Olen kahdesti avioeronnut 29-v nainen. Molemmat suhteet kestivät useamman vuoden.
Muita miessuhteita ei sitten ole ehtinyt ollakaan.
Lapsia ei ole.
Joskus tuntuu siltä, että suomalaiset ovat aika konservatiisia, jopa kaksinaismoralistisia avioliiton suhteen.
Sehän on normaalia ja hyväksyttyä, jos jollain on ollut useita pitkiä seurusteluja, jopa avoliittoja, mutta useamman kerran avioituminen on edelleen jotenkin ihmeellistä... Vai kuvittelenko vaan?
Huvikseni kyselen miesten näkökulmia asiaan. Suhtaudutteko jotenkin eri tavalla naiseen, joka on ollut useamman kerran naimisissa, kuin naiseen, joka on vastaavsti seurustellut useamman miehen kanssa? Jos, niin miksi?
Avioliitossa ei itselleni ole kyse muusta kuin byrokratiasta ja suhteen virallistamisesta.
Muita miessuhteita ei sitten ole ehtinyt ollakaan.
Lapsia ei ole.
Joskus tuntuu siltä, että suomalaiset ovat aika konservatiisia, jopa kaksinaismoralistisia avioliiton suhteen.
Sehän on normaalia ja hyväksyttyä, jos jollain on ollut useita pitkiä seurusteluja, jopa avoliittoja, mutta useamman kerran avioituminen on edelleen jotenkin ihmeellistä... Vai kuvittelenko vaan?
Huvikseni kyselen miesten näkökulmia asiaan. Suhtaudutteko jotenkin eri tavalla naiseen, joka on ollut useamman kerran naimisissa, kuin naiseen, joka on vastaavsti seurustellut useamman miehen kanssa? Jos, niin miksi?
Avioliitossa ei itselleni ole kyse muusta kuin byrokratiasta ja suhteen virallistamisesta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Avioliitossa ei itselleni ole kyse muusta kuin byrokratiasta ja suhteen virallistamisesta."
Oisko tuossa se syy siihen, että ne ei kestä?
29v ja kahdesti eronnut. On joko ollut todella huonoa tuuria, tai sitten ei kauheana liiku siellä pääkopassa. Tämä on kyllä vain minun mielipiteeni.
Minusta 2-3v pitää katella ennen kihloja edes. Avoliitosta voi lähteä helpommin kävelemään.
Tuota juuri tarkoitin, kun kirjoitin:
"Joskus tuntuu siltä, että suomalaiset ovat aika konservatiisia, jopa kaksinaismoralistisia avioliiton suhteen."
Haluaisin tietää MIKSI joidenkin mielestä on OK, että takana on useampia seurustelusuhteita, mutta ei useampia avioliittoja?
Missä on nykyisin avioliiton ja avoliiton ero (muuten kuin suhteen virallisuudessa)?
Uskonnollinen vakaumus voi tietenkin joidekin kohdalla vaikuttaa siihen, että avioliittoa pidetään jotenkin byrokratiaa ihmeellisempänä asiana.
Mutta entä vähemmän uskonnollisten ihmisten kohdalla?
Tämä on nyt naisen kommentti, vaikka taisit miehiltä kysellä.
En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, kirkossakin käyn vain häissä/rippijuhlissa. Suhtaudun silti vakavasti avioliittoon. Minulla on tarkoitus mennä vain kerran naimisiin. Ja kovin helpoin perustein en mene myöskään edes kihloihin. Suhtaudun siihenkin vakavasti. Joten ei avioliittoon suhtautuminen ole mielestäni uskonnolisesta vakaumuksesta niinkään kiinni.
Jos toinen olisi eronnut jo kaksi kertaa sinun ikäisenä. En välttämättä luottaisi siihen, että hän haluaa juuri minun kanssani naimisiin. Koska pidän avioliittoa vakavana asiana. Ehkä sitten olen konservatiivinen, mutta siitä pidän kiinni.
Minusta on parempi katsella ja asua ensi yhdessä ennenkö mennään kihloihin. Yhteen muuttamistakin harkitsen pitkään. Haluan olla varma asiasta, niin haluan myös toisen osapuolen ajattelevan. Koska toista ei kuitenkaan opi tuntemaan kovin lyhyessä ajassa.
