Hei!
Olisi ihana jos laittaisitte kokemuksia. Tapasin tosi ihanan miehen jo jonkin aikaa sitten. Hänen erostaan on alle vuosi ja tajusin ja tiedän, että hän ei pysty sitoutumaan mihinkään. Kuitenkin olemme viettäneet ihania hetkiä, tehty kaikkea kivaa, toki fyysisyyttäkin on ollut mukana. Kuitenkin hän on edelleenkin sitä mieltä, että ei halua mitään vakavampaa. Ymmärrän ja olen tehnyt päätöksen, että en voi tapailla häntä. Kuitenkin hän tapailee muitakin (varmaankin) ja tuntuu ihmeelliseltä olla kuitenkin fyysisessä suhteessa jonkun kanssa, joka ei ole sitoutunut siihen.. Tai ehkä voisin muuttaa asennettani ja ajatella suhteesta vähän kevyemmin, mutta en vaan voi. Kerroin, että en voi tapailla näin.. Toki se oli hänelle "järkytys" mutta ymmärtää, silti haluaisi "pitää kiinni". Haluan että hän on vapaa tapailemaan muita ja kokemaan, näkemään. KUitenkin tuo fyysisyys on mulle niin iso juttu, että ei voi vaan, jos on muitakin kuvioissa... En tiedä onko meillä mitään mahdollisuuksia ikinä enää, mutta ei vaan sydän jaksa näinkään. Parempi antaa mennä ja parantua. En halua olla "lohduke".
Toisaalta niin särkynyt olo, mutta kuitenkin ei voi näinkään....
Olisi ihana jos laittaisitte kokemuksia. Tapasin tosi ihanan miehen jo jonkin aikaa sitten. Hänen erostaan on alle vuosi ja tajusin ja tiedän, että hän ei pysty sitoutumaan mihinkään. Kuitenkin olemme viettäneet ihania hetkiä, tehty kaikkea kivaa, toki fyysisyyttäkin on ollut mukana. Kuitenkin hän on edelleenkin sitä mieltä, että ei halua mitään vakavampaa. Ymmärrän ja olen tehnyt päätöksen, että en voi tapailla häntä. Kuitenkin hän tapailee muitakin (varmaankin) ja tuntuu ihmeelliseltä olla kuitenkin fyysisessä suhteessa jonkun kanssa, joka ei ole sitoutunut siihen.. Tai ehkä voisin muuttaa asennettani ja ajatella suhteesta vähän kevyemmin, mutta en vaan voi. Kerroin, että en voi tapailla näin.. Toki se oli hänelle "järkytys" mutta ymmärtää, silti haluaisi "pitää kiinni". Haluan että hän on vapaa tapailemaan muita ja kokemaan, näkemään. KUitenkin tuo fyysisyys on mulle niin iso juttu, että ei voi vaan, jos on muitakin kuvioissa... En tiedä onko meillä mitään mahdollisuuksia ikinä enää, mutta ei vaan sydän jaksa näinkään. Parempi antaa mennä ja parantua. En halua olla "lohduke".
Toisaalta niin särkynyt olo, mutta kuitenkin ei voi näinkään....
Vastaukset 8
Vanhimmat
...kokemuksia itselläkin. Johtuneeko siitä että mies tuli jätetyksi ja pelkää nyt sitoutua, on varuillaan... Liekö iälläkin merkitystä, yli viisikymppinen on jo pitkän suhteen kokenut. Minkä ikäinen sinun "ihanasi" on ja onko hänelläkin lapsia?
...on takana pitkä suhde ja aikuinen lapsi. Ikääkin on jo lähemmäs 50. Kuitenkin olen tajunnut, että hän on tosi rikki, tiedän (ei varmaankin kuten kirjoitin) että tapailee muitakin, niin siitäpä tyhjä olo..
Tuntuu että miehet käyttävät hyväkseen tuota eron jälkeistä sitoutumispelkoaan ja ah, niin ymmärtäväisiä naisia! Kuinka muuten hyväksyisit sen että hän pyörittää samaan aikaa useita hoitoja?
rakastua uudestaan. Olen mies ja kävin läpi niin kovan prosessin kun menetin elämäni rakkauden. En sitä tuolloin tajunnut mutta olin vuosia täysin rikki ja masentunut. En sitä näyttänyt vaan piilotin kaiken. Selvisin siitä keskittymällä täysin työhöni. Ei koskaan enää ajattelin. Totuttelin elämään yksin, ilman rakkautta.
Nyt olen ollut useamman vuoden suhteessa joka lähti täysin kaveripohjalta. Vaikka hän alussa halusi enemmän, yhteistä elämää, lapsen, en vain uskaltanut, luottanut. Olen yrittänyt olla tuntematta liikaa mutta muutama kuukausi sitten huomasin että ajattelen elämääni ja tulevaisuuttani vain hänen kanssaan. Kun olen hänen kanssaan tunnen että olen löytänyt sen toisen puoliskoni. Toisaalta hänen tunteensa eivät enää ole samat kuin suhteemme alussa. Näin hän on kertonut. Haluaisin uskoa että hän valehtelee. Toisaalta haluaisin lopettaa suhteen koska pelkään selviänkö siitä että hän ei pysty enää rakastamaan minua.
..tunteita mitä eroon liittyy, koska olen itsekin niitä käynyt läpi. Muistot edellisestä suhteesta, pelko sitoutumisesta, epäonnistumisesta... Toisaalta olen tajunnut omalla kohdallani, että tuolla miehellä on varmastikin menovaihe päällä, mennä, tehdä, kokea, pitkän liiton jälkeen, vaikka rikki onkin.
Joiltakin se käy ja kuin valssi toisten tunteista piittaamatta. Kannattaisi etsiä sellainen, joka välittää Sinusta - tai sitten vain tyytyä olemaan se panopuu pahan päivän varalle.
Tilanne on sinänsä vaikea, kun ei oikein tiedä mitä mies haluaa. Toki on tunne siitä, että en voi olla fyysisesti siinä, jos kerran muitakin on. On vähän sellainen tyhmä olo. Olemme tunteneet kuitenkin jo kauemmin, olemme kokeneet vetovoimaa jo toisiamme kohtaan liitonkin aikana, vaikka meidän juttu alkoikin vasta eron jälkeen. En kuitenkaan pysty arvostamaan itseäni, jos jään katselemaan, että mitäköhän tästä tulisi, jos odottaisin vuoden tai kaksi. Olisin aina saatavilla kun mies haluaisi... Ei. Mies ei tahdo ymmärtää, jotenkin se tuntuu ihmeelliseltä. Jos hän kerran tapailee muita, tapailkoot sitten heitä. Sitä vaan rikkoo itseään tässä. Toisen surun ja tuskan ymmärrän ja sitä pitää parannella kaikessa rauhassa, ilman minua tosi. Toisaalta hänessä on aina ollut sitä jotain ja tuntuu musertavalta, mutta ei tämä mene näinkään...
Olen ollut samassa tilanteessa. Halusin niin uskoa, että meillä olisi ollut mahdollisuuksia. Olin niin ihastunut, rakastunut... Eipä siitä mitään tullut, mies ei ollut valmis uuteen suhteeseen niin pian vaikka välittikin minusta :( Yritin ymmärtää, yritän ymmärtää vieläkin vaikkei enää pitäisi.