Ikuisuuskysymys mutta.. jos puolisollasi olisi ollut sivusuhde (siis vaikka vuoden tiivis suhde, ei pelkkä känninen pikapano), haluaisitko tietää siitä? Oletetaan, että tuo suhde olisi jo ohi ja "routa ajanut porsaan kotiin" ja elämä olisi asettunut taas jo normiarjeksi.
Haluaisitko panostaa vielä suhteeseen, josta et ehkä tiedäkään aivan koko totuutta? Entä pystyisitkö elämään tuon ihmisen rinnalla tietämättömänä mitä hän on selkäsi takana puuhaillut? Vai haluaisitko mieluummin kuulla asiasta, vaikka sitten sivullisilta jos omalla puolisolla ei olisi kanttia kertoa?
Haluaisitko panostaa vielä suhteeseen, josta et ehkä tiedäkään aivan koko totuutta? Entä pystyisitkö elämään tuon ihmisen rinnalla tietämättömänä mitä hän on selkäsi takana puuhaillut? Vai haluaisitko mieluummin kuulla asiasta, vaikka sitten sivullisilta jos omalla puolisolla ei olisi kanttia kertoa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kyllä, haluaisin tietää uskottomuudesta ja ehdottomasti häneltä itseltään mitä on selkäni takana puuhaillut.Hurjan vaikea olisi rakentaa luottamusta, jos koko ajan epäilisin jotain olevan tekeillä.
elämä jatkuu sen jälkeen??? Itse tuntuu siltä,että kun saisin tietää että mieheni on mua pettänyt,en pystyisi jatkamaan liittoa millään konstilla,vaikka niin kovasti häntä rakastankin ! Mulla on se periaate,että jokotai!!!!!!
En toipuisi siitä varmaan koskaan...
Miten te tekisitte? Pitäisittekö miehenne,ja eläisitte epävarmuudessa,vai luottaisitteko,kun hän sanoo,ettei koskaan enää???
kuin että joku pahanilman lintu pääsee jossain vaiheessa yllättämään ja mässäilemään asialla josta et ole ollut millään lailla tietoinen. Aina parempi jos se syntinen itse kertoo ja kaunistelematta.
Entinen mies olisi. On lapsia tai. Ei vaihtoehtoja tai pitkää harkintaa.
Lähtökohtaisesti luottamus menee vain kerran, eikä sitä saa takaisin millään. Jos puoliso jäisi tällaisesta kiinni, olisi luottamus mennyt, pysyvästi. Jos taas en ikinä saisi siitä tietää, ja elämä jatkuisi "normaalisti", olisin varmaan autuaan tietämättömänä tyytyväinen asioiden nykytilaan. Näin siis periaatteessa. Toisaalta taas, jos itse olisin harkitsemassa tai toteuttamassa tuollaista säätöä itse, olisi puolison "kanssarikollisuus" ehkä lieventävä asianhaara...
Kaikkea ei välttämättä ole tarvis tietää, vaikka se olisi olennaistakin. Ainahan on se mahdollisuus, että jos puoliso selviää pettämisestä kuin koira veräjästä, tekee seuraava tilaisuus varkaan uudelleen...
Oma lukunsa ovat ne ystävälliset kanssaihmiset jotka avuliaisuudessaan tulevat kertomaan että puolisolla on säätö meneillään jonkun kanssa. Sen jälkeen he nenä kiinni ikkunassa ja korvat kiinni seinässä kuuntelevat mitä ovat naapurinsa perheessä saaneet aikaan ja hierovat riemuissaan suuria karvaisia käsiään ja taputtelevat toisiaan selkään. "Saimmepas senkin onnellisen parisuhteen piloille!"
Sellaisessa harvinaisessa tilanteessa jossa vaistoaa jonkin asian olevan pahasti pielessä, voisi tietysti olla mahdollista että haluaisi kuulla tällaisesta suhteesta, mutta mieluiten omalta puolisolta, eli asianosaiselta, eikä niiltä ulkopuolisilta kanssaihmisiltä jotka vielä lisäävät hiivaa taikinaan eli tarinaan.
Suhteen jatko olisikin kaikissa tapauksissa harkinnan alla, mitä sille on tehtävissä vai onko mitään.