Veit sanat suustani.
Avioliitto on täysin eriasia kuin seurustelu.
Minä aion vain kerran avioon. Jos toinen haluaa avioliittoon vain sen takia, että saa puolet autostani, niin voi olla ettei tartte mennä.
Avioliitto tarkoittaa mielestäni sitä, että yhdessä on päätetty elää loppuelämä yhdessä. Jos toinen kertoo sen olevan vain pakollista byrokratiaa hänelle, niin hän ikään kuin vähättelee koko suhdetta.
Olen 100% kanssasi samaa mieltä.
Voisi muuten kysyä, että jos avioliitosta tehdään sosiokulttuurisena ilmiönä samanlaista vesivelliä kuin seurustelusta tai avoliitosta, niin mihin sitten mennään jos se oikea (jonka kanssa tosiaan haluaa oikeasti olla lopun ikänsä yhdessä) tulee vastaan?
Niin. Kun naimisiin on nykyään niin kovin helppo mennä, siitä on myös niin kovin helppo kävellä ulos.
Voihan sitä olla kiire naimisiin jos haluaa puolet puolison omaisuudesta avioerossa.
Tai luulee että kun on naimisissa niin vastapuoli ei jätä niin helposti jos heittäytyy hankalaksi.
Jos tapaan naisen joka on ollut monta kertaa naimisissa, tai jolla on 4-5 pitkää suhdetta takanaan, niin melko varmasti käännän hänelle selkäni asian paljastuttua.
Kyse on jostain jutusta naisen luonteessa joka tekee parisuhteen hänelle mahdottomaksi, tai miehelle on mahdotonta elää hänen kanssaan.
"Kyse on jostain jutusta naisen luonteessa joka tekee parisuhteen hänelle mahdottomaksi, tai miehelle on mahdotonta elää hänen kanssaan."
Miksi vika olisi vain naisessa? Voi aivan hyvin olla niinkin, että naiselle on käynyt useamman kerran todella huono tuuri miesvalinnoissaan. Onko siis naisen vika, jos mies paljastuukin vaikka vuosien seurustelun jälkeen pettäjäksi tms? Eihän toista voi tuntea koskaan niin hyvin, etteikö olisi mahdollista, että niitä luurankoja alkaisi putkahdella kaapista ulos ajan myötä. Alkuvaiheessahan kaikki haluavat antaa uudelle seurustelukumppanilleen mahdollisimman hyvän kuvan itsestään.
Voi toki olla niinkin, että nainen (tai mies) aina etsii (tietoisesti tai tietämättään) samantyyppistä kumppania, ja näin ollen joutuu käymään samat ongelmat lävitse aina uudessa suhteessa. Mutta en silti lähtisi määrittelemään sitä vielä miksikään luonnehäiriöksi.
No jos nainen on ollut useampaan otteeseen naimisissa, ja ero on joka kerta johtunut miehestä, niin siinä vaiheessa tulee kyllä mieleen, että mahtaakohan nainen kärsiä arvostelukyvyn puutteesta. Ei sekään kuinnioitusta herätä. Jos taas ero on johtunut naisesta, niin siitäkin tulee mieleen, että mahtaakohan tuosta mitään tulla.
No, itse en kyllä käännä selkääni tuollaisten asioiden takia. Tuskin kuitenkaan menisin naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka on jo kertaalleen eronnut. Yhdessä voisin kyllä olla.
notta notta.
Luonnehäiriöksi en minäkään nimittäisi, mutta puhuisin kyllä persoonasta, jolla on huomattava ongelma. Ainakin psykoanalyytikot ja jotkut muut psykosedät/-tädit väittävät, ettei pidempiaikaisen kumppanin valinta koskaan ole täysi sattuma. Onkin varsin ymmärrettävää, jos hälytyskellot alkavat soida siinä vaiheessa, kun selviää että naisella/miehellä on monta pidempiaikaista suhdetta (yli puoli vuotta) tai avio/avoliittoa takana.
