Niin kauan kuin minulla henki pihisee, en aio suostua että mieheni nyxä kuuluu millään tavoin lapseni elämään. Turha urputtaa uusio puolisot, mutta paskaa on tullut jo ihan riittävästi ja nyt on minun vuoroni. Lapsen edusta on myöskään turha puhua, sillä ex miehen touhut eron jälkeen lapsen asioissa on jo niin paksua, että joku tolkku oltava. Jos ei kerran elatusmaksut ja säännölliset tapaamiset suju, turha on muutakaan pyytää. Morsian saa pärjätä ilman miestä sen aikaa kun isän pitäisi viettää aikaansa lapsen kanssa, varsinkin jos isukki joskus muistaisi, että lasta pitäisi tavatakkin.
Anteeksi uusi
en aio hyväksyä
151587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuon estää..? Todennäköisesti tuolla asenteella lapsesi ei näe isäänsä lainkaan. Paskamaista, mutta niin se vain on.
Ehkä ajattelet kostavasi, mutta mieti myös sitä kuinka paljon itsellesi teet kiusaa tuolla. Kun lapsesi on exälläsi et voi määritellä ketä tämä saa tavata, se on lapsen isän asia.
Jos aiot tuhlata elämäsi kyttäämiseen ja kiusantekoon luultavammin eniten siitä kärsii lapsesi ja sinä itse. Jonain päivänä lapsesi voi kääntää sinulle selkänsä siksi että olet vaikeuttanut hänen ja hänen isänsä välejä.
Ymmärrän vihasi ja katkeruutesi, kun kohdellaan väärin. Valitettavasti ainoa keino on mennä eteenpäin ja löytää itselle elämässä jotain arvokkaampaa.
äitin nykyistä ja ex-vaimolla kun on paljon vapaata lapsista,niin olen yrittänyt sievästi ehdotella,että tuo varovaisemmin uutta lasten elämään,pitäisi kai sitä katsoa,että tuleeko siitä uudesta suhteesta mitään,vaarana on,että rupeaa niitä isäpuolia olemaan aina uusia.lasten tunteitten kautta sitä pitää lähteä liikkeelle,varsinki jos erostakin on niin vähän aikaa,että lapset murehtivat vielä sitä.kyllä meilläkin ex:n nyksä tahtoo viedä liikaa aikaa lasten äitiltä,tulevaisuudessa ex:ssä varmasti huomaa,että sitä saa mitä tilaa.
Ei ketään uutta saisi suinpäin lasten elämään tuupata. Mutta toinen asia on järjen käyttö suhteessa haluun kostaa. Kostonhimo sumentaa usein ajatuksia ja lapsista tehdään vain välikappalaita, jolloinka lapset kärsii.
Eräs äiti sanoi että hänelle ei ole lasten mielipiteillä merkitystä, vaan heidän pitää tehdä kuten hän käskee (kyse oli tilanteessa jossa isä olisi ex-tempore vienyt poikansa jääkiekkomatsiin, mutta kun ei ollut "ajoissa" asiasta sopinut niin ei käynyt vaikka lapsella ei ollut mitään muuta tekemistä).
Jos vanhemmalla on vähääkään järkeä hän selvittää oman suhteensa uuteen kumppaniin ensin, pitää tulla tietty luottamus ja usko suhteen jatkuvuuteen ennenkuin lapsia sotketaan mukaan.
Itse seurustelin miehen kanssa, joka oli eronnut, mutta jolla oli vielä paljon asioita selvittämättä. Minusta olisi ollut ihana tutustua hänen lapsiinsa, mutta en halunnut ko tilanteessa sotkea lapsien ajatuksia. En myöskään halunnut tilannetta, jossa pieni ihminen kohdistaisi murheensa erosta syyttämällä minua tapahtuneesta. Järjen käyttö on siis suotavaa ja sallittua.
Kyllä tämän uuden onnen hyväksyminen on minullekin vaikeaa ja enpä tiedä pystynkö häntä koskaan kunnolla hyväksymään. Lapset ovat hänet tavanneet ja heidän tapaamisiaan en estä koska isä asuu onnensa kanssa ja jos estäisin uuden onnen tapaamiset niin niitä ei sitten koskaan olisi. Ja kun niitä on harvoin jo nytkin.
