haluaisin mielipiteitä muilta koskien parisuhdettani.
tässä vähän faktaa, olen 23v nainen ja seurustellut mieheni kanssa (saman ikäinen) 3 vuotta. hän on ensimmäinen "virallinen" ja vakavasti otettava seurustelukumppanini. aiemmat jutut ovat olleet sitä pussailua ja kahvilla käymistä.
no nyt en enää tiedä, että valitanko aina turhasta vai onko aihetta valittaa. itse en voi vertailla edellisiin suhteisiin, koska niitä ei ole ja vanhempanikin ovat eronneet jo minun ollessani pieni, joten en voi miettiä heidänkään suhdettaan.
tuntuu vain, ettei mies arvosta minua enää yhtään. teen kaikki kotityöt ja jos joskus erittäin harvoin pyydän häntä esim. tyhjentämään pyykkikoneen niin hän tiuskaisee vain, että "kuka korjaa auton ja pitää sen siistinä?" auto on hänen omansa ja käytän sitä äärimmäisen harvoin. silti melkein 9/10 kerrasta kun sitä käydään puunaamassa, niin olen mukana auttamassa (siis ihan omasta tahdostani kylläkin) mutta mies ei tunnu tätäkään arvostavan.
viikonloppuisin mies käy baareissa kavereidensa kanssa ja hänen automaattinen oletuksensa on, että minä toimin ilmaiseksi heidän kuskinaan. siis, että haen ja vien hänen kavereitaan pitkin pitäjiä ja kun joku tarjoaa minulle bensarahaa, niin mies tiuskaisee, ettei mitään tarvitse maksaa. ja jos joskus rahaa joku onnistuu antamaan, niin nekin mies ottaa itselleen koska ajetaan hänen maksamiaan bensoja.
meillä on kyllä ihan hauskaa yhdessä, viihdymme toistemme kanssa yms..
mutta mies ei koskaan sano mitään kaunista, helli tai mitään. kaikkia huomionosoituksia saa kerjätä oikein.
hain nyt keväällä kouluun ja eilen sain kuulla, etten päässyt. asia harmitti minua todella paljon. illalla miehen kaveri oli meillä kylässä ja yritti tsempata minua sanomalla, että haet sitten myöhemmin yms. niin mies tokaisee tähän, että "eihän tuo edes halunnut sinne kouluun"
kun kysyin häneltä myöhemmin, mitä hän sillä tarkoitti, niin sanoi vaan, että se on hänen mielipiteensä.
ei minkäänlaista tsemppausta häneltä tai mitään mielenkohotusyritystä vaikka musta tuntui tosi pahalta.
mielipiteitä ottaisin mielelläni vastaan ja muiden vastaavia kokemuksia.
sanokaa ihmeessä jos itse voisin tehdä jotain eri tavalla.
tässä vähän faktaa, olen 23v nainen ja seurustellut mieheni kanssa (saman ikäinen) 3 vuotta. hän on ensimmäinen "virallinen" ja vakavasti otettava seurustelukumppanini. aiemmat jutut ovat olleet sitä pussailua ja kahvilla käymistä.
no nyt en enää tiedä, että valitanko aina turhasta vai onko aihetta valittaa. itse en voi vertailla edellisiin suhteisiin, koska niitä ei ole ja vanhempanikin ovat eronneet jo minun ollessani pieni, joten en voi miettiä heidänkään suhdettaan.
tuntuu vain, ettei mies arvosta minua enää yhtään. teen kaikki kotityöt ja jos joskus erittäin harvoin pyydän häntä esim. tyhjentämään pyykkikoneen niin hän tiuskaisee vain, että "kuka korjaa auton ja pitää sen siistinä?" auto on hänen omansa ja käytän sitä äärimmäisen harvoin. silti melkein 9/10 kerrasta kun sitä käydään puunaamassa, niin olen mukana auttamassa (siis ihan omasta tahdostani kylläkin) mutta mies ei tunnu tätäkään arvostavan.
viikonloppuisin mies käy baareissa kavereidensa kanssa ja hänen automaattinen oletuksensa on, että minä toimin ilmaiseksi heidän kuskinaan. siis, että haen ja vien hänen kavereitaan pitkin pitäjiä ja kun joku tarjoaa minulle bensarahaa, niin mies tiuskaisee, ettei mitään tarvitse maksaa. ja jos joskus rahaa joku onnistuu antamaan, niin nekin mies ottaa itselleen koska ajetaan hänen maksamiaan bensoja.
meillä on kyllä ihan hauskaa yhdessä, viihdymme toistemme kanssa yms..
mutta mies ei koskaan sano mitään kaunista, helli tai mitään. kaikkia huomionosoituksia saa kerjätä oikein.
