Tuntuu siltä, että en jaksa enää. Mieheltäni en saa mitään. Hänellä on työnsä, toimensa, menonsa, minä olen eläkkeellä ja kyllästynyt. Mies lähtee ammulla ennen 7 ja palaa tavallisesti 20 jälkeen. Työnantajalle hän lienee tärkeä, on mukana projekteissa, istuu palavereissa, joskus matkustaa. Lisäksi hänellä on monta rautaa tulessa palkkatyön ulkopuolella. Hän on taloyhtiössä hallituksen puheenjohtaja, on mukana ainakin kahdessa muussakin yhtiössä, ja kun kaikissa on aina jotakin remonttia, joutuu juoksemaan kokouksissa päivisin tai iltaisin, ja vastaavasti työpäivä pitenee aina. Usein hänelle soitetaan, isännöitsijät, konsultit, urakoitsijat, osakkaat, vuokralaiset, tilintarkastajat ... ja vielä on maaseudulla vanha mökki, jonka ylläpitoon, kunnostamiseen, puutarhan hoitoon hän panostaa. Kotiin tultuaan lähtee tunnin lenkille ravaamaan, ja kun suihkun jälkeen laittaessaan meille iltapalaa vähän taputtelee minua, käsi tuntuu vieraalta, ei herätä minussa muuta kuin inhoa. Ei minua lämmitä se, että joskus muiden kiireiden jälkeen lähentelee. Minä tarvitsen hänet kokonaan.
Pian hän lähtee metsiin marjoja keräämään, ja taas saan istua yksin, kuten joka ilta sen ajan kun hän on lenkillä. Viikonvaihteessa joskus lähden mukaan kävelylle, mutta en minä jaksa mukana olla kuin puolisen tuntia. Lauantaisin hän siivoaa, imuroi niin kauan ja huolellisesti, että olen tulla hulluksi. Kaupassa käymme yhdessä tai mies yksin, ruokaa laitamme joskus yhdessä, mutta siinäkin on minun kärsivällisyyteni lujilla, koska mies on innokkuudestaan huolimatta hidas ja liian perusteellinen. Sunnuntaisin hän silittää paitojaan kaksi tuntia, lukee lehtiä tai työpapereita kolme tuntia, enkä voi silloin edes radiota kuunnella. Ei mies sitä kiellä, mutta minusta tuntuu, että häiritsen vain.
Päivät ovat pitkät, kun mies on poissa, kun lähtee ennen kuin herään ja joskus tulee matkalta vasta silloin kun olen jo nukkumassa. Kauppakeskuksessa yritän aikaani kuluttaa, en kotona jaksa istua loputtomasti, aina yksin. Ei mies soita, ei kysy mitä minulle kuuluu kuin vasta kotiin tullessaan, ja silloin olen kypsä. En vastaa mitään. Hellyyttä kaipaan, siihen miehen iltaisin osoittamat kosketukset eivät ole lääkett, ne tuntuvat vastenmielisiltä, kuin olisin vain esine. Rakastelleet emme ole kuukausiin, eikä minua haluta hänen kanssaan edes samaan sänkyyn mennä nukkumaan. Toistaiseksi vain on pakko, kun asunnossa on vain parivuode. Olisi minulla halua, mutta miehen pitäisi virittää minut oikein, nostaa minussa halu päivän aikana osoittamallaan huomaavaisuudella. Vaan mies on pökkelö, kiinnostunut vain työstään, ja minä niin yksin.
Pian hän lähtee metsiin marjoja keräämään, ja taas saan istua yksin, kuten joka ilta sen ajan kun hän on lenkillä. Viikonvaihteessa joskus lähden mukaan kävelylle, mutta en minä jaksa mukana olla kuin puolisen tuntia. Lauantaisin hän siivoaa, imuroi niin kauan ja huolellisesti, että olen tulla hulluksi. Kaupassa käymme yhdessä tai mies yksin, ruokaa laitamme joskus yhdessä, mutta siinäkin on minun kärsivällisyyteni lujilla, koska mies on innokkuudestaan huolimatta hidas ja liian perusteellinen. Sunnuntaisin hän silittää paitojaan kaksi tuntia, lukee lehtiä tai työpapereita kolme tuntia, enkä voi silloin edes radiota kuunnella. Ei mies sitä kiellä, mutta minusta tuntuu, että häiritsen vain.
