Ei ole pitkä aika kun muutimme mieheni kanssa uuteen asuntoon, tietenkin anopin piti päästä katsastamaan millaiseen kotiin olimme muuttaneet, ihan ymmärrettävää.
Heti kun anoppi astui ovesta sisään alkoi se tuska ja ärsyyntyneisyys. Anopin piti heti katsoa arvioivasti jokaiseen kaappiin, että miten tavarat oli laitettu ja oliko ne järkevästi laitettu (minusta tuntui siltä että "miten MINÄ olin ne laittanut") Ruokailun jälkeen Hänen piti saada aina tiskata, vieras huoneen huonekalut olivat Hänen mielestään huonossa järjestyksessä, siihen sanottiin mieheni kanssa, että vasta kun ollaan muutettu niin ei ole ihan kaikkia tavaroita saatu täysin oikeille paikoilleen. Seuraavana aamuna kun heräilin ja menin laittamaan kahvia tulille, satuin katsomaan vieras huoneeseen ja kiukukseni huomasin että rakas anoppini oli siirtänyt oman mielensä mukaan huonekalut! Silloin teki mieli sanoa todella pahasti. Seuraavaksi anoppi siivosi vieras huoneen kaappimme ja tyhjensi sieltä pullot jotka olivat ehtineet kerääntyä tupareistamme ja odottelivat sopivaa kauppareissua. Myös pölyjä piti alkaa pyyhkimään ja muuta pientä siistimistä(ihmettelin ettei kaivanut imuria kaapista ja alkanut siivoamaa, onneksi olin siivonnut edeltävänä päivänä anopin tulosta)
Hän tekee myös samaa omalle veljelleen, Hänen veljensä on naimisissa ja tämän veljen vaimon kanssa anoppini ei ole väleissä. Onk mikään IHME?!?.
Jutut joita anoppini aina juttelee alkaa välillä keittämään, joka ikinen kerta kun olemme käymässä Hänen luonaan Hän valittaa ja puhuu suoranaista PA*KAA veljensä vaimosta. Myös se ärsyttää suunnattomasti kun Anoppi soitteleee miehelleni harvasepäivä, pienistä ja täysin turhista asioista joita Hänelle on sattunut päivän aikana (onhan se tietenkin ymmärrettävää kun on yksinäinen ihminen mutta silti, on hänelläkin omia ystäviään)
Olenko mä turhan tiukka ja kireä ihminen vai onko turhaantuneisuuteni odotettua?
Heti kun anoppi astui ovesta sisään alkoi se tuska ja ärsyyntyneisyys. Anopin piti heti katsoa arvioivasti jokaiseen kaappiin, että miten tavarat oli laitettu ja oliko ne järkevästi laitettu (minusta tuntui siltä että "miten MINÄ olin ne laittanut") Ruokailun jälkeen Hänen piti saada aina tiskata, vieras huoneen huonekalut olivat Hänen mielestään huonossa järjestyksessä, siihen sanottiin mieheni kanssa, että vasta kun ollaan muutettu niin ei ole ihan kaikkia tavaroita saatu täysin oikeille paikoilleen. Seuraavana aamuna kun heräilin ja menin laittamaan kahvia tulille, satuin katsomaan vieras huoneeseen ja kiukukseni huomasin että rakas anoppini oli siirtänyt oman mielensä mukaan huonekalut! Silloin teki mieli sanoa todella pahasti. Seuraavaksi anoppi siivosi vieras huoneen kaappimme ja tyhjensi sieltä pullot jotka olivat ehtineet kerääntyä tupareistamme ja odottelivat sopivaa kauppareissua. Myös pölyjä piti alkaa pyyhkimään ja muuta pientä siistimistä(ihmettelin ettei kaivanut imuria kaapista ja alkanut siivoamaa, onneksi olin siivonnut edeltävänä päivänä anopin tulosta)
Hän tekee myös samaa omalle veljelleen, Hänen veljensä on naimisissa ja tämän veljen vaimon kanssa anoppini ei ole väleissä. Onk mikään IHME?!?.
