Olen elänyt yksin koko aikuiselämäni ja ollut täysin tyytyväinen elämääni. Pisimmät suhteeni vastakkaiseen sukupuoleen ovat olleet muutamien viikkojen mittaisia, kunnes olen "karannut" suhteesta.
Nyt olen kuitenkin täysin rakastunut(jos nyt yleensä tiedän mitä rakkaus on) ystävääni. En saa häntä mielestäni, vaan illan viimeinen ja aamun ensimmäinen ajatukseni käsittelee häntä.
Olen kertonut tunteistani hänelle, saamatta mitään selkeää vastausta. Hän edelleen tulee luokseni syömään ja viettämään iltaa, mutta emme edes istu sohvalla vierekkäin.
Tiedän ettei hän seurustele, mutta ei hän myöskään elä selibaatissa. Meillä molemmilla on siis romanttisia hetkiä, mutta ei yhdessä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Jatkaa haaveilua ja yrittämistä, vai yrittää unohtaa koko juttu? Voiko hän enää rakastua minuun, kun sitä rakastumista ei ole tähän mennessä tapahtunut? Jos hän nyt aloittaisi suhteen kanssani, niin olisiko se enää aitoa rakkautta, vai ainoastaan taloudellisen turvan hakemista(olen hyvin toimeentuleva)?
Paras ratkaisu varmaan olisi ottaa joku toinen nainen elämääni ja sen myötä yrittää unohtaa tämä ystäväni, mutta se olisi väärin tätä uutta naista kohtaan.
Mitä ihmettä minun siis pitäisi tehdä?
Nyt olen kuitenkin täysin rakastunut(jos nyt yleensä tiedän mitä rakkaus on) ystävääni. En saa häntä mielestäni, vaan illan viimeinen ja aamun ensimmäinen ajatukseni käsittelee häntä.
Olen kertonut tunteistani hänelle, saamatta mitään selkeää vastausta. Hän edelleen tulee luokseni syömään ja viettämään iltaa, mutta emme edes istu sohvalla vierekkäin.
Tiedän ettei hän seurustele, mutta ei hän myöskään elä selibaatissa. Meillä molemmilla on siis romanttisia hetkiä, mutta ei yhdessä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Jatkaa haaveilua ja yrittämistä, vai yrittää unohtaa koko juttu? Voiko hän enää rakastua minuun, kun sitä rakastumista ei ole tähän mennessä tapahtunut? Jos hän nyt aloittaisi suhteen kanssani, niin olisiko se enää aitoa rakkautta, vai ainoastaan taloudellisen turvan hakemista(olen hyvin toimeentuleva)?
Paras ratkaisu varmaan olisi ottaa joku toinen nainen elämääni ja sen myötä yrittää unohtaa tämä ystäväni, mutta se olisi väärin tätä uutta naista kohtaan.
Mitä ihmettä minun siis pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rakastuminen hyvään ystävään on aina kinkkistä..
voi menettää liikaa..
toisaalta taas saada enemmän kuin uskaltaa edes toivoa.
..rakastatko häntä..oletko rakastunut..
vai rakastunut ihanaan tunteeseen..
Kasvoiko se jostain..
vai huomasitko eräänä aamuna rakastavasi..
..onko väärää vastausta kysymyksiin..
kuka tietää..
On se sitten rakkautta tai tunnetta..
kasvanutta tai yhtäkkiä syntynyttä..
kannattaa miettiä ennen kuin luovuttaa.
Anna toiselle mahdollisuus löytää sama..
anna aikaa..
..mutta tee selväksi mitä itse tunnet.
Paras keino..yleensä vaikein..
suoraan puhuminen..kiertelemättä ja sanoja säästelemättä.
Älä vaadi toista heti tunteisiin vastaamaan..
toivomallasi tavalla..
pyydät vain sanomaan onko mitään,
minkä vuoksi jäisit odottamaan..
katsomaan jos hän löytää saman tunteen.
Rakkautta ei voi pakottaa..
mutta sille pitää antaa myös aikaa.
Kaikki eivät uskalla heti vastata tunteisiin..mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi.
Jos rakastat..
voit antaa vapauden ja aikaa miettiä..
mutta..jos häneltä saamasi vastaus ei anna edes toivoa..pidä kiinni ystävyydestänne.
Sekin on rakkautta..
Älä rankaise ystävääsi siitä ettei mahdollisesti tunne samoin..
saathan pitää rakastamasi ystävän elämässäsi..vaikkakin "vain" ystävänä.