Päivät ovat pitkät, kun mies on poissa, kun lähtee ennen kuin herään ja joskus tulee matkalta vasta silloin kun olen jo nukkumassa. Kauppakeskuksessa yritän aikaani kuluttaa, en kotona jaksa istua loputtomasti, aina yksin. Ei mies soita, ei kysy mitä minulle kuuluu kuin vasta kotiin tullessaan, ja silloin olen kypsä. En vastaa mitään. Hellyyttä kaipaan, siihen miehen iltaisin osoittamat kosketukset eivät ole lääkett, ne tuntuvat vastenmielisiltä, kuin olisin vain esine. Rakastelleet emme ole kuukausiin, eikä minua haluta hänen kanssaan edes samaan sänkyyn mennä nukkumaan. Toistaiseksi vain on pakko, kun asunnossa on vain parivuode. Olisi minulla halua, mutta miehen pitäisi virittää minut oikein, nostaa minussa halu päivän aikana osoittamallaan huomaavaisuudella. Vaan mies on pökkelö, kiinnostunut vain työstään, ja minä niin yksin.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Oletko kertonut miehellesi, että tunnet noin?
Oletko yrittänyt osallistua puuhiin? Miksi et ole mukana marjametsällä?
Kirjotuksesta sai sen kuvan, että sinä istut kotona odottamassa, että miehesi repisi sinutkin elämään, kun itse et ota mitään vastuuta tekemisistäsi. Onko sinulla omia juttuja ollenkaan. Minusta on väärin syyllistää toista omasta elämänlaadustaan, jos ei tee asialle mitään.
Ihan ensimmäinen asia: puhu miehellesi!
kerron sinulle, että kaupunkilaisen en ole tottunut menemään marjametsään, enkä jaksaisi siellä kulkea, en kyykkiä ja kerätä marjoja. En ole myöskään halunnut lähteä maalaismökkiin, kun siellä ei ole edes juoksevaa vettä, ei uimarantaa lähellä, vain työtä, puutarhassa kuopimista tai ruohon leikkausta tai ojan perkausta tai seinän maalausta tai uusien portaiden valamista, siis ei mitään sellaista, mitä voisin tehdä.
Neuvot puhumaan miehelleni! Miten minä puhun, kun mies ei ole kotona? Miten minä puhun, kun mies lähtee työhön ennen kuin herään ja illalla yhteistä aikaa ei juuri ole, en minä jaksa valvoa enää 22:30 jälkeen yhtään. Ja viikonloppuna on niin paljon kotityötä miehellä aina, ettei hän ehdi kuuntelemaan. Jos minä jotain sanon, mies lupaa palata asiaan kohta, ja minä en sitten ole enää valmis keskustelmaan silloin. Jos minä en ole tärkein miehelleni, jos hän mieluummin lukee lehteä tai pesee lattiaa kuin kyselee minun jaksamistani, en minä voi häntä pakottaa puhumaan. Ja silloin kun hän kysyy mitä kuuluu, en minä ole koskaan valmis vastaamaan, kun pitää ne asiat kypsyttää sanoiksi ensin. Enkä usko, että mies jaksaisi kuunnella, vaikka sanoisin mitä hyvänsä.
siistijään? Hän siivoisi teillä ja olisi seuraa vaikkapa kerran viikossa. Eikö siivousavun (pyykkäysapu) saa kotitalousvähennyksiin tai saisitko jo sairautesi perusteella tukea siivouskustannuksiin? Kyllä sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä niin paljon kuin pystyt. Meidän jokaisen on aika-ajoin katsottava peiliin.
mulle kelpaisi tuollainen ukko,noin aktiivinen,minä joudun meillä tekeen noi samat hommat töiden jälkeen.
Suuresti ihmettelen, että miehesi jaksaa sinua! Taitaa olla todella harvinaislaatuinen mies.
