Olen 28-v. yh-äiti. Lapseni ovat 7 ja 4. Reilu muutama kk sitten tapasin aivan ihanan miehen. Olen rakastunut... :) MUTTA... En osaa olla rakastunut ja onnellinen hänen kanssaan kun hän on minun ja lasten arjessa mukana, siis kun hän on meillä/meidän kanssamme, vaikka hän onkin mitä mahtavin lasten kanssa jnejnejne....! Kun olen stressaantunut ja pyöritän tätä arkea ja hän tulee mukaan tähän hetkeksi, alkaa pelkkä hänen naamansa ärsyttämään minua toisinaan niiiiiin helposti, etten voi käsittää.....!!! Mikä ihme minua vaivaa???!! Kun olemme kahden ja jossain muualla kuin meidän kotonamme ovat tunteeni aivan jotain muuta...olen aivan mielettömän rakastunut ja kaikkea...!! Mikä minua vaivaa, miksi tunnen näin, onko kellään muulla vastaavaa.......?? onko tämä muka normaalia? Pelkään, että arki "pilaa" kaiken... Vaikka tiedän, että onni koostuu Hyvästä Arjesta, eikä ikuista huumaa ole olemassakaan jne. Olen ihminen, joka tarvitsee omaa tilaa, omaa aikaa ja edellinen suhteeni oli siinä mielessä aivan kamala, että exäni hengitti niskaani aivan jatkuvasti, hänellä ei ollut omaa elämää eikä mitään jne.! Nykyiseni antaa minulle omaa tilaa, kun sitä tarvitsen. Mitä tästä tulee, onko hän minulle väärä, mitä minä teen, miksi mietin niin paljon...???! ...En kestä kohta enää...... Miksi minä tunnen näin ja miten tästä voi "päästä yli" ??
Haluan
kaksi elämää??!
2377
0Äänestä
Vastaukset 2
Vanhimmat
..että et vain ole nyt valmis asumaan toisen kanssa.
Sait tarpeeksi edellisen kanssa?
Minusta kannattaa ehdottomasti olla muuttamatta yhteen, mutta seurustella muuten.
Miksei näinkin voi tehdä?
Itse olen ihminen joka kaipaa omaa tilaa ja kärsin
nyt kun muutin yhteen vaikka epäilin juuri omaa kykeneväisyyttäni siihen. Ärsyttää kaikki.
Itse tosin tulin siihen tulokseen, että rentoutuminen on vaikeaa kun täytyy pitää huolta lapsista ja samalla olla "edukseen" tuoreelle suhteelle. Olin tottunut hoitamaan asiat omalla, tehokkaalla tavalla saadakseni arjen pyörimään ja yhtäkkiä joku rikkoo tätä rutiinia. Samahan se on pienillä lapsilla, jos rutiineihin tulee muutos, lapset kiukuttelevat. Itsellä ainakin tunteet ovat menneet ohi ja osaan ottaa rennommin sillä suhteessa on turvaisa olla. Anna aikaa itsellesi :) niin ja tuo ilmiö on kyllä vieläkin, omassa kodissa miettii mitä pitää vielä tehdä mutta kun pääsee seinien ulkopuolelle, mikä autuus! Kaikki tekemättömät työt unohtuvat.. Tsemppiä ja onnea suhteeseen!