Moi,
Olimme olleet tyttöystäväni kanssa lähes vuoden yhdessä. Rakastimme toisiamme ja minä luulin että kaikki olisi ok. Viime kuukausi tosin oli jotenkin erilainen, alitajunnassani kai tajusin että kaikki ei olisi kohdallaan, ja olin todella usein maassa ja syytin siitä vain hormoonieni hyrräystä. Olemme vasta 17 vuotiaita, mutta tuntui ettei ikinä erottaisi. Alkuhuuma meni ohi ajat sitten mutta kaikki jatkui niinkuin halusinkin. Eilen tyttöystäväni kertoi ...tekstiviesteillä että tämä ei vain toimi. Kerroin tuhannet kerrat mitä kaikkea tunnen ja etten selviä tästä. Hän antoi ymmärtää kuin olisin tehnyt jotain väärää. Oli kuin vihaisi minua, vaikka vielä alle viikko sitten sanoi rakastavansa. Olen itkenyt eilisen ja koko yön. Mitään syytä hän ei ilmoittanut, muuta kuin tämä ei toimi ja ei johdu minusta. Hän on viime vuosina ollut vähän niinkuin "kaveriton" ja hänestä on vasta hiljattain tullut tyttö jota pojat voisivat katsella. Hän on kesätöissä ja saa rahaa. Horoskooppi sanoo että hän tykkää olla vapaana ja tehdä kaikkea "siistiä" ja näin on. Mutta että tuollaiset välilliset erot olisivat normaaleja joskus.
Olisikohan mitään mahdollisuutta, että hän muuttaisi mielensä vielä? Olen ajatusta siitä pyöritellyt päässäni, jotta en puhkeaisi itkuun täällä töissä. Kokoajan itkettää eikä mikään tunnu miltään, paitsi rakkaus.
Kerroin että ymmärrän hänellä nyt olevan rahaa ja että hänestä on kasvanut kaunis nuori nainen ja että hän haluaa tehdä "juttuja".
mitä mieltä olette? Jos hän oikeasti rakasti minua vielä viikko sitten, kuten sanoi, tästä kysyin vielä eilen valehteliko hän, ja hän sanoi ettei ikinä ole minulle valehdellut. Voisiko rakkaus ajaa hänet takaisin? vai eikö hän vain enää rakasta? mitä pitäisi tehdä? olen onneton..
Olimme olleet tyttöystäväni kanssa lähes vuoden yhdessä. Rakastimme toisiamme ja minä luulin että kaikki olisi ok. Viime kuukausi tosin oli jotenkin erilainen, alitajunnassani kai tajusin että kaikki ei olisi kohdallaan, ja olin todella usein maassa ja syytin siitä vain hormoonieni hyrräystä. Olemme vasta 17 vuotiaita, mutta tuntui ettei ikinä erottaisi. Alkuhuuma meni ohi ajat sitten mutta kaikki jatkui niinkuin halusinkin. Eilen tyttöystäväni kertoi ...tekstiviesteillä että tämä ei vain toimi. Kerroin tuhannet kerrat mitä kaikkea tunnen ja etten selviä tästä. Hän antoi ymmärtää kuin olisin tehnyt jotain väärää. Oli kuin vihaisi minua, vaikka vielä alle viikko sitten sanoi rakastavansa. Olen itkenyt eilisen ja koko yön. Mitään syytä hän ei ilmoittanut, muuta kuin tämä ei toimi ja ei johdu minusta. Hän on viime vuosina ollut vähän niinkuin "kaveriton" ja hänestä on vasta hiljattain tullut tyttö jota pojat voisivat katsella. Hän on kesätöissä ja saa rahaa. Horoskooppi sanoo että hän tykkää olla vapaana ja tehdä kaikkea "siistiä" ja näin on. Mutta että tuollaiset välilliset erot olisivat normaaleja joskus.
