En tiedä miksi nyt tästä tänne kirjoitan; ehkä haluan vaan purkaa mieltäni tai kuulla "kohtalotovereiden" kommentteja...joka tapauksessa minun on pakko saada kirjoittaa..
Kaikki alkoi reilu kuukausi sitten.. tapasin miehen, joka oli kaikin puolin upea tyyppi ja tapasimme vieläpä selvinpäin...:) Kaikki oli ok, mut tämä mies ei osannut (eikä osaa) puhua Suomea... hän on siis ulkomaalainen; opiskelee kylläkin suomea! Aloitimme tapailun ja pikkuhiljaa homma meni vakavammaksi..alussa pelkäsin antaa itseni ihastua täysin eri kulttuurista tulleeseen ihmiseen, mutta niin siinä sitten kävi...tämä mies on kaikin puolin hieno minua kohtaan mutta jonkun aikaa sitten kävi selville, että tämä mies on hieman muunnellut totuuksia menneisyydestään ( ei siis suoranaisesti valehdellut) ja eilen sain selville loputkin...hänellä ei ole oleskelulupa Suomeen kuin korkeintaan pariksi vuodeksi ja näillä näkymin on pelkona, että lähtö voi tulla aikaisemminkin! Syytä tähän en halua alkaa kertomaan, mutta haluaisin kuitenkin tietää, onko ketään, kuka on´ollut vastaavassa tilanteessa tai edes samankaltaisessa? Miten asiat on selvinneet; onko suhde mennyt aivan puihin vai onko yhteinen tulevaisuus ollut mahdollinen? Tämä kaikki on minulle niin uutta, etten enää tiedä mitä ajatella..päivän hommat pitäisi jaksaa hoitaa, mutta yhä useammin huomaan olevani aivan muissa maailmoissa...tämä asiaa vaivaa jo siinäkin mielessä, etten osaa ottaa tätä miestäkään kunnolla huomioon vaan mietiskelen omiani kun hän vaikkapa tulee käymään...se taas loukkaa(!??)häntä, koska hän kuvittelee että haluan jotenkin etäisyyttä tai jotain...
Sekava tämä juttu on, tiedän sen itsekin...kovinkaan "järkevästi" en kai tätä osanut kirjoittaa mutta sekava on myös mieleni! Joten rakkaat ihmiset; kertokaa minulle mitä voin tehdä vai voinko mitään...jäänkö vaan odottelemaan koska se päivä tulee kun "rakkaani" lentää Suomen rajojen ulkopuolelle vai annanko periksi jo nyt ja lähden etsimään uusia tuulia?? Vaikeaa...
Kaikki alkoi reilu kuukausi sitten.. tapasin miehen, joka oli kaikin puolin upea tyyppi ja tapasimme vieläpä selvinpäin...:) Kaikki oli ok, mut tämä mies ei osannut (eikä osaa) puhua Suomea... hän on siis ulkomaalainen; opiskelee kylläkin suomea! Aloitimme tapailun ja pikkuhiljaa homma meni vakavammaksi..alussa pelkäsin antaa itseni ihastua täysin eri kulttuurista tulleeseen ihmiseen, mutta niin siinä sitten kävi...tämä mies on kaikin puolin hieno minua kohtaan mutta jonkun aikaa sitten kävi selville, että tämä mies on hieman muunnellut totuuksia menneisyydestään ( ei siis suoranaisesti valehdellut) ja eilen sain selville loputkin...hänellä ei ole oleskelulupa Suomeen kuin korkeintaan pariksi vuodeksi ja näillä näkymin on pelkona, että lähtö voi tulla aikaisemminkin! Syytä tähän en halua alkaa kertomaan, mutta haluaisin kuitenkin tietää, onko ketään, kuka on´ollut vastaavassa tilanteessa tai edes samankaltaisessa? Miten asiat on selvinneet; onko suhde mennyt aivan puihin vai onko yhteinen tulevaisuus ollut mahdollinen? Tämä kaikki on minulle niin uutta, etten enää tiedä mitä ajatella..päivän hommat pitäisi jaksaa hoitaa, mutta yhä useammin huomaan olevani aivan muissa maailmoissa...tämä asiaa vaivaa jo siinäkin mielessä, etten osaa ottaa tätä miestäkään kunnolla huomioon vaan mietiskelen omiani kun hän vaikkapa tulee käymään...se taas loukkaa(!??)häntä, koska hän kuvittelee että haluan jotenkin etäisyyttä tai jotain...