Etkö itse ollenkaan näe, millainen taakka olet miehellesi? Silloin harvoin kun hänellä olisi aikaa olla rauhassa kotona, olet naama rutussa ja yritätä alkaa valittamaan omaa pahaa oloasi hänelle... Eikö sinulle ole tullut mieleen, että juuri siksi hän ei halua olla kanssasi kotona?!
Olisit kiitollinen, että hän jaksaa huolehtia sinusta. Moni avioliitto päättyy, kun toinen ei enää pysty esim. osallistumaan kuluihin sairauden takia. Taidat olla aika hemmoteltu, kun et ymmärrä millaista elämää voisit sairaseläkkeellä joutua elämään, jos miehesi ei olisi maksamassa laskuja.
Voit hyvin mennä miehesi mukaan esim. marjametsälle, vaikka vain perkaamaan marjoja auton luo. Samoin on itsesi löydettävä itsellesi harrastuksia, joita voit tehdä, esim. käsityöt, askartelu, kirjoittaminen, kotisivujen teko... Ei miehesi ole vastuussa onnellisesta elämästäsi, vaan sinä itse!
Eron avullako poistaisit yksinäisyyden elämästäsi? En oikein ymmärrä. Ehkä löytäisit heti uuden kumppanin jonka kanssa muuttaisit yhteen mutta et voi olla varma, olisitko edelleen yksinäinen vai et. Kirjoitit olevasi eläkkeellä. Etkö jaksa tehdä kotitöitä miehen ollessa töissä? Laittaisit iltapalan miehelle ja istuisitte yhdessä syömässä sitä. Miksi mies tämänkin tekee? Odotat että mies soittaa sinulle kesken työpäivän, miksi et soita itse. Minusta tuntuu, ettei kovinkaan moni mies vaimolleen soittele työpäivän aikana ellei ole tärkeää asiaa. Sinä odotat että mies antaa sinulle läheisyyttä mutta et itse kuitenkaan ole kiinnostunut mistään samasta mistä miehesi on. Ehkä kannattaisi itsekin tulla vähän "vastaan" ja lähteä esim. sinne maalle. Voithan sinä lukea siellä, käydä vähän kävelemässä jne. Sitä samaa mitä teet kaupungissakin.
sinulla joku fyysinen sairaus joka rajoittaa liikkumista?
jos ei ole, niin koittaisit tehdä ne pakolliset ja tylsät kotityöt, jotta aikaa jäisi yhdessä oloon.
harva mies pesee pyytämättä lattioita ja silittelee paitoja. joten ota ero ja huomaat että muille tuollainen mies kelpaa. vapaana kun on aika usein niitä naisten hakkaajia ja uskottomia!voisit kokeilla niitä niin ymmärtäisit tuollaisen miehen arvon...
Arvoa on vain sellaisella miehellä, jonka rinnalla nainen on onnellinen. Minä en ole.
Polveni eivät kestä pitkää kävelyä, metsään en epätasaiseen maastoon uskalla ollenkaan, enkä jaksa siivota tarpeeksi mieheni mielestä. Se on kuin hän rätillä löisi vasten naamaa, kun ottaa esille ämpärit ja pesimet ja käärii matot ja siirtää huonekalut ja minä saan tuntea että en siihenkään pysty. En vain ole ehtinyt ajatella, että pitäisi jo tehdä se, kun en ole huomannut lattiaa likaiseksi, tai ikkunoita likaisiksi tai kylpyhuonetta likaiseksi tai ...
Viimeksi keskiviikkona, kun hän tuli jostakin vahinkotapuksen katselmuksesta tavallista aikaisemmin kotiin, hän alkoi pestä keittiön ikkunoita. Imuroi sälekaihtimet, pesi lasit ja puitteet ja karmit ja puki sitten lenkkivaatteet, otti sauvat ja lähti ravaamaan, sanoen lähtiessään ettei ehtinyt pestä lämpöpatteria. Koko sen tunnin, minkä hän oli lenkillään, itkin. Tunsin, että hän pesi ikkunan kiusallaan, osoittaakseen että olen saamaton, pilkkasi minua, ja odotti, että kipein polvin pesen patterin. En pessyt, en koskenutkaan rättiin, vaan itkin. Hän pesi sen patterin sitten tultuaan, hikisenä, ja suihkusta tultuaan kysyi onko polvet särkeneet. Ei niissä särkyä juuri ole, kankeutta ja kipua taivuttaessa, ja kovaa kipua, jos vääntyvät vähänkin sivusuuntaan. Kyllä hänen se pitäisi tietää.
