Olen seurustellu poikaystäväni kanssa 1½vuotta. En ikinä olisi uskonut että hän pystyisi hakkaamaan ja kuristamaan minua.
Meillä oli ruvennut menemään huonommin ja jälleen kerran syntyi kunnon riita. Olin jo aikaisemmin huomannut ja säikähtäny poikaystäväni käytöstä riidellessämme, hän oli ruvennut käyttäytymään uhkaavasti ja pari kertaa tönäissyt aika rajusti ja pitänyt kiinni niin lujaa että tuli aika ikävät mustelmat (minulle jolle ei helposti mustelmia tule). Ja sitten kerran kun istahdin sängyn reunalle ja yritin saada häntä kauemmas minusta niin hän luuli että yritin potkaista häntä ja poikaystäväni vaan hyökkäsi kimppuuni, rupesi kuristamaan, repi hiuksista ja hakkasi kyljen ja käden mustelmille. Sen jälkeen sanoin että tämä on lopullisesti tässä sillä hän oli luvannut että ei koskaan käy käsiksi minuun ja jos niin tekee niin voin ihan vapaasti jättää hänet eikä hän sano siihen mitään vastaan.
No sitten kun hän tajusi mitä oli tehnyt (kuulemma pimeni päässä eikä tajunnut mitä teki minulle) hän lysähti maahan ja rupesi itkemään hillittömästi eikä lopettanut millään ja vaikutti tosi vilpittömältä ja itsekkin säikähtäneeltä. Sanoin että en voi jatkaa mutta kuitenkin jatkoimme tämänkin jälkeen..
Olenko hölmö kun jatkan? Voiko siihen luottaa ettei sitä tapahdu enää? Mitä jos tapahtuu vasta kun olemme hankkineet lapsia ym.?
Tapahtuman jälkeen hän on vain hemmotellut minua ja sanoo että ansaitsen prinsessan kohtelun.. Olenko todella tyhmä jos sulatan tämän kaiken ja uskon ettei se koskaan enää toistu? Kaikki se hemmottelu ym. kyllä välillä tuntuu vain mielistelyltä.. Mutta uskon kyllä että hän vilpittömästi rakastaa ja pelkää todella minun menettämistäni.. En vain tiedä mitä tehdä..
Meillä oli ruvennut menemään huonommin ja jälleen kerran syntyi kunnon riita. Olin jo aikaisemmin huomannut ja säikähtäny poikaystäväni käytöstä riidellessämme, hän oli ruvennut käyttäytymään uhkaavasti ja pari kertaa tönäissyt aika rajusti ja pitänyt kiinni niin lujaa että tuli aika ikävät mustelmat (minulle jolle ei helposti mustelmia tule). Ja sitten kerran kun istahdin sängyn reunalle ja yritin saada häntä kauemmas minusta niin hän luuli että yritin potkaista häntä ja poikaystäväni vaan hyökkäsi kimppuuni, rupesi kuristamaan, repi hiuksista ja hakkasi kyljen ja käden mustelmille. Sen jälkeen sanoin että tämä on lopullisesti tässä sillä hän oli luvannut että ei koskaan käy käsiksi minuun ja jos niin tekee niin voin ihan vapaasti jättää hänet eikä hän sano siihen mitään vastaan.
No sitten kun hän tajusi mitä oli tehnyt (kuulemma pimeni päässä eikä tajunnut mitä teki minulle) hän lysähti maahan ja rupesi itkemään hillittömästi eikä lopettanut millään ja vaikutti tosi vilpittömältä ja itsekkin säikähtäneeltä. Sanoin että en voi jatkaa mutta kuitenkin jatkoimme tämänkin jälkeen..
Olenko hölmö kun jatkan? Voiko siihen luottaa ettei sitä tapahdu enää? Mitä jos tapahtuu vasta kun olemme hankkineet lapsia ym.?