Kyllä minulle ainakin tulee sellainen mielikuva, että menet naimisiin liian hätäillen ja harkitsematta. Avioliitto on kuitenkin eri asia kuin seurustelu. Mikä ihmeen kiire sinulla yleensäkin on naimisiin? Eikö voisi rauhassa katsella pari vuotta tuleeko hommasta mitään, eikä rynnätä suin päin naimisiin? Vai eikö avioliitto tosiaan merkkaa sinulle mitään? Jos ei merkkaa, niin miksi edes mennä naimisiin?
Sopivasti valittu boxi. No siis, miehiä halveksumatta,he eivät nyt taida ymmärtää, mitä tarkoitat.. Siis, jos itsellä ei ole sellaista kokemusta, sitä ajattelee asiota eri tavoin.
Elämä on outoa ja välillä sitä on vaikeampi ja välillä helpompi hallita. Ymmärrän, ettet suunnitellut eroavasi kahta kertaa. Itse olen nyt toista kertaa naimisissa, ensimmäisen mies oli vaarallinen ja väkivaltainen. Nykyisessä liitossa aion pysytellä, mikäli se minusta riippuu, mutta jos toinen, syystä tai toisesta lähtisi, minkäs tekisin? Olisinkos sitten luonnehäisiöinen tms..
Miesvalinnat...hmmmm. Kuinkahan moni osaa valita niin oikein, että voisi sekä omasta että toisen puolesta päättää. Vakuutuskirjaahan ei yhteenkään avioliittoon anneta. Mielenkinntoista, että palstalla joku sanoo, että " Minä ainakin aion pysyä avioliitossa koko elämän? "
Kukapa ei aikoisi?
Entä jos toinen kuolee? Onko se hyvä syy avioitua uudestaan? Yhtä hyvin kirjoittaja voisi väittää, että menee vain sellaisen henkilön kanssa naimisiin joka ei kuole ennen 80:ttä ikävuottaan.
Tietysti on hienoa omata periaatteita, mutta elämä opettaa meille inhimillisyyttä.
En usko, että kypsä ihminen peilaa toista ihmistä ainoastaán hänen menneisyytensä perusteella. Ethän ole tehnyt mitään rikollista?
Tuomitsijoita on paljon. Tuomitseminenhan ei vaadi ihmiseltä erikoista älykkyyttä tai lahjakkuutta.Siksi sitä niin monet tekevät.
Hyvää jatkoa sinulle. Et ole ainoa....
jos kerran avioliitto on sinulle vaan "paperi-asia"? Mitä järkee? En ymmärrä!
Noh, ensimmäisen "paperi-asian" ehkä voisi ymmärtää "mokaks", koska olit niin kovin nuori, mutta luulis, että olisit viisastunut siitä...
kun luin saamiasi vastauksia. Miehet ovat totta tosiaan konservatiivisia. Jopa Piru pelkäsi viettelijävaimon vievän puolet hänen Skodastaan! Heh heh. Siinäpä loistava näkymä miesten asenteisiin.
Vai että miehet ovat konservatiivisia? No, äitinsä ovat ne siihen opettaneet.
Mutta mitäpä pitäisi sanoa viestisi perusteella avautuvista näkymistä omiin asenteisiisi, toinen nainen? Kiistätkö olevasi selkärangaton nilviäinen?
Maailma muuttuu ajan kanssa, ja saattaa ajan kanssa käydä niin, että se mitä sinä pidät konservatismina osoittautuukin jossain vaiheessa, kenties sukupolvien päästä, edistykselliseksi. Tukehdu siis nauruusi.
Kylmästi vaan mennään sanomaan mitä sylki suuhun tuo ihmiselle jota ette tunne, ette tiedä miksi hän on eronnut. Tätähän ei kukaan edes kyseenalaistanut. AIKA harvallepa meistä 30:nen voden ikään ehtineistä on vain yksi vakavampi suhde. Heitelkää vaan niitä kiviä.....
Sitä paitsi toiset haluavat virallistaa suhteensa toiset eivät. Mihinkään suhteeseen ei kannata rynnätä noin vaan. Tiedättekö miehet, vaikka avioliitto on vakava asia, että se paperin täyttäminen on se helpoin asia siinä koko prosessissa...
Ärsyttää just tuo kun asutaan ja "kokeillaan" avoliittoa yhden jos toisenkin kanssa ja sitten tuomitaan ne jotka on oikeesti yrittäneet sitoutua yhteiskunnan edessä, olkoonkin, että on epäonnistuttu.