Kerro mulle

No pari harmin viestiä luin ja niiden perusteella ei kannata häneltä kysellä. Viestien perusteella ei ole ainakaan itse päässyt ko. asian yli.

viestin jätit, en tiedä, mutta yritän omien tuntemusteni mukaan vastata sinulle.

kysyit, mien pettämisestä pääsee yli. minun oman kokemukseni mukaan, ei mitenkään.

Itselläni on aikaa kulunut jo kaksi vuotta mutta ylipääsyä ei ole. Jatkoimme (tai siis yritämme jatkaa ) liittoamme ja vaikeaa on. (ainakin minulle) Aina kun tulee se päivä että kuulen rumia vihaisia sanoja muistan taas kaiken. Kaikki se paha tullee takaisin. Ongelmani on se etten kykene repimään iteäni irti tästä olotilasta. Syyt ovat moninaisia ja varmasti jos ne kertoisin löytyisi ihmisiä jotka eivät niitä ymmärtäisi. En ymmärrystä kaipaakaan, itse minun on elämäni elettävä.

Sanoit olevasi yksin ja yksinäisyys rassaa. Taikasanaa jota mietit, ei ole. Käsittääkseni vain aika mahdollistaa sen, että joskus kykenet uuteen suhteeseen ja löydät sitä kautta mahdollisesti uuden elämän. Unohtamaan pahaa oloasi ja vihaasi ja katkeruuttasi et varmastikaan kykene unohtamaan koskaan kokonaa, se vain ajan kanssa jää sivuun..

Olet minun ymmärtääkseni vielä niin nuori että se on Sinulle mahdollista.

Onnea elämääsi !!!!!

harmin vastausta.

Pettämisestä voi päästä yli. Vaatii vain kärsivällisyyttä ja oman itsensä "kasvatusta". Pitää edetä pieni askel kerrallaan, kertaheitolla se ei onnistu.

Se mitä menetämme, on se lapsenusko toiseen ihmiseen. Jotkut onnekkaat säästyvät elämän kolhimiselta niin, että voivat säilyttää sen. Suurin osa meistä joutuu astumaan aikuisten, välillä kylmäänkin maailmaan.

Luottamus tuntuu menneen, mutta kyllä sitä joihinkin asioihin vielä on, ne vain pitää löytää. Sitä voi rakentaa pala kerrallaan. On puolia joihin jossakin ihmisessä voi luottaa ja puolia joihin ei voi luottaa.

Sinulla on nyt uusi vaihe ja uudet mahdollisuudet. Yksi mahdollisuus on että opettelet elämään itsesi kanssa niin onnellisesti kuin kykenet. Luot pikkuhiljaa ystävyyssuhteita molempiin sukupuoliin. Hieno olisi jos löytäisit hyvän naisystävän joka on jo itse päässyt vahvalle oksalle elämässään.

Perusluottamus elämään on sinussa itsessäsi, ei muissa ihmisissä. Etsi itsessäsi ne hienot puolet joita arvostat. Etsi myös ne heikot paikat. Miten niissä voit vahvistua, sen sijaan että juokset piiloon. Hyvä kysymys aika ajoin on esittää itselleen miksi. Miksi loukkaannun, miksi pelkään jne.

Pettymyksiä tulee enemmän tai vähemmän. Me jokainen kestetään niitä eri tavoin. Nyt sinusta tuntuu ettet kestä uutta pettämistä, mutta sen tiedät vasta sitten kun se vastassa. Henkinen vahvuus tulee siitä ettei enää pelkää niin paljon pettymyksiä. (mikä ei tapa, vahvistaa)

Asiat eivät unohdu, mutta lakkaavat vaivaamasta pikkuhiljaa. Olet muuttunut ja nyt opettelet elämään sen kanssa. Samalla tavalla muutoksia tulee kun saat lapsia, tai kohtaat kuolemaa.