Jos en siis itse olisi mitään huomannut, en haluaisi sivullisilta tietääkään. Jos taas jotain epäilisin ja haluaisin tietää, ottaisin selvää.
jostain muualta. Pettämisillä on tapana AINA tulla kaikkien osapuolten tietoisuuteen -ennemmin tai myöhemmin. Itse kuulisin kaikkein mieluiten suoraan mieheltäni jos hän olisi minua pettänyt.
Jos on valmis pettämään, pitää olla myös tarpeeksi aikuinen vastaamaan teoistaan JA ottamaan seuraukset vastaan. Ei ole varmasti pettäjälläkään mukava alkaa korjaamaan omaa parisuhdetta kun taustalla kummittelee salaisuus, joka paljastuessaan olisi vaarana koko suhteelle.
Olis mun tapauksessa se,että kun luottamus on kerran viety,mä en pystyis uskomaan enää minkäänlaisiin vannomisiin,enkä lupauksiin...kun puoliso pettää,hän silloin "mitätöi" oman rakkaansa,ja se koskee!!!!!!
Siksi en jatkaisi suhdetta,kun saisi alituiseen miettiä ja arvailla,missä mies milloinkin menee! Mun psyyke ei kestäis sitä!
Parempi silloin,että antaa sitten toiselle vapauden,ja vaikka miten pahalta tuntuis,tilannetta ei saa KOSKAAN enää ennalleen,mikä se oli ennen pettämistä!
Minulla ainakin olisi tuplasti petetympi ja pahempi olo jos rakentelisin pilvilinnoja valheen päälle, autuaan tietämättömänä mitä on tapahtunut. Suhteen ja kumppanin mitätöinti on jokatapauksessa jo tapahtunut, enkä näe että tulevaisuutta on, elleivät kumpikin pelaa avoimilla korteilla.
Ja edelleen väitän, että pettäminen tulee aina ilmi. Pettäjän puoliseen helpotukseen salailun "kivuttomuudesta" on mielestäni turha tuudittautua.
ole paluuta menneeseen. Luottamus on rikottu ja koko suhteen perusta pirstaleina. Vain tyhmä yrittää rakentaa uudelleen vanhan rakkauden raunioille.
Pettäminen ja lyöminen tuppaavat toistumaan niin kauan kun niiden sallii toistuvan Eli ero on ainoa lääke, oli sitten kyseessä thaimaan huorissa paneskelu, yhden yön kännipano tai pitempiaikanen kusetus yms.
Jonkun mielestä yhden yön lipsahdus olisi jotenkin eri asia kuin pitempi kusetus mutta sitä se ei ole. Yhtä naurettavaa olisi väittää että vain pitempi pano olisi se 'pettämispano' ja pikapano olisi 'no sattuuhan sitä, sori'.
Pettäminen on pettämistä vaikka sen muodot vaihtelevatkin.
Hei, sattuuko kaikki teistä olemaan kovin nuoria jotka nyt pohditte tätä kysymystä täällä?
Minulla on kokemusta siitä että pettämisen jälkeen voi antaa anteeksi ja rakentaa uutta, toki se raastaa verille ja elämä on pitkän aikaa helvettiä. LUottamus menee eikä se palaudu edes vuosiin, aina kaihertaa jossain mielen sopukoissa voiko vieläkään luottaa. Mutta anteeksi voi antaa, ja varsinkin kun panoksena on kaikki yhteinen pitkään rakennettu elämä, varsinkin lapset, niin silloin täytyy laittaa kaikki vaan vaakakuppiin ja miettiä. Erotako vai ei.
Ymmärrän kyllä ehdottomuuden että se on kerrasta poikki kuten moni kirjoitti, mutta kun se osuu omalle kohdalle etukäteen ajatellut periaatteet pistetään koetukselle- jos rakastaa syvästi.
Toivottavasti kenellekään teistä ei nyt sitten käy niin.
Mieheni on pettänyt minua 1,5 vuotta. Hän ei tiedä jäädäkö vai lähteäkö.. Itse olen päättänyt jatkaa ja rakentaa yhdessä uuden luottamuksen, jos toinen vain haluaa jäädä kanssani. Uskon, että meillä on vielä paljon annettavaa toisillemme eikä sitä voida heittää hukkaan vain koska toinen on löytänyt toisen. Jos mieheni päättää lähteä tämän toisen luo, jatkuu minun elämäni ja hankin uusia kokemuksia. Vuosien saatossa on saatu aikaiseksi paljon kaunista ja hyvää, joiden vuoksi on pyrittävä olemaan edelleen yhdessä. Uskon, että pettämisellä on ollut tarkoituksensa ja sitä pitää pitää eräänlaisena opetuksena kummallekin. Yhdessä, jos kumpikin haluaa, pystytään vielä saamaan aikaiseksi upea parisuhde.
