Olenko ainoa???

"Ajatus päinvastaisesta on näiden joidenkin läheis- ja parisuhde riippuvaisten juttu joilla on heikko identiteetti kun eivät kestä olla hetkeäkään yksin kun alkaa tulla pipi päähän ja hätä käteen."

Minusta sinun vastauksessa huokuu tietty alentuva suhtautuminen ihmisiin, jotka kokevat yksinäisyyden suureksi onglmaksi. Traumat, jotka saadaan ihmisten välisissä suhteissa eivät nekään ole vähäteltäviä asioita. Minusta näistä asioista tulee voida puhua.

Ihminen on luotu elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa, elämään sosiaalista elämää. Kaikissa tapauksissa ei voida puhua läheisriippuvuudesta. Tai jos voidaan, voidaan sitten kait puhua myös uni- vesi- ja ruokariippuvuudesta.

Minusta on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen kaipaa toista ihmistä, toisen sukupuolen edustajaa rinnalleen. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä sairasta, sellainen on aivan elämän ytimessä. Sitä paitsi ei mistään riippuvuussuhteesta voida puhua tapauksissa, joissa mitään sihdetta ei ole olemassakaan. Hullu ajatuskin.

Heikosta identiteetistäkään ei voida puhua aivan selviönä. Heikko identiteetti on esimerkiksi narsistilla, joka joutuu omaa egoaa jatkuvasti pönkittämään jatkominällä, eli toisilla ihmisillä. Heikosta identiteetistä ei voida puhua niissäkään tapauksissa, joissa mies on joutunut kiusatuksi ja syrjityksi lapsuudestaan asti. Näin voi käydä myös ihmissuhderintamalla, mies voi joutua ns. syrjäytetyksi, torjutuksi ja hylätyksi. Ja jos syy on hänen traumoissaa, persoonassaan tai luonteenpiirteissään, en menisi syyllistämään sellaista ihmistä heikosta identiteetistä, ikään kuin identiteetti olisi korjattavissa kuin varaosaa vaihtamalla. Hänellä on trauma tai piirre, jota yhteiskunta ei hyväksy. Ongelmat johtuvat useinkin muista tekijöistä kuin hänestä itsestään. On asioita, johin me voimme vaikuttaa mutta on myös paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja joihin meillä itsellämme ei ole osaa eikä arpaa.

vastauksesi kirjoitti:

"Ajatus päinvastaisesta on näiden joidenkin läheis- ja parisuhde riippuvaisten juttu joilla on heikko identiteetti kun eivät kestä olla hetkeäkään yksin kun alkaa tulla pipi päähän ja hätä käteen."

Minusta sinun vastauksessa huokuu tietty alentuva suhtautuminen ihmisiin, jotka kokevat yksinäisyyden suureksi onglmaksi. Traumat, jotka saadaan ihmisten välisissä suhteissa eivät nekään ole vähäteltäviä asioita. Minusta näistä asioista tulee voida puhua.

Ihminen on luotu elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa, elämään sosiaalista elämää. Kaikissa tapauksissa ei voida puhua läheisriippuvuudesta. Tai jos voidaan, voidaan sitten kait puhua myös uni- vesi- ja ruokariippuvuudesta.

Minusta on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen kaipaa toista ihmistä, toisen sukupuolen edustajaa rinnalleen. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä sairasta, sellainen on aivan elämän ytimessä. Sitä paitsi ei mistään riippuvuussuhteesta voida puhua tapauksissa, joissa mitään sihdetta ei ole olemassakaan. Hullu ajatuskin.

Heikosta identiteetistäkään ei voida puhua aivan selviönä. Heikko identiteetti on esimerkiksi narsistilla, joka joutuu omaa egoaa jatkuvasti pönkittämään jatkominällä, eli toisilla ihmisillä. Heikosta identiteetistä ei voida puhua niissäkään tapauksissa, joissa mies on joutunut kiusatuksi ja syrjityksi lapsuudestaan asti. Näin voi käydä myös ihmissuhderintamalla, mies voi joutua ns. syrjäytetyksi, torjutuksi ja hylätyksi. Ja jos syy on hänen traumoissaa, persoonassaan tai luonteenpiirteissään, en menisi syyllistämään sellaista ihmistä heikosta identiteetistä, ikään kuin identiteetti olisi korjattavissa kuin varaosaa vaihtamalla. Hänellä on trauma tai piirre, jota yhteiskunta ei hyväksy. Ongelmat johtuvat useinkin muista tekijöistä kuin hänestä itsestään. On asioita, johin me voimme vaikuttaa mutta on myös paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja joihin meillä itsellämme ei ole osaa eikä arpaa.