Olisikohan mitään mahdollisuutta, että hän muuttaisi mielensä vielä? Olen ajatusta siitä pyöritellyt päässäni, jotta en puhkeaisi itkuun täällä töissä. Kokoajan itkettää eikä mikään tunnu miltään, paitsi rakkaus.
Kerroin että ymmärrän hänellä nyt olevan rahaa ja että hänestä on kasvanut kaunis nuori nainen ja että hän haluaa tehdä "juttuja".
mitä mieltä olette? Jos hän oikeasti rakasti minua vielä viikko sitten, kuten sanoi, tästä kysyin vielä eilen valehteliko hän, ja hän sanoi ettei ikinä ole minulle valehdellut. Voisiko rakkaus ajaa hänet takaisin? vai eikö hän vain enää rakasta? mitä pitäisi tehdä? olen onneton..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse olen köyhästä perheestä ja minulla ei ole oikein ollut rahaa ikinä tehdä paljoa tuollaisia hauskoja retkiä esim festareille, jossa tyttöni oli 3 päivää viikonloppunakin. hän sanoi myös jossain vaiheessa etten ole enää niin hauska kuin ennen... Itsetuntoni on laskenut kesän aikana koska koulu on vahvuuteni, loistan siellä ja kesällä olen vähän niinkuin hukassa, taisin ajaa hänet ahdinkoon? kerroin hänelle tämänkin jo. Pyysin miettimään vielä.
Moi!
Valitettavasti vaikuttaa nyt siltä että tyttö on alkanu niin sanotusti "elämään".. haluaa kokea kaikkea uutta ja jännää, ilman hidasteita. Se vaihe valitettavasti tulee jokaisella..
Voihan se olla että tyttö sua rakastaa, mutta ei vaan halua olla enään yhdessä vaan on suunnannut katsee jo tulevaa. Ootko kysyny tapahtuko festareilla jotakin? Mainitsit että miehet on ruvennu kattelemaan häntä, se voi olla myös osa syy miksi lopetti suhteen -> haluaa kokeilla muitakin.
Rankkaan, mutta kestettävä on! Nuori oot vielä ja löydät varmasti jonkun toisen joskus..
En ketään muuta halua. ymmärrän tuon kaiken kyllä, kysyin löytyikö festareilta joku uusi, ei kuulemma löytynyt, tiesin tän olevan tulossa ja yritin "alkaa elämään" tuota elämää hänen kanssaan. tuloksetta
..nimittäin aloin 14v seurusteleen ekaa kertaa samanikäisen pojan kanssa, hänelle olin jo toinen tyttökaveri (oli seurustellut ennen mua). ehittiin 6vuotta olla yhessä, muutettiin omaan kämppäänkin, mutta sitte mun tunteet muuttu melko radikaalisti. en halunnu enää olla kyseisen henkilön kanssa, mutta mulla pelotti lähteä kävelemään, koska jäisin yksin.
meidän yhteiselo oli melko vauhdikasta välillä, erottiinki joku 7 kertaa mutta aina palattiin yhteen. se oli joku tunne että mitäpä sitä oikeesti eroamaan ku niin kauan ollaan oltu. sitte päätin (ku tuli ikää ja aikuistuin) että otan sen ratkasevan askeleen pimeään, ja lopetan meidän jutun. toisen asenne oli vaan että kyllä sä tuut vielä takas ku oot ennenki tullu. mutta toisin kävi, hain vaan lisää tavaroita meidän entisestä yhteisestä asunnosta ja olin äidin luona yötä..
kyllä se alkuun soitteli perään ja rukoili että tuun takas, koska muuten se ei vois elää... kävin siellä melko useesti ihan vaan juttelemassa, ja lopulta sain sen vakuuteltua että ratkasu oli pakko tehä. sen jälkeen ollaan monta kertaa oltu tekemisissä kavereina, ollaan molemmin puolin auteltu toista vastakkaista sukupuolta koskevissa asioissa ;)
ei tämä varmaan hirveästi sinun tilannetta auta, mutta pointti on se, että pitää tehdä niinku sydän sanoo.. joskus se sattuu niin helvetisti, mutta se on elämää.. koita jaksaa, asioilla on tapana kääntyä parhain päin.. -N20
onneks kävi näin kesällä. kahta koulua käyn samaan aikaan... purskahdan varmaan itkuun joka kerta kun koulussä nään hänet... :(
Sydänsurut menee ohi aikanaan, ja se siitä. Et voi tehdä asialle yhtään mitään, ketään ei voi omistaa.
