Kuinka toimia ahdistuksessa

joo ite oon kans kokenu odotuksen ja itseluottamuksen sain kasvatettua sen verran suuremmaksi,että päätin että ansaitsen parempaa.
Vaikeaa oli ja monesti meinasin hänet takaisin ottaa mutta nyt olen kiitolline et pidin pintani ja pääsin lopulta hänestä yli..Vuoden otti vaikeaa ja nyt elän aivan ihanassa suhteessa jossa tunnen että minua myös arvostetaan oikeasti ja kunnioitetaan.
Ero peliin vaan..vain kerran me täällä eletään ja jos jää huonoon suhteeseen niin silloin sitä voi juosta onnensa ohi..

"Enhän voi edes erota kun toinen ei tahdo kuulla asiaani."

Älä lässytä. Käy täyttämässä erohakemus. Posti hoitaa tiedottamisen -tai vouti. Sitä kuuntelevat kaikki.

Hope this helps

Kyllä minäkin vaimolleni silloin tällöin suutun jostain, mutta en silti tee mitään idioottimaisia katoamistemppuja.

Keskustele miehesi kanssa asiasta ja kerro mitä sinä koet. Voit vaikka puhua että haluaisit että suhde toimisi. Selitä selkeästi että asioista voidaan tapella, mutta et jaksa enää katoamistemppuja. Jos äijää ottaa jokin päähän sinussa, niin kyllä hän sen voi sinulle asiallisesti sanoa.

En tiedä osaatteko keskustella, mutta jos ette niin opetelkaa. Äänikin voi vähän korottua, mutta asiattomat läpät ja huudon voi jättää väliin.

Jos äijällesi ei mene nämä asiat sitten millään kaaliin, niin voisit harkita ihan tosissasi suhteen lopettamista ja alkaa tutustumaan toisiin ihmisiin. Elämäänsä ei kannata heittää hukkaan paskassa suhteessa.

Terveisin naapurin Reino

Toteat itse, että mikään ei ole niin kuin mitään. Miksi siis odotat ja ketä luulet odotuksesi palvelevan? Miehesi ei ajattele sinua ja odotustasi, eikä ilmeisesti kunnioitakaan sinua ihmisenä koska kohtelee noin. Miksi siis itsekin kohtelet itseäsi huonosti?

Kerrot olevasi varattu. Mitä se sinulle tarkoittaa? Mitähän se mahtaa miehellesi tarkoittaa? Kyllä vika on nyt sinussa jos et ole tyytyväinen elämääsi etkä vaivaudu muuttamaan tilannettasi.

Miehesi elää omaa elämäänsä, mikset sinäkin eläisi omaasi??

Meillä on ollut ihan samaa. Tosin ei mitään pitkiä reissuja, yleensä. Mutta lähtee ja tulee kun tulee. Ei selityksiä, missä ollut, mitä tehnyt. Jälkeenpäin joskus kuulin, että käy silloin tanssittamassa toisia naisia. Suutuin, mielestäni aiheestakin. Jotain muutosta on tapahtunut, mutta yhteiseloa jo 17 vuotta ja oppia on tullut päähän... vain hiukan.

Pahinta on olleet ne hetket, kun ollaan jossain kylässä. Suuttuu jostain, ottaa kamansa vähin äänin ja lähtee. Sitten ihmettelemään, missäs mies tai isi (meillä on kaksi lastakin) ja kappas, autoa ei missään. Ei mitään viestiä, ei ilmoitusta. Soittaa parin päivän päästä, että nyt kiukku on laantunut.

En uskalla kohta lähteä reissuun hänen kanssaan!!

Puhuminen on sitten kokonaan ihan eri asia. Minä puhun, hän mököttää. Kirjoitan, hän mököttää. Joskus suutuspäissäni sitten pakotan hänet vastaamaan. Kirjoitan kysymyksiä kysymyksien perään ja lykkään nenän eteen. Sitten tulee, syy on minussa. Kuinkas ollakaan! Mutta arvailemaanko pitäisi ryhtyä, kun sanainen arkku ei avaudu. Oletan, tietysti, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. En minä osaa lukea kenenkään ajatuksia!!

Olen ehdottanut kaikkea. Avioliittoneuvojaa, terapeuttia, kahdenkeskisiä juttutuokioita. Mikään ei onnistu. Terapeutit ei käy, ehdoton EI! Yhdessä pitäisi silti jatkaa. Joskus on sanonut, että häntä ärsyttää se, että olen "aina oikeassa". Mutta kuka on aina oikeassa? Ei kukaan!! MÄRH!

Jos ei lapset ois nyt niin herkässä iässä, niin ottaisin kimpsut ja kampsut ja lähtisin. Tämähän ei näy päälle kuin hetkittäisinä kiukunpuuskina, minulta. Ja sitten isi katoaa, koluaa yöllä kotiin.

Ja nyt kesä on tätä aikaa, että joka viikonloppu on päästävä baariin. Syitähän aina on, eikä ennakkoilmoitusta. Joskus kysyy, että "käykö", mutta siitähän ei voida edes keskustella. Jos sanon "käy", hän menee. Jos sanon "ei", hän menee. Ongelma on minun päässäni, ei hänen. Viikonloput ovat yleensä sitä aikaa, kun itsekin voisin olla perheen kanssa ja tehdä juttuja yhdessä, mutta teen niitä juttuja lasten kanssa. Eikä sitä voi sanoa mieheni harrastukseksi, kun urheilee viidesti viikossa, parhaina päivinä kahdesti. Eikä urheile yksin.

Mitta on täysi, eläkin lähinnä kulissia. Kunhan lapset ymmärtävät tilanteen, nostan kytkintä!