Olen mieluiten yksin, kuin sellasen väärän ihmisen kanssa. Sain juuri (pari vkoa sitten) erään hankalan suhteen päätökseen ja olen oikeasti todella helpottunut ja suorastaan iloinen tästä. Tajusin ettei mies ollutkaa samalla aaltopituudella ja elämäntyyli yms. jotenki ihan erilaiset..ulkonäkö petti taas pahemman kerraan...;) Noh, mut enivei, olen siis tyytyväinen ja aina mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vain olemisen takia. Olen onneksi vielä suht nuori opiskelijatyttönen (23 juuri täytin), joten on kai tässä vielä aikaa tavatakin noita miehiä. Mutta nyt nautin olostani yksin ja vietän aikaa kavereiden kanssa ja urheillen ja töitä tehden näin kesällä. Eipä tarvii miettiä nyt vähään aikaa mitään säätämistä...:)

myös tyytyväinen kirjoitti:

Olen mieluiten yksin, kuin sellasen väärän ihmisen kanssa. Sain juuri (pari vkoa sitten) erään hankalan suhteen päätökseen ja olen oikeasti todella helpottunut ja suorastaan iloinen tästä. Tajusin ettei mies ollutkaa samalla aaltopituudella ja elämäntyyli yms. jotenki ihan erilaiset..ulkonäkö petti taas pahemman kerraan...;) Noh, mut enivei, olen siis tyytyväinen ja aina mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vain olemisen takia. Olen onneksi vielä suht nuori opiskelijatyttönen (23 juuri täytin), joten on kai tässä vielä aikaa tavatakin noita miehiä. Mutta nyt nautin olostani yksin ja vietän aikaa kavereiden kanssa ja urheillen ja töitä tehden näin kesällä. Eipä tarvii miettiä nyt vähään aikaa mitään säätämistä...:)

liittyi tuohon edelliseen kommenttiin?

kirjoituksesi kirjoitti:

liittyi tuohon edelliseen kommenttiin?

..yleisesti kirjoitin. Siis tohon aloittajan kommenttiin.."olenko ainoa, joka on tyytyväinen sinkkuuteensa?" Niin, voi elämä, etkö sitä tajunnut. Siitähän tässä ketjussa oli kysymys. Viesti nyt tuli tuon edel. viestin perille, jota en edes jaksanu lukea loppuu:/

vastauksesi kirjoitti:

"Ajatus päinvastaisesta on näiden joidenkin läheis- ja parisuhde riippuvaisten juttu joilla on heikko identiteetti kun eivät kestä olla hetkeäkään yksin kun alkaa tulla pipi päähän ja hätä käteen."

Minusta sinun vastauksessa huokuu tietty alentuva suhtautuminen ihmisiin, jotka kokevat yksinäisyyden suureksi onglmaksi. Traumat, jotka saadaan ihmisten välisissä suhteissa eivät nekään ole vähäteltäviä asioita. Minusta näistä asioista tulee voida puhua.

Ihminen on luotu elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa, elämään sosiaalista elämää. Kaikissa tapauksissa ei voida puhua läheisriippuvuudesta. Tai jos voidaan, voidaan sitten kait puhua myös uni- vesi- ja ruokariippuvuudesta.

Minusta on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen kaipaa toista ihmistä, toisen sukupuolen edustajaa rinnalleen. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä sairasta, sellainen on aivan elämän ytimessä. Sitä paitsi ei mistään riippuvuussuhteesta voida puhua tapauksissa, joissa mitään sihdetta ei ole olemassakaan. Hullu ajatuskin.

Heikosta identiteetistäkään ei voida puhua aivan selviönä. Heikko identiteetti on esimerkiksi narsistilla, joka joutuu omaa egoaa jatkuvasti pönkittämään jatkominällä, eli toisilla ihmisillä. Heikosta identiteetistä ei voida puhua niissäkään tapauksissa, joissa mies on joutunut kiusatuksi ja syrjityksi lapsuudestaan asti. Näin voi käydä myös ihmissuhderintamalla, mies voi joutua ns. syrjäytetyksi, torjutuksi ja hylätyksi. Ja jos syy on hänen traumoissaa, persoonassaan tai luonteenpiirteissään, en menisi syyllistämään sellaista ihmistä heikosta identiteetistä, ikään kuin identiteetti olisi korjattavissa kuin varaosaa vaihtamalla. Hänellä on trauma tai piirre, jota yhteiskunta ei hyväksy. Ongelmat johtuvat useinkin muista tekijöistä kuin hänestä itsestään. On asioita, johin me voimme vaikuttaa mutta on myös paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja joihin meillä itsellämme ei ole osaa eikä arpaa.

tätä toista puolta kirjoituksesta ollenkaan:

"Tokihan se voi joitakin ahdistaa jos tuntuu ettei kukaan välitä tai ei koskaan löydä itselleen ketään kumppania mutta sinkkuus voi olla myös oma valinta..."