Ei jäänyt silloinkaan yhteistä aikaa, ikkunan pesu oli minua tärkeämpää, ja jokapäiväinen lenkillä käyminen, jokapäiväinen pyykkivuori, jonka hän kyllä itse laittaa koreihin ja pesee, levittää kuivumaan ja laskostaa kaappiin, ellen itse ole ehtinyt sitä tehdä. Kun hänellä olisi vihdoin illalla aikaa, minä olen jo väsynyt ja tahdon nukkumaan, en jaksa puhua, vaikka sydän pakahtuu.
Jospa saisin eläkkeellä olevan miehen, jolla on aikaa vain minulle! Jos minun mieheni kelpaa jollekin, minä en pidättele hetkeäkään!
Hyvä että olet havahtunut yksinäisyyteesi, etkä jää roikkumaan huonoon suhteeseen.
Ansaitset todellakin miehen, jolla on aikaa sinulle. Kaksin on kivampi mennä konsertteihin yms. rientoihin.
riennothan ne tärkeintä,miten minusta tuntuu,että tuommoselle uusavuttomalle ap:lle(jos ei taustalla ole fyysistä sairautta)paras ratkaisu pysyä miehensä kanssa.
Virkistyisi ap. kun vaihtaisi.
Siis ei ole totta,
viikot olet yksinäinen ja valitat siitä että mies siivoo viikonloppuna? Mikset itse siivoa ja pese viikolla niin viikonloppuna olisi siistiä??
Ihan vaan muutamaa juttuasi lainaten:
"ja kun suihkun jälkeen laittaessaan meille iltapalaa"
Tai:
"Pian hän lähtee metsiin marjoja keräämään, ja taas saan istua yksin"
Tai:
"Lauantaisin hän siivoaa, imuroi niin kauan ja huolellisesti"
Tai:
"Kaupassa käymme yhdessä tai mies yksin"
Tai:
"Sunnuntaisin hän silittää paitojaan kaksi tuntia"
Kuulostaa siltä että sinulla on unelmien mies, ja itse vain laiskottelet, ja sitten kehtaat valittaa ettei teillä ole mitään yhteistä tai niinkuin itse kirjoitit:"Mieheltäni en saa mitään".
Taidat olla kiittämätön ja Miehesi saisi oikeastaan miettiä mitä saa sinunkaltaiseltaan naiselta.
"mutta miehen pitäisi virittää minut oikein"
Ketäpä jaksaisi tuollaista menoa kauaa, siis miehesi näkökulmasta.
Lueppa tuo oma viestisi nyt uudelleen, ja mieti missä on oikeesti vika.
Tämän täytyi olla Provo tai Vitsi - toivon niin!
vika on sinussa ja sinun päässäsi,tee jotain elämällesi mene mukaan lenkille ja muuallekin mihin voit.hae harrastuksia Tee jotain jollet ole invalidi voisit siivota ja silittää ja ala puhuun sille miehellesi älä oleta asioita.Ei sua kukaan muukaan katsele kun olet noin laiska ja saamaton,kun sinäkin tekisit jotain niin aikaa jäisi yhdessäoloon.Aika ihmeellistä touhua????
kun olen sietänyt miestä, joka ei omista tarpeeksi aikaa minulle. Saamaton olen ehkä siksi, että en kotona tee paljon, mutta en jaksa, ei ole hyvä olla. Vaikka liikkuminen joskus on vaikeaa, käyn kyllä ulkona, vähän kävelen, mutta ei ole harrastuksia tarjolla. On kirjastot ja museot ja ne vietävän taidenäyttelyt, joihin mies minua kinuaa mukaan. En jaksa seistä siellä joka taulun edessä arvioimassa ja ihailemassa. Istun kahvilassa mieluummin.
