ilman sukua

Aina ihannoidaan sitä kun vanha mies tapaa nuoren naisen, naimisiin... lapsia. No aikansa kutakin. Joskus vaan tulee tällainenkin tapaus sitten eteen, olen 52 v. nainen.
Mun ja papan ikäero on 100 v. Hän syntyi 1856, nai toisen vaimonsa joka oli melkein 30 v. nuorempi, äiti syntyi nuorimpana ja hän teki minut vanhana (äidillä ja isällä yksi avioiliitto, onnellinen)Kyllä kai tuo uskovainen pappa kerkes siittää lapsia sinne sun tänne, vaan oli se lapsena outoa kun serkut oli vanhempia kun oma äiti. Nyt, ei ole tätejä, enoja , serkkuja, eikä niitä oikein ole koskaan ollutkaan iän puolesta.
Kaikesta eniten kaipaan vanhempiani jotka menetin jo -80 luvulla.Vaikeus on siinä kun kohtaan jonkun kaverin, törmäys tulee heti tässä kohtaan, kaikilla on SUKULAISIA, mulla ei. Mulla on ihana lapsi (10-v lapsettomuuden hoidon jälkeen sain, asuu jo omassa kodissaan, kokee tämän myös ongelmaksi)Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Toivon vain asiallisia vastauksia.Nyt olisin vapaa kohtaamaan kivan kaverin vaan se suku, kun sitä ei ole.
En kaipaa surkuttelua, sitä on jo tarpeeksi saanut. Eihän me voida mitään juhliakaan järjestää, kun sulla ei ole sukaua, tämä on vastaus moniin juttuihin.?
21744
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Eipähän ole tässä itselläkään sukulaisia :/

Äänestä
  • arvaa miltä sun lapsesta tuntuu ku oma äitee on eläkkeellä kun valmistuu ammattiin? itte teet samoin ja surkuttelet täällä tuollaisia olsit itte tehnyt kersas nuorena ekkä eläkeiässä tais olla ura tärkeempi

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


08kesä kirjoitti:

Aina ihannoidaan sitä kun vanha mies tapaa nuoren naisen, naimisiin... lapsia. No aikansa kutakin. Joskus vaan tulee tällainenkin tapaus sitten eteen, olen 52 v. nainen.
Mun ja papan ikäero on 100 v. Hän syntyi 1856, nai toisen vaimonsa joka oli melkein 30 v. nuorempi, äiti syntyi nuorimpana ja hän teki minut vanhana (äidillä ja isällä yksi avioiliitto, onnellinen)Kyllä kai tuo uskovainen pappa kerkes siittää lapsia sinne sun tänne, vaan oli se lapsena outoa kun serkut oli vanhempia kun oma äiti. Nyt, ei ole tätejä, enoja , serkkuja, eikä niitä oikein ole koskaan ollutkaan iän puolesta.
Kaikesta eniten kaipaan vanhempiani jotka menetin jo -80 luvulla.Vaikeus on siinä kun kohtaan jonkun kaverin, törmäys tulee heti tässä kohtaan, kaikilla on SUKULAISIA, mulla ei. Mulla on ihana lapsi (10-v lapsettomuuden hoidon jälkeen sain, asuu jo omassa kodissaan, kokee tämän myös ongelmaksi)Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Toivon vain asiallisia vastauksia.Nyt olisin vapaa kohtaamaan kivan kaverin vaan se suku, kun sitä ei ole.
En kaipaa surkuttelua, sitä on jo tarpeeksi saanut. Eihän me voida mitään juhliakaan järjestää, kun sulla ei ole sukaua, tämä on vastaus moniin juttuihin.?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu