En ole seurustellut koskaan. Tunnen oloni toisinaan alieniksi. Toisinaan onnelliseksi, toisinaan toivottomaksi ja epäileväiseksi siitä, että haluanko elää aina yksin.
En vain tiedä, kuinka tilanne voisi muuttua. Kuinka tutustua paremmin ihmisiin.
Olenko ainut tällainen? Kavereilla on suhteensa, ja kumppaninsa, joiden kanssa arkensa jakavat. Tuntuu, kuin olisi maailman ainut naispuoleinen nestori miikkulainen.
Onko olemassa ketään samassa tilanteessa olevaa tai ollutta, naista taikka miestä? Tänään tuntuu taas siltä, kuin kahlaisi polvia myöten mudassa :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yli 40 v ja en ole paljoakaan seurustellut. Tiedän etten halua olla yksin, mutta ei vaan onnistu.
Pitkästä aikaa olin ihastunut keväällä, mutta väärään mieheen taas. Ei tullut vastakaikua, vaikka tekemisissä ollaan edelleen olosuhteiden pakosta.
...olet niin sinkkuuntunut että et osaa suhtautua miesten yrityksiin?
Itsekin olen ollut yli seitsemän vuotta sinkkuna. Aina kun joku haluaa seurustella, lopetan homman. Lisäksi ihastun vain miehiin joita en voi saada.
Ehkä sinulla on sama homma? Eli ongelma on sinussa eikä miehissä.
Toinen mahdollisuus on että olet liian epätoivoinen/ yrität liikaa. MIehet haistavat sen miljoonan valovuoden päähän. Kun menet ulos, ÄLÄ KATSELE MIEHIÄ. Pidä hauskaa ja hymyile paljon, kyllä se hunaja sitten houkuttaa ;).
kyllä piisaa, mutta seurustelusuhdetta ei ollenkaan. Kaukorakkauksia, ihastumisia ja pettymyksiä mahtuu monta tähän ikään (22) mutta ei suhdetta. Uskon että vielä sen aika koittaa :D
Mulla on myös käynyt mielessä, että tulen aina olemaan yksin ja kohtaloni on olla yksinäinen. Aina jokainen uusi suhteenalku päättyy ennen kuin ehtii alkaakaan... Voi olla että vika on minussa tai se on sitten jossain muualla, mutta silti. Eli eit ola ainoa täällä.
Jonain päivänä sitten paistaa aurinko tähänkin risukasaan. En tiedä milloin se on, mutta olen varma että silloin pelottaa ja saatan jänistää sen takia, että en uskalla lähteä suhdetta rakentamaan koska niin moni alkava sellainen oli päättynyt jo kurjasti, joten olen jälleen yksin... Elämä on!
Säätöjä ja yhden illan juttujahan on huomattavasti vähemmän, kun niihin ei enää lähde itse mukaan:). Eli se todennäköisesti ylläpitää tuota epäonnistumista.
Ainakin meitä miehiä on. Eikä minulla valitettavasti ole hyvää vastausta siihen, miten tutustua ihmisiin. Itse olen vuosia jatkuneella nettikirjoittelulla saanut muutamia kavereita, mutta muuten on hieman hankalaa. Etenkin jos tarkoitat, että haluaisit tutustua sinkkumiehiin, etkä pidä baarimiljööstä. Tällöin ei auta kuin olla aktiivinen ja keksiä jokin sopiva harrastus, käydä jossain ja yrittää ehkä olla itsekin aktiivinen tutusmisaloitteiden suhteen.
Toisaalta, muodostavatko pariutuneet kaverisi kovinkin suljetun piirin? Tarkoitan, että eikö esimerkiksi heidän miehillään ole kavereita, joihin saattaisit tutustua vaikkapa joissain illanistujaisissa?
Mua on kautta aikojen kiehtoneet just vanhaapiikuutta lähentelevät naisihmiset... :)
Tahtovat olla vain vähän vaikeita kun pitäis mennä vakavammaksi. Tässä keväällä yhden kanssa oli oma juttunsa mutta ... noh. Tiedä mikä siinä sitten tuli, mutta ei ole naisesta enää kuulunut mitään. Itse olin jo ympäri-ihastunut ja annoin sen näkyäkin varsin selvästi...
Ja olen muuten sellainen joka ottaa naisiin kontaktia helposti ja saa vastakaikuakin usein... mutta oma kiinnostus lopahtaa. Vanhapiikatyylisissä naisissa on sitten jotain sellaista luonnetta johon mä tykästyn oikeasti ja jaksan pidempäänkin patsastella. En oo mikään "nopee" sinänsä...
Itse aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan kolmekymmentä vuotiaana, ja nyt reilun kolmen vuoden jälkeen olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa Elämäni Miehen kanssa!
Polvia myöten mudassa rämmin minäkin monet kerrat, usko vaan! En yksinkertaisesti voinut tajuta, miten voikin olla niin vaikeaa tavata sellainen ihminen, jonka kanssa todella puolin ja toisin kolahtaisi?! Mutta- niin voi sitten yhtäkkiä käydäkin, asiat vaan loksahtelivat paikoilleen kuin "itsestään".
Toki omaa aktiivisuutta tarvitaan, mutta uskon että aktiivisuudeksi riittää se kun on oma itsenä ja elää täyttä elämää, sinkkunakin. Sinä olet maailman paras Sinä, älä yritä olla mitään muuta kuin olet. Jos yrität olla jotain muuta, Elämäsi Mies ei ehkä tunnista sinua!:)
Minä uskon, että Yläkerrassa ohjataan näitä juttuja, ja koen vahvaa johdatuksen makua mieheeni tutustumisessa. Suosittelenkin sinne suuntaan asiasta vinkkaamista, jos et ole vielä kokeillut;)
Tsemppiä ja uskoa huomiseen, lähetän sinulle toivekkaita ajatuksia ja lämpimän halauksen!