Mitä sinä haluat elämältäsi? Mitä hyviä juttuja haluat nyt, ja tulevaisuudessa. Ala pikkuhiljaa tekemään niitä. Se rakkaus tulee sitten kun tulee. Sen varaan puolestaan ei kannata rakentaa, toinen ihminen ei ratkaise onnellisuuttasi. Joten romansseja kannattasi vältellä, olet vielä liian heikoilla.

koskaan yli mullakin on kestäny jo 40v vieläkin kun muistaa viiltää yhtä kipeää , sen kanssa vain täytyy jatkaa elämää .

Onpa täällä toivottomia vastauksia!?
Ne taikasanat ovat: HENKINEN KASVU

Kyse on henkisesti aikuiseksi kasvamisesta, ohi katkeruuden, kateuden, ja muiden sinua piinaavien tunteiden kahleista. Se on täysin mahdollista, ja oikeastaan ainoa tie, jota kautta kulkemalla pelko ei enää ole mukana rajoittamassa ihmissuhteitasi.

Kuuntelin tämän biisin tänään radiosta, sen sanoma auttaa ihan kaikkeen.

Kun jotain ikävää on tapahtunut, niin ei sitä kannata jäädä suremaan pitkiksi ajoiksi vaan on siirryttävä eteenpäin. Kun hyväksyt tämän, niin olet jo pitkällä.

Nuorena sitä on jotenkin hirveän optimistinen eikä edes osaa pelätä mitään. Sitä kuvittelee, että ei tee mitään elämässään väärin. Ja sit sitä kuitenkin tekee. Jeesuskin kuulemma jopa.

Ja vaikka itse ei tekisikään väärin, joku toinen tekee. Tai jos kukaan ihminen ei sitä tee, tapahtuu jotain muuta pahaa. Esimerkiksi salama iskee, tulee junaottemuus, joku sairastuu pahasti jne.

Elämä vetää turpaan meistä ihan jokaista! Kukaan ei mitenkään voi siltä välttyä!

Elämän avaimet eivät siis olekaan siinä, mitä joutuu kokemaan (jos ei nyt ihan todella surullisiin elämäntarinoihin mennä), vaan elämän ratkaisee se, miten ongelmiin suhtautuu. Jollekin riittää pieni hama ja elämä mustenee pitkäksi aikaa. Joku taas käy läpi todella vaikeita asioita ja siitä huolimatta säilyttää elämänuskonsa.

JOKAISESSA ihmisessä on olemassa sekä hyvä että paha. Ja kolmas lienee se välinpitämättömyys. Pettäminen voi olla myös välinpitämättömyyttä, ei niinkään pahuutta. Pahuus on tahallista satuttamista, voi senkin vuoksi tietysti pettää.

Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä ole nöyriä sen vuoksi, että ovat vanhoja, vaan sen vuoksi, että he tietävät jo, että ongelmilta ei säästy vaikka kuinka yrittää.

lämpimästi tuota "särkynyt sydän"-palstaa tämän sijaan.

Vastauksia näköjään olet jo saanutkin mutta ehkä henk.koht. voin nyt vastata myöskin kun keksin mitä sanoa ja kun sitä oikein allekirjoittaneen nikiltä pyydät.

Sen voin heti sanoa ettei mitään taikasanoja ei ole. Ellei se ole "tahto" joka joutuu syrjäyttämään järjen ja tunteet asioiden käsittelyssä että jaksat eteenpäin. Se tarkoittaa lähinnä sitä että pusket eteenpäin ja vähitellen vasta tiedollisella tasolla käsittelet asioita tai tunnustelet tunteitasi. Mutta senkin voi käsittää niin monella eri tavalla että sanoilla noita prosesseja on vaikea kuvata ja kun me ihmiset toimimme niin kovin eri tavalla vielä sisältäkin päin.

Voit unohtaa kaikki nämä "henkiset kasvut" ja "se vahvistaa mikä ei tapa" yms. fraasiroskan. Voisin ladella erilaisia sananlaskuja ja sanomuksia pitkän liudan ja siitä olisi yhtä paljon hyötyä kuin jos kirjoittaisin tuoremehu purkin sisällösluettelon. Tyhjien hokeminen ei auta mitään.