hain nyt keväällä kouluun ja eilen sain kuulla, etten päässyt. asia harmitti minua todella paljon. illalla miehen kaveri oli meillä kylässä ja yritti tsempata minua sanomalla, että haet sitten myöhemmin yms. niin mies tokaisee tähän, että "eihän tuo edes halunnut sinne kouluun"
kun kysyin häneltä myöhemmin, mitä hän sillä tarkoitti, niin sanoi vaan, että se on hänen mielipiteensä.
ei minkäänlaista tsemppausta häneltä tai mitään mielenkohotusyritystä vaikka musta tuntui tosi pahalta.
mielipiteitä ottaisin mielelläni vastaan ja muiden vastaavia kokemuksia.
sanokaa ihmeessä jos itse voisin tehdä jotain eri tavalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sanoa muuta, kuin että jätä se. et sä tuollaisen kanssa halua elää loppuelämääsi, saati seuraavaa 5 vuotta. hae syksyn yhteyshaussa uudestaan, jollet onnistu saamaan esim peruutuspaikkaa.
On ihan turha uhrata itseään miehisen hyvinvoinnin alttarille, etsi kunnon mies. Niitä on jotka arvostavat naista, joille parisuhde on tärkeä ja jotka antavat yhtä paljon kuin saavat. Ei muuta kuin tempaiset itsesi vapaaksi, nyt tiedät millainen on huono suhde ja mitä et halua, osaat määrittää vähän tarkemmin millaisia miehiä sitten katselet kun sydänsuru on ohitse.
Elä rohkeasti ja tavoittele onneasi nyt, älä sitoudu huonoon suhteeseen, mitä pitempään se kestää sitä vaikeampi siitä on päästä irti. Onnea ja menestystä sinulle, älä luovu haaveistasi!
Ystävä! Mieshän on täysi paska! Kohtelee sua kuin koiraa. Jätä tyyppi pikimmiten ja jatka elämääsi.
Opettele rakastamaan ja arvostamaan itseäsi, äläkä anna kenenkään enää kohdella itseäsi noin! Ansaitset paljon parempaa! Maailmasta löytyy myös ihania miehiä. :)
Mieti todellakin suhdettanne mies yrittää tehdä piikaa sinusta
Älä rupee kuskiks, keksi muuta tekemistä=)
Ja maksaako hän esim enemmän ruokia tms muita kuluja? Sillon ymmärtää, jos hän ei halua osallistua esim kotitöihin, hän on ajatellut että se on tavallaan vastinetta..jos näin ei tapahdu, niin voipi itsekin hän ruveta tekee hommia.
Ja bensarahat tietysti on ihan sama, jos hän kerta ne ite maksaa, tietysti sellanen vaivanpalkkio olisi mukava, mutta ehkä parempi, ettet enää suostu kuskailuihin ym..jospa se hänen menojalkaansakin hillitsee. En itse ainakaan suostuisi kuskailemaan jatkuvasti.
Voithan keskustella, juuri tunteista ym..sillähän ne selviää..sano vaan, että haluaisit useammin kuulla, että hän välittä sinusta ym=) Ei se ole niin vaikeaa, vaikka saattaa siltä tuntua, jos se on aiemmin puuttunut (keskustelu).
..ylimäärin ja toinen liiankin kiltti, niin ei pyri muodostumaan tasavertaista suhdetta vaan palvelusuhde. Toimiakseen tällainen vaatii kiltin osapuolen alistumista jotenkin.
Musta kuulostaa, että sä olet liian kiltti. Olet suhteessa aluksi omasta halustasi ollut miehelle kiva, mm. ollut kännikuskina yms. Pikkuhiljaa nämä toimet ovat muuttuneet sinulle pakkopullaksi, mutta mies on jo siinä vaiheessa ehtinyt tottua siihen, että sinä teet ne.
No nyt tämä maailman vanhin, mutta toimivin neuvo: keskustelkaa. Voi olla ihan mahdollista, että mies ei ole ymmärtänyt, kuinka loukkaavasti käyttäytyy ja missä rajasi kulkevat, jos et ole niitä hänelle koskaan näyttänyt. Mieskin on ilmeisesti ensimmäistä kertaa ns. vakavammassa suhteessa (iästä päätellen)? Siinä käy helposti niin, että jos toinen vain antaa, niin toinen sen kun ottaa niin pitkään kuin joku viheltää pelin poikki.
Kerro siis hänelle rauhallisesti (ei riidan yhteydessä) tilanteista ja asioista, jotka ovat sinua loukanneet tai missä olisit toivonut häneltä toisenlaista käytöstä. Sitten on kiinni miehen reaktiosta, mitä tapahtuu seuraavaksi (eteneekö keskustelu vai ei ja jos etenee, niin mihin suuntaan).
Jos mies ei suostu keskustelemaan, vaan vähättelee sinua... No, kypsyt tilanteeseen varmaan aika nopeasti itsekin ja sitten tiedät sydämessäsi mitä tulee tehdä.
jos kaverisi poikakaveri kohtelisi kaveriasi noin, olisiko se ok?
