Olen ollut avioliitossa jo 15 vuotta. Olen yrittänyt kestään miestäni ja uskotella että hän muuttuisi, mutta liitomme vain huononee. Hän ei anna muiden antaa mielipiteitä. Aina kun tulen auttamaan niin hän huutaa minulle tai lapsilleni. Päätimme hankkia omakotitalon ja talo on vieläkin velallinen. Luulin, että aika muuttaisi hänet, mutta en kestä enään. Hän luulee, että en pystyisi elämään ilman häntä. Aina kun uhkaan lähteväni, hän alkaa esittämään nöyrää ja ymmärtää mitä on tehnyt. En haluaisi, että lapset elävät ilman isää, mutten halua silti lapsien näkevän meijän riitoja. Mitä minun kannataa tehdä? Ero? Vai auttaako avioliittoterapia yhtään?
Kiitoksia vastanneille!
Kiitoksia vastanneille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
...että lapset eläisivät ilman isää, se tarkoittaa sitä ettei heidän tarvitse katsella isänsä huonoimpia puolia vaan he saavat ne parhaat. Olettaen tässä että sinulle jäisi lähivanhemmuus.
Terapia voisi auttaa mutta viidentoista vuoden jälkeen... lähtisikö mies edes? Ainahan voi toki kysyä, ei siitä haittaakaan ole.
***
Älä auta, vaan pyydä apua. Heittäydy avuttomaksi, mutta älä niin avuttomaksi että miehesi huomaa sen teeskentelyksi. Vahvista miehesi kuvitelmia että et pärjäisi ilman miestäsi.
Luulen että miehesi tuntee vaan itsensä tarpeettomaksi.