Jutut joita anoppini aina juttelee alkaa välillä keittämään, joka ikinen kerta kun olemme käymässä Hänen luonaan Hän valittaa ja puhuu suoranaista PA*KAA veljensä vaimosta. Myös se ärsyttää suunnattomasti kun Anoppi soitteleee miehelleni harvasepäivä, pienistä ja täysin turhista asioista joita Hänelle on sattunut päivän aikana (onhan se tietenkin ymmärrettävää kun on yksinäinen ihminen mutta silti, on hänelläkin omia ystäviään)
Olenko mä turhan tiukka ja kireä ihminen vai onko turhaantuneisuuteni odotettua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kotiin ja siirtele siellä vierashuoneen huonekalut omasta mielestäsi oikeaan järjestykseen. Ehkä siitä tajuaisi :)
Tästä tapauksesta on monia vuosia aikaa. Olin saanut varmistustiedon, että pääsen ylioppilaaksi. Teimme äitini kanssa viimeisiä silauksia siivouksissa. Ovikello soi.
Poikaystäväni äiti ryntäsi sisään. Itse olin pyyhkimässä juuri polvillani muistaakseni kaapeista pölyjä. Poikaystäväni äiti sieppasi rätin kädestäni. Hän alkoi maanisena aukoa KAIKKIA kaappeja ja nostella tavaroita ulos ja sisään rätteineen! Hän siis pyyhälsi huoneesta toiseen rätti kädessä.
Hämmästynyt, puulla päähän lyöty äitini yritti pyydellä suht harvinaista vierasta kahville juttelemaan, mutta pyyntö kaikui kuuroille korville, poikaystävän äiti vastaili jotenkin että :voi että täällä on pölyistä!. Tilanne oli aivan älytön ja jotenkin järkyttävä.
Aikansa "huhkittuaan" tämä silloisen poikaystäväni äiti veti takin niskaansa ja häipyi.
Vuoden päästä erosimme poikaystäväni kanssa. Tämä poikaystävä oli muuten neuroottisen siisti luonne ja sai muun muassa aivan järkyttäviä ja hallitsemattomia raivokohtauksia jos esimerkiksi kengät eteisessä eivät olleet viivasuorassa rivissä. Joskus myöhemmin olen ajatellut helpottuneena että taisin säästyä aika hullunmyllyltä kun hylkäsin sekä kyseisen sulho- että anoppiehdokkaan, vai mitä mieltä itse olette?
Itse asiassa myös minun mieheni on kauhean tarkka huushollin siisteydestä. Itse kun satun olemaan vähän vähemmän tarkka tuosta mihin vaatteeni jätän ja muistanko aina laittaa käyttämiä tavaroita takaisin paikoilleen. Usein Hän muistuttaakin asiasta ja usein myös yltyy riidaksi asti.
Olet kyllä varmasti säästynyt tai sitten et. Eihän sitä koskaan tiedä millaiseksi poikaystäväsi olisi kanssasi muuttunut ajan myötä (:
Tuntui vaan niin oudolta kun tuo anoppi-ehdokas pyyhälsi siis mun vanhempien kotiin tuolloin maanisena (kutsumatta) siivoamaan. Emme siis edes asuneet vielä yhdessä pojan kanssa.
Poika oli tosi rasittava kun asuimme yhdessä. Keskellä yötä muisti mm. että hänen valkoiset lenkkarit pitää laittaa likoon, ettei lika piinty!
Näin anoppina vastaan, että et ole tiukka etkä kireä.
Jos kertomasi on juuri noin, niin vaikka anoppi olenkin, niin neuvoisin heittämään anopin pihalle.
Miehesi kädessä on ne valttikortit, joilla tunkeileva anoppi saadaan kuriin.
Miehesi on suojeltava sinua, ja laitettava äitinsä järjestykseen. On ikävää, jos SINÄ joudut puolustamaan pesää, ja vieläpä miehen äitiä vastaan.