Mistä sait kuulla asiasta, oliko miehellä palleja kertoa itse vai saitko tietää muualta? Entä haluaisitko siltikin jatkaa siinä tilanteessa, ettet tietäisi uskottomuudesta vaan hän olisi lakaissut asian maton alle ja toivonut vain, ettei ne karkaa sieltä koskaan?
mä en ollut koskaan epäillyt mitään, sitten eräänä yönä tämä toinen nainen soitti ja kertoi. Keskustelimme pitkään ja päätimme, että tämä yhteinen rakkaamme saakin ihan itse päättää kumman kanssa hän jatkaa. Tapauksen jälkeen mieheni on rehellisesti pyrkinyt vastaamaan kysymyksiini ja sanoi, että tämä petos on painanut hänen mieltään jo pitkään. Hän halusi kerran aiemmin ottaa avioeron, mutta ei kuitenkaan pystynyt lähtemään luotani silloin. Nyt asian tultua uudelleen eteen hän ihmetteli, miksi en kysynyt häneltä, että onko hänellä toinen. Luulenpa, että se tiedon esille tuleminen riippuu tilanteesta. Jos tämä olisi tapahtunut esim. pari vuotta sitten, kun oma itsetuntoni oli huonompi, olisin varmaan käskenyt sen tyypin muuttaa välittömästi v**uun. Tällä hetkellä itselläni on hyvä itsetunto ja uskon, että meidän liittossamme on jotain syvempää ja tämä ajautuminen toisen syliin on ollut hätähuuto. Olemme olleet yhdessä yli 17 vuotta. Jos en tietäisi uskottomuudesta ja toinen olisi ne maton alle lakaissut, niin kaipa se liitto silloinkin jatkuisi.. Kuten sanoin, uskon jatkumisen olevan tilanne kohtainen ja joka liittoon liittyy omat ongelmansa.
No, minä en kuulu nuorisoon.
Olisin toivonut aikanaan, että joku monista asian tietävistä ystävistäni ja työtovereistani olisi vihjannut minulle miehen suhteesta.
Perusluottamus menee vain yhden kerran.
Monet sanovat, että olemme pystyneet jatkamaan, olen antanut anteeksi ... ja sitten jatkavat: ... mutta unohtamaan en pysty, aina se pulpahtaa jostain mieleen.
Just.
Anteeksianto on sitä, että tekoa ei enää ajattele, teko ei koskaan enää vaikuta mielipiteisiin tai ratkaisuihin.
Naivi pitää olla tai tajuton, jos väittää, että uskottomuus ei vaikuta elämän seuraaviin ratkaisuihin.
Ehdottomasti haluaisin tietää asiasta ja saada tiedon mieluiten omalta puolisoltani.
Jos toisella on pitkäaikainen sivusuhde, eikä toinen vaistoa mitään, niin silloin on jo jotain muutakin pielessä. Jos eletään läheisessä ja avoimessa suhteessa, niin jonkun kellon pitäisi kyllä kilkattaa, ettei kaikki ole hyvin.
Kun ajattelen tämän hetkistä suhdettani, niin kyllä, haluaisin panostaa ja rakentaa uutta luottamusta. Se ei olisi helppoa ja ehkä jopa pettäjälle vaikeampaa kuin petetylle. Tietysti olennainen kysymys on halu antaa anteeksi ja luottaa, mutta yhtä olennainen asia on ratkaista mikä ko tilanteeseen johti. Pettäminen ei ole missään olosuhteessa hyväksyttävää, mutta jos suhteessa on jotain joka on sihen johtanut, tulee se myös ehdottomasti ratkaista.
..jos puoliso itse ei kerro? Onko asiasta tietävillä sivullisilla oikeus/velvollisuus kertoa? Kenties jopa siltä tarinan toisella osapuolella?
No enpä minä ole mikään jakamaan toisille oikeuksia tai velvollisuuksia. Jos puolisoni ei kertoisi, haluaisin kuulla sen joltain läheiseltäni (ystävä/sukulainen). Jos tietäisin, että jotain läheistäni petetään, kertoisin sen hänelle kyllä. Naapureiden ja "kylän miesten" juttuihin en puuttuisi. Tarinan toisen osapuolen asia ei ole kertoa.
jos suhde olisi kestänyt vuoden, niin minä tietäisin jo jonkin olevan pielessä. En voisi luottaa enää vaan laitettaisiin kyllä kantapäät vastakkain.
