Iltalehdessä oli aika hyvin kirjoitettu artikkeli aiheesta miten sivusuhteen voi välttää...jos haluaa.
Siinä sanottiin aika selvästi, että ei pidä antaa suhteelle tilaa, eli älä lähde esim. kahville tai syömään ihastuksesi kanssa.
Ei tarvitse työasioissakaan olla muuten tekemisissä toisen kanssa kuin vaan näissä työasioissa = ei flirttailua sun muuta "vahingossa" koskettelua ja pitkiä katseita ym.
Ihastuksia tulee jokaiselle elämässä eteen, mutta on toinen asia antaako sille mahdollisuuden etenemiseen vai ei.
Elikkä, on puppupuhetta väittää että - ei ole mun syy että satuin rakastumaan varattuun mieheen - (käytän sanaa mies, koska kakkosmiehiä ei palstalla pahemmin ole)
Se on ihan itse aiheutettua, ja näin ollen on vain kohtuullista ja ymmärrettävää jos vaimot tällä palstallakin ovat sitä mieltä, että kakkonen on osasyyllinen pettämiseen.
Pääsyyllinen on tietenkin se pettäjä, mutta siihenkin tangoon tarvitaan kaksi.
Siinä sanottiin aika selvästi, että ei pidä antaa suhteelle tilaa, eli älä lähde esim. kahville tai syömään ihastuksesi kanssa.
Ei tarvitse työasioissakaan olla muuten tekemisissä toisen kanssa kuin vaan näissä työasioissa = ei flirttailua sun muuta "vahingossa" koskettelua ja pitkiä katseita ym.
Ihastuksia tulee jokaiselle elämässä eteen, mutta on toinen asia antaako sille mahdollisuuden etenemiseen vai ei.
Elikkä, on puppupuhetta väittää että - ei ole mun syy että satuin rakastumaan varattuun mieheen - (käytän sanaa mies, koska kakkosmiehiä ei palstalla pahemmin ole)
Se on ihan itse aiheutettua, ja näin ollen on vain kohtuullista ja ymmärrettävää jos vaimot tällä palstallakin ovat sitä mieltä, että kakkonen on osasyyllinen pettämiseen.
Pääsyyllinen on tietenkin se pettäjä, mutta siihenkin tangoon tarvitaan kaksi.
Vastaukset 68
Vanhimmat
jos on rakastunut? Mä oon ainakin onnellinen ja nautin joka hetkestä. Voihan tää päättyä ikävästikin, mutta niin päättyy puolet avioliitoistakin, joten fiftyfifty peliä ovat molemmat.
Kukas sitten on syyllinen, jos mies pettää nyrkkikyllikin kanssa. Siinäkin on aina kaksi.
on sitten kunnossa? Jos alkaa suhteen ulkopuoliset kiinnostamaan, kannattaa katsoa sitä omaa liittoa, mikä mättää. Ei ne ykkösetkään syyttömiä ole, vaikka eivät sitä monestikaan tajua. Jos liitto on kunnossa, väliin ei muut pääse. Ei ole pelkästään yksi tai kaksi syyllistä, vaan tilanne on ajautunut jo aikaisemmin liitossa jonkinlaiseen "arkeen". Kannattaa uskaltaa katsoa sinne peiliin, siitä voi oppia jotain. Ja vain, jos sinne katsoo rehellisesti ja on valmis ottamaan vastaan sen, mitä sieltä näkyy.
"Jos alkaa suhteen ulkopuoliset kiinnostamaan, kannattaa katsoa sitä omaa liittoa, mikä mättää. "
Ei siinä liitossa kuule mitään tarvi olla vialla, sillä sama ruoho näyttä aina vihreämmältä aidan toisella puolella.
Tiedän mistä puhun, minulla on ihana tyttöystävä ja silti olen taas ihastunut erääseen naiseen jonka kanssa minulla oli peliä ennen nykyistä. Tämä nainen on alkanut pyöriä mielessäni aamuin illoin (tai oikeastaan ideaalinen haavekuva, sillä ei hän nyt oikeasti niin mahtava ole jos vertaa nykyiseen). No enpä aio asiaa missään nimessä viedä eteenpäin eikä mitään ole tapahtunut eikä tule tapahtumaankaan, mutta kyllä se vituttaa kun omissa ajatuksissa pyörii välillä aivan väärä nainen.
Olen aivan varma että moni heikommalla selkärangalla varustettu mies tai nainen vastaavassa tilanteessa olisi sutena ottamassa yhteyttä ihastukseensa, jotta pääsisi "kaveripohjalta" vähän kahvittelemaan, jonka jälkeen yksi asia voisikin ikäänkuin vahingossa johtaa toiseen...
uskalsin katsoa peilistä millainen olin.
Olin nainen joka tuskastui miehen kuorsaukseen ja siirtyi toiseen huoneeseen nukkumaan. Olin nainen joka sanoi "mitä minä sanoin" useammin kuin tarpeeksi. Olin nainen joka narisi kotitöistä, kuitenkin tein ne ilman että olisin ehdottanut joitain molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Aikataulutin yhteisiä tekemisiä oman mieltymykseni ja jaksamiseni mukaan, huomioimatta toisen väsymystä. Olin nainen joka oletti asioiden olevan niin kuin minä ne näen ja koen. Nyt kun kuuntelen "vanhojen parien" toistensa piikitellyä ja piilovittuilua, niin tiedostan syyllistyneeni itse samaan. Asioista tuli usein sanottua, silloin kun oli muita paikalla, koska en halunnut niistä puhua kahdenkesken peläten riidan puhkeamista, tajuamatta sen loukanneen puolisoni egoa.
Olin nainen joka oli rakentanut oman nukkekodin ja jonka nukkeja ja tavaroita itse siirtelin mieleni mukaan, loukkaantuen jos joku meni sotkemaan kuvioitani. Olin nainen, joka oletti toisen ymmärtävän ilman sanoja miltä minusta tuntuu. Olin nainen joka oli unohtanut sanoa "minä rakastan sinua".
Toivottavasti tässä uudessa suhteessani muistan vilkaista päivittäin siihen omaan peiliin.
Vannomatta paras. Entäpä jos näet tämän ihastuksesi jossain hämärässä yökerhossa poikien kaljaillanjälkeen. Tyttökaverisi olisi reissussa ja tiedät, että kukaan ei saisi tietää asiasta.
Kaikki miehet pettää, jos tilaisuus ja sopiva osuu kohdalle ja kiinnijäämisestä ei ole pelkoa.
Harvinaisen rehellistä tekstiä, on tosi aikuismaista katsoa peiliin ja tunnustaa olevansa omaan parisuhteeseensa osallinen.
Se vanhojen parien piilovittuilu on joskus tosi törkeääkin. Itsekkin olen nyt eron jälkeen tuohon kiinnittänyt huomiota.
Vai kaikki miehet pettää... hah!