Tapahtuman jälkeen hän on vain hemmotellut minua ja sanoo että ansaitsen prinsessan kohtelun.. Olenko todella tyhmä jos sulatan tämän kaiken ja uskon ettei se koskaan enää toistu? Kaikki se hemmottelu ym. kyllä välillä tuntuu vain mielistelyltä.. Mutta uskon kyllä että hän vilpittömästi rakastaa ja pelkää todella minun menettämistäni.. En vain tiedä mitä tehdä..
Vastaukset 16
Vanhimmat
koskaan täysin varmaa, kun elää väkivaltaan pystyvän ihmisen kanssa.(minun mielipide). Se on sun oma päätös jatkatko elämää hänen kanssaan vai et.
Jos se kerran on LUVANNU ettei se enää rupee kuristaan, revi sun hiuksista ja hakkaa sun kyljen ja käden mustelmille, niin KYLLÄ sun pitää uskoo mitä se sanoo. Kerta se lupas (ja sitäpaitsi sillä sattu vaan pimenemään sillon KERRAN ajatusmaailma, ei kai se muuten sua hakkais). Eli unohda koko juttu. Nyt vaan luottavaisena ja reippaana yhteistä tulevaisuutta kohti ja lapsia tekemään!
yleensä väkivallalla on taipumus uusiutua. luota nyt siihen, että mies ei lyö enää, mutta älä tee lapsia ainankaan vielä. olet nyt antanut anteeksi ja on hyvittely kausi, niinkuin yleensä väkivaltaisella ihmisellä. ja kun hyvittely kausi loppuu näkee vasta sen tulevan.
itsellä hyvittelykauden jälkeen tuli uusi turpatälli ja taas hyviteltiin. aina oli vika jossain muussa kun hänessä itsessään. kellään ei saa pimetä niin, että täytyy toista lyödä.
OMAN KOKEMUKSEN POHJALTA SANON nyt on helppo viel lähteä suhteesta tai huomaat olevasi tulevaisuudes muksujen kans turvakodin ovella kolkuttelemassa sillä aniharvoin se kerran lyönyt muuttuu.
Ja vielä kerran EI.
Lähde ja jatka elämää.
Kaltaistesi tarinoita on maailma täynnä, valitettavasti :-(
Mies, joka lyö kerran, lyö toistekin. (Ellei sitten hankkiudu oikeasti hoitoon, sillä silmitön väkivaltaisuus toista ihmistä kohtaan on oire psyykkisestä sairaudesta.)
Jos luet tätäkin palstaa tai haet tietoa muualta, niin huomaat pian kaavan. Ekan väkivallanteon jälkeen hyvittelykausi on pitkä. Tokan väkivallanteon jälkeen se on hiukan lyhyempi jne. Kunnes varsinaista hyvittelykautta ei enää edes ole, vaan se pelkkä perhehelvetti, josta valitettavan usein lähdetään vasta kirkkomaalle kannettuna.
Oletko ihan varma että tuo yksi kerta jäi ainoaksi?
Etpä taida olla, koska sitä täällä kyselet.
Kyllä jotain särkyy peruuttamattomasti jo siitä ensimmäisestä iskusta.
Monet täällä ovat jo sanoneet, että se lyönti tuskin jää ainoaksi. Kun ihminen ylittää rajan ja lyö, niin seuraava lyönti on jo helpompaa. Pian ihminen katsoo oikeudekseen lyödä ja syy löytyy aina toisesta osapuolesta.
Mieti tarkkaan.
tuohon jää ja taidat tietää sen jo. vai että pimeni hänellä päässä ja hän ei tiennyt mitä teki? jos hänellä olisi mennyt kaikki harkinta niin olisit kuollut. hän TIESI tarkkaan mihin sinua löi ja kuinka paljon. kysymys on vallan käytöstä siitä siis nimi väkivalta.jos ihmisellä oikeasti pimenisi päässä hän hakkaisi niin kauan että toinen olisi muusia.voiko sellaista raivo hullua pitää vapaana? siinä olisi jo pomo, lapset, kaupan täti, poliisi jne vaarassa. vai tapahtuuko tämä mystinen pimeentyminen vain silloin, kun joku pienempi ja häntä heikompi pistää hänelle luomakunnan kruunulle vastaan? selvää harkittua alistamista tuo sinuun käsiksi käyminen on, kun asiaa tarkemmin mietit.
