Taas kerran olen elämässäni siinä pisteessä, että niin lupaavasti alkanut parisuhde alkaa olla loppusuoralla. Jostain itselleni tuntemattomasta syystä kaikki parisuhteeni ovat lopahtaneet ennen neljättä vuosipäivää. En mielestäni vaadi kohtuuttomia tai odota kuuta taivaalta. Tietyn yhdessäoloajan jälkeen suhde vain "väljähtyy" ja seinät kaatuvat päälle. Lämmin suhde muuttuu vieraaksi, kylmäksi ja etäiseksi. En osaa sanoa kuinka paljon itse olen muuttunut, mutta mieheni ei ole nykyään kiinnostunut muusta kuin konsolipeleistä. Sanoo rakastavansa minua, mutta vaikuttaa täysin kyllästyneeltä. Ei vain taida itse saada aikaiseksi että jättäisi minut. Minut, joka joskus olin hänelle se tärkein. En ole roikkuvaa tyyppiä, joten olen ihan selvästi suuntaamassa jo pois.
Kertokaa te ihmiset joilla suhde kestää, miten te oikein sen teette? Vai onko kaikki vain kiinni siitä että oikeaa ihmistä ei vain ole löytynyt?
Kertokaa te ihmiset joilla suhde kestää, miten te oikein sen teette? Vai onko kaikki vain kiinni siitä että oikeaa ihmistä ei vain ole löytynyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Konsolipeleissä.
Tai ihan missä tahansa muussa.
Siinä että sietää arkipäiväistymistä.
eroa televisiosta hetkeksi, unelmien poikuusmiehet eivät anna oikeaa kuvaa unelmien suhteesta.
Noh, kuten tuossa kirjoitin en odota mitään kohtuuttomia. Ja tyhmää muutenkin olettaa että kaikkien naisten mielestä joku telkkarin imelä jätkä on kaikkien unelmamies.
Aikaisemmat kommentit hieman katkeruussävytteisiä..
Mun mielestä salaisuus on siinä, ettei ala pitää toista ihmistä itsestään selvyytenä. Ottaa huomioon aina myös toisen ja pitää huolta sekä itsestään että toisesta. Pyytää ja antaa anteeksi. Kunnioittaa. Kuuntelee ja kertoo myös omat tunteensa/toiveensa rehellisesti.
Pitää ymmärtää, että olette samalla puolella, ette toisianne vastaan. Olette tiimi! :)
Näitä minä olen noudattanut (kantapään kautta opittu) hyvällä menestyksellä.
Kestävä suhde vaatii siis töitä kummaltakin osapuolelta. Vain toinen ei voi suhdetta pelastaa, jos toinen ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin asian suhteen. Eli sanoisin, että kestävä suhde vaatii monenlaisia asioita (joillekin joitakin, toisille toisia, ei välttämättä kaikille samoja):
- pitkäpinnaisuutta (että jaksaa tehdä töitä suhteen eteen, myös kärsivällisyyttä, sillä toinen ei aina etene samaa vauhtia kuin itse haluaisi edetä)
- toisen kunnioittamista ja huomioonottamista
(jos tekee valintoja ja suunnitelmia niin, että ottaa toisen aidosti huomioon, suhde toimii ja elämä hymyilee, kummankin tarpeet tulevat tyydytetyksi)
- myös itsensä kunnioittamista (oman ajan ottamista, erossaolon sietämistä, toiselle tilan antamista, omia harrastuksia ja sitä, että pitää mielenkiinnon yllä koko elämää kohtaan, silloin jaksaa antaa huomiota myös parisuhteelleen)
- yhteen hiileen puhaltaminen on varmasti tärkein asia, se että suunnitelmat ja tavoitteet luodaan yhdessä (siis ne, mitkä koskettavat parisuhdetta ja yhteistä elämää) ja tuetaan toisiaan läpi vaikeidenkin aikojen.
Kyllä rakkaus voittaa, jos sen antaa voittaa :) Kun ei keskity liikaa omaan itseensä vaan jaksaa keskittyä myös parisuhteeseen ja toiseen ihmiseen, saa paljon. :) Vaatii toki sitä sitoutumista kummaltakin osapuolelta. Yksin ei voi parisuhdetta vaalia, jos toinen ei tee mitään.
juuri näin se menee!!
Et vain ole löytänyt vielä sitä oikeaa. Seuraavaa kumppania valittessa sinun ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota miehen harrastuksiin ja tapaan viettää vapaa-aikaansa. Et ole ensimmmäinen joka on menettänyt mihen peleille. Joskus sen oikean löytäminen vie aikaa mutta ihan varmati sinäkin sen vielä löydät.
Kun löytää Sen oikean parisuhteeseen ei tule arkea. Itse löysin vasta 56 vuotiaana tällaisen miehen.
vaikea sanoa..Mutta sen verran että itse en voi ymmärtää näitä miehiä jotka vielä aikuisiällä pyörii joidenkin pelien kimpussa!
se menee niin, että tunteet lopahtaa, mutta koska toisesta välittää eikä halua olla yksin, pysytään yhdessä.
Sen oikean kanssa tunteet eivät lopahda ja kaikki sujuu itsestään.
Mutta eikö nuivahtaneessa suhteessa seksikin tunnu tylsältä tai jopa vastenmieliseltä? Eikä huvita muutenkaan helliä toista? En mää ainakaan sellaseen jäisi...