Pari kertaa, kun avomieheni on saanut viinaa päähänsä, on hän alkanut käydä uhkaavaksi. Mustasukkaiseksi. Huutanut keskellä baarijonoa, kuinka paska olen. Tämä oli pari viikkoa sitten. Keskellä tietä ylittäessä tuolloin löi avokämmenellä selkään.
En antanut anteeksi enkä tosiaan unohtanut, mutta sitten vain jatkettiin.
Nyt tänään oli tilanne alkuillasta uhkaava, kun siirryimme baariin. Oli siellä jo riidan alkua ja sukulaiseni sai hätyytellä poikaa ja puhuivat hänelle. Taksijonossa mies vain häipyi ja lähti kävelemään kotiin, kun juttelin kaverin kanssa ja "jätin hänet yksin". Etsin häntä ympäri kaupunkia ja lopulta soitin äidilleni, joka oli myös koko illan mukanamme, että en löydä miestäni mistään. Kävelin kotiin ja mies tuli minua alaovelle vastaan, koska oli jättänyt minut rahattomaksi ja avaimettomaksi.
Kotiin päästyäni en sanonut mitään. Sanoin vain, että painuu vittuun ja helvettiin. Sen jälkeen alkoi huuto ja tavaroiden paiskominen. Mies oli todella kännissä. Taas viinaa juonut. Lopulta se meni siihen, että jollain tavalla hän sai minut paiskattua seinään vartalollaan niin, että pääni kolahti betoniseinään voimalla. Kaaduin ja päässäni jomotti. Huuto vain jatkui. Koirat alkoivat haukkumaan ja kävivät miehen hermoille, jolloin hän meinasi käydä niiden kimppuun (pentuja kummatkin vasta). Sain hullun voimilla pideltyä miestä -onneksi. Ties mitä olisi koirille käynyt. Otin puhelimen käteeni soittaakseni äidilleni, mutta hän otti sen ja paiskasi pitkin lattiaa. Ja taas käytiin haukkuvien koirien kimppuun. Sain pideltyä. Lopulta sain itkevän ja raivostuneen miehen rauhoitettua ja sain puhelimen käteeni. Soitin äidilleni, joka tuli veljensä ja ystävänsä kanssa taksilla meille.
Mieheni oli rauhoittunut silloin, kun he saapuivat. Uhkasi itsemurhalla, jne. Rukoili, etten sotkisi muita tähän.
Nyt mieheni nukkuu sohvallamme. Koiratkin ovat rauhoittuneet ja äitini seuralaisineen lähtenyt.
En tiedä miten jatkaa. Mieheni on ennenkin ollut väkivaltainen nuoruudessaan, mutta rauhoittunut siitä. Pienistä asioista hermostutaan ja pelätään minun menetystäni.
Rakastan miestäni suunnattomasti. Mutta miten jatkaa? Äitini ja enoni sanoi, että seuraavan kerran heidän apuaan ei välttämättä tule. Käskivät minun muistella Pekka ja susi -tarinaa. Ymmärrän tämän.
Mieheni on muuten aivan unelma mies, kun on selvinpäin.
Mietin vain, että onnistuuko jatko hänen kanssaan, jos hän hakee apua huonoon itsetuntoonsa ja hermostuinesuuteensa, ja lopettaa täysin alkoholin juomisen? Kuinka usein nuo terapiat ovat auttaneet?
En antanut anteeksi enkä tosiaan unohtanut, mutta sitten vain jatkettiin.
Nyt tänään oli tilanne alkuillasta uhkaava, kun siirryimme baariin. Oli siellä jo riidan alkua ja sukulaiseni sai hätyytellä poikaa ja puhuivat hänelle. Taksijonossa mies vain häipyi ja lähti kävelemään kotiin, kun juttelin kaverin kanssa ja "jätin hänet yksin". Etsin häntä ympäri kaupunkia ja lopulta soitin äidilleni, joka oli myös koko illan mukanamme, että en löydä miestäni mistään. Kävelin kotiin ja mies tuli minua alaovelle vastaan, koska oli jättänyt minut rahattomaksi ja avaimettomaksi.
Kotiin päästyäni en sanonut mitään. Sanoin vain, että painuu vittuun ja helvettiin. Sen jälkeen alkoi huuto ja tavaroiden paiskominen. Mies oli todella kännissä. Taas viinaa juonut. Lopulta se meni siihen, että jollain tavalla hän sai minut paiskattua seinään vartalollaan niin, että pääni kolahti betoniseinään voimalla. Kaaduin ja päässäni jomotti. Huuto vain jatkui. Koirat alkoivat haukkumaan ja kävivät miehen hermoille, jolloin hän meinasi käydä niiden kimppuun (pentuja kummatkin vasta). Sain hullun voimilla pideltyä miestä -onneksi. Ties mitä olisi koirille käynyt. Otin puhelimen käteeni soittaakseni äidilleni, mutta hän otti sen ja paiskasi pitkin lattiaa. Ja taas käytiin haukkuvien koirien kimppuun. Sain pideltyä. Lopulta sain itkevän ja raivostuneen miehen rauhoitettua ja sain puhelimen käteeni. Soitin äidilleni, joka tuli veljensä ja ystävänsä kanssa taksilla meille.
