Heipparalklaa. Keskusteltiin tässä vaimon kanssa avioelämästämme, aika kovin asioinkin. Olemme olleet naimisissa pian 20v ja olemme onnellisia, sekä rakastuneita.
Eihän se elo niin kiihkeää ole kuin ennen, on siihen tuo "arki" tullut.
Mutta onko sitä arkea oikeasti olemassa? Ihmiset puhuvat ja valittavat, että tämä on nyt sitä yhtä ja samaa arkea koko ajan.
Hitto, tehköön siitä arjestakin juhlaa.
Vaimoni kanssa halimme, suukottelemme ja muutenkin hellimme toisiamme aikas paljon. Noilla pienillä asioilla teemme arjesta sitä juhlaa. Ja seksi on hienoa, ei siinäkään ole varsinaisesti sitä "arkea". Kokeilkaa kaikkea kivaa, kyl se siit.
Eihän se elo niin kiihkeää ole kuin ennen, on siihen tuo "arki" tullut.
Mutta onko sitä arkea oikeasti olemassa? Ihmiset puhuvat ja valittavat, että tämä on nyt sitä yhtä ja samaa arkea koko ajan.
Hitto, tehköön siitä arjestakin juhlaa.
Vaimoni kanssa halimme, suukottelemme ja muutenkin hellimme toisiamme aikas paljon. Noilla pienillä asioilla teemme arjesta sitä juhlaa. Ja seksi on hienoa, ei siinäkään ole varsinaisesti sitä "arkea". Kokeilkaa kaikkea kivaa, kyl se siit.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mukava välillä lukea tällaisiakin viestejä. Usein vain sanotaan, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa. Tokihan suhdetta ja kumppania pitää ja haluaakin huomioida, mutta tuo työn teko kuulostaa mielestäni niin rankalta ja epäinhimilliseltä raadannalta. Parisuhde on myös kotisatama ja mansikkapaikka, kun sitä hoitaa, se tekee työtä siinä elävien eteen.
onnen hetkiä teille
voi ja kuulukin arjen tulla, mutta ei sitä tarvitse parisuhteeseen päästää.
Uuden onneni kanssa on jokainen päivä uusi seikkailu, ollut jo kymmenkunta vuotta. Hän osaa todella tehdä arjesta juhlan ja se on tarttunut myös minuun.
Ja mitä pahaa tavallisessa arjessa muka on? Sitähän elämä enimmäkseen on.
Ei siis arjessa mitään pahaa/vikaa ole, ei laisinkaan. Olet ihan oikeassa et sitähän tämä elämä on. Tarkoitukseni oli kertoa että miten se kohdataan/käsitellään. Meille "arkijuhlaa" on pienet asiat. Katselemme yhdessä telvisiota ja samalla hieron vaimon hartioita tai jalkoja, tai sitten toisin päin. Tämän tapaiset asia tekevät meillä arjesta juhlaa.
Yllätämme toisiamme. Vajaa vuosi sitten vaimoni oli kuntoutuksessa ja yllätin hänet "pahanpäiväisesti". Hän luuli että olen kotona, mutta meninkin sinne lopputansseihin. Sovin soittamassa olleen bämdin kanssa että soittavat aluksi meidän häävalssimme. Kävelin ruusun kanssa vaimoni luokse ja taputin olkapäälle. Tansimme kaksi tanssia ja lähdin pois. Hakiessani vaimon toisena päivänä hän kehui olleensa ihan pilvissä loopu illan.
Me kaksi maailmanmatkaajaa tapasimme ulkomailla. Kummallakin on takana rankkoja reissuja, työkomennuksia kaukomailla, lähiperheessä kuolemaa ja sairautta, työstressiä...
Me löysimme toisistamme rauhan sataman. Meistä on luksusta löhötä yhdessä sohvalla telkkaria katsomassa, sen jälkeen kun ollaan käyty ruokakaupassa. Me janosimme tavisarkea ja siitä nyt nautimme! Kun on menettänyt monta läheistä rakasta ihmistä ja useampi elämän perusasia on ollut vaakalaudalla, niin kyllä sitä kummasti muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä oman rakkaansa kainalossa.