Ps.et kai sää nyt horoskooppeihin usko?
eeenn mutta luin netistä ... heh.... kyllä sen ymmärtää.. vai?:)
kai tä on vähän niinku läheinen kuolis... tulee olee tosi vaikee unohtaa mun elämän parhaat ajat.kaikki vaa loppu ku seinään niinku autokolari
n o äläs nyt liioittele kuitenkaan, läheisen kuolema on kuules aika helvetin paljon rankempi paikka kun ero. Vituttaahan tuo varmasti, mutta kyllä se ohi menee.
antakaa edes vähän toivoo=(
kumpa tietäisin mikä meni vikaan.... hän ei koskaan puhunut mistään tunnejutuista tai että mikään olisi huonosti...
Sanotaan, että ensirakkaus ei koskaan kestä.Syytä siihen voi pohtia vaikka millä mitalla, joka tapauksessa lopulta pitää lopettaa pohtiminen ja kuivata kyyneleet ja alakaa elää.
Olen pahoillani että sinulle ilmiselväti rakas ihminen jätti sinut ja vielä ilman mitään kunnollista selitystä.Toisaalta mitäpä sitä selittämään ja pyytelemään anteeksi, jos se ei vaan tunnu oikealta se suhde.
Ajattele asiaa enemmän näin, että itsekyyttäsi koitat riutua tytöstä, joka ei ollut onnellinen kanssasi tavalla jolla hän tahtoisi olla. Sinun pitää päästää irti otteesi jo menneestä ihmisestä ja antaa hänelle mahdollisuus onneen.
Tietysti voit aina rohkeasti pyytää häntä kertomaan itsesi takia jokin syy asialle. älä pyydä yhteen paluuta, vaan syy erolle, jotta sinun olo helpottuisi.
En kuitenkaan usko että olet tehnyt mitään virhettä suhteenne aikana, jonka takia näin olisi tapahtunut. En usko siihen että kukaan on niin tylsäkään että toinen vetoaisi menevämpään ihmiseen. En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta taidan jotenkin kokemuksesta olettaisin että tyttösi tosiaan kokee jotain kasvukriisivaihetta. Näissä on tyypillistä aina olla niin sekaisin omista tunteistaan ja suunniostaan elämässään että sitä sitten ottaa yliherkästi kaiken vastaan, jopa ne miesten kiinnostukset. (vaikka ne tosellisuudessa olisikin pelkkää pelleilyä)
Sitä sitten kohta puoliin huomaa tehneensä virheen ja taas sitoutuu johonkin, joka kanssa toivottavasti nämä kasuvaiheenkriisit käytäisiin yhdessä läpi eikä erottaisi.
kiitos tästä.
yritän päästää irti mutta otan hänet kyllä takaisin jos tulee.... yritän kestellä... vaikeeta tää on..
tuntuu että sisimmistä alkais pikkuhiljaa tulee semmonen vapautumisen tunne...samalla kaipuu... ja huoli itsestäni mitä mä teen jatkossa elämässäni.... mä oon sekasin kaikista tunteista... pettymystä,rakkautta,surua,vihaa, kaikkea...
Sinä olet 17-vuotias. Ensimmäinen vakava suhteesi on päättynyt. Mitä oikein odotat? Ensimmäinen ero on rankka. Nyt tuntuu, ettet selviä, mutta muutaman viikon päästä alat taas nauttia elämästä. Muutaman kuukauden kuluttua alat olla itsesi. Vuoden päästä sinulla on jo uusi tyttöystävä. Vaikka nyt tuntuu siltä, että kaikki on ohi.