Milloin minä puhun miehelle, joka ei ole kotona. Normaali mies jos lähtee aamulla varhain, tulee kotiin myös varhain. Minun mieheni lähtee varhain ja tulee myöhään, kaikki päivän pitkät tunnit on poissa, ja silloin voisin puhua, myös puhun pahaa oloani, seinille.
Naapurissa on yksi nainen, jonka kanssa juttelen paljon. Hänen miehensä on osapäivätyössä, ja talvella oli monta viikkoa kotona sairaslomalla, jolloin saivat olla kahden. Eikä tämä naapurin rouva ole onneton, hänen miehensä on tarpeeksi läsnä. Eikä tuo mies juokse lenkillä iltaisin, tupakalla käy joskus pihalla, siinä kaikki.
Siivous on raskasta, ja minun mieheni on tehnyt sen meidän liittomme ajan, kun hän haluaa niin puhdasta. Monet vaiheet ovat minulle polvieni takia vaikeita ja kivuliaita. Vaikeaa on myös seistä silittämässä pitkä aika.
provo!
on nykyisin aina kotona. Työ on kotona- vastoin minun tahtoa: 3kk tilapäisratkaisusta on tullut jo nelivuotinen. Lukee lehtiä/katsoo tv:tä kaiken vapaa-aikansa, muttei osallistu kotitöihin ollenkaan. Sitä ennenkään ei osallistunut kotitöihin, kun paiskoi 24h/vrk töitä firmassaan, joka meni konkurssiin.
Siis mieheni oli ennen liikaa poissa ja nyt liikaa paikalla. Tarpeet ei kohtaa koskaan, minua ei kuunnella. Siis eroan.
teillä on. sinä olet passattava ja vaadit vielä enemmän. Miehesi on palvelija, mutta palvellessaan samalla hallitsee.
Tottakai mietit mikä tässä nyt auttaisi. Miestäsi et voi muuttaa, se on selvä. Itse voit omat ratkaisusi tehdä: etsiä keinoja joilla tehdä päivästä viihtyisä vaikka puoliso (joka siivoaa huushollin ja passaa eteen kaiken) ei nuoleskele ja hyysää kaiken aikaa, tai lähteä suhteesta ja muodostaa jonkin toisen muotoinen elämä. Voihan olla että yksinolo olisi sinulle parasta: et tee mitään jos ei ole pakko, kun et tee mitään tunnet että et kykene mihinkään, kun tunnet näin tunnet huonoutta ja syyyllisyyttä. Jos kukaan ei tee puolestasi on pakko tehdä, silloin teet ja silloin voit ehkä saavuttaa jonkun tunteen pätemisestä, pystymisestä, olemisesta.
Mieti itse tykönäsi. Mitä haluat.
Ymmärrän kyllä Sinua. Oletan, että tarkoitat juuri sitä henkistä yhteenkuuluvaisuutta tms.. Onhan parisuhde paljo muutakin kuin kotitöitä tms. Niidenhän pitäisi itse asiassa olla sivuosassa. Tärkeintä on se yhdessä oleminen ja se, että viihtyy toisen kanssa. Toki niin, että omiakin harrastukisa ja ystäviä on.
Kiitos että ymmärrät, kiitos että et tuominnut. Kun yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä ei ole, en mitään voi sille, että olen onneton. Yhdessä kaksi on vahva pari, yksin kotona olevan nainen kuin lakastunut ruoho, jolta elämänhalu ehtyy ja mies ei tätä huomaa. Minäkin haluan elää, haluan elää minua arvostavan ja kunnioittavan miehen rinnalla, sellaisen miehen, jolla on aikaa juuri minulle.
olla paras että otat elämäs ommiin käsiisi ja alat seistä omilla jaloillasi,ei sinnuu kukaan toinen voi onnellistaa,se onni pitää tulla omast päästäs ekax..
jos tämä on totta eikä vitsi, että miehesi ei ole lähtenyt jo aikaa sitten luotasi.Kyllä minäkin pakenisin töihin ja mökille, jos olisi tuollainen vaimo. Jaksat käydä kaupungilla, mutta et jaksa imuroida, vaikka olet päivät pitkät kotona.
