Naiset ja työnantajat ovat melko samanlaisia kun valitaan mies paikalleen. Kummatkin vaativat kokemusta ja sellainen työnhakija, jonka yksi työnantaja haluaa niin kelpaa varmasti muillekkin. Sama naisilla, sellainen mies joka kelpaa yhdelle naiselle kelpaa kyllä muillekkin. Ja sekä naiset, että työnantajat tappelevat parhaista yksiklöistä.
Ja jottei totuus unohtuisi niin ATM(kyllä se pitää otta mukaan tähänkin keskusteluun)on naisille sama kuin 30 vuotias työnhakija, jolla ei ole päivääkään työkokemusta minkään alan töistä.
Ja jottei totuus unohtuisi niin ATM(kyllä se pitää otta mukaan tähänkin keskusteluun)on naisille sama kuin 30 vuotias työnhakija, jolla ei ole päivääkään työkokemusta minkään alan töistä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sittenhän tän ATM keskustelun voi lopettaa kokonaan.Sillä miten HEL**TISSÄ mulla on voinut sitten töitä riittää koko ajan jo 10 vuoden ajan.
asialle mitään voi? Entäs sitten? Kyllä miehetkin tappelevat itselleen parhaasta yksilöstä. Semmosta se on.
sovitaan niin.
On erikoista verrata työnhaku prosessia parin hakuun.Itselläni ei ainakaan tuossa suhteessa ole ollut ikinään mitään ongelmia.päivääkään en työttömänä ole ollut.Mutta itselleni sopivaa paria ei vain yksinkertaisesti ole tullut vastaan.Ei sinkkuus kai tarkoita että elämä ois kaikin puolin luisunut raiteiltaan???Voi Elämän kevät sentään.
pakkomielteisillä se sitä tarkoittaa. :( Harmi, että mielenterveyden hoitamattomuus karsii monta potentiaalista kumppaniehdokasta pois "sinkkumarkkinoilta". Parisuhde kun ei ketään paranna. Terapiaa siihen tarvitaan.
väittänyt, että työtön olisi yhtä kuin ATM. kyllä minullakin on aina töitä riittänyt, mutta naista ei.
Naiset ja työnantajat toimivat kuitenkin samalla tavalla.
Siis miten niin selitäppä sitten miten niitä töitä on voinut riittää jos ne toimivat samanlailla??????
...mutta vastaan. Jos kolmikymppinen hakee työhön vailla minkäänmoista työkokemusta, työn saanti tulee olemaan erittäin vaikeaa, vaikka olisi hyvä koulutuskin. Työnantaja haluaa tietää syyn, miksi heppu on ollut työttömänä niin pitkän aikaan. Työnantaja on tarkka CV:n aukkopaikoista, joissa työntekijällä ei ole mitään merkintää.
Tässä mielessä tilanne on hieman vastaava kuin naisilla. Jos 30 v on kokematon seksissä tai parisuhteessa, nainen kysyy ekaksi miksi tai oletko homo. Mulle on noin käynyt ihan oikeastikin, vaikka olin silloin vasta 25. (Mainitsin siis, etten ole seurustellut, ja nainrn kysy: okko sä homo?)
Jos katsoo naisten deitti-ilmoja, niin kyllä siinä usein tulee verranneeksi noita ilmoituksia työnhakuilmoituksiin. Siellä on mm. vaatimuksia, että pitää olla seurustellut vähintään tietyn ajan verran (vuoden jne.)
Kyllä tämä kai jossain vaiheessa menee siihen, että pitää olla parisuhde CV ja entisten heilojen suosituksia, että pääsee parisuhteeseen.
...niin kyllä siinä usein tulee verranneeksi noita ilmoituksia työnhakuilmoituksiin."
siis työpaikkailmoituksiin.
Eikös kysymys realistisesti ole kuitenkin kahdesta täysin eri asiasta itse en kyllä koskaan ole vielä saanut "pakkeja" sen takia että en olisi seurustellut.Koska en mainitse asiasta seurustelun kohteelle varsin epämukava aihe treffeillä puhua ex-suhteista.
Työn ja kumppanin haku on kaksi täysin eri asiaa joita ei pitäisi sotkea keskenään.
siinä, että ne on kaksi eri asiaa, mutta analogiana ne ei nykypäivänä ole kovin kaukana toisistaan.
Ex-suhteista puhuminen. Jos tapaa naisen reaalielämässä, niin parisuhdenkokematon voi päästä hyvinkin pitkälle, mutta esim. netin deittipalveluja käyttäville kokemattomille miehilee tämä on todellinen ongelma. Nainen siis kysyy tätä itse. Pakkohan siihen on jotain vastata. Ratkaisu tähän varmaan olisi, että älä käytä netin deittipalveluja, ja tähän tulokseen olen itsekin päätynyt. Ongelma on vaan, että olen raitis ja baareissa käyminen ei ole ollenkaan mun juttu. Siksi ATM.
Aika hyvä lohkasu toi lopuksi. Niin se taitaa kohta mennä. Monet iIhmiset ovat ihmissuhteissaan ehkä laskelmoivempia kuin ennen. Vai onkohan niin?
Tervetuloa liveen milloin vain. Täällä on fiksua porukkaa.
Kyllä työnhakuilmoituksista ja netti-ilmoituksista yhtäläisyyksiä löytyy: Naisena katson (vrt.työhistoria), että jos esim. 40:llä miehellä ei ole lapsia ja ei niitä haluakaan, on siinä minusta jotain outoa. Jos on lapsia tai vaikkapa koira, kissa tai hevonen, niin voi kuvitella sen eläneen tietynlaista elämää, jossa myös lapset on huomioitava. Luultavasti silloin on ollut seesteisempi vaihe: ei hurjia bileitä, paljon naisia, kaiken maailman suhteita yms. Tietenkin myös todellinen työ voi olla sellainen, että on pitänyt "pysyä ruodussa", mikä on minusta ihmistä suojeleva seikka.
olen nimittäin 29-v korkeasti koulutettu poikuus tallella oleva kaveri. Ei tule muuten kutsuja työhaastatteluihinkaan (paitsi puhelinmyyntiin pääsee...). Eikä muuten irtoa kapakastakaan.
Eikö ole luonnollista valita hakijoista paras?