"Kaikki miehet pettää, jos tilaisuus ja sopiva osuu kohdalle ja kiinnijäämisestä ei ole pelkoa."
Jos, jos, jos ja jos.
Omalla toiminnalla on hyvin helppo vaikuttaa siihen että tilaisuutta ei edes tule. Tällöin ei edes tarvi laittaa itseään kiusauksille alttiiksi.
luettuani näitä tarinoita täällä, etenkin niitä vaimojen kirjoituksia, joissa on haukuttu ja riehuttu joka suuntaan, tämä sun kirjoituksesi on todella huippu. Sä olet ajatellut asiaa perinpohjin, ja ajatuksesi sopisi hyvin ohjeeksi siitä, miten erosta selvitään. Ei se aina ole pelkästeen paha, että elämä joutuu konkurssiin, etenkään silloin, jos se on rehellisesti ajatellen kuralla, vaikka sitä voisi jotenkin eteenpäin viedäkin.
Onnea sun uuteen suhteeseen, vilpittömästi.
että viestiketjun aloittaja tarkoitti juuri sitä, että tulisi välttää tilanteita, joissa pettäminen todennäköisesti tapahtuu hetkellisen ihastuksen kanssa. Tottakai on todennäköistä, että jos tieten tahtoen lähtee yökerhoon, mahdollisuus pettää kasvaa moninkertaiseksi. Joten, kai sitä voi mies muutakin tekemistä keksiä, kun tyttöystävä on matkoilla. Itse en haluaisi olla niin juntin tyypin kanssa, joka ei parempaa ajanviettotapaa itselleen keksisi, kuin yökerhon...
Ja älä viitsi, ei KAIKKI petä. Moni niin tekee, mutta älä tuomitse noin mustavalkoisesti koko miessukukuntaa.
Sekään ei kyllä välttämättä auta, vaikka tietäisi mikä liitossa mättää. Toista kun ei voi muuttaa.
ymmärsinkö oikein, että ensin puhut siitä ettei varatun pidä antaa tilaa sivusuhteelle ja sitten sivusuhteen rakastumisesta että se on itseaiheutettu tila?
Alku on ihan selvää. Jos tuntee ihastumista ja on varattu, niin sitä voi itse säädellä antaako sille mielessään tilaa (kuinka paljon antaa itsensä ajatella ja haaveilla, kuinka paljon hakeutuu tilanteisiin joissa saa tavata jne)ja mitenkä paljon sille antaa käytännön mahdollisuuksia. Niin että sitten voi väittää että tilanne vain kehittyi niin, sänkyynhän siitä sitten "vieteltiin".
Olen naisena ollut tilanteessa jossa varattu on ilmiselvästi ihastunut. Jos itse olisin ollut vastaanottavainen, niin ei olisi tarvinnut kuin lähteä mukaan aloitettuun leikkiin ja "saalis" olisi ollut taattu.
Että jos varattu huomaa sivusuhteen ihastuneen tai rakastuneen, on hänen lopettava niin flirttailu ja/tai kohtaamiset. Muutoin hän syyllistyy toisten tunteilla leikkimiseen ja petokseen puolisoa kohtaan. Sitä hän on se jutun alkuun saattaja. Kyllä, kakkonen voi olla se jatkaja, mutta harvoin hänkään jatkaa jos saa kylmää vettä niskaan!
Ihastumisen tunteet voi pitää sisällään ja suunnata energia johonkin muuhun. Kohta löytyy taas uusi kohde ja mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin tämä sujuu.
No, itse rakastuin varattuun, enkä vain ihastunut. Mutta rakastumista ei voi säädellä noin. Sen huomaa, että kuukausia kuluu ja vaikka mitään ei tapahdu - edes tapaa toista, tunne on ja pysyy. Enkä ollut edes etsimässä ketään, päinvastoin. Sen hetkiseen elämäntilanteeseen rakastuminen oli pikemmin vaiva kuin ihanuus.
"Että jos varattu huomaa sivusuhteen ihastuneen tai rakastuneen, on hänen lopettava niin flirttailu ja/tai kohtaamiset. Muutoin hän syyllistyy toisten tunteilla leikkimiseen ja petokseen puolisoa kohtaan. "
Vai että sivusuhteen yläpito on ihan jees, mutta jos kakkonen ihastuu niin se on suuri paha?
niinkään. Ilmaisin sen epäselvästi.
Kuinka moni onkaan enemmän ihastunut siihen että häneen ollaan ihastuttu? Se hivelee itsetuntoa, sitä kuvittelee olevan itsekin ihastunut. Samalla syntyy tilanne, että hakeutuu niihin tilanteisin joilla tuo sivusuhde voi todenteolla alkaa.
Jos on panomies, hänhän hakee vain seksisuhdetta. Nämä miehet käyttävät hyväkseen toisen tunteita, eli ihastumista. Nämä miehethän ne sitten valehtelee, antavat lupauksia ja nauravat räkäisen naurun päälle.
Näillä miehillä ei ole edes tarkoitus olla uskollisia omissa suhteissaan. Ikävä kyllä, liian moni on saanut miehekseen tällaisen. Panomies on pelimies ja osaa laittaa nämä naiset vastakkain, silloinkin kun kärähtää. Selusta on taas turvattu.
No, voin sanoa, että eniten inhoan näitä pelimiehiä!
Etsikää syyllinen ja heti! Kaikki asiat selviävät, kunhan syyllinen on löytynyt.
ja tuli kyllä heti aivan sama mieleen :)
Turha selitellä että ei sille mitään voi kun pääsi rakastumaan...kukaan ei rakastu ensi silmäyksellä...kyllä siihen täytyy itsekin antautua...
Mutta ne on vain kakkosen selityksiä jotta saisi vähän sitä omaa sädekehää kirkastettua...
Olen itsekin joskus ihastunut varattuna varattuun...ja se oli takuulla molemmin puoleista tunnetta...mutta se ei minun kohdallani olisi koskaan voinut johtaa mihinkään...eli tukahdutin tunteen heti alkuunsa...mutta sehän on kuulemma normaalia että pitkissä suhteissa harvoin välttyy ihastumisilta...on sitten toinen asia miten niiden kanssa toimii...
Heikko ihminen ei pysty vastustamaan kiusausta ja lankeaa...vahva ihminen ei sellaiseen lankea...
Monet avioparit ovat kuulemma rakastuneet ensisilmäyksellä. En menisi tätä kiistämään edes täällä.
Mutta itse asiaan.
Mitä olen maailmaa nähnyt, usein varattu mies ei jätä naista rauhaan, vaan roikkuu naisessa niin kauan, että nainen lopulta antaa periksi. Nainen kyllä jättäisi miehen rauhaan, jos mies jättäisi naisen rauhaan. Mies taas voi yrittää naista sen vuoksi kasvojaan menettämättä, että "oma tausta on turvattu ja nainen on jo valmiina" . Sinua ei siis kuitenkaan sen enempää ilmeisesti yritetty, mieheltä lopahti kiinnostus?