hommalle on tyypillistä anteeksi pyynnöt,itku ja katumus, mutta ne eivät ihan oikeasti ole muuta kuin sanoja. hän ei kadu oikeasti mitään ja sen todistaa se, kun hän tulee kimppuusi uudestaan. hän tekee itsestään säälittävän ja piilo tavalla vierittää osan omasta syyllisyydestä sinun kannettavaksi. lopulta huomaat, että kun sinä teit niin taikka noin oli hänen PAKKO hakata sinut.syy oli siis sinun.
yritä lähteä suhteesta ennen kuin sattuu jotain vakavampaa kuin mustelmat. voisin miltein luvata että niin tulee käymään, jos kerran jo nyt kuristaa kurkusta.
ystäväni rampautui tuollaisen ukon takia (mies puukotti lonkkaan) ja minullakin on riittävästi niitä taistelu arpia tullut hankituksi(murtunut nenä ja leukaluut jne)ennen kun tajusin lähteä.
mies kun lupasi mennä terapiaan ja minä hölmö uskoin että se hänet muuttaisi.
ainoa joka väkivaltaa vähensi( vaan ei lopettanut) oli se että aloin lyödä takaisin ja tappelin henkeni edestä. raukkis joutui pelkäämään, että saan jostain puukon taikka sakset käteeni ja se olisi ollut lorun loppu.ei uskaltanut nukkua jos oli päälleni tullut...eikä se olisi ollut viisastakaan.
vankilaan en joutunut, kun tajusin itsekkin, että on pakko lähteä tai toinen meistä kuolee. jotkut eivät koskaan puolustaudu ja joillekkin harvoille käy kuten mulle.. eli alkavat lyödä takaisin. perheväkivalta traumatisoi joka tapauksessa ja pahasti.
tuollainen mies ei yleensä muutu.. se on minun tuomioni.
1. Mies käyttäytyy uhkaavasti
-Ohitetaan olankohautuksella
2. Mies tönäisee tarkoituksella lujaa
-sovitaan anteeksiannolla
3. Mies toimii uhkaavsti ja tönäisee vielä lujempaa
-selvitään anteeksiannolla
4. Mies lyö
-selvitään kun mies pyytelee anteeksi kukkien kera
5. mies lyö lujempaa
-Pyytää anteeksi katuavana ja rukoilee anteeksiantoa
6. mies lyö useamman kerran
-itkee anteeksiantoa ja vannoo parantavansa tapoja
7. mies hakkaa sairaalakuntoon
-tuo kukkia, itkien rukoilee anteeksiantoa, lupaa muuttaa tapansa.
8. mies lyö, uhri halvaantuu tai kuolee
-poliisikuulusteluissa mies vakuuttaa ettei hän pahaa tarkoittanut koska rakasti naista.
"Tapahtuman jälkeen hän on vain hemmotellut minua ja sanoo että ansaitsen prinsessan kohtelun.. Olenko todella tyhmä jos sulatan tämän kaiken ja uskon ettei se koskaan enää toistu? Kaikki se hemmottelu ym. kyllä välillä tuntuu vain mielistelyltä.. Mutta uskon kyllä että hän vilpittömästi rakastaa ja pelkää todella minun menettämistäni.. En vain tiedä mitä tehdä.."
^ Tiedätkö mitä, tyttö hyvä? Hän ei ole "paha" siinä mielessä luultavasti lainkaan, kuinka paha käsitetään, mutta hänellä on trauma. Se on syntynyt lapsuuden perheessä, ihan pienenä jolloin opitaan miten läheisimpiä ihmissuhteita käsitellään.