Tämä elämä antaa eri suhteessa meille jokaiselle jotakin ja sitten se ottaa sen pois. Se tarttuu sisuskaluista kiinni ja repii kaiken hajalle ja kysyt varmasti useasti onko tämä sen väärti? Ei välttämättä, mutta vastassa on pelkkä kylmä tyhjyyden seimänä joten ota tai jätä. Osa toteaa jossakin vaiheessa että on parempi jättää. Osa taas ei osaa edes jättää vaan he vajoavat täydellisen passiiviseen ja katatoniseen tilaan jossa he odottavat tuomiopäivää. Se ei ole minkään väärti, on vain yksinkertaisesti valittava ottaminen. Joko pakenet, jähmetyt tai taistelet. Jokainen tietää mikä noista on se ainut vaihtoehto elämässä.

Hyvin pitkälle se kuitenkin menee niin että sinun täytyy löytää itse ne (psyykkiset, emotionaaliset, toiminnalliset) selviytymiskeinot joilla voit asioita käsitellä. Meillä jokaisella niitä on ja sinun täytyy vain löytää ne tekniikat ja tiirikat jotka tämän lukon aukaisevat. Lopulta voit muodostaa niistä asioista jotka painavat tarinanomaisesti yhteenliittyviä muistoja joita kykenet myöhemminkin katselemaan kuin vanhaa filmiä. Mutta sen aika ei välttämättä ole vielä koska et ehkä kykene käsittelemään vielä sitä johdonmukaisena tapahtumasarjana vaan vain kasana erilaisia tunteita niin rakkauden menetyksestä, luottamuspulaan ihmisiä kohtaan ja toisaalta ehkä myös omaan "häpeään" ja "riittämättömyyteen" sekä jopa "syyllisyydentuntoon". Kaikkein tärkeimpänä näin aluksi on juuri että kykenisit jatkamaan ihan jokapäiväistä elämää ja rakentamaan sitä kautta uusia kokemuksia itsellesi. Näin myös vanhat asiat assosioituvat uusiin asioihin mikä vie aikansa mutta tulet näkemään kuinka asiat muuttuvat silmiesi edessä. Tämä voi tuntua samaan aikaan kivuliaalta mutta myös toisaalta vapauttavalta. Vanhaan elämään ja ajatusmaailmaan kun olet tottunut ja tekisi mieli pitää siitä kiinni vaikka se pahaa tekisin koska se on tuttu ja vaikka uusi maailma näyttää iloisemmalta se myös pelottaa koska siihen sisältyy se riski että se romahtaa sitten jossakin vaiheessa. Ihminen vain on vain jatkuvasti tällaisen uudistumisprosessin keskipisteessä vaikka ei itse huomaakaan sitä vasta sitten kun jokin itselle merkittävä asia muuttuu hän huomaa tämän prosessin kunnes se taas unohtuu kun ihminen tottuu rutiineihin.

Ja tärkeimpänä, älä anna hänen joka petti sinua määritellä sinua loppuelämäsi ajan ihmiseksi joka on epäonnistunut tai petetty. Hän se epäonnistunut on ja mitä nopeammin pääsit eroon hänestä, sen parempi. Olipa teillä suhde minkälainen tahansa, hän teki virheen ja väärin sinua kohtaan. Sinä et tehnyt väärin eikä sinussa ole mitään vikaa. Toki voit miettiä mikä suhteessanne meni vikaan ja ottaa opiksi mitä voisi tehdä toisin mutta älä liitä noita asioita siihen että hän päätti pettää. Hänellä ei ollut mitään oikeutta siihen ja sinun tulisi käsitellä tätä samanlaisesti kuin jos teillä olisi tullut ero muuten. Pettäminen tekee vain ex-kumppanistasi kusipään ja typeryksen joka ei ollut arvoisesi. Pettämisen hän teki vielä kaupan päälle siihen että suhteenne meni vikaan ja voisi myös ajatella että suhteen viat hyvinkin saattoivat muutenkin johtua hänestä koska tuollainen teko yleensä osoittaa vähäistä sitoutumisen astetta. Ja muista tuo teko kertoo hänestä ei sinusta.