Tällaisia tarinoita on paljon. Vaikka nainen olisi kuinka moraalinen, niin kun mies naukuu nurkissa kaiket päivät, lopulta nainen antaa periksi, jos on ihastunut. Ja siinähän sitä ehtii vonkauskohtauksissa mieheen tutustua.
On turha kuvitella, että "sitä yhtä ja oikeaa" on olemassakaan. Sellaisia voi olla montakin maailmassa ja harmi, kun yksi sellainen tulee vastaan ja on varattu.
En ole kakkonen enkä ykkönenkään tällä hetkellä, mutta en menis noin idealistisesti väittämään.
asia ei edennyt sen pidemmälle niin mieheltä täytyi tietysti loppua kiinnostus...eihän se nyt muuten ois noin voinu mennä vai?
On olemassa ihmisiä jotka eivät petä kumppaniaan missään tilanteessa...järki vie voiton tunteista...ja toisekseen olin vain ihastunut siihen mutta rakastin omaa kumppania...ja kuten kirjoitinkin tuohon että itse tukahdutin tunteeni...ei meidän välillä tapahtunut koskaan mitään sen kummempaa...meillä oli vain suunnatonta sähköä ja vetovoimaa toisiimme...
Tiedän että kyseinen mies on pettänyt vaimoaan...eli miehen puolelta tilanne olisi voinut edetä vaikka miten pitkälle...minun puolelta ei koskaan tuon pidemmälle...kunnioitin sen verta paljon omaa suhdettani ja kumppania...ja myös hänen sihdetta ja kumppania...
olen täysin kanssasi samaa mieltä saman kokenut useinkin ja samoin ITSE pitänyt tunteeni kurissa ,ei avioliitossa oleva voi sekoilla tunteitten kanssa siitä seuraa kaaos kuten tällä palstalla on monesti todettu ja huoran leima on taattu ,jota täällä kakkos naikkoset kaikin keinoin koittaa kaunistella ei onnistu ,se sana kuuluu määrätyllä tavalla käytäytyville ihmisille kuten tiedätte.
Luinpa iltalehden tarinan. Se oli kyllä kohdistettu nuorille ihmisille. Nuorilla ihmisillä on lukuisia "pieniä ihastumisia", jotka menevät nopeasti ohi. Toista ovat aikuisten ihastumiset.
ihastuvat aivan samalla tavalla...
Siinähän oli että pitkässä suhteessa on aivan normaalia ihastua suhteen ulkopuoliseen...koskien niin nuorempien kun vanhempienkin ihmisten suhteita...mutta se mihin tilanne johtaa riippuu aivan ihmisen heikkoudesta...
...vaan rakastumisen kanssa onkin sitten jo vaikeampaa. Etenkin jos sen ensirakkautensa kohtaa, kun on jo aiemmin lupautunut sitoutumaan kokemattomana, järkiperäisesti tai ihastuksessa valittuun kumppaniin lopun elämänsä ajaksi. Ja jos rakastuja on vielä sellaista harvoin (esimerkiksi kerran 30-60 vuodessa) rakastuvaa tyyppiä, joka on erehtynyt luulemaan ihastusta tai intohimoa tai pitämistä rakastumisena, niin onko sillä kokemuspohjaa saati halua sivuuttaa se voimakkain? Toki siinä vaiheessa kun niitä vaihtoehtoja punnitaan, pitäisi uskaltaa myöntää, että aiemmin on tullut tehtyä vääriä valintoja ja lähteä vanhasta suhteesta, mutta kaikilla ei ole siihen vaadittavaa rohkeutta. Ehkä uusien väärien valintojen tekeminenkin pelottaa. Onhan se kumppanin jättäminen tavallaan myös omanlaisensa lupauksen rikkominen - varsinkin avioliitossa. Jokaisen on kai pohdittava omalla kohdallaan, että onko tänne tultu elämään omaa elämää vai toisten mieliksi. Jälkimmäinen ehkä juuri johtaakin kaksinaamaiseen elämään, jos ei ketään haluta satuttaa eikä mitään särkeä.
Hmmm... Voisin vaikka vannoa että ne, jotka voivat helposti hallita rakastumistaan, ovatkin vain ihastuneita. Ja saa olla hyvä suhde itseensä ja takana paljon analyysejä omista tuntemuksistaan, että tajuaa hyvissä ajoin oman ihastuksensa, ennen kuin se etenee pidemmälle. Eikä niiden tunteiden tunnistaminenkaan aina auta.
vaikeampi hallita kun ihastusta...mutta rakastumaan ei vahingossa kukaan pääse...kyllä sitä silloin on antanut itsensä rakastua...sillä rakastumiseen vaaditaan jo paljon muutakin kun pientä flirttiä puolin ja toisin...
Ja en tosiaan usko sellaiseen kun rakastuminen ensi silmäyksellä...jotain viehätystä tietysti voi jo ensi silmäyksellä toista kohtaan tuntea mutta ei sitä rakkaudeksi voi kutsua...
Ja jos tuntuu että on aikanaan tehnyt väärän valinnan eikä todella rakasta kumppaniaan niin se on silloin paras ratkaisu kaikkia kohtaan kun eroaa...saa aloittaa itse uuden elämän ja puoliso saa tehdä sen myös samanaikaisesti eikä niin että sitten kun minä löydän uuden niin nakkaampas totuuspommin puolison niskaan...se on itsekästä, kylmäkiskoista ja julmaa toimintaa...
Ja kyllä täytyy olla heikko ihminen jos ei osaa suhteesta lähteä...samoiten on heikko ihminen jos lankeaa heti houkutukseen...
"Jokaisen on kai pohdittava omalla kohdallaan, että onko tänne tultu elämään omaa elämää vai toisten mieliksi"
Mitä tästä maailmasta tulisi jos jokainen ajattelis aina vain itseään? Ainakin paljon julmempi paikka...vaikka kyllähän täällä on jo nyttenkin sellaisia ihmisiä pilvin pimein...
Tosin tottakai se omakin elämä pitää muistaa mutta mielestäni sen voi tehdä fiksustikin eikä toisten kärsimyksen kustannuksella...
"saa olla hyvä suhde itseensä ja takana paljon analyysejä omista tuntemuksistaan, että tajuaa hyvissä ajoin oman ihastuksensa, ennen kuin se etenee pidemmälle. Eikä niiden tunteiden tunnistaminenkaan aina auta."
Mielestäni ihastumista ei voi olla tajuamatta...ei sitä voi tajuta ikäänkuin jälkijunassa...että hupsis minäpä ihastuin ja nyt kun sen tajusin olenkin jo kerennyt rakastua :D
Mielestäni heikko ihminen antaa ihastuksen mennä eteenpäin...eikä välitä siitä vaikka se muuttuisi rakkaudeksi...ikäänkuin antaa mennä vaan asenteella...minä otan sen mitä kykenen ottamaan...ja viis siitä muiden kärsimyksestä kunhan saa vain itse tuntea sitä ihastumisen ja rakastumisen huumaa...siihen leikkiin lähdetään aina myös omien tunteiden kustannuksella...