Näin ollen, hän on oppinut äärimmäisen paineen alla turvaamaan henkisen tasapainonsa väkivaltaa käyttämällä, hänellä todella psykologisessa mielessä "pimenee päässä" tai "napsahtaa", kuten kansanomaisesti sanotaan. Se on aivojen "syvimmissä kerroksissa", täysin tiedostamattomalla alueella, jossa sijaitsee juuri perustunteet aivan varhaisesta lapsuudesta. Sellaisia on hyvin vaikea parantaa, koska ko. henkilö ei pysty niitä itsekään täysin tiedostamaan, koska ne ovat syntyneet hänelle niin varhain lapsuudessa.
mä jos kuka tiedän miltä susta tuntuu.. mulla oli kauan sitten avomies johon olin niin palavasti rakastunut. melkein heti muutettiin yhteen ja elämä oli ihanaa.. mutta miehen vainoharhainen mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään. ei mennyt kauan kun se rupes saamaan hirveitä kohtauksia ja saattoi yks kaks kuristaa tai viskellä pitkin lattioita.. sit heti sen jälkeen hemmotteli milloin mitenkin.. esitti niin ihanaa ja rakastavaa miestä.. noh,tilanne vain paheni ajan myötä vaikka joka kerran jälkeen yritin uskoa ettei se enää lyö.. ja että ehkäpä oman käytökseni muutaminen auttaisi.. eli aloin olemaan täysin alistettu hiirulainen joka eli jatkuvassa pelossa.. ei auttanut. turpaan tuli vähintään kerran viikossa. hiukset on revitty päästä,nenä murtunut.. mutta kaikkein pahiten kärsi oma itsetuntoni,pieni sieluni.. sitä helvettiä kesti lähes 4 vuotta.. se aiheutti läheisilleni suurta tuskaa,kun jatkuvasti pelkäsivät puolestani.. en vain uskaltanut lähteä koska pelkäsin sitä miestä niin helvetisti ja olin vielä niin nuori.. ja riippuvainen miehestä (jota silloin luulin rakkaudeksi) sisimmässäni toivoin että saan joskus elää vapaana ja toive toteutui. sain vahvaa ulkopuolista tukea ja löysin itsestäni vielä voimaa lähteä! nyt vuosien jälkeen olen hevetin onnellinen että jätin sen hirviön sillä ansaitsen parempaa! ja niin ansaitset sinäkin! voimia sulle!
Kokemusta on. Kävi aivan samoin ja uhka oli ollut jo olemassa aiemminkin eli mies käyttäytyi aggressiivisesti ja ekaa lyöntiä sai pelätä aina kunnes se tapahtui 8 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meillä oli 2 lasta ja olimme naimisissa. Lähdin heti. 6 vuotta eron jälkeen tämä sama mies on kiusannut minua joka käänteessä kun on voinut, katkerana erosta - tehnyt jopa aiheettoman rikosilmoituksen minusta!! Väkivalta on jatkunut henkisenä väkivaltana poikaani 9v kohtaan. Joten haluan sanoa: väkivaltainen taipumus on LUONTEENPIIRRE joka ei korjaudu. Syyt ovat niin syvällä, ettei toinen ihminen saati kumppani voi häntä siitä "parantaa". Kannattaa lähteä väkivaltaa kerrankin käyttäneen ihmisen vaikutuspiiristä heti pois - hän toistaa kaavaa ja uusii tekonsa VAIKKA vannoisi ettei koskaan enää..
itse ollut hermoheikon hullun kanssa 4 vuotta. väkivaltaa alkoi esiintyä ehkä n.vuoden yhdessä olon jälkeen. ei ole koskaan varsinaisesti hakannut,joskus yksittäisiä lyöntejä käsiin tai muualle,pari kertaa kasvoihin,kuristamista tönimistä kaatamista jne. riitojen yhteydessä,koska "ei kestä mun huutamista". joka ikisen kerran jälkeen itkenyt ja katunut syvästi ja luvannut ettei enää koskaan. eli tämmöisiä nämä. en vaan voi jättää koska rakastan nii paljon,vaikka se säälittävää onkin. väliajat on niin onnellisia. mut jos oot todella päättänyt ettet siedä väkivaltaa niin jätä,kun ja jos vielä voit.
kun ei ole vielä lapsia. Älä nyt herran nimessä edes suunnittele perheenlisäystä!!! Toi kokemasi pahoinpitely oli vakava rikos etkä voi enää koskaan luottaa mieheesi.