Tosi rakkaus kestää mitä vain..
tosi ystävyys monta kertaa vielä enemmän =)
Toivottavasti ystäväsi rakastaa sinua..
tsemppiä =)
Itekki olen ollut vastaavassa tilantees kerroin tunteistani. Nainen kertoi pitävän minusta, mutta vain ystävänä ja ei halunnut menettää minua. Suostuin ku en halunnut myöskään menettää häntä. Siitähän se soppa sitten syntyi, vietettiin paljon aikaa kahestaan, mutta vain ystävinä. Minun tunteet kasvoivat, mutta naisen ei. Koitin elää ajattelematta tunteita parin vuen ajan kivun rinnassa kasvaen kokoajan pahemmaks, mutta nainen vaan hankki muita seuralaisia kokoajan ja jätti minut seinäruusuksi. Kai toivoin, että mahdollisesti joskus... Nautin ajasta hänen kanssaan kahdestaan, mutta illan päätteeksi jouduin taas pettymään ja peittämään tunteeni. Lopulta kerroin tunteistani uudestaan pari vuotta oltua ystävinä taas ilman vastakaikua. Lopulta ainoana vaihtoehtona hengen ottamisen lisäksi tuntui olevan toiselle puolen Suomea muutto opiskelu veruketta käyttäen. Olen alkanu viimein pääsemään hänestä yli, mutta silloin tällöin huomaan ajattelevani häntä.
Jos saan antaa neuvon niin sanoisin et unohda nainen, joka haluaa vain ystävyyttä satutat vain itseäsi. Varsinki jos olet semmosta tyyppiä, joka kiinnostuessaan, johonki ei vaihda kiinnostuksen kohdetta kuin sukkia.
ja sama neuvo: unohda se nainen. Itekin oon nyt siinä vaiheessa, etten enää tätä jaksa, vaan tunnustan hänelle, ja katson pystynkö enää olemaan hänen kaverinsa - tai haluaako hän olla enää kanssani missään tekemisissä... En vain kestä nähdä hänen kasvojaan enää, en kestä kuulla hänestä mitään. Olen elänyt niin monta vuotta jo tässä helvetissä, että kenties olisi aika jo vapautua ja löytää rauha.
Vaikeaa on... ollaan melkein kasvettu vierekkäin, niin monta vuotta takana, mutta en enää jaksa tätä kärsimystä.
kerroin miespuoliselle ystävälleni rakastavani häntä ja hän sanoi myös olevansa rakastunut minuun=)
menin kertomaan haluni miesystävälle ja en tajunnut että olen vaan ystävä hänelle koska en ole hänen tyylinen ollenkaan. En vaan tajunnut olevani liian tavallinen ja tylsä.
Joskus se vaan sattuu tuuri et ystävä vastaaki tunteisiin, mutta turhan harvoin nimim. allekirjoittanu.
Ite taas alan miettiä et jos mukavana, omana itsenäni, lupsakkana, yrittäen olla kohtelias ja mitä muuta luulis naisen haluavan ---> YSTÄVÄ. Pitää varmaan löytää kytkin/ lääke muuttamaan itteni sydämmettömäksi paskiaiseksi kuin monet kaverini. He eivät välitä muitten tunteista ja kuitenki tuntuvat löytävän todella mukavia naisia... Elokuvissa minunlaiset saavat naisen, jota rakastavat, mutta ei oikeassa elämässä.
Ittelle on käyny kans samoin et menin ihastumaan ystävääni.Tutustuin häneen ton suomi24.n treffipalvelun kautta ja aluksi olin kiinnostunut hänestä muutenkuin ystävänä mut siinä kun aikamme viestiteltiin niin hän heitti et ystävyys-suhde vois sopia meille ja ei siinä mitään siinä vaihees se sopi mulle vaikka hän on aivan älyttömän kaunis ja itte enemmänki ruma-ankan poikanen.
Aikamme siinä viestiteltiin ja sit nrot. vaihdettiin tavattiin vasta n. 3-4kk. jälkeen kun meillä oli sen verran tota välimatkaa ja sielä tapaamisella sit ihastuin häneen enemmänki kun hän loi sellasen viehkeän katsekontaktin vaikka muuten hän jostain syystä vältteli katsekontaktia.Jos silloin ei olis ollut hänen siskoansa hänen asunnollaan olisin luultavasti hyökännyt suutelemaan häntä.
Toisen kerran kun sitten tavattiin niin silloin hän vältteli katsekontaktia ja ennen kuin ruvettiin suuteleen erehdyin sanomaan et olen ihastunut häneen..hetken suudeltuamme hän keskeytti suutelemisen ja sanoi ettei hän tahtoisi muutakuin kaverina oloa..tietenki siinä meni hetken nieleskelles mutta sain jotenki taas koottua itteni mut sen jälkeen hän ei edes vilkaissut päälleni ja vältteli niin suulle suutelemista kuin katsekontaktia..yritin vähän lämmitellä häntä mutta oli niinkuin jää puikkoa olis silitellyt..
Sitten tapaamisemme jälkeen hän kertoi olevansa aika kyyninen miesten suhteen ja pikkuhiljaa ystävyys-suhteemmekin lopahti reilu 2v. oltiin satunnaisesti yhteydes puhelimitse ja e-mailien kautta mut vaikka harvoin oltiin jutuis silti sekin tuntui kuin olis ollut pakkopullaa.
Joskus toivoisin et voitais vielä yrittää olla ystävinä mutta tiedän ettei tunne ole molemmin puolinen..se kerta alkoi riittikkin mulle kun soitin hänelle ja sitte hän jossain vaihees kysy et kenen kanssa juttelen vaikka mul oli sama nro. kuin ennenki ja kun sanoin nimeni niin sitten oli hetken hiljaisuus ja vastaus nyt muistan..
Lopuksi muille kohtalotovereille voimia ja jaksamista.