Aika usein kakkonen jää rannalle parkumaan kun mies ei eronnutkaan vaikka vannoi että menee huonosti ja akkakin on niin kamala...
ja ne omat kokemukset. Lainasit tuosta edellistä kirjoittajaa,joka mielestäni pitää täysin paikkansa.
"Ja saa olla hyvä suhde itseensä ja takana paljon analyysejä omista tuntemuksistaan, että tajuaa hyvissä ajoin oman ihastuksensa, ennen kuin se etenee pidemmälle. Eikä niiden tunteiden tunnistaminenkaan aina auta."
Kun tunteista on kysymys, niiden tunnistaminen tai määritteleminen on todella vaikeaa. Kuinka moni kyseleekään muilta, mitä tämä minun tunteeni on, onko tämä nyt sitä jne.? Olenko rakastunut, enkö enää rakasta, pitäisikö mennä yhteen, erota tai käytetäänkö minua vain hyväksi...?
Kysymykseen, olenko todella rakastunut annetaan hyvin usein vastaus, että kyllä sen tietää kun se kohdalle sattuu. Siksi on hyvä että puhutaan siitä, miltä tuntuu. Siinä voi peilata sitten niitä omia tunteitaan ja tuntemuksiaan.
Ihastua siis voi pelkkään ihastumisen tunteeseen tai siihen että toinen on ihastunut. Silloin on vaara että todella lähtee itsekkäästi toimimaan. Mutta toisaalta eikö kuitenkin ainakin yritetä jotenkin löytää myös siltä toiselta osapuolelta niihin tunteisiin vastaavuutta? Vuoropelillä.
Erikseen on sitten nämä pelimiehet, jotka tekevät tarkoituksella harkiten pelin aikaiseksi. He haluavat saada naisen ihastumaan itseensä (manipuloimalla) ja siten he itse saavat haluamaansa seksiä.
Rakastumista on yritetty tutkia ja analysoida. Tällä hetkellä on päädytty siihen, että rakkauden muotoja on ainakin neljää. Samoin rakastumisen "mekanismia". Siihen liittyy tekijöitä niin fyysisiltä kuin henkisiltä alueilta.
Rakastumiseen ei välttämättä vaadita edes flirttiä, riippuen mistä lajista on kysymys.
Minulle riitti yksi katse kesken asiallisen keskustelun. Aloimme vain täydentämään toistemme lauseita ja katseemme kohtasivat. Voin sanoa ettei se herättänyt huumaa, pikemmin oli pelottavaa. Oli kuin toinen olisi "kävellyt" sisääni ja nähnyt sellaista, mitä en haluaisi kenenkään näkevän.
Viimeinen niitti oli se, että tämän ihmisen lähellä oli hyvä olla hiljaa. Riitti että hän oli olemassa. Ei siinä tarvinnut tehdä yhtään mitään. Toisaalta, sanaton viestintä välillämme on yhä vahvaa. Mies kertoi myöhemmin kokeneensa ihan samaa.
Kun sitä huumaa ei ollut, niin suhdekin eteni hitaasti ja rauhallisesti, kiirettä ei ollut. Kuten mies sanoi, "meillä on loppuelämä aikaa."
Ikävä kyllä, suurin osa ihmisistä on heikkoja. Toinen on heikompi toistaan, kuten Leino kirjoitti. Siksi me tarvitsemme toisiamme, että yhdessä voisimme yritää rämpiä tätä elämää eteenpäin.
on oikeasti aika heikko ensin
niinkun se heikoin poikanen pesässä.
Tarvii tukea ja siitä toisestahan
johon se tunne kohdistuu sitä
tukea hakee.
Ja toisaalta jos tunne on molemminpuolinen
kumpikin tukee toisiaan.
Vetää lähelle ja päästää lähelle.
Siitä se helppouden tunnekin niinkun tulee.
On helppo olla kun saa tukea.
Niinkun ois haava jota toinen suojaa
kylmältä tuulelta ja parantaa kosketuksellaan.
Miksi siis kannattaa ylipäätään ihastua/rakastua kehenkään, kun on aina vaara, että tulee jätetyksi? Parasta jättää kaikki miehet ja alkaa eunukiksi.
Siis muistutan tässä siitä, että vapaaseen mieheenkin rakastuminen saattaa johtaa siihen, että tulee jätetyksi. Ei se koske pelkästään varattuja miehiä. Ihminen katuu sitä, mitä jätti tekemättä, ei sitä mitä teki. Pieni riskin otto voi tuoda suuremman palkinnon kuin tyytyä turvalliseen, mutta rakkaudettomaan suhteeseen.
Tämä on varmaan yksi selitys myös avioeroille, on valittu puoliso järjen perusteella.
Aikuinen nainen tuskin on heti säntäämässä kenenkään kanssa naimisiin, oli kyse sitten varatusta tai vapaasta miehestä. Joten jos varattu mies jättää kakkosen, kakkonen on mennyt haaveissaan liian pitkälle. Mutta aivan sama vapaankin miehen kanssa, aina on olemassa mahdollisuus, että tulee jätetyksi. Ei se sen kummempaa ole.
Joten jos varattu mies jättää kakkosen, kakkonen on mennyt haaveissaan liian pitkälle. Mutta aivan sama vapaankin miehen kanssa, aina on olemassa mahdollisuus, että tulee jätetyksi. Ei se sen kummempaa ole.
..............................
Täsmennys tähän, ilmaisin epäselvästi asian.
Eli jos varattu mies jättää kakkosen ja kakkonen tuntee itsensä suuresti petetyksi, kakkonen on mennyt haaveissaan liian pitkälle. Mutta sama se on kyllä vapaidenkin miesten kanssa, eihän vapaiden ihmisten välisissä suhteissakaan ole mitään luvattu.
ei ole kaunis jos mies johon MUKA rakastuit on naimisissa , rakkautesi on silloin RUMA LIKAINEN ,voi olla jopa KIERO huomasit RIKKAAN HYVÄTULOISEN miehen ja mahdollisen elättäjän ,tämä palsta on uskottomuus palsta ei rakkaustarinoita varten , kuinka juttusi liittyy uskottomuuteen ,herää kysymys onko mies jota himoitset naimisissa oleva ?????.
Tuskin kukaan täällä netissä rakkauttaan tunnustaa, jos on rikas ja hyvätuloinen mies kiikarissa. Haloo!
Tuskin täällä netissä kukaan rakkauttaan tunnustaa, jos on järkisyiden perusteella rikas ja hyvätuloinen mies kiikarissa. Haloo!
Rakkaus on aina kaunista, kohdistuu se keneen vaan ja kohteesta riippumatta.
ei voi kyllä ajatella pahaksi tai likaiseksi.
Tai voit tietysti mutta sitten on pakko olla jotain muutakin kun uskottomuutta.
