Argghh

Suhteemme on käytännössä mahdoton.

Työvuoromme menevät pahasti ristiin, ja useimmiten joudumme tapaamaan vasta keskiyön jälkeen kun toinen tulee töistä. Sitten yhdessä nukutaan ja aamulla toinen lähtee töihin.

Usein jatkan nukkumista kun poikaystävä lähtee töihin. Hän antaa suukon poskelle ja joka kerta rukoilen häntä, että hän soittaa pomolle ja kertoo sairastuneensa, jotta saisimme viettää edes yhden PÄIVÄN yhdessä. Kun herään yksin, olo on aina uskomattoman yksinäinen.

Haluaisin käydä yhdessä kaupungilla käsi kädessä käppäilemässä, ostoksilla, ehkäpä kahvilla.. haluaisin lähteä ajelulle lähikuntiin, vaikka kalalle tai piknikille.. ihan mitä tahansa! Mutta meillä on käytännössä vain muutama tunti aikaa KESKELLÄ YÖTÄ ennen nukkumaan menoa, jolloin molemmat ovat väsyneitä työpäivän jälkeen.

Lisäksi usein höpötämme niin pitkään, että aamulla on tosi vaikea herätä ja lähteä töihin.

Myös vapaapäivät menevät AINA ristiin. En tiedä millä kirouksella suhteemme on pilattu, mutta hyvältä ei näytä.

Rakastan häntä, seksi on mahtavaa ja olisin valmis jopa vaihtamaan maailman parhaimmasta työpaikastani uuteen paikkaan, mutta hän ei antaisi itselleen anteeksi, jos tekisin sen hänen puolestaan. Työpaikkani todella on mahtava. Hänen työnkuvansa ei ole hänelle yhtä mieluinen kuin omani minulle, mutta hänellä on lähes mahdotonta vaihtaa työpaikkaa kun on kerta suomeen työkomennuksen kautta tullut.

Yksi vaihtoehto on, että lähtisimme hänen kotimaahansa, mutta taasen, joutuisin luopua työpaikastani ja uskon että minun olisi maassa todella hankala löytää töitä. Hänen palkkansa tosin riittäisi pitämään minut työttömänäkin, mutta se luultavasti ajaisi minut hulluksi. Toisaalta tämä nykyinenkin järjestelymme ajaa molemmat hulluiksi.

En halua luovuttaa!