Teininä kaikki on draamaa. Usko mua, et sä tule kokemaan tuollaista "tuskaa" enää koskaan. Ja selviät siitä ihan hyvin.
Hali ja voimia ! :)
muista, että jos töissä tuntuu pahalta, voit hakea pari päivää sairaslomaa ja vain surra.
Suru pitää surra kokonaan, jotta sen jälkeen näkee valoa...
Anna itsellesi lupa olla vihainen, surullinen ja pettynyt.
ja anna itsellesi myös lupa olla iloinen ja onnellinen kun sen aika on... tämä on tärkeä muistaa :)
Tsemppiä!
kyllä sä siellä koulussakin pärjäät, kun tuon tytön näet. Pidä silmäsi auki. Jo nyt joku muu kiva tyttö voi katsella sinua sillä silmällä ja toivoa kovasti, että huomaisit hänet...
Sinä kestät mitä vaan!Jo tuo, että pystyt itkemään, kertoo siitä että osaat purkaa suruasi.Se tulee olemaan tarpeen elämän varrella.Tämä ero on vasta ensimmäinen sydänsurusi, niitä tulee vielä lisää.
Joku sanoi, ettei sitä enää toista kertaa kokisi, mutta se on valetta.Kuinka monta rakkautta tiellesi tuleekaan,kaikki tuntuvat edellistä suuremmilta.Suru niiden loputtua on vähintään yhtä suurta, mutta kestää aina vaan vähemmän aikaa.Se on ainoa asia, mikä siinä lohduttaa.
Itse olin 18, kun vuoden seurustelun jälkeen poikaystävä kuoli syöpään.Silloin tuntui että minunkin elämäni saa loppua.Olisin mieluummin antanut hänet jollekin toiselle, jos olisi ollut vaihtoehtoa. Nyt siitä on jo 30 vuotta ja se itkettää vieläkin.Silti olen rakastunut sen jälkeen monta kertaa, mennyt naimisiin ja saanut lapsen.Näin se elämä menee.
Jaksamisia sinulle!
Muistan oman ensimmäisen suhteeni, lähes vuoden olimme yhdessä tytön kanssa ja sitten hän vain jätti. Täysin asian yli pääsemiseen meni lähemmäs vuosi, eräs päivä sitä vain havahtui.
Nyt kolmas suhteeni on ohi. Olimme tunteneet tytön kanssa yli puoli vuotta ja eräs tapaaminen muuttui treffeiksi, joka muuttui seurusteluksi. Eilen kun olin hänen luokseen menossa arvasin mistä oli kyse kun sanoi, että menisimme puistoon ja hänellä on asiaa.
Tietenkin tuo tieto musersi; meillä oli paljon yhteisiä piirteitä ja aluksi kaikki sujuikin hyvin. Sitten vastaan tuli se, että tuo tyttö alkoi yli-analysoimaan asioita ja ehkä hiukan hätäisesti ajatteli asioiden tulevan kuntoon sillä että hän minut jättäisi.
kertoi ettei aika eikä henkilö ollut oikea. hetken kuluttua tuosta henkilöjutusta ei ollutkaan enää varma.
Itse ajattelen asiaa näin; ero tuli eikä se mukavaa ole, mutta onneksi välit pysyivät. Joskus ihmisillä saattaa käydä niin, että epätietoisuus ja liiallinen ajattelu saattaa tukahduttaa tunteet ja myöhemmin sitä vasta tajuaa kuinka huono päätöksen on tehnyt. Oma tapaukseni sinun tapauksesta on erilainen, minä annan ajan näyttää mitä tapahtuu, tunteet saattavat syttyä uudelleen kunhan molemmat osapuolet ovat saaneet oman aikansa asioita miettiä ja elämäntilanteet ovat hiukan parempia.
Eroaminen on aina vaikeaa, mutta kyllä siitä yli pääsee! lyö vaikka nyrkillä seinään ja itke karvaat kyyneleet, se auttaa. jaksamista.