Anteeks vaan näin mä ajattelen.
Pelkästään se että toinen osapuoli on avioliitossa tai varattu ei tee rakkaudesta
likasta.
Toiminta voi olla pahaa ja likaista tunne ei
millään.
Likaista rakkautta kun yrittää ajatella
voisi mieleen tulla halu satuttaa ja alistaa
toista ja siitä saatu hekuma sitä voisi sanoa
likaiseksi rakkaudeksi.
Toisethan haluaa alistaa ja jos ei se ole
molempien himo ja halu se vois olla likaista ja
pahaa.
Nyt joku älähtää ettei kyse ole kun pornosta
mutta rakkauteen liittyy erilaisia ihmisten
tapoja.
Jos rakastat varattua ihmistä se ei ole vielä
pahaa ja likaista.
Kun olet itse tiedostanut tunteen ja miettinyt
miten toimit voit siitä tehdä kaunistakin.
Ei esim raamattu kiellä rakastamasta naapuria,
vaan himoitsemasta naapurin vaimoa tai no vaikka
itse naapuria.
Raamattuunkin kun tutustuu voi sen ajatella
niinkun aika monet tekee yhtenä ja ainoana
totuutena mutta ottakaapa huomioon että
raamattu on koottu useamman ihmisen muistoista.
Siis muistelmateoksia nivottu yhteen ja aika
kauan sitten kirjotettuja teoksia.
Älkääs nyt hermostuko en herjaa.
Kirjat on kirjotettu tuhansia vuosia sitten ja
tieto ja käsitys on ollut erilainen.
En siis tarkota ettei pitäisi paikkaansa
vaan että se on vaan sen maailman aikaisen käsityksen mukainen muistelma teos.
itse uskon vakaasti että kaikki henkilöt joita siinä mainitaan on totta ja neuvot
joita voi raamatusta lukea on todella hyviä.
Ne vaan on monet aika kauan aikaa sitten kärsiny
ihmisten muuttumisesta ja sen takia ei oikein voi ihan kirjaimellisesti ottaa käyttöön.
Taas varmaan joku suuttuu mutta esim monet on
lakikin nyky-yhteiskunnassa kieltanyt.
Siis kuitenkin rakkaus tunteena ei voi olla likainen vaikka rakastaisit oravaa tai
naapurin Mansikkia.
Kunhan et luvatta ota käyttöön siis himoitse.
olematta sen kummempaa. Se on voima joka on jokaisessa meissä. Me itse päätämme, kuinka sitä ilmennämme. Joskus se on yhteys toiseen ihmiseen, ja hyvin lähelle häntä. Miten sitä voi pitää rumana? Likaisena?
Vastaus kysymykseesi: Elän miehen kanssa jo viidettä vuotta yhdessä. Minä olen vähän hyvätuloisempi, mutta aika tasan menee. Suhde alkoi ikävästi, mutta lopulta istuimme kaikki kolme yhteen ja keskustelimme asiat selviksi. Ei riitaa, ei draamaa ja nykyään hyvät välit. Olen antanut miehelle anteeksi sen, että hän oli uskoton vaimolleen. Se oli väärä tapa ratkaista heidän välisensä ongelmat.
kirjoitustapaan, sitä voi lukea niin monella tavalla, ja tulkita, sehän on täälläkin nähty. Kuka katsoo pelkästeen vanhaan testamenttiin, jossa esitetään miten syntisille pitää tehdä, tuomioita on jaeltu melkoisen painavalla kädellä, vaikka yhdelläkään eläväisellä ei ole oikeutta tuomita, ellei satu olemaan tuomari. Ja tuomaritkin tuomitsee lakien ja säädösten mukaan sen perusteella mitä kaikki asianosaiset ovat julkituoneet.
Täällä saa herätettyä tuomiokunnan vaikka yhdellä sanalla.
Jotkut lukevat vain uutta testamenttia, ja ajattelevat menevänsä eteenpäin kääntämällä vielä kerran toisenkin posken. Raamatun, tai oikeastaan kristinuskon juju lie häveyksissä kummassakin tapauksessa.
Mulle juju on se, että mä olen aika heikko kaiken sen edessä mistä (vanhassa testamentissa) voisi tuomita. En myöskään kykene kääntämään toista poskea lyöntiä vastaanottamaan, vaan saatan nostaa nyrkkini, tai vähintään ääneni jos aletaan uhoamaan. Tuon koko heikkouden olen saanut pitää, eikä uskoni Kristuksen sovitustyöhön ole sitä poistanut, ei ole tehnyt minusta ylevää kaikkivoipaista opettajaa, vaan entistä nöyremmäksi elämän edessä.
En pysty sanomaan mitä on likainen rakkaus, en ole sellaiseen törmännyt ikävuosistani huolimatta. Olen saanut opetella kantapään kautta, että asiat tapahtuvat niinkuin ovat tapahtuakseen. Ei niinkuin itse toivoo tai toiset kuvittelisivat, vaan niinkuin Isä niitä vie.
Noihin juttuihin, että pitäisi katsoa keneen rakastuu, valita varatun sijaan joku vapaa. Ei ihmissuhteet ole niinkuin linjurin penkkejä, valitaan vapaa, ei mennä varatulle paikalle. Aika moni tietää ihan itsestään että rakastuminen on asia, joka yleensä vain yllättää. Sekin tiedetään, että jos rakkaus torjutaan, jää jäljelle vain kipeys, jonka parantuminen saattaa kestää koko loppuelämän, vaikka pystyisikin rakentamaan suhteita muihinkin.
Jos elämää tarkastelee jatkumona, saattaa havaita, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Vähän off-topic, mutta kuitenkin.
olipas kiero ja tekopyhä selitys ,sulla on suuri pelko jos mies palaa entisen vaimonsa ja perheen luo tai löytää uuden lämpimän ja kiihkeän ihmis suhteen jota ei voi vastustaa , tai sinä huomaat hänet vanhaksi dementoituvaksi idiootiksi jolle joudut vaihtamaan vaippoja päivittäin .
dementoituu, niin muuttuuko hän idiootiksi?
Miten voit loukata noin ihmisiä, jotka eivät todellakaan voi sairaudelleen mitään. Äitini ei ainakaan ole idiootti, vaikka sairastaakin dementiaa.
sinua ei ole kukaan koskaan voinut rakastaa, olet niin täynnä katkeraa myrkkyä, nyt haukut jo dementoituneet vanhuksetkin idiooteiksi. Olet luotaantyöntävä ihminen vai voiko sinua edes ihmiseksi sanoa kun olet täysin vailla inhimillisyyttä...hyi helvetti
siinä kakkos nainen kiemurtelee omassa liemessään eikä keksi muuta konstia kuin käydä lohduttautumassa nuorempien miesten luona .
ja kenestä sinä oikein puhut??????????
minä sitä kiistäkkään...jokaisessa ihmissuhteessa voi tulla jätetyksi...mutta kakkosen kohdalla jo lähtökohdat miehen omaksi saamiseen ovat huonommat kun jos tapailee sinkkumiestä...jätetyksi tuleminen on siis todennäköisempää...