Ja katso, osa ihmisistä ei ymmärrä vihaa että se on vähän kuin puhdistava liekki. Kun sillä toholla huiluttaa sitä terää niin pahimmat pöpöt siitä kuolee. Sinun täytyy nyt katkaista se side häneen ja hänen tekoosa kuten hän teki sinulle ja lupaukselleen. Sen jälkeen voit käyttää tuota oikeudenmukaista vihaa elämäsi muovaamiseen. Se voi olla myös rakentava ja kantava voima niin kauan kuin kohdistat sen oikeisiin tekoihin.

Kannattaa etsiä ystävä jolle puhua ja pyrkiä sekä saamaan että jopa antamaan vertaistukea. Ihmisiin luottamus palautuu vähitellen kun ymmärrät että osa hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Ei pettäminen ole sitä mihinkään vienyt.

Jatkossa sitten kannattaa mahdolliseen tulevaan suhteeseen vähitellen, tehdä työtä sitä varten ja pyrkiä rakentamaan sitä samalla kun luottamus paranee tarkkailemalla myös kumppanin toimia.

Jokainen meistä kuitenkin aina uudessa ihmissuhteessa joutuu rakentamaan sen luottamuksen alusta saakka eikä se synny automaattisesti. Toinen joka jos vain tuntee samoin kuin sinä uudessa suhteessa pelkää lopulta sitä samaa yhtä paljon kuin sinäkin.

Ja ei, minua ei ole henkilökohtaisesti petetty enkä ole pettänyt mutta olen niitä ihmisiä jotka selviävät asioista. Ei sen takia että olisin niin ihmeellinen vaan sen takia että ymmärrän ettei muuta mahdollisuutta ole eikä tule. Mitään muuta meillä kun ei tule koskaan olemaan kuin tämä maailma, sen ihmiset ja yksi helvetin lyhyt elämä. Sitä ei kannata tuhlata näihin kunniattomiin paskasieluisiin torakoihin ja lutikoihin. He ovat myyneet jo ainoan sielunsa ja himoavat lisää. Osa heistä ehkä ymmärtää tekonsa ja yrittää ostaa itselleen yhden pala kerrallaan. Näyttää olevan monen kohdalla aika heikkoa vain...se on hankala tilanne jos tuntee ja kokee asiat vain itsensä kautta.

Maailma on harmaa mutta siinä on säännöt. Hyvää ja pahaa ei ole olemassa mutta oikeita ja vääriä tekoja toisia ja itseään kohtaan on. Pahuuden voi vain käsittää nousevan siitä kun ihminen toimii oikein vain itseään kohtaan ja väärin toisia kohtaan ja heikkouden siitä että toimii itseään kohtaan väärin samalla kun pyrkii toimimaan toisia kohtaan oikein. Hyveet ovat siinä välissä jossa pyrit toimimaan oikein niin itseä kuin toisia kohtaan. Ole ylpeä itsestäsi ja nöyrä toisten suhteen niin kauan kuin se kunnioitus on molemminpuolista. Pidä antamasi lupaukset ja älä vain odota vaan vaadi (!) että ne pidetään myös sinulle. Muussa tapauksessa voit antaa heille suukon poskelle ja hymyssä suin toivottaa heidät helvettiin. Ei kannata koskaan toimia hoivaajina aikuisille jotka käyttäytyvät kuin kakarat.

Tärkeintä on aina sinun omanarvontuntosi ja itsekunnioituksesi. Pettäjät ovat niistä luopuneet mutta vaikka pettäjä on yrittänyt ehkä horjuttaa petettyä, hän voi ymmärtää että ne eivät ole minnekään hävinneet ja hän se voittaja on ei se avuton pettäjä. Pääsithän hänestä eroon ennen kuin tuhlasit yhtään enempää elämäsi sekunteja hänen kanssaan ja äläkä anna hänen tuhlata elämääsi yhtään tätä hetkeä pidemmälle.

Kiitokset kaikille "keskusteluista" ja eläkäähän aikuisina ihmisinä.

(Pahoittelen voimakasta kieltäni jota olen tässä viestissä ja palstalla käyttänyt. Eihän taloon menevä tuholaistorjuakaan mene sinne pelkän dödön kanssa kyllä hän kantaa astetta ikävämpää tehoainetta mukanaan.)