Sekava tämä juttu on, tiedän sen itsekin...kovinkaan "järkevästi" en kai tätä osanut kirjoittaa mutta sekava on myös mieleni! Joten rakkaat ihmiset; kertokaa minulle mitä voin tehdä vai voinko mitään...jäänkö vaan odottelemaan koska se päivä tulee kun "rakkaani" lentää Suomen rajojen ulkopuolelle vai annanko periksi jo nyt ja lähden etsimään uusia tuulia?? Vaikeaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika useinha nuo ulkomaalaiset hassuttaa suominaikkosia miksei miehiäkin turvatakseen olonsa suomessa tms.Eri rotujen välinen seksuaalinen jännitys voi helposti sekoittaa kenen tahansa hormonit.
Melko harvoin kuitenkaan nuo ulkosuhteet onnistuu pidemmän päälle ja niihin tulee suhtautua melkoisella varauksella jottei tule nenille pahemman kerran.
Jos kyse on etelä-eurooppalaisesta miehestä johon tietysti nuo muunnellut tarinat sopii niin otaha paremmin selvää...Afrikkalainen?kuulostaisi jo vähän paremmalta,paitsi jos hän edustaa somalikulttuuria jotka voivat olla jopa mainettaan pahempia tarinaseppoja.
Aasialainen,ehkä parhaat mahdollisuudet onnistua.
Ruotsalainen? Häpeä!!! heh,no ei kai vitsi vitsinä.
Noh kuha kulutin aikaani,onnea matkaan valitsemallasi tiellä tyttönseni!
Vastaan sinulle, vaikka tilanteeni ei aikoinaan ollutkaan kovin samanlainen, mutta vieraan kulttuurin edustajan kanssa seurustelemisesta minulla on ensikäden kokemuksia. Mainintasi siitä, että mies oli muunnellut totuutta (valehdellut), pamautti hälytyskelloni soimaan...
Kaikki ulkomaalaiset eivät valehtele, mutta oman kokemukseni mukaan ainakin afrikkalaisilla miehillä on kovin erilainen käsitys rehellisyydestä ja totuudesta. Koska tämä tuli ilmi jo näin alkuvaiheessa, niin mieti tarkasti, voitko tulla sen kanssa toimeen jatkossakin... Nimittäin ajan myötä tämä piirre vain pahenee.
Seurustelin itse afrikkalaisen miehen kanssa 3 vuotta. Hän oli muutoin ihannemies; huomaavainen, kiltti, hellä, mutta muunteli totuutta miten mieli, valehteli ja suoranaisesti petkutti. Hän rakasti minua kyllä tosissaan, mutta totuuden vääristely oli niin syvällä hänen persoonassaan, ettei hän nähnyt siinä mitään pahaa. Ja sinisilmäiselle, puhtoiselle suomi-neidolle se oli yksinkertaisesti liikaa.
Varoitan sinua myös siitä, että mies on suhteellisen vähän aikaa sitten vasta tullut Suomeen ja elää vielä jonkinlaista ylimenovaihetta, jonka aikana ei kannata tehdä suuria päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Ero omasta kulttuurista voi aiheuttaa sen, että turvaa uudessa kulttuurissa uuteen kumppaniin, joka tilanteen tasaannuttua osoittautuukin vain ylimenovaiheen lohdutukseksi.
Anna miehelle aikaa selvittää asioita. Älä hätäile, mutta nauti kuitenkin yhteisistä hetkistänne. Älä luota liikaa, äläkä haaveile yhteisestä perheestä, kodista, tulevaisuudesta... Olosuhteet kuulostavat liian epävarmoilta siihen. Kaikki aikanaan, jos niin on tarkoitettu.
Voimia ja jaksamista. Toivottavasti tulet onnellisemmaksi kuin minä!
...olen minäkin...mies tosiaan on Afrikasta päin kotoisin vaikkei siellä ole muutamaan vuoteen asunutkaan vaan käynyt läpi pari muuta maata ennen Suomeen tuloa! Kiitoksia kommenteistanne; tiedän että varovainen kannattaa olla mutta minkäpäs sille tekee kun välillä sydän heittää kuperkeikkaa... täytyy nyt vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja katsoa mitä tulevaisuudella on tarjottavana...yhdessä tämän miehen kanssa tai ilman! Syksyn jatkoja kaikille...