Mieheni oli rauhoittunut silloin, kun he saapuivat. Uhkasi itsemurhalla, jne. Rukoili, etten sotkisi muita tähän.
Nyt mieheni nukkuu sohvallamme. Koiratkin ovat rauhoittuneet ja äitini seuralaisineen lähtenyt.
En tiedä miten jatkaa. Mieheni on ennenkin ollut väkivaltainen nuoruudessaan, mutta rauhoittunut siitä. Pienistä asioista hermostutaan ja pelätään minun menetystäni.
Rakastan miestäni suunnattomasti. Mutta miten jatkaa? Äitini ja enoni sanoi, että seuraavan kerran heidän apuaan ei välttämättä tule. Käskivät minun muistella Pekka ja susi -tarinaa. Ymmärrän tämän.
Mieheni on muuten aivan unelma mies, kun on selvinpäin.
Mietin vain, että onnistuuko jatko hänen kanssaan, jos hän hakee apua huonoon itsetuntoonsa ja hermostuinesuuteensa, ja lopettaa täysin alkoholin juomisen? Kuinka usein nuo terapiat ovat auttaneet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Otsikoit "Ensimmäinen kerta" ja seuraavaksi kerrot ettei ollut ensimmäinen kerta.
Ensimmäinen kerta:
Mies huusi pari viikkoa sitten baarissa miten paska olet.
Toinen kerta:
Löi avokämmenellä selkään.
Kolmas kerta:
Mies heitti sinut seinään
Näillä metodeilla et ole turvassa.
Kirjoituksesi mukaan miehesi saa näitä kohtauksia viinapäissään.
Sovitte siis, ettei mies ota kahta kaljaa/grogia enempää.
Maksoi hän sitten itse juomat tai joku toinen haluaisi tarjota.
Näin toimimalla vältyt pahoinpitelyltä.
Mikäli mies ottaa enemmän, lähde ulos tilanteesta ja hae koirat pois kotoa.
Mene sukulaisen tai ystäväsi luokse yöksi.
Todennäköisesti miehesi tappaa viinapäissään koirat ja mahdollisesti myös sinut.
Mikäli mies ei osaa lopettaa lärvien vetämistä, eroa.
että mikäli miehesi itse suostuu ihan vapaehtoisesti lopettamaan juomisen kokonaan ja menette sekä pariterapiaan (säkin tarvit sitä, muuten jäät kiinni käsittelemättömiin vihan tunteisiin, etkä luota mieheesi ja ruoskit häntä sanoin tapahtuneesta...jne...) että miehesi yksilöterapiaan( joka voi olla sitten pitkä, muutaman vuoden prosessi) niin ennuste on hyvä.
Alkoholittomasta elämästä pitäisi mielellään saada normaali elämäntapa, niin ettei sitä kyseenalaisteta tai siitä riidellä, siinäkin menee aikaa. Lisäksi olisi hyvä hommata harrastus/ksia, joihin kuluttaa luontevasti aikaa ja energiaa ja mielellään yhdessä.
Jos miehelläsi ei ole alkoholiongelmaa (riippuvuutta) ja hän itsekin haluaa tasapainoisen elämän, niin se onnistuu. Ei napista painamalla, kokemuksesta voin sanoa, että on useamman vuoden prosessi. Vaikeaksi sen tekee esim se, jos viina on ainoa side kavereihin. Vanhat kaverit tahtoo silloin jäädä ja silloin olisi hyviä ne harrastukset, jotta jostain tulisi uudenlaisia ihmisiä omiin kuvioihin.
Parisuhde voi olla yllättävänkin lujilla, sillä terapia pakottaa ihmisen käymään läpi tunteitaan, monet eivät osaa edes nimetä omia tunteitaan enen terapiaa. Välillä voi masentaa, nousta vihaa, surua, hylätyksi tulemisen tunteita pintaan voimakkaasti jne jne. Ne tulevat myös parisuhteessa näkymään ja siksi olisi hyvä jos itse tutustuisit myös aiheeseen, jotta ymmärtäisit jotain siitä, missä mennään. Toisaalta jos pystytte olemaan läsnä ja rakastavia toisillenne suhteenne puhkeaa kukkaan jossain vaiheessa. Vaikeuksien voittaminen tietoisella ryhmätyöllä hitsaa teitä yhteen ihan toisin kuin muita.
