Varmasti monilla työpaikoilla on monen asteisia työpaikkaromansseja ja "juttelusuhteita". On työkaverin ihailua, on työkaveriin ihastumista, molemminpuolista ihastumista, seurustelua ja suhde. Kohdataan työpaikan käytävällä niin hymyillään vienosti yms. Työpaikkaromanssin eteneminen menee suurinpiirtein edellä mainitulla tavalla. Kun vapaa-aikana aletaan enemmän pitämään yhteyttä työkaverin kanssa aletaan jo olemaan lähellä seurusteluvaihetta, josta suhteeseen vain ajaudutaan viimeistään jonkin yhteisen työpaikkatapahtuman kautta. Alkuvaiheessa hän on vain ns. juttelu kaveri, jonka kanssa jaetaan ajatuksia "toisten ongelmista". Puoliso ei tiedä asiasta mitään ja salainen treffailu jatkuu. Väistämättä kun vastakkaiset sukupuolet ovat kyseessä se ei yleensäkään jää menemättä pidemmälle. Mitä pitempään "juttelu" suhde jatkuu sitä enemmän siinä on myös aitoja tunteita mukana.
>
> Salainen tapailu Työkaverin kanssa on mielestäni aina "julkinen" loukkaus toista osapuolta kohtaan. Romanssiin ei ajauduta hetken mielijohteesta vaan aina siihen osallistujat on ehtinyt ajatella asiaa useita päiviä, kuukausia jopa vuosia. Romanssi on siis aina HARKITTU loukkaus ja sen seuraukset suhteeseen ovat varmasti pitkäaikaiset. Romanssi aiheuttaa väistämättä puolisolle valehtelua, verukkeita, seläntakana touhuamista yms. Useinmiten puolison jäätyä kiinni asiasta saattaa ehdottaa eroa ratkaisuksi.
>
> Mikäli omassa suhteessa on ongelmia niin se voi aiheuttaa työpaikkaromanssiin hakeutumista. Mutta suhteen hoitokeinona työpaikkaromassi ei tule koskaan toimimaan. Kertokaa onko teidän mielestä mahdollinen puhtaalla omallatunnolla toimiva pelkkä keskustelu suhde tai miksi sitä nimittäisi. Voiko se toimia täysin synnittömästi?
>
> Salainen tapailu Työkaverin kanssa on mielestäni aina "julkinen" loukkaus toista osapuolta kohtaan. Romanssiin ei ajauduta hetken mielijohteesta vaan aina siihen osallistujat on ehtinyt ajatella asiaa useita päiviä, kuukausia jopa vuosia. Romanssi on siis aina HARKITTU loukkaus ja sen seuraukset suhteeseen ovat varmasti pitkäaikaiset. Romanssi aiheuttaa väistämättä puolisolle valehtelua, verukkeita, seläntakana touhuamista yms. Useinmiten puolison jäätyä kiinni asiasta saattaa ehdottaa eroa ratkaisuksi.
>
> Mikäli omassa suhteessa on ongelmia niin se voi aiheuttaa työpaikkaromanssiin hakeutumista. Mutta suhteen hoitokeinona työpaikkaromassi ei tule koskaan toimimaan. Kertokaa onko teidän mielestä mahdollinen puhtaalla omallatunnolla toimiva pelkkä keskustelu suhde tai miksi sitä nimittäisi. Voiko se toimia täysin synnittömästi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ihan saanut tolkkua niin pitkän alustuksesi jälkeen haetko meiltä lukijoilta mielipidettä koko viestiisi vai ihan siihen viimeiseen kysymykseesi platonisesta suhteesta työkaveriin? Vastaan kuitenkin siihen: kyllä voi.
Mielestäni on luonnollista ja inhimillistä kokea vetoa myös toisiin ihmiseen puolisonsa lisäksi, koska pitäähän jokaisella olla edes vähän omaakin elämää. Pikku ihastukset ja flirtit ovat saman ymmärtävän työkaverin kanssa vain hauskaa piristettä harmaaseen työpäivään, mutta jos touhu muuttuu itsetarkoitukseksi ja parisuhdetta tärkeämmäksi, on aika miettiä asioita uudelleen.
Parisuhde ei saa olla vankila, jossa kummankin persoonat ovat sidoksissa johonkin puritaaniseen parimalliin ja kaikki luova, hauska ja itsenäinen ajattelu tukahdutetaan. Sellainen suhde ei tule olemaan kovinkaan antoisa 20v. päästä, jos tarkoitus on yhdessä vielä elää.
Kivat, ihastuttavat työkaverit ovat harvinaisia, joten jos sellaisen tunnet, iloitse hänestä ja jaa siitä syntyvä ilosi myös parisuhteessa.
...itse on täysin vilpittömästi liikkeellä ja haluaa puhua työasioista ja yleisesti elämästä ja epäilyttää vastapuolen todelliset motiivit, onko se sinusta järkevä peruste jatkaa. Mitä sitten olet siitä mieltä jos sopii tapaamisen työkaverin kanssa aamutuimaan ennen työn alkua jossain kuppilassa puolison tietämättä. Onko se oikein sinun mielestä? Voiko tuon salata puhtaalla omallatunnolla?
..että saa harrastaa jossain määrin uskottomuuttakin työkaverin kanssa, kunhan se ei mene parisuhdetta tärkeämmäksi??Jos näin on mielestäsi niin onneksi et ole puolisoni!!
Jos kerran olet vilpittömästi liikkeellä, miksi asiaa pitäisi salata puolisolta? Pitäähän ihmisellä olla muitakin sosiaalisia kontakteja kuin puolisonsa!
Toiseksi, jos teillä on toimiva keskustelusuhde, miksi et kysy työkaveriltasi hänen tarkoitusperiä? Siinähän se selvii, mitä hänellä on mielessä ja säästytte molemminpuolisilta väärinkäsityksiltä.