Mutta se on näköjään liian monen opittava kantapään kautta...
Vaikka kuinka yrittäisit kaikkeen varautua
ja olla tarkkana ettet itseäs satuta,
niin etpä kyllä onnistu ja taas opit kantapään
kautta.
Joku mukava sanoo "mitäs minä sanoin" tai
nauraa kun huumoriahan riittää kun on toisen
vahingosta kyse.
Kuitenkin edelleen omista virheistä
ihminen oppii ja niin se menee aina.
Ikävä kyllä.
sinun elämääsi? Oletko koskaan puhunut miehellesi peloistasi tai hän omistaan sinulle? En siis vain uhkaillut ja julistanut vaan rehellisesti ja avoimesti kertonut?
Jos pelko hallitsee elämää, jää elämä elämättä. Ja pelkäämisen voit aloittaa vaikka siitä, että kun miehesi lähtee ovesta ulos, voi olla ettei hän koskaan palaa. Sattuu onnettomuus ja hän kuolee, tai loukkaantuu vakavasti. Saa aivoverenvuodon, halvauksen. Sairastuu syöpään? Sadat ihmiset kokevat ne tänäänkin.
Etkä koskaan voi tietää milloin tai missä näin käy. Entä jos itsellesi käy niin? Tai lapsillesi?
Kaikki tämä on mahdollista, jopa nuo luettelemasi tapaukset. Jääkö ne tapahtumatta vaikka kuinka pelkäisit? Kuinka yksi ihminen niitä voi hallita?
Eikö ole parempi että elät tätä päivää, iloitset ja nautit siitä mitä sinulla on? Ei kannata jäädä murehtimaan sitä mitä ei ole tai mitä pahaa saattaisi tapahtua.
Niin, ei minun tunteeni siitä muutu. Elämä muuttuu koko ajan, sille emme voi mitään. Ne ovat haasteita jotka on otettava vastaan, silloin kun eteen tulee. Yksinelämistä en pelkää, siitä on jo monen vuoden kokemus.
alkaminen on kyllä ihan tietoista itsensä uhraamista pettymyksille...koska suurin osa niistä kolmiodraamoista päättyy kakkosen kyyneliin...
nykyään jo puolet lopettaa
aviosuhteensa eroten kyyneliin.
Kannattaako siihenkään ryhtyä?
Ei hyvältä kuulosta ainakaan
miun korviini.
Me siis itse päätämme kuinka teemme ja toimimme, jos rakastumme? Ihanko totta? Päättelen että näkemyksesi ihmisestä käsittää ylemmän osan, järjen ja alemman eli tunteet. Järjellään järkevä sitten hillitsee itseään.
Olen hyvin eri mieltä. Tunteet ovat se, joka säätelee. Tunteet nousevat perustarpeistamme. Yksi perustarve on tarve sukupuolisuuteen laajasti ottaen. Siis tarve olla nainen tai mies tai jotakin siltä väliltä. Pelimiehet ja -naiset tyydyttävät tällaista tarvetta tietoisesti väärin. Aanailisin kuitenkin, että useimmat sivusuhteet eivät ala mistään tietoisesta pelistä, vaan nimenomaan syvältä kumpuavasta tarpeesta ja kokemuksesta, ettei tarve tule tyydytettyä. Ja näin eväin siis väitän, että sivusuhteen alkavat kyllä tietävät tekevänsä vastoin moraalia, mutta eivät pysty vaikuttamaan valintoihinsa täysin vapaasti. Jos sellaista vapaata tahtoa nyt varsinaisesti onkaan. Lisäksi muistutan, että toisaalla tässä keskustelussa käsitellään sitä, kuinka joskus on vaikea tunnistaa omia tunteitaan ylipäätään.
Kukaan ei hallitse kaikkia tunteitaan. Tunnesyistä tehdään kaikkea pöljää, kuten liian suuria hankintoja (suuri auto on turvallinen...), poltetaan fossiilisia polttoaineita (pakko päästä etelän lomalle) jne... Meistä jokainen sortuu jonkin tunteen valtaan aika ajoin, ja toimii tavalla joka ei ole järkevä tai moraalisestikaan kelpo.
Tässä uskottomuuskeskustelussa näyttää joidenkin olevan äärimmäisen helppo sanella oikeita näkökulmia. He pitävät uskottomuuteen syyllistyviä huonoina ihmisinä. Mistä me tiedämme, moniko heistä pieksee lapsiaan, ajaa humalassa, surffaa laittomilla nettisivuilla... mitä kaikkea sellaista ihminen voikaan tehdä, jota yleensä pidetään erittäin törkeänä?
käynyt joskus toisin päin,että olin kakkonen ja muutuin ykköseksi ja hyvin meni lapsia tuli ja edel.vaimon kanssa hyviä ystäviä nykyisin,että semmosta vaan. Mut nykyisin oonki tarkka,enkä lähe enää semmosiin suhteisiin.Mutta kaikille,jotka ovat ns.kakkosia nyt,niin sen kyllä siitä miehestä huomaa ihan ensi metreillä onko se tosissaan,vai leikkiikö se vaan.
lieneekö niitä eroja tulee juuri siksi kun aivan liian helposti heitetään hanskat tiskiin...eikä olla valmiita tekemään mitään suhteen hyväksi...ja toinen kirous on helpot lutkat joita parveilee joka paikassa...se on jopa liian helppoa miehelle...samoin ämmät jotka eivät kykene liitossakaan pitämään pöksyjä jalassa vaan pitää päästä jaolle...
Ymmärrän siis näissä tapauksissa sen että liitto ei kestä...ja veikkaampas että aika moni noista liitoista kaatuu nimenomaan juuri siihen uskottomuuteen...
Mutta sehän on jokaisen oma valinta...jos ei uskalla alkaa suhteeseen niin pysyy sitten sinkkuna...mutta jos meinaa jotain saada on pakko vain ottaa se riski...
Ennemmin kuitenkin avioliittoon kun jonkun huoraksi...
mutta siinä tapauksessa miehen suhteessa on ollut jotain todella pahasti pielessä...esim rakkaus on kuollut...mutta jos miehes olis ollut fiksu olisi ensin eronnut ja alkanut sitten vasta sun kanssas...ja onhan petturin uutena puolisonakin varmaan omat huonot hetkensä kun ei takuulla voi luottaa mieheen...ja toisaalta saa varautua siihen että kun teillä alkaa tökkiä mies vaihtaa akkaa lennosta...
Ja olen kyllä samoilla linjoilla siinä että sen varmasti huomaa jo alkuunsa onko mies tosissaan...jos jatkaa sitä panosuhdetta kuukausikaupalla lupaillen maat ja taivaat huoralleen niin mies ei ole tosissaan...
