kumma juttu

"Ja jos sen naisten syyttelyn ja kitinän lopettaa, niin sekin on jo paljon."

Vähän sama kuin sanoisi, että flunssan voi välttää sillä, ettei valita flunssasta. Voiko yksinäisyyden välttää sillä, että ei valita yksinäisyydestä?

Totta kai positiivinen asenne näkyy ulos päin, mutta sille on syynsä, että se asenne ei ole positiivinen. Ensin on syy, sitten seuraus.

yksinäisyys ja flunssa kirjoitti:

"Ja jos sen naisten syyttelyn ja kitinän lopettaa, niin sekin on jo paljon."

Vähän sama kuin sanoisi, että flunssan voi välttää sillä, ettei valita flunssasta. Voiko yksinäisyyden välttää sillä, että ei valita yksinäisyydestä?

Totta kai positiivinen asenne näkyy ulos päin, mutta sille on syynsä, että se asenne ei ole positiivinen. Ensin on syy, sitten seuraus.

että ihminen asettaa oman onnensa riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta. Mua ei yksikään nainen ole vielä tehnyt onnelliseksi. Mutta muutama on kyennyt lisäämään mun onnellisuutta.

Äläkä ala nyt ruikuttamaan mitään ATM/YTM paskaa. Ehdin minäkin 24-vuotiaaksi sitä ekaa kokemusta odottaa ja elämäni nainen löytyi 30-vuotiaana enkä tosiaan ole yhtään mitään saanut helpolla tässä maailmassa. Olen ulkoisesti keskitasoa rumempi mies.

Jos sinäkin vain menisit itseesi?

syy on, kirjoitti:

että ihminen asettaa oman onnensa riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta. Mua ei yksikään nainen ole vielä tehnyt onnelliseksi. Mutta muutama on kyennyt lisäämään mun onnellisuutta.

Äläkä ala nyt ruikuttamaan mitään ATM/YTM paskaa. Ehdin minäkin 24-vuotiaaksi sitä ekaa kokemusta odottaa ja elämäni nainen löytyi 30-vuotiaana enkä tosiaan ole yhtään mitään saanut helpolla tässä maailmassa. Olen ulkoisesti keskitasoa rumempi mies.

Jos sinäkin vain menisit itseesi?

"Ja se syy on, että ihminen asettaa oman onnensa riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta."

Yksinäisyyden syy on se, että haluaa olla toisen kanssa?

Olen siitä samaa mieltä, että onneaan ei voi rakentaa sen varaan, että joku tuo sen onnen mukanaan. Minä olen tyytyväinen moniin asioihini elämässä, moni asia on todella hyvin. Silti se ei tarkoita sitä, että olisin tyytyväinen kaikkeen. Miksi se pitäisi kieltää? Olisiko se itseäkään kohtaan rehellistä?

Sanoit itsekin, että et ole saanut mitään helpolla. Siksi sinun pitäisi ymmärtää niitä, jotka eivät saa. Puhut kuitenkin "elämäsi naisesta", vaikka sanot, että hän ei ole tehnyt sinua onnelliseksi. Hän on lisännyt onneasi, kuten sanoit, ja siksi ihmettelen, miksi pidät ruikuttajina niitä, jotka eivät pääse kokemaan samaa.

yksinäisyys ja flunssa kirjoitti:

"Ja jos sen naisten syyttelyn ja kitinän lopettaa, niin sekin on jo paljon."

Vähän sama kuin sanoisi, että flunssan voi välttää sillä, ettei valita flunssasta. Voiko yksinäisyyden välttää sillä, että ei valita yksinäisyydestä?

Totta kai positiivinen asenne näkyy ulos päin, mutta sille on syynsä, että se asenne ei ole positiivinen. Ensin on syy, sitten seuraus.

Kaikilla on silloin tällöin flunssa. Jos se jatkuu kroonisena, niin syy löytyy todennäköisesti omista elintavoistasi. Jos flunssalle ei kuitenkaan mitään voi, niin helpottaa varmasti omaa oloa jos hyväksyy asian ja koittaa kestää elämässä flunssasta huolimatta. Jos asian unohtaa, se saattaa jopa mennä ohi tai ainakin olo helpottuu. Valittaminen ei auta mitään.

vielä vähän... kirjoitti:

Kaikilla on silloin tällöin flunssa. Jos se jatkuu kroonisena, niin syy löytyy todennäköisesti omista elintavoistasi. Jos flunssalle ei kuitenkaan mitään voi, niin helpottaa varmasti omaa oloa jos hyväksyy asian ja koittaa kestää elämässä flunssasta huolimatta. Jos asian unohtaa, se saattaa jopa mennä ohi tai ainakin olo helpottuu. Valittaminen ei auta mitään.