Mikähän seikka pitää miestäsi vielä luonasi? Moni olisi ottanut hatkat jo aikaa sitten.
Ymmärän oikein hyvin. Olen tuon parisuhde yksinäisyyden kokenut. Oletan, että Teilläkin on kyse siitä ettei toisella ole haluja siihen yhdesä oloon.
Täällä, kun joku on neuvonut, että ota sitä aikaa, helpota miehesi hommia etc.. No ei se auta jos toisella ei ole haluja yhdessä oloon. Ja sellaisia puolisoitakin on.
Voimia sinulle ja älä välitä näistä pahansuovista kommenteista, joita olet saanut.
Minusta tuntuu että mies haluaisi viettää sitä yhteistä aikaa sen jälkeen kun kaikki hommat ja lenkkeily ym. on suoritettu. Mutta vaimolla ei taas siihen ole haluja. Miksi et voi valvoa miehesi kanssa, sillä ei minusta klo 22.30 ole vielä edes myöhä. Aamulla voi nukkua vastaavasti pitempään.
...koko kirjoitus!
Tai jos ei ole, niin tee hyvä ihminen itsellesi jotain. Ei toinen ihminen ole sinun ohjelmatoimistosi. Keksi uusi harrastus itsellesi, ala kuntoilemaan, silitä ne paidat ja järjestä siten sitä yhteistä aikaa. Aivan uskomatonta soopaa!!!
Kuka sua sitte passaa jos eroot,ei kukaan selväpäinen ala sua passaan,harvinaista,että se ukkos jaksaa sua,taidat olla varakas ja nuuka ja se ukkos oottelee et delaat ja saa sit kaiken,varmaan käy vieraissakin kun sulta ei saa....ei teillä taida penskojakaan olla?
Onpas sinulla toimelias mies! Ei hän mikään pökkelö ole! Mutta toisaalta - ei hän ole sinustakaan kiinnostunut. Minusta sinä olet kyllästynyt elämääsi. Odotat, että joku tulisi ja tarjoilisi tarjottimella sinulle sinun elämäsi, mutta eihän se niin mene. Jokainen on oman onnensa seppä.
Tiedän miltä tuntuu, kun työ ja siihen liittyvät asiat ovat aina edellä. Miehelläsi on vielä harrastuksensa, jotka vievät aikaa.
On tosiaan vaikea keskustella, kun toinen ei ole paikalla ja sitten kun on niin ajatukset ovat muualla ja haluaa siirtää keskustelun ajankohtaa.
Ehdotankin, että mieti mistä tekemisestä itse pidät ja mihin pystyt. Ala harrastamaan sitä mikä sinulle tuottaa mielihyvää. Tapaa ystäviä tai lähde aluksi yksin eri tilaisuuksiin.
Tämä kohottaa mielialaasi etkä enää ajattele niin paljon tätä asiaa. Ehkä miehesikin huomaa ettet ole aina paikalla silloin kun hänelle sopii ja huomaa ettet ole itsestäänselvyys.
Koska hän ei välitä soitella ja kysellä kuulumisiasi niin miksi sinäkään vaivautuisit.
Eikä sinun tarvitse selitellä menojasi hänelle vaan ota se vaikka koeluontoisesti huomaako miehesi sinun muutoksesi.
Voit sitten tehdä johtopäätöksesi muuttuuko miehesi asenne ja mitä haluat jatkossa.
aivan ilmiselvästi keksitty juttu. miettikää nyt!!! Kuulostaa aiva uskomattomalle.
Mikä tässä jutussa Sinusta on keksittyä?