Voisitko olla lukematta vain yhtä osaa viestistäni ja tulkitsemalla sitten niin että halveksin sellaisia jotka eivät tahdo olla yksin?

Tässä nimittäin on vaarana on se että joko sinkkuja halveksii sen takia kun he ovat yksin tai sitten kuten sanoit halveksii heitä kun he haluavat seuraa.

"Ihminen on luotu elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa, elämään sosiaalista elämää. Kaikissa tapauksissa ei voida puhua läheisriippuvuudesta. Tai jos voidaan, voidaan sitten kait puhua myös uni- vesi- ja ruokariippuvuudesta."

Täysin eri mieltä ja minäpä kerron miksi.

Me puhumme nyt sinkkuudesta joka tarkoitta lyhyttä tai pitkää poissaoloa parisuhteesta.

Minä en puhunut yksinäisyydestä.

Jos joidenkin ihmisten yksin olo kammoa vertaisi noihin mainitsemiin asioihin niin sitä voi verrata nälkäkuolemaan kun ovat olleet vähän aikaa yksin. Se on riippuvaisuutta ja en usko että pitempään yksin olleilla sellaista itseasiassa on, päinvastoin heidän on vaikea tottua olemaan ihmisten seurassa.

"Minusta on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen kaipaa toista ihmistä, toisen sukupuolen edustajaa rinnalleen. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä sairasta, sellainen on aivan elämän ytimessä. Sitä paitsi ei mistään riippuvuussuhteesta voida puhua tapauksissa, joissa mitään sihdetta ei ole olemassakaan."

Mistä sinä oikein puhut?
Toki se on luonnollista aivan yhtä paljon kuin se että tahtoo olla yksinkin.
Riippuvuussuhde siitä tulee silloin jos toisen ihmisen lähellä olo on pakkomielle eikä kykene esimerkiksi suhteen jälkeen olemaan hetkeäkään yksin ja sinkkuna.

"Heikosta identiteetistäkään ei voida puhua aivan selviönä. Heikko identiteetti on esimerkiksi narsistilla, joka joutuu omaa egoaa jatkuvasti pönkittämään jatkominällä, eli toisilla ihmisillä."

Minä en puhu sen kaltaisesta narsismista vaan heikosta identiteetistä jossa ihminen ei kykene tuntemaan olevansa olemassa ilman toisten ihmisten lähes jatkuvaa läsnäoloa. Uskon että tämä on oikeasti vakava ongelma monilla ihmisillä ja se kumpuaa ihan tuolta kuinka psyyke on rakentunut lapsena ja nuorena. Jokainenhan meistä tarvitsee feedbackia muilta mutta tällöin kysymys on siitä ettei kykene itse tuottamaan riittävää kokemusta omassa olemassa olostaan vaan tarvitsee sen jatkuvaa vahvistajaa.

Se mistä sinä puhut on yksinäisyys ja tällöin tuo identiteetti voi horjua ja heikentyä pahasti jos ihmisellä ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista roolia tai esimerkiksi harrastuksia yms. ja ns. ydin arvoja joille rakentaa ja ylläpitää identiteettiä.

Tulkitsit vastaustani joksikin vastentahtoisesti yksinolijoiden vastaiseksi kirjoitukseksi nähtävästi. Kun tarkoitukseni oli sanoa että niin yksin olijoissa kun parisuhteissa elävissä (olivatpa molemmat olotilat lyhyitä tai pitkiä) on niitä jotka eivät kykene selviytymään yksin. Se on äärimmäisen vaikeaa heille.

Täytyy opetella jotta osaisi olla yksin mutta toki siinäkin raja tulee vastaan varmasti meillä jokaisella.

Harm kirjoitti:

tätä toista puolta kirjoituksesta ollenkaan:

"Tokihan se voi joitakin ahdistaa jos tuntuu ettei kukaan välitä tai ei koskaan löydä itselleen ketään kumppania mutta sinkkuus voi olla myös oma valinta..."