Olenkin jo moneen otteeseen sanonut että jos mies todella rakastaa kakkostaan niin lähtee kyllätämän mukaan eikä jää roikkumaan vaimoonsa...
Hieman yksinkertaistettua on sanoa, että kolmiodraamat päättyvät kakkosen kyyneliin. Ja jos kakkonen kyynelehtii, niin saattaapa varattu tehdä samoin. Tai vaikka vain toisinpäin. Tai kaikki voivat itkeä! Kakkonenkin voi itkeä, kun siihen asti salarakkaansa jättää vaimonsa/miehensä. Eroaja voi itkeä, ei sen takia, että haluaisi jatkaa liittoa. Vaan sitä että vihdoin ja viimein saa eron, elämä alkaa asettua uuteen järjestykseen. Tai yksinkertaisesti sitä, että vaimo/mies olisi halunnut jatkaa, mutta hän ei. Avioeroon liittyy molempien taholta syyllisyyden ja pettymyksentunteita, vaikka molemmat sitä haluaisivatkin.
Syitä itkuun on lukemattomia, kaikkien taholta. Mutta myös yksinolo koko elämän, ilman minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin: Eikö se ole kaikkein surullisinta ja itketä myös????
Sitäpaitsi mitä pahaa itkemisessä on? Sehän kuuluu elämään ihan siinä missä ilo ja naurukin. Sanoisinkin, että jotkut tuntevat ja elävät täysillä, jos paljon itkevät ja paljon nauravat. Joitain ei naurata oikein mikään (ehkä vahingoniloa lukuunottamatta) - eipä oikein suretakaan.
Ja "kolmiodraamat". Nehän hoidetaan joskus paljon paremmin kuin keskiverto parisuhde. Sehän tässä joskus on hieman ihmetyttänyt: Joku eroaa parisuhteesta, koska liitto ei ole hänen mukaansa jostain kohti täysin tyydyttävä. Kuitenkin ihmiset toisaalla parisuhteissaan pysyvät yhdessä, vaikka veitset heiluvat, nyrkit lyövät, heitellään huonekaluja, ym. ym. katastrofimaista. Edelliseen liittoonsa tyytymätön solmii uuden suhteen, josta löytää tasapainon. Joidenkin liittoa ei voi koskaan kuvata sanalla "tasapainoinen".
huonosti jos ainut oljenkorsi elämässä on varattu mies...täytyy olla jo todella epätoivoinen ja yksinäinen...
Se nyt vaan on kylmä totuus että kakkoselle jää useimmiten luu käteen...ja tarkoitan niillä kyyneleillä surun ja hylätyksi tulemisen kyyneleitä...jotka kakkonen kyllä ansaitsee...joka helvetin pisaran...
Parkukoot ja vetäkööt itsensä jojoon vaikka...sympatiaa ei heru...
Kuka on sanonut, että varattu mies olisi kakkosen elämän ainoa oljenkorsi????
Minäkin elän kahden miehen loukussa :): Mieheni ei halua erota, vielä, joten tässä sitä ollaan. Ei kyllä enää kovin pitkään jaksa. Toisen miehen kanssa on pidempi, mutta hyvä suhde... Mutta ei minunkaan elämäni pelkästään näistä kahdesta miehestä koostu - siihne kuuluu monia muitakin miehiä, naisia, lapsia, - työtä, harrastuksia ja rock'n'rollia...
kommenttiasi...
"Mutta myös yksinolo koko elämän, ilman minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin: Eikö se ole kaikkein surullisinta ja itketä myös????"
Eli aika surkeaahan se on jos ainut oljenkorsi tuon yksinäisyyden poistamiseen on varattu mies...
Täytyy olla kyllä äärettömän epätoivoinen...ja se että on tolkuttoman yksinäinen kertoo kyllä ihmisestäkin jotain...
harva on...jos nyt ylipäätään kukaan niin kamala että tarvisi olla yksin...jokaiselle on joku...
Mutta näitä tapauksi on jotka ovat esim aivan liian vaativia...puolison pitäisi olla kaikin puolin täydellinen vaikka itse on kaukana siitä...ja eihän kukaan täydellinen muutenkaan ole...
Tiedän muutaman tällaisen tapauksen ja taitavat vanhoiksi piioiksi jäädä...mutta siinähän sitten elävät elämänsä yksin jos ei kukaan kelpaa...rantut runkaa...niinhän sitä sanotaan :D
Mutta ei ne sentään varattujen perässäkään roiku epätoivon vimmalla...siitä täytyy kunnioitus heille antaa...eivät sentään niin epätoivoisia ole...
muuten niinkin mutta kun ei avioliittoa kannata solmia ennenkun on
edes kerran tai pari koekillut.
Voi olla ikävä yllätys hääyönä
jos ei ollakkaan edes lähes samalla linjalla
siinä hommassa.
Harvempi nykysin 'poikana' pysyy ja melko harava
tyttö neitsyynä ennen papin aamenta.
Ja tyhmää se oiskin.
Kyll kannattaa vaan harjotella kun on nuori.
siitä ollutkaan kyse...toki se on kunnioitettavaa jos säästelee itseään avioliittoon...mutta yleensähän sitä seurustellaan tovi ja ollaan kihloissa ennen avioliiton satamaan purjehtimista...ja seksi kuuluu silloin myös kuvioon...
Sekin jos säästele,
niin kelle?
Eikä se ensimmäinen ees
välttämättä ole sopiva.
Kyllä vaan nuorena on kokeiltava ja
opeteltava useemman kanssa.
Kyllä tää elämä
on elämistä varten.
Ei odotusta onnetarten.
Siis olen seksin kannalla
monien kanssa varsinki ennen kun vakiintuu.
pois jos joku säästelee itseään liittoon...
Ja sinä voit toki huorata ympäriinsä niin paljon kun vehkeet kestää...
Mutta meillä jokaisella on oma elämä - oli se sitten minkälainen tahansa ja millaisissa puitteissa.
Jotkut ihmiset ovat loppujen lopuksi melko yksinäisiä. Toiset saavat niin paljon p**aa niskaan, että menettävät toivonsa ja alkavat karttaa parisuhdetta. Toiset viettävät yksinäänkin ihan mukiinmenevää elämää. On sentään pari kaveria. Jos heidän elämäänsä tulee joku varattu, jonka kanssa on mukava olla, niin onko se todella epätoivoista vai osa sitä elämää, jota haluaa elää???