Tätä juuri yritin ajaa takaa. Valittaminen, murjottaminen, naisten/minkä tahansa syyttely ja itsesäälissä kieriskely ei takuulla tuo toivottua tuolosta.

Mutta jos on nähnyt asenteessaan korjaamisen varaa ja on vielä osannut sen korjata, niin en ihmettele, että on naisrintamallaKIN alkanut sujua paremmin.

Niinpä, valittaminen ei auta eikä ratkaise mitään.

vielä vähän... kirjoitti:

Kaikilla on silloin tällöin flunssa. Jos se jatkuu kroonisena, niin syy löytyy todennäköisesti omista elintavoistasi. Jos flunssalle ei kuitenkaan mitään voi, niin helpottaa varmasti omaa oloa jos hyväksyy asian ja koittaa kestää elämässä flunssasta huolimatta. Jos asian unohtaa, se saattaa jopa mennä ohi tai ainakin olo helpottuu. Valittaminen ei auta mitään.

Tuossa on hienoa asennetta, mutta silti jokainen ihminen hakee parannuskeinoa sairauteen. Jos pidetään esimerkkinä edelleen flunssaa, niin ei ole oikeasti mitään syytä sille, että jollakin pitäisi olla jatkuvasti flunssa. Se ei ole normaali olotila. Yksinäisyyttään valittava seuranhakija kokee, että hänellä on "flunssa", mutta ne ihmiset, jotka voisivat parantaa sen, eivät yritä tarpeeksi eivätkä ota ongelmaa vakavasti. Siksi flunssan kanssa ei voi vain elää, koska sitä ilman voisi elää paremmin, ja se olisi mahdollista.

Niin kuin sanoin, joka tapauksessa kirjoituksessasi on sympaattista asennetta ja ajattelemisen arvoisia asioita.

mutta osin en kirjoitti:

"Ja se syy on, että ihminen asettaa oman onnensa riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta."

Yksinäisyyden syy on se, että haluaa olla toisen kanssa?

Olen siitä samaa mieltä, että onneaan ei voi rakentaa sen varaan, että joku tuo sen onnen mukanaan. Minä olen tyytyväinen moniin asioihini elämässä, moni asia on todella hyvin. Silti se ei tarkoita sitä, että olisin tyytyväinen kaikkeen. Miksi se pitäisi kieltää? Olisiko se itseäkään kohtaan rehellistä?

Sanoit itsekin, että et ole saanut mitään helpolla. Siksi sinun pitäisi ymmärtää niitä, jotka eivät saa. Puhut kuitenkin "elämäsi naisesta", vaikka sanot, että hän ei ole tehnyt sinua onnelliseksi. Hän on lisännyt onneasi, kuten sanoit, ja siksi ihmettelen, miksi pidät ruikuttajina niitä, jotka eivät pääse kokemaan samaa.

kuin tyytymättömyys. Yksinäisyyden syy ei ole se, että haluaa olla toisen kanssa. Miksi muuten olisi lukematon määrä ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä, vaikka ovat muiden seurassa (myös niitä joilla on kumppani)? Yksinäisyyden syy on psyykkinen ja kumppanin kaipaaminen on eri asia kuin yksinäisyys.

Elämäni nainen ei tehnyt minua onnelliseksi, koska kukaan ei voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi. Sehän on jo sanomattakin selvää, että tunnen valtavaa onnea siitä, että kohtasin ihmisen, joka katsoo maailmaa suunnilleen samanlaisten lasien läpi. Mutta olin elämääni tyytyväinen jo ennen häntäkin.

En tarkoita, että on ruikutusta haluta samaa. En vain ymmärrä näitä juttuja siitä, kun ollaan täysin onnettomia omaan elämään ja luullaan parisuhteen ratkaisevan kaikki ne ongelmat sekä syytetään muita ihmisiä omasta kurjasta olosta. Se naisettomuus ei ole yhtä masentava asia silloin, kun on muut asiat kunnossa ja elämässä asioita joihin voi panostaa eli sisältöä elämässä.