Tämä suhde ei tietenkään sujuisi ollenkaan, jos vain toinen olisi tällainen rutiininnälkäinen ja toinen sen sijaan janoaisi tylsään arkeensa seikkailua.
Kyllä se arki on olemassa; se on sitä jokapäiväistä elämää, johon kuuluu aika lailla samanlaiset asiat päivästä toiseen. Mutta se ei mielestäni ole ollenkaan hullumpaa elämää, päin vastoin nykyisenä hektisena, elämyshakuisenä kvartaaliaikakautena arki tuntuu jopa erikoiselta.
Meidän avioliitto on lähes 30 vuotias. Arkea on eletty siis paljon mutta minä ainakin olen elänyt onnellisimmat aikani juuri arkena ja muista ihania asioita tavallisista kotiäitiajoistani. Lapsiperhen arki tuntui minusta siltä oikealta elämältä.
Nyt lähes kaikki lapset ovat jo aikuisia ja meillä puolison kanssa on runsaasti se omaa että parisuhdeaikaa. Onneksi rakkaus on kestnyt vaikka todella inhottaviakin aikoja avióliittomme on sisältänyt.
NYt nautimme toisenlaisesta arjesta; yhteisistä aamukävelyistä, mukavista illanistujaisista, elokuvista ja vain olemisesta. Toki arjen rutiinit ovat yhä samat; käydään töissä, siivotaan, pestään pyykkiä, käydään ruokakaupassa, nikkaroidaan ja korjaillaan taloa yms. mutta se on sitä elämää; asenteestahan kaikki loppujen lopuksi on kiinni!
"Parisuhteen arki" on vain pari sanaa, jotka voi käsittää eri ihminen niin eri tavalla.
Kaikki parisuhteet arkiintuvat siinä mielessä, että toisen kanssa pitää hoitaa myös niitä arjen rutiineja, aina ruoanlaitosta siivoukseen. Eikä seksi voi aina olla yllättävää ilotulitusta. Eikä toisen kanssa voi joka ilta käydä maailmaa mullistavia keskusteluja. Mutta se, mitä voi tehdä, on koettaa suhtautua tuohon "arkiintumiseen" kypsällä tavalla: sitä tapahtuu kaikille, alkuhuuma ei sellaisena voi kestää läpi elämän, rakkautta voi olla arjen pienissäkin teoissa, ja välillä voi toki rikkoa arjen rutiinit.
Tuntuu, että nykyään ihmisen eivät kestä arkea. Kun se tulee vastaan, aletaan haikailla muille maille. Toki lähteminen on joskus järkevää, jos on esim. väkivaltaa tai henkistä pahoinvointia suhteessa. Mutta usein tuohon "arkeen" sopeutuminen on järkevintä, mitä se sitten ikinä kenellekin tarkoittaakin.
kun molemmat tavoittelevat samoja tavoitteita yhdessä ja panostavat sitäkautta myös suhteeseen, arjesta tulee juhlaa!
Kuten tuolla joku jo sanoikin, niin sitähän se meidän "normaali" elämä on, arkea! Jos normaaliin arkee kuuluu esim. työ, kaupassa käynnit, siivous, harrastukset. Niin tärkeää on muistaa, että kaikkea ei tee yksi, vaan toisen kanssa ja toinen huomioiden.
Monenlaista elämäntarinaa nähneenä arki niin, että pystyt siitä terveenä ja omin avuin selvitymään on juuri sitä parasta. Vieraat käy ajallaan, juhlat juhlitaan tavallaan, mutta se arki pitää olla parisuhteessakin sen homman suola!
Parisuhde on kuitenkin lähes koko ajan toisen huomioimista sekä kunnioittamista ja rakastamista. Minä, minä, minä- ajattelulla arki parisuhteessa voi todellakin olla tuskaa...