Avioliiton arki,

Mukava välillä lukea tällaisiakin viestejä. Usein vain sanotaan, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa. Tokihan suhdetta ja kumppania pitää ja haluaakin huomioida, mutta tuo työn teko kuulostaa mielestäni niin rankalta ja epäinhimilliseltä raadannalta. Parisuhde on myös kotisatama ja mansikkapaikka, kun sitä hoitaa, se tekee työtä siinä elävien eteen.

onnen hetkiä teille

voi ja kuulukin arjen tulla, mutta ei sitä tarvitse parisuhteeseen päästää.
Uuden onneni kanssa on jokainen päivä uusi seikkailu, ollut jo kymmenkunta vuotta. Hän osaa todella tehdä arjesta juhlan ja se on tarttunut myös minuun.

Ja mitä pahaa tavallisessa arjessa muka on? Sitähän elämä enimmäkseen on.

Me kaksi maailmanmatkaajaa tapasimme ulkomailla. Kummallakin on takana rankkoja reissuja, työkomennuksia kaukomailla, lähiperheessä kuolemaa ja sairautta, työstressiä...

Me löysimme toisistamme rauhan sataman. Meistä on luksusta löhötä yhdessä sohvalla telkkaria katsomassa, sen jälkeen kun ollaan käyty ruokakaupassa. Me janosimme tavisarkea ja siitä nyt nautimme! Kun on menettänyt monta läheistä rakasta ihmistä ja useampi elämän perusasia on ollut vaakalaudalla, niin kyllä sitä kummasti muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä oman rakkaansa kainalossa.

Tämä suhde ei tietenkään sujuisi ollenkaan, jos vain toinen olisi tällainen rutiininnälkäinen ja toinen sen sijaan janoaisi tylsään arkeensa seikkailua.

Kyllä se arki on olemassa; se on sitä jokapäiväistä elämää, johon kuuluu aika lailla samanlaiset asiat päivästä toiseen. Mutta se ei mielestäni ole ollenkaan hullumpaa elämää, päin vastoin nykyisenä hektisena, elämyshakuisenä kvartaaliaikakautena arki tuntuu jopa erikoiselta.

Meidän avioliitto on lähes 30 vuotias. Arkea on eletty siis paljon mutta minä ainakin olen elänyt onnellisimmat aikani juuri arkena ja muista ihania asioita tavallisista kotiäitiajoistani. Lapsiperhen arki tuntui minusta siltä oikealta elämältä.

Nyt lähes kaikki lapset ovat jo aikuisia ja meillä puolison kanssa on runsaasti se omaa että parisuhdeaikaa. Onneksi rakkaus on kestnyt vaikka todella inhottaviakin aikoja avióliittomme on sisältänyt.

NYt nautimme toisenlaisesta arjesta; yhteisistä aamukävelyistä, mukavista illanistujaisista, elokuvista ja vain olemisesta. Toki arjen rutiinit ovat yhä samat; käydään töissä, siivotaan, pestään pyykkiä, käydään ruokakaupassa, nikkaroidaan ja korjaillaan taloa yms. mutta se on sitä elämää; asenteestahan kaikki loppujen lopuksi on kiinni!

kun molemmat tavoittelevat samoja tavoitteita yhdessä ja panostavat sitäkautta myös suhteeseen, arjesta tulee juhlaa!

Kuten tuolla joku jo sanoikin, niin sitähän se meidän "normaali" elämä on, arkea! Jos normaaliin arkee kuuluu esim. työ, kaupassa käynnit, siivous, harrastukset. Niin tärkeää on muistaa, että kaikkea ei tee yksi, vaan toisen kanssa ja toinen huomioiden.

Monenlaista elämäntarinaa nähneenä arki niin, että pystyt siitä terveenä ja omin avuin selvitymään on juuri sitä parasta. Vieraat käy ajallaan, juhlat juhlitaan tavallaan, mutta se arki pitää olla parisuhteessakin sen homman suola!

Parisuhde on kuitenkin lähes koko ajan toisen huomioimista sekä kunnioittamista ja rakastamista. Minä, minä, minä- ajattelulla arki parisuhteessa voi todellakin olla tuskaa...