seurustelin 6 vuotta entiseni kanssa. meidän yhteiselo oli myrskyisää, tappeluita ja eroja. alettiin 14 vuotiaina (liian aikasin) ja hän oli minun ensimmäinen. Nyt seurustelen toisen miehen kanssa, ollaan oltu 7kk. me ei tapella ollenkaan, tosi sopuisaa yhteiseloa, mutta melkeenpä alusta asti on tuntunu että mä keksin riitoja ja ongelmia tyhjästä. ne alkaa ihan pienistä asioista, monesti mun päästä, ja se päätyy mun mököttämiseen ja lopulta hirveeseen vuodatukseen muka niin hirveen isosta asiasta (esim. sä et huomioi mua, sä vaikutat vihaselta, eilen olit jotenki etäinen.) siltiki tämä vakuuttelee rakkauttaan, vaikka oonki tämmönen tuuliviiri ja ongelmavyyhti..
pelkään yli kaiken että mieheni viedään minulta, koska en ole koskaan edes kuvitellut että tällaisen ihmisen voisi löytää kuin mieheni, melkeinpä täydellisen.. asumme kumpikin yksiössä, näemme joka päivä. kuuteen kuukauteen en ole nukkunut montaakaan yötä ilman häntä.
yhessä välissä ajattelin että me nähdään liian usein, että se ajaa etsimään ongelmia, mutta ei välimatkat eikä yöt erossa ole hirveästi auttaneet, viimeistään parin päivän päästä alkaa taas ahdistaa.. toki olen hänen kanssaan keskustellut paljon aiheesta minä ja minun pää, mutta jos joku auttais tai keksis jotain niin ois kiva..
pelkään yli kaiken että mieheni viedään minulta, koska en ole koskaan edes kuvitellut että tällaisen ihmisen voisi löytää kuin mieheni, melkeinpä täydellisen.. asumme kumpikin yksiössä, näemme joka päivä. kuuteen kuukauteen en ole nukkunut montaakaan yötä ilman häntä.
yhessä välissä ajattelin että me nähdään liian usein, että se ajaa etsimään ongelmia, mutta ei välimatkat eikä yöt erossa ole hirveästi auttaneet, viimeistään parin päivän päästä alkaa taas ahdistaa.. toki olen hänen kanssaan keskustellut paljon aiheesta minä ja minun pää, mutta jos joku auttais tai keksis jotain niin ois kiva..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Veit sanat suustani! :O Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en tiedä miten muuttua. En ymmärrä miten hän jaksaa minua.
En ymmärrä minäkään miten tuo rakas jaksaa kestää mua! Ja jo kolmas vuosi meneillään
En ymmärrä minäkään, miten mieheni kestää minua, tämmöistä tasaista tuuliviiriä. Hän jaksaa olla kärsivällinen loputtomiin.
Nimittäin pääkoppani sisällön varastamisesta =D
Mietteesi olivat aivan kuin tästä tuuliviiristä temmaistuja!!
Jep jep.
Aiemmissa suhteissani olen aika laidasta laitaan saanut kuormallisen paskaa niskaan.
Petosta, valehtelua, muka-rakastamista.
Noista ajoista ei ole MITÄÄN muuta positiivista jäänyt kuin se, että tuolloin yhden kusipään kautta tapasin nykyisen mieheni ;)
Olimme tunteneet 4 vuotta, ja jo ensihetkistä tunsin, että välillämme on jotain ihan ainutlaatuista. En osaa kuvailla sanoin sitä tunnetta, mutta jossakin sielun syövereissä minulla raksutti (kerrankin) että tuo tyyppi on jotenkin erityinen.
Noh, soudimme ja huopasimme, seurustelimme kukin tahoillaan, ja kukin tahoillaan myös päätimme seurustelumme, koska jokin veti meitä toisaalle.
Sitten emme enää jaksaneet harata vastaan, vaan aloimme reilu vuosi sitten seurustella. 4kk siitä hankimme yhteisen asunnon, ja 7kk siitä menimme kihloihihn.
Rakastan miestäni kuin hullu puuroa ja aku piimää, ja tunne on molemminpuolinen.
Miehenikin on kokenut aiemmin kaikkea paskaa, ja on nyttemmin vasta uskaltanut näyttää tunteitaan päivittäin, luottaen siihen, että en koskaan heitä niitä päin hänen kasvojaan.
Silti olen todellinen tuuliviiri. Suutun pienistäkin asioista, paiskon ovia, huudan ja raivoan, mökötän, syyttelen, olen mustasukkainen, epäilen, vainoharhailen ja kaikkea muutakin TERVETTÄ.
Noh, e-pillerit meni ainakin vaihtoon!!! =D
Meillä osataan keskustella asioista, kun ollaan molemmat mietitty asioita. Sitten puhutaan, puretaan mietteitä, ajatuksia ja paljastetaan tuntemuksia eri asioista.
Se on TODELLA helpottavaa.
Kunnes taas minä räjähdän.
Ja uhkailen vielä, että lähden kävelemään!
Miten IHMEESSÄ mieheni minua kestää???
En enää törkeämpi voisi olla!
Tosin pettämistä minä en todellakaan harrasta.
Rakastan miestäni ihan liikaa, mutta tuo kaiken pahan suusta sylkeminen on aivan karmeeta.
Kai se mieheni minua silti rakastaa, ehkä hän nyt muuten olisi viskannut minut niska-pers-otteella pihalle!!
Noh, jospa se tuo pillereiden vaihto vähän tasaannuttaa.
Muutenhan tässä on valkotakkisten matkaan lähettävä...