Jos tuo ei ole provotiivisessa mielessä keksitty juttu, niin kyse on pumpulissa elänestälaiskiaisesta. Mies on toimelias ja pitää langat käsissä, nainen taas perusnegatiivinen valittaja, joka sietäisi jättää omaan yksinäiseen kurjuuteensa nauttimaaan kärvistelystä. Elämän sisältö tulee ilmeisesti juuri vikojen etsimisestä ja valittamisesta.
juuri siksi kun liittonne on tulehtunut. Hän ei osaa puhua asiasta kanssasi vaikka haluaisi. Pakoilee puhumista töihinsä, oletko ajatellut asiaa tuolta kantilta. Tee joskus niin että palkkaat siivoojan ja kaikki on tip top kun hän tulee. Sitten sanot että nyt puhutaan asiat selviks eikä pakoilla enää toisiamme. Katsot sitten mihin se johtaa ja teette heti ratkaisun liittoonne suhteen. Toinen vaihtoehto on et meet ammattiauttajn luo ensin kysymää neuvoa kuinka asian ratkaiset. Saat pääsi tyhjäksi niin on parempi puhua miehesi kanssa.
En minä sellaista kuvaa saa. Naiselle minun mielestä riittäisi vähempikin, kunhan miehellä olisi aikaa hänelle.
Muodostuu oitis varmaan kaksi jonoa: naiset jotka haluavat miehesi ja miehet jotka haluavat sinut. Kumpikohan jono on pidempi?
...sinä todellakin keskityt vaan omaan huonoon oloosi kun mies siivoo eikä huomaa sinua. Oletko ajatellut, että hänelläkin voi olla huono olo. Oletko yrittänyt vietellä häntä, esim. ihana illallinen kynttilöineen kaikkineen. Siilloinkin voisit yrittää puhua asioista vakavasti. Mut jos oot itekin passiivinen ja miehesi vaistoo sen, koska haluaa sulle parasta siivoamalla ym...ym...ni tuntuu siltä ettei sua kiinnosta.
Oletko sinä "Yksinäinen" ihan tosissasi, vai onko tämä juttu jotain pilaa?
En tarkoita, että sinun pitäisi olla kiinnostunut kaikesta mitä miehesi tekee. Uskon, että hän haluaisi sinutkin mukaan noihin vapaa-ajan tekemisiinsä. On ainakin halunnut. En usko, että kukaan voi olla noin "kaupunkilainen" kuin selostat. Mielestäni kyse sinulla saattaa olla patologisesta laiskuudesta, masennuksesta ja jopa mielenhäiriöstä. Sinulta näyttää puttuvan aito myötäelämisen kyly, olet käpertynyt "tuijottamaan omaa napaasi" kuin joku murrosikäinen. Kasva aikuiseksi. Ei millään pahalla, mutta näistä voit varmaankin vielä selvitä, kunhan tunnustat sen itsellesi ja otat itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydyt. Sovi miehesi kanssa, esim, että ollaan yhdessä puuhailemassa mökillä, mikäli mies on kanssasi esim. teatterissa jne. Jos, ja siis jos miehesi sinusta enää huolii. Olen tosissani.
...on ihana mies. Minä ottaisin hänet vaikka heti.
Jos eroaisitte, miehesi vietäisiin "käsistä". Toisin olisi sinun mahdollisuutesi mies-markkinoilla.
Sinä olet masentunut ja tarvitset hoitoa. Miehesi ei ole masennuksen syynä, vaan masennuksesi on seurausta esim. omasta huonommuudentunteestasi. Sinulla on joku ongelma, mihin tarvitset apua.
Nyt reippaasti (tai ainakin niin reippasti, kuin pystyt) lääkäriin ja apua hakemaan.
ERO EI AINAKAAN PARANNA TILANNETTASI VAAN PAHENTAA SITÄ !!!!
makaatko päivästä toiseen jossain sohvan pohjalla ja ootat ukkoasi kotiin??!!! lähe mukaan lenkille ja marjaan ja mökille,äläkä valita kuin joku pikkupentu!! vai kaupunkilainen.. voi vit... siis oikeesti uskomatonta!! mut jos sulla on mielenterveysongelmia,niin suosittelen hakeutumista hoitoon. siis,tarkoitan että jos olet masentunut. kun siltä tuo vähän kuulosti..