Pohjimmiltaan en tiedä mitä ajat takaa tuolla, että varattu mies (tai nainen) olisi surkea resepti yksinäisyyden poistamiseen. Minulla on varattuja miehiä ystävänä; yhden kanssa on ollut pientä "vipinää" (koska on ollut vipinää, en sitä ole mitenkään hakenut). Olemme puhuneet seksistä, uskollisuudesta, uskottomuudesta, rakkaudesta, intohimosta, muista himoista... aivan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Parilla sanalla sanottuna: Meillä on hauskaa keskenään. Vaikka olemme molemmat varattuja, vaikka olemme periaatteessa "vain" ystäviä. JOS meillä olisi seksisuhde, niin olisiko se yhtään sen "epätoivoisempaa" kuin näissä raameissa? Ei mielestäni. Mielestäni epätoivoista on vain roikkua väkivaltaisessa tai muuten alistavassa parisuhteessa.
voi varatunkin kanssa olla...jos nyt itse osaa sitten vetää sen rajan siihen mikä on ystävyyttä ja mikä enää ei ole...
"Pohjimmiltaan en tiedä mitä ajat takaa tuolla, että varattu mies (tai nainen) olisi surkea resepti yksinäisyyden poistamiseen."
Se ei välttämättä ole surkea resepti yksinäisyyden poistamiseen jos puhutaan siis pelkästä ystävyydestä ilman haihatteluja puolin ja toisin...mutta jos tämä yskinäinen yrittää leipoa siitä jotain muutakin niin sitten se on surkeaa ja epätoivoista...tai vaikka varattu itse alkaisi lähestyä siinä mielessä niin fiksu antaa rukkaset...tai sanoo edes että jätä ensin entinen ja sitten vasta minä voin tulla kyseeseen...
Jos romanttisessa mielessä on etsimässä itselle seuraa niin kyllä fiksu ihminen katselee sitä jostakin muualta kun varattujen joukosta...
täysin samaa mieltä!
Elämän onni ettei ole minulta pois
nyky-yhteiskunnassa jokainen valitsee
itse säästeleekö vaikka hautaan
saakka tai elääkö täysillä loppuun asti.
Huoraaminen on ihan eriasia kun elinvoimansa
100% käyttäminen.
Niin pitkään kun ei se ole muilta pois
niin teen.
Kyllä ihminen päättää suurimman osan siitä, kuinka ilmaisee itseään. En vain jaa yksinkertaisesti ylempään tai alempaan, voisi sanoa että tiedostettuun ja tiedostomattomaan, joskin tietoisuuden tasoja näen olevan monta.
Perustarpeita on jaettu milloin mitenkin. Joillekin se käsittää vain janon, nälän ja unen. Siihen lisätään seksuaaliset tarpeet myös. Itse lisään siihen rakastetuksi tulemisen tarpeen. Vaikka vastasyntyneen perustarpeet tyydytettäisiin, mutta ei rakastetuksi tulemista, hän voi jopa menehtyä.
Sitten muita tarpeita ovat muun muassa ymmärretyksi tulemisen tarve (puhe, nonverbaalinen viestintä) ja hyväksytyksi tulemisen tarve (sosiaalinen kanssakäyminen, "lauman jäsenyys...).
Osa tunteista siis pohjautuu näihin, eikä näitä aina edes selkeästi tunnista. Mutta ajattelu on se millä niitä tunnistetaan ja se millä niiden ilmaisemista ohjataan. Ajattelu on myös se, millä tunteita voidaan saada aikaiseksi. Kun ajattellet jotain, muistelet, katsot elokuvaa, luet, se herättää jo koettuja tunteita. Sinä halutessasi voit lietsoa niitä tai sammuttaa. Jotkut tunteet perustuvat siis mielikuviin.
Tunteita ei todella voi aina hallita, ilmaisemista kyllä. Niitähän me opetellaan vauvasta lähtien. Kyllä sinä voit päättää mitä suustasi päästät tai mihin vaikka kätesi panet, mihin menet, mitä teet. Tähän perustuu myös vihan hallinta - ilmaisun ohjaamiseen niin, ettet vahingoita sillä muita.
Täällä tosiaan asia kärjistyy. Kuin kaikki muu olisi pientä verrattuna pettämiseen, jonka rinnalla mikä tahansa muu on hyväksytympää. Moraalia tarvitaan monen muunkin asian pohtimiseen ja ratkaisuun.
Seksi alkaa olemaan ainoa vaaraton huvi tässä maailmassa. Se ei ole epäterveellistä eikä saastuta luontoa tai ilmastoa. Se ei ole köyhältä pois eikä rikastuta ketään. Sillä ei tapeta luonnottomia luonnonkappaleita eikä se maksa mitään. Parhaimmillaan se on kahden ihmisen välinen kauppa, josta molemmat nauttivat
tasavertaisina. Miksi siis sekin pitäisi kieltää?
nyky-äikaa?
Tämän ihanan ryrvallisen maan presidenttikin kuuluu SETAan, olen kuullut. Siten voidaan
olla ylpeitä
tasa-arvosta ja nauttia kaikilla aisteilla
kun olemme syntyneet maailmaan jossa ei kielletä
niinkuin ennen.
Halpa ja kaikille sopiva harrastus.
Kondoomeja myydään siis kaikille joten kohtuullisen turvallista moniin muihin harrastuksiin verrattuna.
Ei siten ole syytä kieltää.
älä tunge sanoja suuhuni...nautin kyllä itsekin rakastelusta mutta yhden kumppanin kanssa...
On sitten erikseen nämä joilla on tarve jakaa jokaiselle halukkaalle...tai nussia jokaista reikää jonka saa...
"Seksi on ainoa vaaraton asia"
Olen kuitenkin hieman eri mieltä tuosta...ei se vaaratonta ole jos jättää aivot narikkaan...
Seksi on läheisyyttä ja lämpöä, halua päästä syliin ja iholle. Se ei tarvitse papin aamenta, vaan on luonnon lahja meille ihmisille.
Väärin sitä ei saa käyttää, olet oikeassa. Ne, jotka sitä väärin käyttävät, ovat tietenkin huonoja ihmisiä. Mutta rakastelu ei ole väärin, se ei tee ihmisestä sinne tänne ruikkijaa.
En menisi rouva Hallamaasta käyttämään sinun sanojasi? Mitä mieltä itse olet hänen ja Kekkosen suhteesta?
nyt tullaankin asiaan... eli haihatteluun.
Tuolla varatulla miesystävälläni on ollut useita lyhytaikaisia rinnakkaissuhteita, joihin sovitaan heti aluksi pelisäännöt; muuten hommasta ei tule mitään.
Olen eroamassa - ennemmin tai myöhemmin mikä tarkoittaa max. yhtä vuotta - tuskin sitäkään enää jaksan. En muuta nykyisen (yksinäisen) rinnakkaissuhteeni kanssa ainakaan silloin vielä yhteen, kaikki varmaankin jatkuu kuten nytkin. Paitsi että voimme esim. soitella vapaasti silloin kun tekee mieli!
olla mies.
Jos olet nainen pääset ehkä
haaremiin johonkin muihin hommiin
kun eunukiksi.
Kannattaa kysellä lähihaaremin työhön ottosta.
Avoimeen työpaikkahakuun.
Eunukki on kuohilas ja vartijana haaremissa.
Tässä tarinassa nainen oli varattu. Mutta aika usein nainen on vapaa, mies vain on varattu.