Tänä aamuna sain äidiltäni puhelun. Aluksi kyseli ihan normaalisti kuulumisia ja kuulostikin ihan itseltään. Hetken päästä kuitenkin alkoi puhua ihan outoja..jotain että "joutuu vankilaan ja menee koko omaisuus, että pidä sitten perheestäsi huolta ja koittakaa pärjätä. Kohta varmaan tulee poliisi jo hakemaan..."
Kysyin sitten että mitä hän muka on sellaista tehnyt että näin voisi käydä. Äitini vastasi siihen että "ollaan isäsi kanssa mökillä poltettu puita, missä oli vähän maalia. Ollaan nyt varmaan tuhottu luontoa ja kyllähän siitä linnaan joutuu"
Totesin siihen että ehkä voitte sakot korkeintaan saada mutta sellaisesta tuskin linnaan joutuu.
Yritin siis vakuuttaa äitiäni, että kuvittelee olemattomia ja kieltämättä hän kuulosti kyllä ihmeen omituiselta...
Koskaan aiemmin en ole äidissäni tällaista piirrettä huomannut. Asiasta huolestuneena tietysti sitten soitin isälleni, joka on vielä mielenterveydenhoitaja ammatiltaan ja kerroin äitini levottomista puheista. Isä sitten sanoi että äidillä olisi ollut joskus ennenkin merkkejä siitä, että joku mielen sairaus voisi olla puhkeamassa..
Meillä on 1½ vuotias tytär ja joulukuussa syntyy toinen vauva. Mitä voisin tehdä äitini auttamiseksi? Jos hän joutuu hoitoon, mitä selitän lapselleni, että miksi mummu on sairaalassa...? Tuntuu kauhealta ajatella että äitini on sairas..entä jos onkin itsetuhoinen? Tai väkivaltainen muita kohtaan? En uskalla viedä lastani enää hoitoonkaan...
Tuntuu lohdulliselta,että saan edes tänne purkaa tuntemuksiani. Rakastan toki äitiäni kovasti, mutta silti tällainen tilanne järkyttää. Ikää hänellä on 61, eli ei vielä niin paljoa, että "vanhuuden" piikkiinkään voisi laittaa....
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen! Ja mukavaa viikkoa kaikille lukijoille! :)
Kysyin sitten että mitä hän muka on sellaista tehnyt että näin voisi käydä. Äitini vastasi siihen että "ollaan isäsi kanssa mökillä poltettu puita, missä oli vähän maalia. Ollaan nyt varmaan tuhottu luontoa ja kyllähän siitä linnaan joutuu"
Totesin siihen että ehkä voitte sakot korkeintaan saada mutta sellaisesta tuskin linnaan joutuu.
Yritin siis vakuuttaa äitiäni, että kuvittelee olemattomia ja kieltämättä hän kuulosti kyllä ihmeen omituiselta...
Koskaan aiemmin en ole äidissäni tällaista piirrettä huomannut. Asiasta huolestuneena tietysti sitten soitin isälleni, joka on vielä mielenterveydenhoitaja ammatiltaan ja kerroin äitini levottomista puheista. Isä sitten sanoi että äidillä olisi ollut joskus ennenkin merkkejä siitä, että joku mielen sairaus voisi olla puhkeamassa..
Meillä on 1½ vuotias tytär ja joulukuussa syntyy toinen vauva. Mitä voisin tehdä äitini auttamiseksi? Jos hän joutuu hoitoon, mitä selitän lapselleni, että miksi mummu on sairaalassa...? Tuntuu kauhealta ajatella että äitini on sairas..entä jos onkin itsetuhoinen? Tai väkivaltainen muita kohtaan? En uskalla viedä lastani enää hoitoonkaan...
Tuntuu lohdulliselta,että saan edes tänne purkaa tuntemuksiani. Rakastan toki äitiäni kovasti, mutta silti tällainen tilanne järkyttää. Ikää hänellä on 61, eli ei vielä niin paljoa, että "vanhuuden" piikkiinkään voisi laittaa....
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen! Ja mukavaa viikkoa kaikille lukijoille! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Olet huolissasi äitisi puheista vankilaan joutumisesta maalipuitten polttamisesta. Ehkäpä äitisi on vain jostain syystä kovin ahdistunut ja tarvitsisi siihen apua ulkopuolelta, kuten siinäkin tilanteessa, että on huomattu hänen joskus olevan liiallisesti huolissaan jostain asiasta. Eiköhän hänet olisi ohjattava lempeästi johonkin tutkimuksiin. Sitä mieltä minä olisin. Takana on ehkä ihan viaton asia, joka on hoidettavissa kuten mielenkin ahdingot, kuten isäsi varmaankin tietää.
