Olen 28-v. yh-äiti. Lapseni ovat 7 ja 4. Reilu muutama kk sitten tapasin aivan ihanan miehen. Olen rakastunut... :) MUTTA... En osaa olla rakastunut ja onnellinen hänen kanssaan kun hän on minun ja lasten arjessa mukana, siis kun hän on meillä/meidän kanssamme, vaikka hän onkin mitä mahtavin lasten kanssa jnejnejne....! Kun olen stressaantunut ja pyöritän tätä arkea ja hän tulee mukaan tähän hetkeksi, alkaa pelkkä hänen naamansa ärsyttämään minua toisinaan niiiiiin helposti, etten voi käsittää.....!!! Mikä ihme minua vaivaa???!! Kun olemme kahden ja jossain muualla kuin meidän kotonamme ovat tunteeni aivan jotain muuta...olen aivan mielettömän rakastunut ja kaikkea...!! Mikä minua vaivaa, miksi tunnen näin, onko kellään muulla vastaavaa.......?? onko tämä muka normaalia? Pelkään, että arki "pilaa" kaiken... Vaikka tiedän, että onni koostuu Hyvästä Arjesta, eikä ikuista huumaa ole olemassakaan jne. Olen ihminen, joka tarvitsee omaa tilaa, omaa aikaa ja edellinen suhteeni oli siinä mielessä aivan kamala, että exäni hengitti niskaani aivan jatkuvasti, hänellä ei ollut omaa elämää eikä mitään jne.! Nykyiseni antaa minulle omaa tilaa, kun sitä tarvitsen. Mitä tästä tulee, onko hän minulle väärä, mitä minä teen, miksi mietin niin paljon...???! ...En kestä kohta enää...... Miksi minä tunnen näin ja miten tästä voi "päästä yli" ??
Haluan
kaksi elämää??!
1489
0Äänestä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin aikoinaan yhden lapsen yh-äiti ja hieman samanlaisia olivat minunkin tuntemukseni.
Meille kävi uuden miesystäväni kanssa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen niin,että erottiin.Ja juuri siksi että minua ärsytti se ylenpalttinen "olen lapsellesi tosi hyvä kaveri"-mentaliteetti.Minua se alkoi ällöttämään,vaikka mies kyllä oli ihan luonnollinen oma itsensä.
Ja tosiaan osasin rentoutua ja olla rakastunut aina silloin kun oltiin kahden.Mutta heti kun oli arki edessä niin joku tussasi niin,että tunsin olevani stressaantunut.
Noh, hyvä kun erottiin ajoissa.Hyvät fiilikset jäi kummallekin.
Sen jälkeen muutaman kuukauden päästä tapasin nykyisen mieheni ja se oli menoa se.
Nyt meillä on molemmilla entisistä liitoistaan teinit ja hyvin on mennyt.Ja vuosia ollaan oltu jo aviossa.
Joten kokemuksen kautta voin sen verran vihjaista että jos toinen noin alussa jollain tapaa ällöttää niin siitä ei hyvä seuraa.
Uskon että sinuakin varten odottaa kulman takana orhi ,joka ei ällötä lainkaan,vaan päinvastoin!!