Anopille on näytettävä selvästi, missä kulkee rajat. Kylään tullaan kuin kylään, ei kurkita kaappeja, ei siivota ellei pyydetä. Suu pidetään kurissa.
Se, että anoppi soittelee miehellesi, on tietysti heidän asiansa, ei sinun. Siitä hyvästä kyllä voit hyvin vaatia miestäsi tekemään äidilleen selväksi, miten sinua kohdellaan.
Sinun ylitsesihän tässä vanhempi nainen on kävellyt.
Joten nyt mies "puhutteluun" ja tehkää oikein paperille selväksi, millaiset on kotinne rajat ja reviirit. Sitten vain mies puhuttelemaan äitiään. Näin se on mentävä!
Neuvoo Annitanni 59 v.
Ei voi lisätä mitään!
Olen aivan varma,että jos käyttäytyisin noin miniän luona,poikani nostaisivat minut hetkeksi ulos jäähylle,onneksi.
Ei vieras saa toisen ihmisen kotona kaappeja tonkia.Sairaalloista toisen reviirille tunkeutumista.Aseta selvät rajat mikä on sopivaa, mikä ei.jos ei auta, aseta anopille porttikielto määräajaksi kunnes osaa käyttäytyä.
Minulla maailman kamalin anoppi, vaatii meitä lopettamaan perheen rakkaat lemmikkieläimet kaksi Belgianpaimenkoiraa ja lauma suloisia sisäkissoja.Ne kuulemma haisevat.Joka kerta kyläillessä valittaa siivoamattomuudesta.Appi tuli lomalla auttamaan keittiöremontissa ja avomieheni ilmoitti selväsanaisesti ettei anoppi ole tervetullut.Silti änkesi naama ruttuisena mukaan.Viiden päivän jälkeen paloi lopullisesti hihat ja anoppi KIELTÄYTYI lähtemästä.Ovat niin arkoja etteivät uskalla ja osaa liikkua ilman toistensa tukea.Anoppi voitelee miehelleen voileivätkin valmiksi, mikäpä siinä, en vain ole ennen nähnyt että aikuiselle "miehelle" leipä laitetaan ihan suuhun asti..
En keksinyt osuvampaa keinoa kuin kumihanskat kädessä lintata löysää kissanpaskaa meidän varajenkkisänkyyn, jossa nukkuivat.Paskan kanssa kun paskasta riitelet, niin sitä saa mitä tilaa.
ja vielä epäsiistikin. Enpä ihmettele ettet ole mikään valiominiä anoppisi mielestä. :(
No hei mua oikein nauratti kun luin tätä koska palas mieleen oma rakas anoppini :) Kun muutimme yhteen, sen oli pakko päästää sivoamaan meidän asuntoa ja sanoin EI, monta monta monta kertaa.
No sit se kerran tunki sisään ja sanoin että nyt ei makuuhuoneeseen sais mennä kun en ole siellä siivonnut (lue - hyvin henkkoht. esineitä esillä kun ollaan vasta heränneet, mun alusvaatteet yms), no se sit marssi suoraan sinne. Laitoin sille viestin että olisi voinut ensin kysyä ja siitähän se oli suuttunut monta kk.
Toinen vastaava tapaus oli kun se kutsuttiin kylään, mut se ei siinä päivänä halunnutkaan tulla sovittuun aikaan, kyseli siis saako tulla aikaisemmin: aikaisemmin ei käynyt kun mulla oli omat jutut kesken. Siitäkin toki suuttui.
Ja arvaa mitä?
Se on ihan kaikesta tästä selvinnyt eikä varmaan tulis mieleenkaan tulla siirtämään meidän kalusteet. Mies kyllä selitti välillä sille että joo tämä on siis MEIDÖN koti ja talon emäntä ei tykkää jos tungetaan kaappeihin ;)
Luota itseesi ja pidä puoltasi, ei se anoppi siihen kuole. Voimia!!