Paras asia minkä sinä voit tehdä on kiinteä yhteydenpito ja jutteleminen hänen kanssaan.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää ja tuntuu.
Olisiko äitisi ahdistunut,tai onko hänellä muita mielenterveysongelmia?
Hae apua äidillesi.Moniin sairauksiin saa apua lääkkeistä.Ja keskustelemisesta.
Sano lapsillesi,että mummo ei nyt voi hyvin.Ja voivathan lapset ainankin toisen aikuisen paikalla ollessa olla hänen seurassaan.
Tuntuukin varmasti ahdistavalta varsinkin,kun ei voi edes tietää,mistä on kyse.
Ei kai maalipuiden polttamisesta tule sakkojakaan.Mutta ei niiden polttaminen terveellistä ole.Itselleni on tullut joskus ihan pökkyräinen olo,kun joku oli polttanut maalipuita.Eihän se luonnollekaan hyväksi ole.
Äitinne kannattaa tosiaankin saada tutkimuksiin alkaen ihan neurologisista psykoneurologisiin. Vaikka isäsi onkin alan ihmisiä hän ei välttämättä halua nähdä äitisi tilannetta, koska läheisen muuttuminen voi olla shokki jonka työntää mielestään aktiivisesti pois tai vähättelee ettei tässä nyt mitään. Ikään kuin uskotaan, että kyllä se tässä pikkuhiljaa tokenee.
En halua maalata piruja seinille, mutta dementiaa on useampaa eri lajia ja se voi puhjeta nuoremmillakin kuin äidilläsi. Eikä dementia tarkoita pelkästään muuttua höperöksi ja unohtaa kaiken, vaan niitä on useampaa eri sorttia joihin voi hyvinkin kuulua harhaisia juttuja poliiseista ja voi olla kausia ettei huomaan yhtään mitään. Siksi sitä suuremmalla syyllä äitisi tutkiminen on tärkeää, koska jos häntä voidaan hoitaa lääkityksellä olisi aina parempi mitä aiemmin ollaan liikenteessä. Esim. dementian eri tyypeissä lääkkeillä voidaan hidastaa taudin kehittymistä sekä lieventää oireet miltei normaalin tasolle.
Oma isäni sairastui yhteen dementian lajeista ja hän on muutoin täysin skarppi, muistaa kaiken mutta on vaan välillä vähän omissa mielikuvitusjutuissaan jossa on samaa kuin äitisi poliisipeloilla. Oikean lääkityksen löytäminen on ollut hirveän projektin takana, joten sen vuoksi kehotankin teitä lähtemään liikkeelle ajoissa.
Mielestäni lapsia ei saa eristää isovanhemmistaan vain siksi, että isovanhemmilla viiraa. Koska lapset sitten saavat nähdä sairautta ja elämän realiteetteja, jos eivät opi sitä oman perheen kautta? Ymmärrän, jos sairaus vie voimat ja lapset ovat liikaa kuhinoineen, mutta siinäkin järkevä vanhempi osaa laittaa rajat. Joten sinä voit selittää asian lapsillesi puhumalla totta, jos sellainen tilanne vielä eteesi tulee.Mieti, onko pelkosi lastesi puolesta sinun omaa häpeää äitisi mahdollisen sairauden vuoksi?
Jos haluat auttaa äitiäsi painosta isääsi viemään hänet tutkimuksiin. Käytittepä yksityistä tai kunnallista niihin on jonot ja hyvässä lykyssä odotatte puoli vuotta ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan.
Toivotaan, että kaikki sujuu kuitenkin hyvin.
Toivottavasti olemme huomanneet asian ajoissa. Isäni kyllä myös tuntuu olevan sitä mieltä, että äiti pitäisi tutkimuksiin saada. Se tulee olemaan työn takana, koska äiti ei itse tiedosta, että jotain on vialla.
Onneksi isällä (ja äidilläkin) on paljon hyviä suhteita lääkäreihin oikeissa paikoissa, joten eiköhän jotain ratkaisua ole tiedossa jo ehkä piankin.
Myös isäni äiti sairasti dementiaa (en kyllä tiedä mitä lajia) mutta koko minun elinaikanani hän ei ole minua tai muitakaan sukulaisiaan tuntenut. Hän eli kyllä pitkään, 93 vuotiaaksi
Toivottavasti saamme asiaan pian jonkinlaisen ratkaisun. Pyrin olemaan äitini (ja isäni) tukena, en todellakaan hylkää heitä nyt kun he eniten tukea tarvitsevat. Ja he saavat iloa lapsenlapsistaan joten toki saavat heitä tavata ja hoitaa :)