Jutelkaa asiasta, kiihkotta mahdollisimman pitkälle. Anna miehellesi esim aikaraja 2 viikkoa, minkä jälkeen hänen tulisi kertoa mitä haluaa, sitä ennen juttelet aiheesta vain, jos hän haluaa. Älä painosta. Älä juttele jos hän on kännissä tai krapulassa. Joka tapauksessa teidän tulee nyt avata keskustelu siitä missä mennään ja mihin haluatte päätyä. Jos miehesi ei lähde terapiaan, mutta hallitsee agressiivisuuden, niin sitten pitäisi rakentaa se luottamus siihen, että olet jatkossa turvassa hänen kanssaan... Vaikeita asioita. Väkivalta tahtoo järkyttää perusluottamusta niin pahasti, että paluuta vanhaan ei ole. Se järkyttää molempia ja reagointi siihen on hyvinkin erilaista, sanoisin että jos pystyy halaamaan ja purkamaan sen ahdistuksen selvästä päästä itkemällä yhdessä, niin toivoa on paljon. Jos se menee kinaksi niin uusiminen on uhkana.
Mutta onnea matkaan teille, jokaisella pilvellä on se hopeareunansa, vaikka sitä ei aina uskoisikaan:)
"Mieheni on muuten aivan unelma mies, kun on selvinpäin."
Miksi katsot häntä humalassa? Laita kävelemään ja ilmoita, ettet halua häntä nähdä sellaisessa kunnossa! Miksi itket täällä ja kärsit, kun onnesi, oikea onnesi voisi olla vaikka oven takana. Lähde ulos ja unohda tommonen, joka on häijy ja ilkeä. Tai vie hänet parantolaan, ehkä siellä joku toinen osaa jutella hänet kuntoon. Sinä et siihen pysty, koska olet antanut hänen jo niin kauan käyttäytyä niin. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
Erityisesti kiinnostaa: rakastan suunnattomasti" Rakastatko kaikkia jotka halventavat ja hakkaavat sinua ja lemmikkiäsi? Vähän itsetutkiskelua miksi? Äijähän heittäytyy varaasi periaatteella koskaan ei ole myöhäistä olla vastuuton pahantuulinen lapsi! Apu riippuvuuteen on löydyttävä terapiasta eikä ilmaiseksi parisuhteesta! Olet aikuinen arvostettava ihminen ja nainen etkä heittosäkki.
Siitä se onni urkeaa!
Oikeesti, monoa vaan. Ja uusi elämä. Tsemppistä!
itsellä oli nuorena avomies.. no viinaa kun otti se heittäytyi ihan hulluksi. oli sairaan mustis ja väkivaltainen.. no ajan myötä se oli selvinpäinkin samanlainen hirviö.. meilläkin oli kaksi koiraa jotka myös saivat osansa. itsellä kesti 4 vuotta kunnes viimein pääsin siitä hullusta eroon. että toivon sulle voimia että pystyt jättämään sen ja pelastamaan itsesi vielä kun voit.
ajatus, että omalle kohdalleni voin jotain sietääkin (en kuitenkaan hakkaamista).
Lasten ja lemmikkien kohdalla raja tulee ensimmäisestä asiattomuudesta vastaan.
Koira sai olla rauhassa, mutta kun mies alkoi haastaa riitaa ja uhkailla tytärtäni (edellisestä liitosta), niin päätös oli helppo.
Ei tuollaista ihmistä voi rakastaa. Minäkin luulin rakastaneeni, mutta tuollaisen käytöksen jälkeen voi vain halveksia.
miten jotkut voi purkaa kiukkunsa lapsiin! mulla oli ystävä jolla oli/on sellainen mies joka aina riidan tullen alkoi halveksia ystäväni lasta (edellisestä suhteesta) satuin kerran olemaan paikalla ja näkemään tilanteen. lapsi oli tuolloin vasta jotain 3v ja äijä nyrkit pystyssä,naama punasena karjui lapselle! ex ystäväni vaan yritti mielistellä äijälle! sanoin ystävälleni jälkeenpäin miltä tilanne näytti sivusta seurattuna ja kehoitin ajattelemaan lapsen parasta,mutta paskat! jotkut vaan ei näköjään älyä.. äidin tyhmästä päästä joutuu kärsimään viattomat lapset..
...............ööööööööööööööööh......
Olen itse elän suhteessa, jossa tapahtuu samanlaista. Kaikki ystäväni, jopa poliisit kertovat, ettei se siitä muutu, ainoastaan pahenee. Niinkuin minullakin. Se alkoi pienestä litsarista, sitten tuli pahempia ja viimeisin oli, kun hän sai puukon käteensä. Paskoin housuihini kuoleman pelosta ja nyt on oikeusjuttu tulossa. Olen onneksi elossa, mutta sinulle sanon, lähde niin kauan kuin ehdit. Joka päivä luet lehdistä, että raivopäissään joku teloo toisen. Ajattele, se voit olla sinä ITSE jonain päivänä: Tuollainen ihminen omaa niin huonon itsetunnon, sinä et sitä osaa auttaa et vaikka tekisit mitä, hän itse tuntee huonoa itsetuntoa. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta olen niin läheltä nähnyt muitten vastaavien tapauksia ja nyt itseni kohdalla, etten voi enää muuta sanoa kuin ETSI UUSI ELÄMÄ JA IHMINEN JOKA RAKASTAA SINUA JA HALUAA SINULLE VAIN KAIKKEA HYVÄÄ!
T. Kokeemusta on