Lähikaupan kassalla on töissä tyttö, johon olen ollut ihastunut ala-asteelta lähtien. Nyt viimeksi käydessäni tuo tyttö kysyi hymyillen että mitäs teet nykyään? Sanoin siihen sitten opiskeluista ja harrastuksista ja läksin kotiin. Aikaisemmilla kauppareissuilla ei ole mitään sanonut. Ollaan vaan tervehditty jne.
Elikkäs pitäisikö minun pyytää tyttöä ulos? Miten se tapahtuu. Mitä minun pitäisi ens kerralla jutella sille? Nolottaa pyytää jos sillä on jo poikakaveri.
Elikkäs pitäisikö minun pyytää tyttöä ulos? Miten se tapahtuu. Mitä minun pitäisi ens kerralla jutella sille? Nolottaa pyytää jos sillä on jo poikakaveri.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan jatka juttelemista. Kysy tänään huolimattomasti, että mitäs hän meinaa tehdä viikonloppuna. Jos hän vastaa että "me mennään..." niin on mahdollista, että hän viittaa poikaystäväänsä.
Jos pyydät häntä ulos, ja hän seurustelee tai muuten kieltäytyy, niin kauppareissuista tulee vain turhan noloja tulevaisuudessa, jos pelkkä keskustelunavaus vaikuttaa sinuun noin vahvasti. Ihmiset voivat rupatella ihan ilman mitään taka-ajatuksiakin.
"Jos pyydät häntä ulos, ja hän seurustelee tai muuten kieltäytyy, niin kauppareissuista tulee vain turhan noloja tulevaisuudessa, jos pelkkä keskustelunavaus vaikuttaa sinuun noin vahvasti."
Ajattelin vielä vähän aikaa sitten tällä tavalla. Mietin, että jos nainen kieltäytyy ja näen häntä usein, tilanteista voi tulla kiusallisia. Ainakaan tällä hetkellä en kuitenkaan ajattele niin.
Tilanteista ei pitäisi tulla kiusallisia, eihän kysymisessä voi olla mitään väärää. Miksi kumpikaan menettäisi kasvonsa, kysyjä tai se, jolta kysytään? Kysyjä ei mitenkään voi etukäteen tietää vastausta, joten hänen kysymistään ei tule jälkikäteenkään arvioida vastauksen, vaan vastauksen puutteen perusteella. Kun kysyjä on saanut vastauksensa, ollaan uudessa tilanteessa, jossa molemmat ovat saaneet tietoa. Voi olla, että se on tietoa, jota vastaaja ei ole kaivannut, mutta en ajattele myöskään niin, että siitä tiedosta olisi hänelle mitään haittaa.
Mielestäni suora kysymys on rehellisin tapa edetä, koska se selvittää asian kertaheitolla. Ennemminkin kiertely ja kaartelu asian ympärillä voisi olla kiusallista, ainakin sille, joka haluaa informaatiota, mutta ei saa sitä.
Aloitteen tekeminen jää usein miehen tehtäväksi, joten miehet usein painivat itsensä kanssa ja pähkäilevät, kysyäkö vai ei. Kuitenkin monet naiset sanovat miehille, että tehkää vaan rohkeasti aloitteita. Tällä palstalla on myös ollut kirjoituksia, joissa naiset ovat kysyneet, milloin voi tehdä aloitteen. Viime kädessä sen tietää vain aloitteen tekijä itse, hän ei voi kysyä sitä keneltäkään muulta.
Täällä oli toisessa ketjussa puhetta siitä, että kokemattomat miehet tulkitsevat naisen ystävällisyyden liian usein muunkinlaiseksi kiinnostukseksi. Sanoisin itse, että eihän kukaan voi lukea toisen ajatuksia eikä tietää, ellei kysy.
Eilen jouduin "onnettomuuteen" (lainausmerkit, koska töytäisy oli lievä). Tilanteen todistajana oli nainen, jonka kanssa juttelin siitä, miten hän näki tapahtuman. Nainen oli erittäin ystävällinen ja käyttäytyi todella miellyttävästi. Näen naista usein erään kulkureittini varrella ja toivon, että hän tulee taas minua vastaan. Eilen en halunnut kysyä häntä kahville, koska se ei olisi minun mielestäni ollut juuri siinä tilanteessa korrektia. Olin osallisena kolaritilanteessa, ja vaikka kolarissa ei onneksi vahingoittunut kukaan millään tavalla, olisin itse pitänyt sopimattomana käytöksenä kysymistä. Joku toinen olisi varmasti ajatellut ja toiminut toisin. Olen tyytyväinen omaan toimintaani, vaikka en tiedä, näenkö enää koskaan naista. Toisenlaisessa tilanteessa olisin tehnyt aloitteen, mutta ainahan sitä toimii tilanteen mukaan.
mutta jo se, että kassatytön small talk pohdituttaa jotakuta näin paljon, herättää ainakin minussa ajatuksen, että hän lataisi kamalan paljon odotuksia treffipyyntöön ja ottaisi sen hyvin tosissaan.
