältettävä repsahduksia. Viinit olis hyvä jättää vaikka kokonaan pois, ehkä vain jouluna ja juhannuksena. Perusruoka on parasta, mikään ihmedietti ei pure. Makeat ja leivonnaiset ehkä kokonaan pois. Nälkää on pakko totutella sietämään, varsinkin iltaisin.