Ero on aina vaikea asia, mutta muistakaa tällä palstalla kirjoittavat eronneet, että jollekin ero saattaa pelastaa mielenterveyden ja tuoda takaisin elämänilon. Minulle ero oli suuri helpotus, kun päätös tuli, olin 7.taivaassa. Exäni oli ihan kiva ihminen, vaan ei sopinut minulle. Kasvoimme erilleen ja loppuajat tuntui kuin olisin vankilassa. Tukahduin, tein töitä, masennuin. Sitten tapasin uuden ja tein konkreettiseksi sen mistä olin 4 vuotta jo haaveillut, erosin! Mielestäni elämää ei saa hukata. Jokainen on oman onnensa seppä, eikä saa olettaa että puolison tehtävä on tehdä onnelliseksi vaan on itse oltava sinut itsensä kanssa ja otettava vastuu itsestä. Tämä tuntui minusta tukahduttavalta ja nyt ex saa opetella sitä (mikä tekee varmasti hänelle hyvää) ja minä saan elämältäni jotain mitä olen aina salaa kaivannut, uuden kumppanini kanssa. Matkustamme, tapaamme ihmisiä, teemme työtä ilman että joku siitä syyllistää, otamme rennosti, nauramme. Olen onnellinen. Aikansa kutakin, ja nyt on minun vuoroni olla onnellinen. Ex kin on varmasti onnellisempi jonkun hänen tyylisen kanssa, joka pitää samoista asioista. Ystävämme eivät edes yllättyneet erostamme, se oli odotettavissa, joskin ex otti sen aika rankasti. Uskon silti että hänkin käsittää erosta toivuttuaan että tämä oli oikea ratkaisu. Kunhan pääsee jaloilleen ja itsenäistyy ensimmäistä kertaa 42:n vuoteen!!
Sain eron, en ole pahoillani
jalat ilmassa
232137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
mikä henkinen tai muu muutos tapahtuu naisessa 40:n korvilla,halutaanko teini-ikä elää uudestaan ennen kuivumista.niin se minunki vaimo lähti ja näyttää hänenki elämä vaan luisua alaspäin.itseppähän on tiensä valinnut.
sanat suustani....näin kävi minullekin, kauhulla katselen ja odottelen mitä tapahtuu, kun on meillä vielä yhteinen alaikäinen lapsikin.Hän on jo parivuotta popsinut mielenterveyslääkkeitä, niin taitaa popsia hänen uusi kulzinsakkin. Oisko täällä palstalla ketään joka osaisi vastata ffgg kysymykseen.
Olen tästä jo aikaisemminkin kirjoittanut. Omassa elämässäni olin eräänlainen 40:n kriisi jossa todellakin mietin omaa elämääni ja sitä, mitä elämältä haluan. Avioliitto oli yksi mietinnän kohteista mutta tulin siihen tulokseen, ettei mies vaihtamalla parane. Meillä oli kaikki hyvin; elämä tuttua ja turvallista. Joten avioliitto jatkui ja nuorin lapsikin syntyi vielä tämän jälkeen. Työpaikka vaihtui tuossa kriisissä ja se päätös oli elämäni paras päätös. Saan tehdä työtä josta olen ikäni haaveillut. Elämä jatkui ja kuvittelin, että elän onnellista elämää. Toki parisuhde ei ruusuilla tanssimista ollut mutta ajattelin, että sitten kun lapset ovat isompia niin elämä helpottuu. Ja "helpottuihan" se kun mies 50:n villityksessään kohtasi sen elämänsä rakkauden. Ilmeisesti mies oli ollut tyytymätön elämäänsä jo pitemmän aikaa mutta ei siitä koskaan sanonut. Elettiin vain sitä tasaista ja harmaata arkea. Mies oli ilmeisesti tehnyt ratkaisunsa omassa mielessään paljon ennenkuin kuin ilmoitti minulle tästä rakkaudestaan ja muuttikin saman tien hänen luokseen asumaan. Toki minäkin kriisissäni mietin asioita pääni sisällä, tosin joitakin juttuja miehelleni kerroinkin. Mies ei ole sanallakaan sanonut eronkaan jälkeen mikä meni pieleen ym. Sama puhumattomuus asioiden suhteen on jatkunut koko ajan. Ehkä eeoakaan ei olisi tapahtunut jos olisimme osanneet keskustella asioista.
Ilmeisesti mies oli ollut tyytymätön elämäänsä jo pitemmän aikaa mutta ei siitä koskaan sanonut.!!!!! siis miks ei ihmiset voi puhua asioista!!!!!! onko se niin vitun vaikeet??? miks ei voi sanoo suoraan jos on puuttees, haluu sitä taikka tätä!! miks se on niin vaikeeta PUHUA!!!!
johdu iästä!
Joskus vain aika ajaa parisuhteen ohi. Ne syyt, joiden vuoksi menin naimisiin mieheni kanssa ovat muuttuneet liiaksi. Minkä takia pitäisi väkisin kitkutella suhteessa, jossa on huono olla?
Miksi se siitä puhumalla tulee, jos suhde on eron partaalla. Usein käy niin, että toinen tahtoo mutta toinen ei. Tietyssä vaiheessa tulee hetki, jolloin kaikki puheet on pidetty ja tosiasiat on syytä tunnustaa. Jos suhde on jo henkitoreissaan, voi saada muutaman kuukauden lisäaikaa, mutta lopputulos on sama.
