Monen suomalaisen miehen huonoihin puoliin kuuluu likaisten sukkien jättäminen minne sattuu, kotitöiden laiminlyönti jne, mutta onko teidän miehillänne jotain muita "lieviä" huonoja puolia, jotka kuitenkin saavat sinut miettimään parisuhteen toimivuutta tulevaisuudessaa?
Minulla on periaatteessa kunnollinen ja hyvä mies. Auttaa lapsenhoidossa, tiskaa, kun sanon yms. Suurin ongelma on vain, jos hän sattuu suuttumaan hän puhuu minulle tosi rumasti. Vaikka lapsemme (3v) läsnäollessa. Hän usein sanoo minulle "Vittu! Saatanan ämmä..." Näin lause alkaa ja jatkuu sitten sen mukaan mistä hän on vihainen. Ei ikinä mistään niin järkevästä syystä, josta voisi toiselle noin pahasti sanoa. Tänään en esim. ajanut auton hänen mielestään oikein niin sain kuulla olevani saatanan ämmä. Onneksi lapsemme nukkui eikä kuullut!
Työtasiat ovat molemilla siinä suhteessa hyvin, että olisi oikea aika muuttaa omaan kotiin ja ottaa lainaa. En vaan kuitenkaan pysty niin kauan, kun kuulen (noin kerran kuussa) olevani ämmä! Olen tämän myös miehelleni sanonut, mutta suuttumustaan hän ei ole hillinnyt vaan ämmä olen edelleen.
Mieheni ei ole fyysisesti väkivaltainen, koskaan! Mutta tämä "pienikin" henkinen sattuu ja kovasti minuun. Lapsen takia yritän jotenkin kestää, muuten olisin lähtenyt jo ekasta ämmittelystä. Ja onhan mieheni muuten erittäin hyvä avomies ja isä. Ei siinä mitään.
Kommenttia saa laittaa, ihan mitä vaan... Kiitos!
Minulla on periaatteessa kunnollinen ja hyvä mies. Auttaa lapsenhoidossa, tiskaa, kun sanon yms. Suurin ongelma on vain, jos hän sattuu suuttumaan hän puhuu minulle tosi rumasti. Vaikka lapsemme (3v) läsnäollessa. Hän usein sanoo minulle "Vittu! Saatanan ämmä..." Näin lause alkaa ja jatkuu sitten sen mukaan mistä hän on vihainen. Ei ikinä mistään niin järkevästä syystä, josta voisi toiselle noin pahasti sanoa. Tänään en esim. ajanut auton hänen mielestään oikein niin sain kuulla olevani saatanan ämmä. Onneksi lapsemme nukkui eikä kuullut!
Työtasiat ovat molemilla siinä suhteessa hyvin, että olisi oikea aika muuttaa omaan kotiin ja ottaa lainaa. En vaan kuitenkaan pysty niin kauan, kun kuulen (noin kerran kuussa) olevani ämmä! Olen tämän myös miehelleni sanonut, mutta suuttumustaan hän ei ole hillinnyt vaan ämmä olen edelleen.
Mieheni ei ole fyysisesti väkivaltainen, koskaan! Mutta tämä "pienikin" henkinen sattuu ja kovasti minuun. Lapsen takia yritän jotenkin kestää, muuten olisin lähtenyt jo ekasta ämmittelystä. Ja onhan mieheni muuten erittäin hyvä avomies ja isä. Ei siinä mitään.
Kommenttia saa laittaa, ihan mitä vaan... Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta tuo on henkistä väkivaltaa.
Itse en ainakaan moista kuuntelisi ja todellakin lapsi oppii siinä mallista miten sinua/naista saa kohdella.
Omalla miehellänikin on ärsyttäviä puolia jotka raivostuttavat, mutta tuollaista en kuuntelisi.
silloiselta miesehdokkaalta tuon tyylistä puhetta ja siihen loppui se suhde saman tien. Minä en todellakaan jaksaisi kuunnella.
Ei tuo minun mieskään mikään täydellisyys ole. Ärsyttäviä asioita on mm. hänen aikaansaamattomuus. Mitään ei tapahdu, jos ei asiasta sano ja jos sanoo, niin se on nalkuttamista. Kaikkein ärsyttävintä lienee kuitenkin, että aina kun hän sytyttää tulipesään tulen, hän laittaa sytkärin taskuunsa ja kun minä yritän sytyttää pesää, ei mistään löydy sytkäreitä kun ne on kaikki hänen taskussaan.
kivalta tuollainen nimittely. Entä jos alkaisit suuttuessasi nimitellä häntä samalla tavalla törkeästi, jopa pikkuasioista? Sano vaikka jotain tyyliin "saatanan lihava kalju ukko" tms, keksi haukkumanimet ulkonäköpuutteista, se kirpaisee eniten. Sellaista ei tietenkään voi jatkaa kauan tai menee asiat vain huonommiksi, mutta jotenkin hänet pitäisi saada tajuamaan, miltä tuollainen oikeasti sinusta tuntuu. Oletko kertonut hänelle ymmärrettävästi, että ämmittely saa sinut jopa empimään yhteisen asuntolainan oton kanssa? Niin, ettei hän vain luule, että vitsailet, vaan ymmärtää, että olet tosissasi.
Olen sanonut, että lainaa en ota ellei puhetyyli muutu. Hän tietää, että olen tosissani enkä vitsaile asialla! Silti suuttuessaan hän ei pysty itseään tai suutansa hillitsemään.
Helppo ajatella, että jätän miehen, mutta kun yhteinen lapsi ja muuten miehessä kaikki puitteet kohdallaan niin ei sitä niin vaan lähdetä! Varsinkaan, kun ruoho ei ole paljon vihreämpää aidan toisella puolella.