Jos kyseessä olisi kännipano tms niin en haluaisi tietää. Mieshän kuitenkin valitsi minut. Mieluummin säilytän "neitseellisen luottamuksen" vaikka valheeseen perustuen. Jos/kun saan joskus moisesta tietää, niin mahdollisuudet on sekä jatkoon (epäilen kyllä), kostoon (ei sen kauniimpi vaihtoehto) että eroon (luottamus kuitenkin osittain mennyt). Mun mielestäni sivullisten ei tarvitse tätä soppaa tulla lainkaan hämmentämään. Jokainen huolehtikoon omasta parisuhteestaan.
Shannon, unohdat, että uskottomuus koskee yleensä muitakin kuin kahta ihmistä. Toinenkin voi olla naimisissa, usein onkin. Lapsetkin ovat usein mukana kuvioissa.
Naurattaa tämä "neitseellinen luottamus" joka perustuu valheeseen.
Ja hei, kauan aviossa olleet ihmiset elävät niin monessa muussakin yhteisössä kuin tiukassa kahden kimpassa, että aviopuoliso ei todellakaan voi aina arvata uskottomuutta.
vastasin...Tunnen mieheni 12 vuoden kokemuksella ja TODELLA tietäisin jos hänellä olisi sivusuhde kestänyt yli vuoden. "neiseellisellä luottamuksella" tarkoitan lähinnä sitä että "mitä silmä ei näe eikä korva kuule sitä ei sydän sure".
Anteeksi vaan jos olen mielestäsi tyhmä ja sinisilmäinen, mutta olen yhden miehen nainen ja vaadin vastaavaa mieheltäni.
Jos kyseessä olisi yhden kerran hairahdus, mitä puoliso siis aidosti katuu ja kärsii sen takia, en ehkä haluaisi tietää. Koska se on niin hirveää epäillä toista koko ajan. Toisaalta jos puoliso kertoisi tällaisesta hairahduksesta ja se käsiteltäisiin yhdessä ja kummatkin ovat oppineet jotain, silloin suhteesta voi kovalla työnteolla tulla jopa parempi ja syvempi kuin mitä se joskus oli.
Mutta haluaisin ehdottomasti tietää jos kyse on pitkäkestoisesta valehtelusta. Sainkin edellisessä suhteessa kuulla tällaisen ilouutisen tältä kolmannelta pyörältä. Ja kyllä se on joskus mahdollista, että puoliso pystyy salamaan uskomattomalla tavalla asioita..että toinen ei ole aavistanutkaan, jälkiviisaus on eri asia. Halusin antaa anteeksi mutten pystynyt siihen muutoin kuin eroamalla. Mielestäni vuoden kestänyt salailu on aivan eri asia kuin yhden illan känninen hairahdus. Salailu on järjestelmällistä, ja se kertoo myös pettäjän kyvystä kohdata vaikeita asioita..hommataan mieluummin pakotie kuin ollaan halukkaita menemään esim. pariterapiaan tai ihan vaikka puhumaan peloistaan ja huolistaan puolisolle. Luulin että olisimme läheisimmät toisillemme, mutta mies omien sanojensa mukaan pelkäsi että jätän hänet jos hän kertoo ajatuksistaan. Peloilla on tapana olla itseään toteuttavia :-(
Sanotaanko, että entisessä elämässä tällaisen tilanteen eteen sattuessa olisin heittänyt ukon pihalle alta aikayksikön, mutta nykyisen mieheni kanssa... En.
Niin kuin joku tuolla aikaisemmin sanoin, että heillä jotain syvällisempää, niin sama. Minäkin etsisin syyt ja asiat jotka siihen ovat johtaneet ja ensimmäistä kertaa elämässä olisin valmis työstämään suhdetta näinkin vaikean asian edessä.
MUTTA HALUAISIN TIETÄÄ ehdottomasti. Täällä maassa on niin yleistä se, että pikkulinnut visertelee... Parempi kuulla syyllisen suusta kuin naapurin.
haluaisin tietää, jotta voin miettiä haluanko jatkaa liittoa sellaisen homman jälkeen. jos toinen salaa asiat, niin mielestäni hän varastaa minulta vuosia. on näet niin etten suhdetta jatkaisi, vaikka olisi lapsi ym.