Voisitko olla lukematta vain yhtä osaa viestistäni ja tulkitsemalla sitten niin että halveksin sellaisia jotka eivät tahdo olla yksin?

Tässä nimittäin on vaarana on se että joko sinkkuja halveksii sen takia kun he ovat yksin tai sitten kuten sanoit halveksii heitä kun he haluavat seuraa.

"Ihminen on luotu elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa, elämään sosiaalista elämää. Kaikissa tapauksissa ei voida puhua läheisriippuvuudesta. Tai jos voidaan, voidaan sitten kait puhua myös uni- vesi- ja ruokariippuvuudesta."

Täysin eri mieltä ja minäpä kerron miksi.

Me puhumme nyt sinkkuudesta joka tarkoitta lyhyttä tai pitkää poissaoloa parisuhteesta.

Minä en puhunut yksinäisyydestä.

Jos joidenkin ihmisten yksin olo kammoa vertaisi noihin mainitsemiin asioihin niin sitä voi verrata nälkäkuolemaan kun ovat olleet vähän aikaa yksin. Se on riippuvaisuutta ja en usko että pitempään yksin olleilla sellaista itseasiassa on, päinvastoin heidän on vaikea tottua olemaan ihmisten seurassa.

"Minusta on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen kaipaa toista ihmistä, toisen sukupuolen edustajaa rinnalleen. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä sairasta, sellainen on aivan elämän ytimessä. Sitä paitsi ei mistään riippuvuussuhteesta voida puhua tapauksissa, joissa mitään sihdetta ei ole olemassakaan."

Mistä sinä oikein puhut?
Toki se on luonnollista aivan yhtä paljon kuin se että tahtoo olla yksinkin.
Riippuvuussuhde siitä tulee silloin jos toisen ihmisen lähellä olo on pakkomielle eikä kykene esimerkiksi suhteen jälkeen olemaan hetkeäkään yksin ja sinkkuna.

"Heikosta identiteetistäkään ei voida puhua aivan selviönä. Heikko identiteetti on esimerkiksi narsistilla, joka joutuu omaa egoaa jatkuvasti pönkittämään jatkominällä, eli toisilla ihmisillä."

Minä en puhu sen kaltaisesta narsismista vaan heikosta identiteetistä jossa ihminen ei kykene tuntemaan olevansa olemassa ilman toisten ihmisten lähes jatkuvaa läsnäoloa. Uskon että tämä on oikeasti vakava ongelma monilla ihmisillä ja se kumpuaa ihan tuolta kuinka psyyke on rakentunut lapsena ja nuorena. Jokainenhan meistä tarvitsee feedbackia muilta mutta tällöin kysymys on siitä ettei kykene itse tuottamaan riittävää kokemusta omassa olemassa olostaan vaan tarvitsee sen jatkuvaa vahvistajaa.

Se mistä sinä puhut on yksinäisyys ja tällöin tuo identiteetti voi horjua ja heikentyä pahasti jos ihmisellä ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista roolia tai esimerkiksi harrastuksia yms. ja ns. ydin arvoja joille rakentaa ja ylläpitää identiteettiä.

Tulkitsit vastaustani joksikin vastentahtoisesti yksinolijoiden vastaiseksi kirjoitukseksi nähtävästi. Kun tarkoitukseni oli sanoa että niin yksin olijoissa kun parisuhteissa elävissä (olivatpa molemmat olotilat lyhyitä tai pitkiä) on niitä jotka eivät kykene selviytymään yksin. Se on äärimmäisen vaikeaa heille.

Täytyy opetella jotta osaisi olla yksin mutta toki siinäkin raja tulee vastaan varmasti meillä jokaisella.

ymmärrän nyt mitä tarkoitit. On vähän tuo ATM-keskustelu pistänyt ajatukset uralle :). Muuten yksinäisyydellä sitten tarkoitin yksinäisyyttä suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, en yhteiskunnallista yksinäisyyttä, kuten tässä kontekstissa sopii ajatella.

Ja sitten on varmaan niitä jotka tottuu yksinelämiseen, mut sitten on myös niitä jotka eivät totu, ja tietty päinvastoin, että tottuu olemaan seurassa ja ei enää osaa elää seurassa tai suhteessa.

Joo, ja ymmärrän nyt mitä tarkoitit tuolla läheisriippuvuudella. Lienemme samoilla linjoilla muuten.