Pahoittelen, jos tekstini oli tältä osin epäselvää, sillä kaipuussa toisen ihmisen luo ei ole mitään säälittävää. Sen sijaan siinä on, että kieltää oman vastuunsa omasta onnellisuudestaan ja syyttelee kaikesta muita.

mutta miksi tyytyä? kirjoitti:

Tuossa on hienoa asennetta, mutta silti jokainen ihminen hakee parannuskeinoa sairauteen. Jos pidetään esimerkkinä edelleen flunssaa, niin ei ole oikeasti mitään syytä sille, että jollakin pitäisi olla jatkuvasti flunssa. Se ei ole normaali olotila. Yksinäisyyttään valittava seuranhakija kokee, että hänellä on "flunssa", mutta ne ihmiset, jotka voisivat parantaa sen, eivät yritä tarpeeksi eivätkä ota ongelmaa vakavasti. Siksi flunssan kanssa ei voi vain elää, koska sitä ilman voisi elää paremmin, ja se olisi mahdollista.

Niin kuin sanoin, joka tapauksessa kirjoituksessasi on sympaattista asennetta ja ajattelemisen arvoisia asioita.

oli oikeastaan tuossa nimimerkkiosiossasi: eli miksi tyytyä? Miksi tyytyä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei todella kiinnosta, vaan ollaan yhdessä vain suhteen vuoksi? Tällainen suhde ei todellakaan auta yksinäisyyden tunteeseen. Eli muunlainen suhde ei ole "parannuskeino" kuin sellainen, jossa molemmilla osapuolilla on todelliset tunteet mukana. Yksinäisyyden tunteesta voi kyllä parantua ilman suhdettakin. Se onnistuu siten, että keskittyy muihin tärkeisiin asioihin elämässä, mitä ne itselle ikinä ovatkin. Minulle ne ovat työ ja urheiluharrastus. Ystäviäkin olen tätä kautta saanut. Enää en tunne yksin ollessanikaan itsäni yksinäiseksi, sillä olen tyytyväinen elämääni, mutta toki olisi mahtavaa kumppani itselleen löytää.

Siinä olet aivan oikeassa, että aivan kuin flunssa kehittyy jatkuessaan tappavaksi sydänlihastulehdukseksi tai keuhkokuumeeksi, niin yksinäisyyden tunne voi johtaa pahaan masennukseen ja pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Lääke siihen yksinäisyyden tunteeseen vaan löytyy omasta itsestä. Trust me.

Koita jaksaa eteenpäin ja toivottavasti sulla on ystäviä joihin tukeutua synkimpinä hetkinä. En ole tuo, jolle kirjoituksesi osoitit, mutta toivottavasti sait jotain irti minunkin kirjoituksestani.

yksinäisyys ja flunssa kirjoitti:

"Ja jos sen naisten syyttelyn ja kitinän lopettaa, niin sekin on jo paljon."

Vähän sama kuin sanoisi, että flunssan voi välttää sillä, ettei valita flunssasta. Voiko yksinäisyyden välttää sillä, että ei valita yksinäisyydestä?

Totta kai positiivinen asenne näkyy ulos päin, mutta sille on syynsä, että se asenne ei ole positiivinen. Ensin on syy, sitten seuraus.

Oletko koskaan sitä, että ihminen voi olla yksinäinen myös parisuhteessa? Yksinäisyys on toki yksi parisuhteen solmimisen yleisimpiä syitä, joskin ei kovin hyvä lähtökohta.

Onnellisimpia parisuhteta ovet ne, jossa ihmisillä on kaikin puolin tyydyttävä ja palkitseva elämä myös parisuhteen ulkopuolella.

mutta miksi tyytyä? kirjoitti:

Tuossa on hienoa asennetta, mutta silti jokainen ihminen hakee parannuskeinoa sairauteen. Jos pidetään esimerkkinä edelleen flunssaa, niin ei ole oikeasti mitään syytä sille, että jollakin pitäisi olla jatkuvasti flunssa. Se ei ole normaali olotila. Yksinäisyyttään valittava seuranhakija kokee, että hänellä on "flunssa", mutta ne ihmiset, jotka voisivat parantaa sen, eivät yritä tarpeeksi eivätkä ota ongelmaa vakavasti. Siksi flunssan kanssa ei voi vain elää, koska sitä ilman voisi elää paremmin, ja se olisi mahdollista.

Niin kuin sanoin, joka tapauksessa kirjoituksessasi on sympaattista asennetta ja ajattelemisen arvoisia asioita.

katkeruuteen ja masennukseen psykoterapeutilta. Vasta kun voi itse rakastaa itseään, on jotain annettavaa myös parisuhteeseen. Kumppanin tehtävä ei ole "rakastaa terveeksi".