AIvan oikein, ei toiselta voi viedä vuosia, valheessa! Minä itse haluaisin lapsen mieheni kanssa, hän ei halua kun niitä on jo tehnyt toisen kanssa. Jos hän nyt pettäisi minua vaikka pari seuraavaa vuotta ne olisivat minulle juuri niitä vuosia jolloin ehkä joku muu haluaisi perustaa perheen kanssani. Silloin olisin tosi katkera!! Vähän niinkuin vastaan puhelimessa lehtimyyjille "ei tuhlata kummankaan aikaa".
Mutta kun rakastaa paljon niin asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia- jos jotain sattuisi.
Marie40
Mieti nyt tosi tarkkaan tilanteesi. Jos haluat lapsen, hankkiudu raskaaksi. Kadut syvästi myöhemmin, kun on liian myöhäistä.
Miehen saat uudenkin jos haluat tai tilanne muuttuu, mutta lasta et enää kauan pysty synnyttämään.
Annoin ymmärtää ehkä väärin. Minulla on kyllä edellisestä liitosta kaksi teini-ikäistä lasta mutta niin kiihkeästi olisin halunnut nykyisen mieheni kanssa. Mutta enpä tiedä enää. Ei toista voi pakottaa. Ja hän on sanonut että jos tulen raskaaksi hän lähtee. En voi niin vaan tehdä sitä. Haluan pysyä hänen kanssaan.
>>Minä itse haluaisin lapsen mieheni kanssa, hän ei halua kun niitä on jo tehnyt toisen kanssa. Jos hän nyt pettäisi minua vaikka pari seuraavaa vuotta ne olisivat minulle juuri niitä vuosia jolloin ehkä joku muu haluaisi perustaa perheen kanssani. Silloin olisin tosi katkera!!
haluaisi tietää!!!
Olenkin sanonut miehelleni jo ikiaikoja sitten,seurustelun alkuaikoina,että jos sellainen"vahinko" kuin pettäminen tulee eteen,niin mulle on ihan turha tulla selittelemään ja puhdistamaan omatuntoaan.Ja lisäsin vielä sen että kattookin ettei pikkulinnut pääset visertelemään juttuja mun korviin.
Noh,eipä ole mitään kymmeneen vuoteen kuulunut mistään :D
Suhteemme ainakin tuntuu toimivan hyvin :)
...Jos mieheni olisi tehnyt näin, että olisi maannut toista vuoden verran, mutta hoitanut kuitenkin meidän suhdettaan tänä aikana kunnolla, niin asialla ei olisi mitään väli.
...Pääasia että mieheni on tänä aikana kuitenkin rakastanut ja palvonut minua on ihan riittävä. Ja jos vielä kotiinsa tahtoo jäädä ja irtokarkkinsa ulos pistää elämästään niin mikäs siinä....
...Olen aika nuori, mutta en niin nuori enää, että olisi naivi. Sitä niin kiihkeästi ennen vaadittiin ikuista uskollisuutta toiselle ja heti meni itkuksi ja stressiksi kun toinen edes vilkasi hyvännäköistä naista, niin ei ole enää asia mistä stressata tai ottaa hernettä nenäänsä.
...Jos se sille toiselle olisi jotenkin vaikea asia ja hän olisi siitä jotenkin niin pahoillaan ja kertoisi itse ihan väkisin asian. Niin voisi olla että sekään ei hetkahduttaisi. Täsät voi päätellä että olen itse muiden miesten housuissa käviä, mutta asia ei ole näin. Olen yksin kertaisesti reaalistinen nainen, joka tajusi aikaa sitten että mies kun mies ja nainenkin kokee houkutusta ja päätyy siihen ainakin yhdesti. Se ei kaada suhdetta, jos sitten se toinen ei halua vaihtaa toiseen. on turha mesota asiasta, jota ei voi muuttaa enää. Itkut ei auta ja jos oma rakkaus riittää toiselle senkin jälkeen niin onko sitä syytä ruveta itsekseen tappamaan, tunnetta siis.
tietää, luottamuksen pitää olla molemminpuolinen ja jos toinen sen pettää, ei ole kuin yksi vaihtoehto. Se olisi 20-vuotisen liiton loppu, vaimo saisi mennä.