Heippa! Olen aina halunnut lähteä au pairiksi ja nyt olenkin saanut yhdeltä perheeltä emailia, että olisivat tosi kiinnostuneita ottamaan minut heille au pairiksi. He haluaisivat tavatakin minut, kun tulevat Suomessa käymään. Minulla ei ole paljon lastenhoitokokemusta, "vain" veljeni ja kavereiden sisarusten kaitsemisesta.. Perhe tietää sen ja sanoo että tärkeintä on kiinnostus lapsia kohtaan ja että pitää heistä. En ole kuitenkaan sanonut perheelle, että olen vähän ujo ja vähäsen pelottaa miten lapset(11,9,4v.) ottavat minut vastaan, kun en ole mikään super puhelias, että esim. alkasin kaupassa jutella myyjälle yhtäkkiä niitä näitä. En tietenkään ole mikään tuppisuu :) Pidän tosi paljon lapsista ja yksi syy miksi au pairiksi haluan on, että haluan oppia olemaan "comfortable" lasten kanssa. Osaisiko joku auttaa tai kommentoida jotenkin (jos jaksoitte lukea;))?? Kiitos tosi paljon jo etukäteen!!
P.S. olen 22 v. ja olen ollut hotellissa työharjottelussa, sanoin vaan ihan sen takia, että en kuitenkaan niin ujo, ettenkö palvelualalla pärjäisi...
P.S. olen 22 v. ja olen ollut hotellissa työharjottelussa, sanoin vaan ihan sen takia, että en kuitenkaan niin ujo, ettenkö palvelualalla pärjäisi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, ole huoleti ujoudesta. itse olen ollut ujo myos mutta silti lahdin au pairiksi ja nain jalkeen pain ihan ihmettelen etta miten uskalsin lahtea yksin reissuun!
Itse olen todella hyvin parjannyt taalla, ja mulla hyva se etta osaa olla aivan niinku kotona... kannattaa vaan olla just semmonen ku on, eika jannittaa liikaa. hyvin se menee:)
minäki lähdössä elokuussa , ite olen aikas ujo myös... pienenä melkeoinen tuppisuu mutta olen tietystio vuosien saatos saanu rutkasti enemmän rohkeutta... ajattelin että lähtemällä yksin ulkomaille saisin parannettua tota sosiaalisuuttani jne.... mulla ainaki ulkomailla helpompi tutustuu ihmisiin ku siellä yleensä ollaan avoimempii..:) tsemppiä sulle, rohkeasti vaan tapaamaan perhettä!
ajan mittaan sitä varmaan reipastuu, ja kunhan et vaan jumitu omaan huoneesees neljän seinän sisälle ni sellasen alkukankeuden voi pistää vaikka kielimuurin piikkiin jos et oo siis suomalaisessa perheessä. Kyllä väkisinki kaikennäkösissä tilanteissa ujous helpottaa pikkuhiljaa, että tuskin se reissu siihen kaatuu. Lapset tarvii tottakai seuraa ja virikkeitä mut noi isommat lapset tuskin on mahottoman riippuvaisia sun läsnäolostas. Nelivuotiaskaan ei kiinnitä niinkään ujouteen huomiota, vaan siihen ootko kiinnostunu leikkimisestä ja jutuista mitä se sulle näyttää. Ja vanhempienkin kanssa avaat vaan suus ja puhut suunnilleen mitä sylki suuhun tuo, kyllä neki auttaa varmasti sua viihtyyn ja tunteen olos kotoisaks:)
Joo, itse oon saanu talta au pair ajalta rutkasti rohkeutta, varisinkin siihen et uskaltaa yrittaa puhua enkkua ja nain. toki ns "tavallista" rohkeutta myos mutta kuitenkin.. ja just se et puhuu mita mieleen tulee, ei sen tarvi olla aina oikein, mulla ainakin taa perhe ihana et se korjailee aina mun virheita ja se on todella hyva mulle!