Ei todellakaan, eikä ole sinunkaan kohdallasi.
Mies taitaa pitää sinua todella itsestäänselvänä tai sitten hän on vain todella itsekeskeinen tai ei halua ollu ns. "tossun alla". Tai kaikkia yhteensä.
Sinun kannattaa nostaa kissa pöydälle asioista joista olet pahoittanut mielesi, ja jos hän ei sittenkään ymmärrä tehneensä väärin ja pyydä anteeksi, niin sitten äijä mäkeen. Tosin voisi kyllä pistää jo hetikin...
No ei tuo nyt ihan normaalilta onnelliselta parisuhteelta kuulosta. Sehän pitää sinua kotitalouskoneena, autokuskina jne. Se on vain tyytyväinen kun sai tuollaisen palvelijan itelleen. Onkohan miehen lapsuuden kodissa äiti tehnyt aina kotityöt ja poikaa ei ole koskaan laitettu tekemään mitään. Muuta kuin ehkä silloin tällöin "auttamaan".
Miksi miehen pitäis edes "auttaa". Kyllä ne kotityöt kuuluu 50/50 kummallekin automaattisesti. Ei siinä kumpikaan "auta" vaan tekee itse oman osansa.
On kyllä ihme mörökölli sinulla, ei tsemppaa millään lailla sinun kouluun hakuja. Mutisee ja murisee vain. Aika nuorihan miehesi on, ei ole poika vielä oppinut kuinka kanssaihmisiä kohdellaan.
Älä nyt ihmeessä suostu miksikään kotitalouskoneeksi. Niitä hommia saat tehdä sitten loppuikäsi. Heti alussa vain homma selväksi kotitöiden suhteen. Jossei usko niin on niitäkin miehiä olemassa, jotka eivät kaada kotitöitä toisen niskaan vaan tekevät oman osansa.
pitäisi olla kumppanuutta joten et turhasta nurise. jos miehesi ei tarvi pyllyn pyyhkijää niin voisi tehdä puolet kotitöistä. et ole hänen äiti eikä hän ole lapsi.et myöskään ole ilmainen piika ja juoppo kuski.
kumppanuuteen myös kuuluu se että jakaa toisen surut, pettymykset ja tietty myös ilot ja saavutukset.pitäisi myös ymmärtää että toisella on myös oma tahto sekä mielipiteet ja osata kunnioittaa niitä.
jotkut miehet ovat todella huonoja valintoja ja mielestäni tämä sinun siippasi on juuri sellainen. noita tyyppejä olen itsekkin käyny läpi, kunnes löysin todella hienon ihmisen, joka ymmärtää myös toisen arvon.
Miehesi tuntuu olevan aika välinpitämötön sinua kohtaan. Jos edelleen kuitenkin välität hänestä, puhu hänelle ja kerro kuinka pahalta hänen käytöksensä sinua kohtaan tuntuu. Sinulla on yhtälailla oikeus tulla välitetyksi.
Jos taas et välitä enää miehestäsi, kehottaisin lähtemään eri suuntiin. Sinä löydät parempaa ja hänkin varmasti ajallaan kunhan käytöksensä korjaa.
Jätä se tyyppi heti paikalla.
Kyllä kumppaneiden pitää toisiaan tukea ja auttaa, arvostaa ja kunnioittaa.
Nyt kun pian eroat, niin ehdit löytää vielä kunnon miehen. Miesmarkkinat heikkenevät, kun aletaan mennä 3-kymppiin.
Voimia Sinulle !!!
kiitos kaikille asiallisista kommenteistanne.
niistä on apua, sillä kaikkeen tottuu ja kaikkeen turtuu joten asioita on välillä vaikea katsoa "ulkopuolisen" silmin..
mieheni on juuri sellainen, että jos hänelle yrittää jostain puhua, niin ei hän kuuntele. hän vain suuttuu ja sanoo, että taasko tuo mälkytys alkaa.
jos kysyn, että rakastaako hän mua, niin sanoo aina et joo, mutta taitaa olla sitte enempi kyse tottumisesta kuin rakkaudesta hänen puoleltaan.
itse kaikesta huolimatta rakastan häntä, mutta ootte varmasti oikeessa, että ainakin mahdollisesti parempaakin olisi tarjolla.
eroaminen on vaan niin vaikeaa.. mutta kyllä siihen sitten on voimia kun mitta oikeasti tulee täyteen.
ajattelin antaa hänelle vielä muutaman kuukauden armon aikaa.. sinä aikana puhun suuni puhtaaksi, jottei ainakaan jää sellainen olo, että olisin vielä voinut tehdä jotain tämän suhteen eteen.
sitten myös lakkaan olemasta kännikuski ja kotitalouskone, niin katson mitä mies tästä ajattelee.
mutta kiitokset vielä kerran teille kaikille!! autoitte mua oikeesti tosi paljon!
hyvää jatkoa ja onnellista elämää teille kaikille!