Verkkoani tarvitse enää en,
kolooni pimeään pakenen.
Siellä pesäni suloinen,
pettäjälle koti kivinen.
Vahdin, valvon ja tarkistan.
Mitä teet, mihin meet.
Oletko yksin vai kaksin,
halaillen takapenkillä taksin.
Nakerran kotini syvään pimeään.
Niin ettei näe edes nimeään.
Se kurja ketale, tai limanuljaska.
Se pettäjä, uskoton haiseva paska.
Näin voimani uupuu kun valo nousee.
Säteet kun seinänällä kohti koloa juoksee.
Piilopaikka jo mieleni ahdistaa.
Kuka minut epäluulosta puhdistaa?
Olen kuin vankina itseni,
kun tahmaiset jalkani,
asettelen varoen tarkkailuasemiin.
Siis yöhön asti näkemiin!
kolooni pimeään pakenen.
Siellä pesäni suloinen,
pettäjälle koti kivinen.
Vahdin, valvon ja tarkistan.
Mitä teet, mihin meet.
Oletko yksin vai kaksin,
halaillen takapenkillä taksin.
Nakerran kotini syvään pimeään.
Niin ettei näe edes nimeään.
Se kurja ketale, tai limanuljaska.
Se pettäjä, uskoton haiseva paska.
Näin voimani uupuu kun valo nousee.
Säteet kun seinänällä kohti koloa juoksee.
Piilopaikka jo mieleni ahdistaa.
Kuka minut epäluulosta puhdistaa?
Olen kuin vankina itseni,
kun tahmaiset jalkani,
asettelen varoen tarkkailuasemiin.
Siis yöhön asti näkemiin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koeta kestää, kyllä epäluulo haihtuu. Usko vaan itseesi. Epäillen, petettynä, hylättynä? yksin jätettynä ei auta muuta kuin koota sirpaleensa, liimata ne pikaliimalla ja huomata että onkin ihan kokonainen. Vihakin menee ohi kuin kesäinen helle. Jos jää päälle, katkaise se. Se vie turhaan energiaa, ja vihainen ihminen on ruma. Olet sen toisen osapuolen yläpuolella; et alennu tunteiden eli vihan vietäväksi, vaan armottoman analyyttisesti annat itsellesi armon. Älä kuuntele murkkuiän angsteihin jääneiden puolivilliaisia vihalla kuorrutettuja neuvoja. Vaan kasvata pirstaleista kokonainen ihminen. Sinä. Olet arvokas sinuna. T: Tarantella