Olen tapaillut ihastustani vuoden, noin pari kertaa viikossa. Välillä olen onneni kukkuloilla ja välillä aivan maassa. Se johtuu siitä, että mies käyttäytyy välillä aivan ihanasti minua kohtaan ja välillä taas välinpitämättömästi. Esim ei vastaa pariin päivään puheluihin tai viesteihin ja sitten taas soittaa ja suunnittelee yhteistä lomaa yms. Sitten meillä on kaikki taas hyvin, kunnes jonkun ajanpäästä kuvio toistuu. Olen suoraan kysynyt, että onko hänellä toista, mutta ei kuulemma ole. Hän on kiireinen, ja tottunut olemaan yksin. Minä taas toivoisin enemmän tapaamisia. Tämä ei ole mikään teinirakkaus, vaan olemme yli kolmekymppisiä.
miten suhtautua
ninnukka
7766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
johan pomppas.... itse olen seurustellut tyttöystäväni kanssa pian 10 kuukautta, minulla sama homma, olen taas masennuksen partaalla, koska tyttöystäväni vastasi viesteihin/puheluihin jne viimeksi sunnuntaipäivällä, ja olen ainakin 10 viestiä laittanut ja viimesimmässä kysyin että mistä kiikastaa.. vastausta odotellessa... tälläinen samantapainen kuvio kävi 2 viikkoa sitten jolloin ei saanut sanaakaan irti koko viikonloppuna, olin maassa koko vkl ja sen jälkeen hieman, mutta sitten alko vastailemaan ja nähtiinkin taas ja sain taas kuulla hänen rakastavan minua... hänkin on kiireinen, ja väsynyt. minäkin toivoisin että tavattaisiin enemmän, istun päivät kotona ja ajattelen häntä. välillä täytyy vähän hillitä tuota lähellepääsyä, sen olen tajunnut.... ainoat asiat mihin en voi samaistua tapauksessasi, on se että minä olen poika ja olemme alle kaksikymppisiä :l
sattuukohan olemaan jousimies?
Olin samankaltaisessa suhteessa vajaan vuoden. Homma loppui siihen kun jätkä alkoi tekemään ihan selkeitä ohareita, ja viimeinen korsi oli se, kun olimme sopineet näkevämme ja puhuvamme vakavasti... Minun oli pakko saada tietää missä mennään. No, hän ei ilmestynyt paikalle ja kun soittelin perään oli hän jo kavereiden mökille menossa ryyppäämään.. Siihen se siis loppui minun osaltani. Kerroin tämän hänelle kun seuraavan kerran herra suvaitsi olla maisemissa.
Toista kertaa en ala jätkää odottelemaan.
Neuvoa en sinua osaa, mutta jospa tämä kertomukseni antaisi jonkinlaista perspektiiviä? Olen sitä mieltä että ihmisten joilla on erilaiset odotukset ja toiveet parisuhteesta ei kuuluisi alkaa seurustelemaan..
T. onnellisesti avoliitossa
mun pitäs ainaki hypätä lentokoneesta, kiivetä vuorelle, sukeltaa koralleja, matkustaa kuuhun jne että pääsisin yli jossei tää toimis, rakastan niin kovasti.
Tarvitsee kuulemma miettimisrauhaa. Tarjosin tukea ja tilaa. Ihan helpottunut olo kun sain vastauksen. koko päivän duunissa itkukurkussa istunu, ei enää :) Sitä ne ihmiset taitaa joskus tarvia. koita päästä hänen ajatuksiin mutta älä liikaa=) jos hän tarvii jotain esim "miettimisrauhaa" niin älä tyrkytä ittees ja vaivaa kokoajan... näin mä ite teen.. toivottavasti tuo kaikki muuttuu mutta kai ajan kanssa tottuu...hope so
tyttöni jätti minut eilen... älä siis kuuntele sanojani.. miten väärässä mä vittu olinkaan
tuntui niin pahalta lukea tämä, että jätti sitten seuraavana päivänä :(
miten joskus onkaan epäreilua !
Voimia sinulle uuden tytön löytämiseen. Tiedät sitten, miten paljon paremmalta tuntuu tavata tyttö, joka haluaa vastata jokaiseen viestiisiin :)
Tsemppiä !!!