Puhumista ei pitäisi avioliitossa lopettaa missään vaiheessa vaan aina pitäisi muistaa jutella asioista. Minusta tuntuu, että meiltä loppui puheet siinä vaiheessa kun lapset syntyivät. Mies oli tosin hiljainen aika eikä hän missään vaiheissaan ole toiveistaan, haaveistaan ym. minulle puhunut. Minä taisin lopettaa puhumisen jossain vaiheessa kun ajattelin, että mitäpä tässä yksinpuhelua harrastamaan. Jälkeenpäin kun mietin asioita niin ei meidän melkein 30 yhteisen vuoden aikana paljon asioista keskusteltu. Elettiin ja oltiin vaan. Ehkä olisi kannattanut puhua.
tulee vastaan uudessakin suhteessa....katsos vain!!!! 7.taivaassa Hah, kyllä tunne siitä tasottuu! Voi vankilakin tuntua mukavalta paikalta helvetin sijaan!!! Minä minä.......jne!
Exän kanssa se tuli jo ennen avioliittoa, luulin arjen ja avioliiton kuuluvan yhteen. Tämän nyxän kanssa ei ole arjesta tietoakaan, vaikka jo toistakymmentä vuotta ollaan kuljettu yhteisiä polkuja. Kaikki ei vaan osaa valita oikein ekalla kerralla, en ainakaan minä. Onneksi jo toisella tuntuu menneen kohilleen.
toisella! ja kuinka se on niin vaikee tajuta et se arkikin kuuluu elämään!aina vaan halutaan ja odotetaan enemmän ja enemmän.se elämä kun suurimmalta osalta on just ja vaan sitä arkea mausteineen, sitä on onneks oppinut nauttimaan elämämn pienistä asioista koska niistähän se se enimmäkseen kostuu-)) elämä!
kirjoitat, että ex saa opetella onnellisuutta
itsekseen ja sinä olet onnellinen uuden kumppanisi kanssa ;-)
Mistäs sinun onnellisuutesi omin voimin tulee?
Huvittava kirjoitus...
ja haave toteutui,, erosit!! miks et ensin eronnut , ja sitten vasta ajatellut uusia??? löysitkö toisen masentuneen laastarin!!?? eli toinen oli syy tähänkin eroon lopultako?
kommentteja katkerilta jätetyiltä miehiltä.
Hyvää jatkoa sinulle viestiketjun aloittaja. Hienoa että nyt osaat nauttia elämästäsi ja pystyit sen eron ottamaan. Meillähän on vain tämä yksi elämä. Ja tottahan se on, että se arki tulee siinä uudessakin liitossa, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin.
Ja miehet, koettakaa pärjätä. Kyllä te sen onnen vielä löydätte......
vaan osuin taas oikeeseen ja en muuten löydä vaan löysin jo!sinkkuna paras onni!! on näät sen verran luotto mennyt naisiin.!!
eronnut ukko se on varmaan ketjun aloittajallakin,vai naisen kaako se elää,vai ihan korkkaamattoman poika-miehenkö se sai.....heh onnea vaan kyllä se tolla tyylillä on taas pian sinkkuna..
katkera,kuin siitä,että meillä nuorimmainen vasta 6v ja jos äiti heiluu vastuuttomasti,niin lapsille se kostautuu.sen verran tässä olen eron jälkeen kulkenut,että teitä miehensä jättäneitä naisia on ollut tyrkyllä useastikkin,seksiäki olen saanut enemmän kuin väliin avioliiton aikana,mutta on sitä elämässä muutakin
vuorenvarmasti joka suhteeseen,en ymmärrä sitä ettei voi eikä osaa olla yhtään yksinään ittes kaa ja käydä sitä eroa lävitse ja opetella tuleen ittes kaa toimeen.Eron tiimellyksessä tai jo ennen eroa hommattu suhde useinmiten kariutuu,kaikki ne käsittelemättömät asiat viedään uuteen suhteeseen.2-3 vuotta yksin tekee hyvää ja siinä kokoaa ja itsenäistää ittes eheex ja sitte vasta uusi suhde joka jo voi onnistuakin.Jos on vielä kovin nuorena menny avioon niin se rilluma-aikakin on jääny kokematta niin eron jälkeen kantsii sekin käyttää.Että tällaisia ajtuksia mulla....
mieltä,mikä ihmeen hinku ihmisillä uudestaan heti parisuhteeseen siihen samaan,puoliso vaan vaihtuu..naiset ainaski heti pesää rakentamassa kun jonkun tapaa..
Eron jälkeen olen aika vakuuttunut siitä, että minä en asu enää koskaan parisuhteessa. Tai eihän sitä tiedä jos vanhana höppänänä sellaiseen sortuu mutta ainakin toistaiseksi haluan elää yksin lasteni kanssa. Haaveissa onkin, että joskus löydän miehen joka haluaa suhteen mutta haluaa kuitenkin asua itsekseen. Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa saman katon alle kun suhdetta voi ylläpitää myös eri osoitteista?
Sepä se, toiset löytää todella helposti uuden ja enemmän on meitä jotka ei meinaa sopivaa löytää ei niin millään. Suotakoon onni niille ken sen onnen on saavuttanut, ainakin hetkeksi ;)
Hyvä ja asiallinen kirjoitus!
kirjoituksestasi paistaa läpi hiukan vähättelevä asenne exääsi kohtaan. Ilman sitä ihan asiallista tekstiä
Kerrankin saa lukea, eron jälkeisestä uudesta ihanasta elämästä!
Välillä on vaan uskallettava tehdä rohkeitakin ratkaisuja!
Olen lopen kyllästynyt niinhin erotako vai ei valituksiin, joita tällä palstalla paljon on.