Olen masentunut (stressiä elämäntilanteestani..) ja rakastan ruokaa, MIKÄ ON HUONO YHDISTELMÄ = tunnesyöppö, eli syön ja syön, sillä olo helpottuu hetkeksi. Mutta sitten seuraakin morkkis, sillä syömäni ruoka ei ole aina sitä terveellisintä, ja syön paljon kerralla ahmien ja sekaisin (leipää, keksejä, jäätelöä, mitä kaapista löytyykin!). Ällöä, tiedän, mutta niin vaikeata päästä tavasta eroon! En ymmärrä itsekkään miksi, luulisi jo yhdestä morkkiksesta oppivan ettei halua samaa uudelleen!
Sitten joskus olen koko pv:n syömättä, syön tosi vähän ja joskus sorrun iltasyöpöttelyyn. Syön siis miten sattuu, enkä osaa hallita itseäni.
Miten saisin normalisoitua ruokatottumukseni säännölliseksi, kun itsekuri (vai mikä lie pitää ihmismielen normaalina) ei riitä.
Voisiko stressini heijastua syömiseeni, kun elämä tuntuu nyt niin ahdistavalta että ruokailukin menee pieleen? En osaa selittää tilannettani itselleni enkä toimia oikein.. Hullua!
Muuten olen normaalipainoinen ja -mitoissa, ei siis ylipainon kanssa probleemaa, mutta haluaisin silti olla laihempi, kevyempi.
Ihanteenani olisi olla naisellisen hennon, ja kevyen näköinen. Olen pitkä enkä pysy olemaan kovinkaan kevyt, mikä ärsyttää! En pysty hyväksymään itseäni. Muuten pituus ei haittaa.
JA sitten liikunta: Liikun epäsäännöllisesti salilla, lenkillä. Ennen liikuin enemmän, mutta nykyään ei tunnu olevan voimia. Olen kulunut loppuun - niin henkisestikin kuin fyysisesti. Olen kokoajan väsynyt, ja sekin ärsyttää. Haluisin oikeasti kuntoilla, mutta tuntuu niin vaivalloiselta lähteä liikkeelle..
MIKÄ MUA VAIVAA!?? Apua, neuvoja, analyysejä :)
Sitten joskus olen koko pv:n syömättä, syön tosi vähän ja joskus sorrun iltasyöpöttelyyn. Syön siis miten sattuu, enkä osaa hallita itseäni.
Miten saisin normalisoitua ruokatottumukseni säännölliseksi, kun itsekuri (vai mikä lie pitää ihmismielen normaalina) ei riitä.
Voisiko stressini heijastua syömiseeni, kun elämä tuntuu nyt niin ahdistavalta että ruokailukin menee pieleen? En osaa selittää tilannettani itselleni enkä toimia oikein.. Hullua!
Muuten olen normaalipainoinen ja -mitoissa, ei siis ylipainon kanssa probleemaa, mutta haluaisin silti olla laihempi, kevyempi.
Ihanteenani olisi olla naisellisen hennon, ja kevyen näköinen. Olen pitkä enkä pysy olemaan kovinkaan kevyt, mikä ärsyttää! En pysty hyväksymään itseäni. Muuten pituus ei haittaa.
JA sitten liikunta: Liikun epäsäännöllisesti salilla, lenkillä. Ennen liikuin enemmän, mutta nykyään ei tunnu olevan voimia. Olen kulunut loppuun - niin henkisestikin kuin fyysisesti. Olen kokoajan väsynyt, ja sekin ärsyttää. Haluisin oikeasti kuntoilla, mutta tuntuu niin vaivalloiselta lähteä liikkeelle..
MIKÄ MUA VAIVAA!?? Apua, neuvoja, analyysejä :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Oli pakko kirjoittaa sinulle, kun tuntui niin kovin tutulta nuo sinun ajatukset. Olen itsekin vuosia märehtinyt milloin minkäkin ongelmien parissa, ja olen myös tunnesyöppö ja masentunut. Olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut, että tarpeeksi kauan kun on pohjalla, niin vain itse voin nostaa sieltä itseni ylös. Lihoin aikanani 17 kg vain syömällä, osittain masennuslääkkeistä johtuen. Silloin päätin, että nyt saa riittää! Minulla on yhtälaiset mahdollisuudet olla onnellinen ja hoikka kuin muillakin, jos vain itse päätän niin. Ja niin päätin, ja laihdutin 18 kg yhden kesän aikana. Aloin huolehtia itsestäni, kävin parturissa, huolehdin ihostani, palkitsin itseäni aina kun onnistuin vähänkin laihduttaa. Laihdutus tapahtui sillä että en syönyt mitään herkkuja. Söin ruisleipää ja join vettä, söin hedelmiä ja vihanneksia ja muutenkin todella vähän. Siitä alkoikin ihana taival, oli niin puhdistunut olo! Yksi asia josta en luopunut olivat karkit, niitä söin niin paljon kuin mieleni teki, ja laihduin silti! Sain vain aivopesemällä ja pakottamalla itseni uskomaan että minä itse voin tehdä elämästäni juuri sellaista kuin haluan. Nyt on masennus väistynyt ja tasapaino löytynyt. Olen laajentanut ajatteluani enemmän pois itsestäni. Minusta sinunkin kannattaisi tehdä yhteenveto elämästäsi ja miettiä kunnolla miten haluat elämäsi elää. Myös sinä voit olla onnellinen ja tehdä valintoja elämässäsi niin ettei sinun tarvitse katua niitä jälkikäteen. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, ja sinulla on oikeus nauttia siitä tyytyväisenä itseesi ja keskittämällä voimavarasi myös muuhun kuin masennuksessa oman itsensä kanssa pyörimiseen! Eli ei muuta kuin ajatukset mietintäpöytään, siitä seuraavaksi suoriin tekoihin ja vain pakottamalla itse itseään viemällä eteenpäin kohti terveellistä ja itseäänkunnioittavaa elämää!
neuvoa tällaiselta melko huuhaa-foorumilta??
Eiköhän sinun olisi syytä tilata aika asiantuntijalta, esim. terveyskeskuksen yleislääkäriltä, joka voi antaa lähetteen mielenterveysosastolle.
Tietysti, jos varaa on, niin paras ratkaisu olisi varata aika hyvältä yksityissektorin psykoterapeutilta!