Ja toinen juttu ovat sitten nämä "kahville pyytämiset" yleensä ottaen. Aika usein saa lukea, että "pyytäisinkö kahville". Kuitenkin rivien välistä on käynyt ilmi, että kyseessä on ihminen, joka ei ole varsinaisesti mitään supliikkimiehiä ja jolle on vaikea keksiä mitään sanomista. Kahvihetkestä sellaisen kanssa voisi muodostua jotain todella kiusallista. Mistä te kahvimiehet siellä kahvikupillisella aiotte ylipäänsä puhua? Eikö olisi helpompi pyytää johonkin tilaisuuteen, tekemiseen, pelaamaan vaikka minigolfia tai mölkkyä tai petankkia tai hätätilassa elokuviin. Kahvilla nokakkain istuminen vaatii tosi seurallista luonnetta.
Mutta jos mies osaa ottaa tilanteen huumorilla niin siitä vain kysymään. Itse naisena suhtautuisin aika varauksella, jos hiljaisen oloinen mies (joka ei ole itse koskaan aloittanut juttelua, vaikka on tunnettu kouluvuosilta alkaen) ehdottaisi kahville lähtöä, koska pelkäisin että joudun itse pitämään keskustelua yllä koko kahvittelun ajan.
Jos pyytää jotakin kahville, on hyvä tiedostaa jo etukäteen tuleva tilanne, kuten sanoit. Jos luottaa siihen, että pystyy löytämään puheenaiheita, niin silloin ei ole mitään ongelmaa. Olet oikeassa siinä, että se ei ole helpoin paikka keksiä juttua, koska aiheita ei löydy helposti ympäristöstä. Aika pitkälti siinä on oman mielikuvituksensa varassa, mutta toisaalta siihenkin voi suhtautua mahdollisuutena.
Jos ei vielä ole jotakin kahville pyytänyt, ei voi tietää, miten se sujuisi. Kukaan ei voi odottaa, että toinen hoitelee yksin puhumisen, molempienhan siinä pitäisi tulla toisiaan vastaan. Olen itse puhelias ja siksi en koskaan pelkää etukäteen tilanteita, aiheet eivät ole vielä koskaan loppuneet kesken. On vapauttavaa luottaa tässä asiassa itseensä, mutta olet aivan oikeassa siinä, että jos ei ole varma asiasta, voi olla helpompiakin sosiaalisia tilanteita ja ne voivat sopia henkilölle paremmin. Jokainen tietää parhaiten omalla kohdallaan, kokemuksen myötä.
kannata kysyä paukauttaa suoraan.
Suosittelen että kyselet kuulumisia ja sitä kautta ongit tietoosi onko varattu vai ei.
Voisit vaikka hankkia jotain "tekosyitä" käydä kaupassa kun hän on vuorossa ja sitä kautta saat selville kiinnostusta. Sitten voit kysyä että olisiko kiinnostunut lähtemään kahville tai muuten jos vaikuuttaa siltä.
on se että jos joudut asioimaan kaupassa myöhemmin ja hän on vielä tuttusi niin voi olla kiusallista molemmille.
Jos kyseessä olisi täysin tuntematon henkilö jonka kanssa keskustelu ja tiedon hankkiminen on hankalampaa ja kiusallisuus on vähäisempää voi kysyä suorempaan.
En tiedä, luitko viestini, mutta mielestäni kenenkään ei tarvitse kiusaantua siitä. Mikä mielestäsi siitä voisi tehdä kiusallista?
Sanoin, että pähkäilin itse aiemmin samaa kuin ketjun aloittaja. Nyt olen sitä mieltä, että koska olen itse sinut kysymykseni kanssa, se ei voi olla minulle kiusallista. Se ei voi olla kiusallista myöskään sille henkilölle, jolta kysyn. Kun toinen osoittaa olevansa kiinnostunut toisesta, sen voisi tulkita positiivisesti, ottaa jopa imarteluna. En väitä, että varatut naiset kaipaavat imartelua, mutta silti ehdotuksessahan ei ole mitään likaista, koska kysyjä ei mitenkään voinut tietää.
ei varsinaisesti mikään mutta sen tarkemmin tuntematta heidän taustojaan niin suosittelisin hienovaraisempaa lähestymistapaa aluksi kun he tuntevat toisensa jo aiemmin ja kun he jatkossa todennäköisesti näkevät toisiaan.
Ei siinä mitään kiusallista sinällään ole ja jokainenhan joutuu itse valitsemaan oikean hetken.