Lapset ovat vielä onneksi pieniä ja lasten tuleviin juhliin on vielä aikaa. Toivon, että siihen mennessä opin uuden onnen hyväksymään niin, että pystyn samassa tilassa hänen kanssaan olemaan. Ystäviä meistä ei koskaan tule eikä mitään muutakaan. Minua loukkasi suuresti ex:n ja naisensa tapa toimia.
Katkeruudella ja kostolla on mahtava tuhovoima.
Itselleen sika kiusaa tekee kun kuppinsa kaataa.
Näytät olevan kovasti katkera miehesi uudesta onnesta. Vaikutat itsekkäältä ihmiseltä.
Mieheni on kylläkin ohareita tehnyt siinä mittakaavassa lapselleen, että olen vihainen hänelle. Tajuatteko miltä tuntuu kun lapsi odottaa reppu ja lempinalle sylissä että isi tulisi hakemaan, mutta ei herraa näy. Se pettymys mikä silmistä paistaa ei todellakaan ole helppoa katseltavaa. Kun olen miehelle soittanut, kuppia on kumoutunut ja herra sanoo että piti morsion kanssa lähteä ulkoilee. Joo, olen hieman katkera, mutta eikö minulla ole oikeus olla jo ihan lapsen puolesta. Morsio sanoo että lapsi voi tulla heille KUN HEILLE SOPII, mutta ei sopimusten mukaan. Niin mehän eletään elämäämme heidän onnea tukeaksemme, ilman omaa. Sekö on lapsenkin hyväksyttävä.
Näin se kyllä on, että etävanhemmalla on kyllä oikeuksia mutta ei velvollisuuksia. Jos tapaamiset ei kiinnosta niin se on vain lapsenkin hyväksyttävä. Vaikka kieltämättä se tuntuu pahalta. Onneksi meillä ei tuollaisia pettymyksiä ole tullut koska mitään ennalta sovittua ei ole koskaan ollut. Isä soittaa kun hänelle sattuu tapaaminen sopimaan. Jos se ei taas sovi meidän suunnitelmiin niin minä en rupea meidän suunnitelmia muuttamaan vaan käsken soittaa uudemman kerran. Ketäpä kiinnostaisi "rääkyvien" lasten tapaaminen jos ajan voi viettää kahdenkesken, toisistaan nauttien.
lapsen tapaamisista, ei hänen morsionsa. Ole miehelle vihainen äläkä morsiolle.
Jos morsian sanelee milloin lapsi on heille tervetullut ja mies tapaa lasta silloin kun morsiolle sopii, niin kelle minä olen vihainen. Vai puranko vain repun ja sanon lapselle, jospa ensi kerralla onnistuu. Näinhän minä teen ja kyyneleet polttavat aika kovasti. Valitettavasti on isiä, joille lapsi on aina ikuinen kakkonen, tässä loputtomassa jonossa. Mutta sehän on vain pikkujuttu. Painukoot tälläiset morsiot edelleen p....n.
On varmasti todella turhauttavaa, kun tuollaiselle ei voi oikein mitään. Itse olen siinä suhteessa samanlainen, jos lapsia kohdellaan väärin olen valmis tappelemaan.
Itse pystyy pettymykset käsittelemään, mutta lapsi ei ymmärrä miksi häntä kohdellaan väärin ja lupauksia rikotaan. Jos ryyppylasi on tärkeämpi kuin lapset tapaaminen ja jos uusi kumppani säätää vielä aikataulut ymmärrän täysin, että ei pahemmin tee mieli tukea isän ja lapsen yhteyttä.
isä on vastuussa siitä tapaako omaa lastaan vai ei. hän on myös vastuussa nais valinnoistaan. jollei uusi hyväksy hänen lasta( ja tapaamisia), niin hän voi pohtia onko valinta oikea.vastuullinen vanhempi toimisi niin!
jokainen siis vastaa omista valinnoistaan sekä teoistaan ja maksaa niistä. yksinäinen vanhuus ei varmasti ole mukava, mutta oikea hinta lapsensa hylänneelle...
ettei morsio ole mitenkään velvollinen huolehtimaan sinun ja exäsi lapsesta. Lapsen isän tulee haluta olla lapsen kanssa ja päättää itse itsensä ja lapsen välisestä suhteesta. On kyllä exäs aika akka, ellei pysty pitämään puoliaan oman lapsensa puolesta.