Haluatko elää elämäsi peläten ja odottaen seuraavaa kertaa, joka varmasti tulee. Kuvitteletko, että tuo huom! vakava pahoinpitely johtui sinusta?
Sinun olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus ja lähteä suhteesta samantien.
Se, että miehesi kertoo päässään pimenneen, on erittäin vakava oire, eikä mikään puolustus.
Mieti, haluatko jakaa elämäsi (joka todennäköiset jää lyhyeksi)ihmisen kanssa, jonka päässä pimenee minä hetkenä hyvänsä? Ei helvetissä. Nyt järkeä peliin ja sassiin. Sinä et pysty häntä muuttamaan.
Pitkään söin minäkin tämän "päässä pimenemissopan" kunnes mies kävi kimppuun kun nukuin. Miten silloin ärsytin häntä niin että pimeni? Silloin aukesi silmät ja tajusin,että hän tekee niin koska VOI ja HALUAA ja on huomannut,että se TOIMII (vaimo tekee ninkuin hän sanoo). Anoppikin vielä lässyttää lapsuuden hirveistä kokemuksista (väkivaltainen isä),mutta sekään ei ole mikään selitys,saati puolustus ja MINUNKO vika se on? Miksi minun tai SINUN pitäisi kärsiä jostain asiasta mihin sinulla/minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa? Se hurja rakkaus hakkaajaa kohtaan on rakkautta omaa mielikuvaa,haavekuvaa kohtaan,koska ethän sinä enkä minä rakasta hakkaavaa miestä vaan sitä mitä luulimme hänen olevan? ja mitä hän ei OLLUT,muuta kuin sopivina annoksina hänelle sopivina hetkinä.Ja vaikka 51 viikkoa vuodesta olisi mukavaa,tieto siitä että se 52:s viikko tulee,pilaa kaiken. Niin ei voi elää.Jos riidan hetkellä ei voi luottaa toiseen,milloin sitten voi? Kai sitä jokainen vieraillekin käyttäytyy sivistyneesti,mutta ihminen joka ei tee sitä edes vaimolleen? Mikä se sellainen mies on? Ja ne lapset:ne on hyvä keino sitoa vielä pahemmin mieheen ja kotiin.Niillä voi sitten kiristää.Niille voi myös opettaa miten vaimoa kohdellaan ja että naisia saa sanoa huoriksi ja lehmiksi...
Veikkaisin että jos ette mitään tee ongelmillenne, mitä ne sitten ovatkin, niin melko todennäköistä on, että moista tapahtuu uudestaan. Tai jos kyse on hänen ongelmistaan, niin hänen pitää niille jotain tehdä. Ihan sama mitä hän lupailee ja vakuuttelee.
Toinen juttu on sitten se, että jos selvinpäinkin riita menee tuommoiseksi niin kumppanisi ei ollenkaan osaa käsitellä tunteitaan eikä kriisejä niinkuin pitäisi. Eli vaikka ongelmat nyt saisitte purettua, niin on todennäköistä että sama aggressiivinen käytös toistuu kun teillä tai hänellä on seuraavan kerran ongelmia.
Muista, että riippumatta siitä, mitä aggression syyt ovat, vastuu aggressiivisesta käyttäytymisestä ja siitä irti pyrkimisestä on hänen, ei sinun, vaikka voitkin tietenkin yrittää auttaa ja tukea. Sinä et kuitenkaan voi häntä muuttaa, hänen on se itse tehtävä.