olen ollut toisena naisena jonkin aikaa.
alussa kuvittelin että seksisuhteeseen lähteminen on ihan ok, koska itse sinkkuna on ihan kiva välillä saadakin...ja mielellään vakiparin kanssa.
vajaa puoli vuotta ja tunteet tulivat kovasti mukaan, siis minun puoleltani.
tämä mies tuskin minusta, ainakaan kovin paljoa, välittää koska jaksaa "pompottaa" mennen tullen.
alkuun olin ymmärtäväinen, tottakai pitää huomioida miehen perhe jne. vaikuttavathan tuollaiset asiat siihen miten me voimme tapailla jne.
niin, alkuun se vielä toimii, mutta kun tunteet tulee mukaan, sitä alkaa pikkuhiljaa tekemään omanlaista "kuolemaa" .
toinen on aina toinen, kaikessa.
ei kenenkään pidä joutua tunteittensa kanssa sellaiseen tilanteeseen!!
toinen on se jota käytetään paremman puutteessa.
KENENKÄÄN EI TARVITSE JOUTUA TUOHON ASEMAAN!!!
joten lopettakaa uskottomuudet ja pettämiset!
olkaa miehet onnellisia kotona vaimojenne luona, älkää ottako toista naista jota voitte käydä panemassa paremman puutteessa...teette vain pahaa sille naiselle...ja vielä vaimollenne siinä samassa!!!
LOPETTAKAA PETTÄMISET !!!!
ja naiset ...
ÄLKÄÄ OLKO TOISIA NAISIA !!!!!!!
satutatte itseänne.
alussa kuvittelin että seksisuhteeseen lähteminen on ihan ok, koska itse sinkkuna on ihan kiva välillä saadakin...ja mielellään vakiparin kanssa.
vajaa puoli vuotta ja tunteet tulivat kovasti mukaan, siis minun puoleltani.
tämä mies tuskin minusta, ainakaan kovin paljoa, välittää koska jaksaa "pompottaa" mennen tullen.
alkuun olin ymmärtäväinen, tottakai pitää huomioida miehen perhe jne. vaikuttavathan tuollaiset asiat siihen miten me voimme tapailla jne.
niin, alkuun se vielä toimii, mutta kun tunteet tulee mukaan, sitä alkaa pikkuhiljaa tekemään omanlaista "kuolemaa" .
toinen on aina toinen, kaikessa.
ei kenenkään pidä joutua tunteittensa kanssa sellaiseen tilanteeseen!!
toinen on se jota käytetään paremman puutteessa.
KENENKÄÄN EI TARVITSE JOUTUA TUOHON ASEMAAN!!!
joten lopettakaa uskottomuudet ja pettämiset!
olkaa miehet onnellisia kotona vaimojenne luona, älkää ottako toista naista jota voitte käydä panemassa paremman puutteessa...teette vain pahaa sille naiselle...ja vielä vaimollenne siinä samassa!!!
LOPETTAKAA PETTÄMISET !!!!
ja naiset ...
ÄLKÄÄ OLKO TOISIA NAISIA !!!!!!!
satutatte itseänne.
Vastaukset 73
Vanhimmat
on vain opittava kantapää kautta. Valitettavasti :-( Minuun ei vielä satu, mutta en epäile etteikö senkin aika vielä tulisi...
Oletko itse edelleen toisena naisena?
toisena naisena olemista opetella kantapään kautta!!!
voin sanoa, että ei kannata!!!
kyllä ihmisen elämään muutenkin kipua mahtuu, ei siltä voi ikinä välttyä, mutta jos toiseksi lähtee on itsekin syyllinen, se on selvä...
mutta ei kannata.
ei kannata aiheuttaa itselleen sellaista kipua minkä voisi välttää!!
olin toisena naisena.
nyt on enää muistot yhteisistä ajoista, niitäkin voi ilolla muistella ja tietenkin surulla kun se meni niinkuin meni.
mies ei laittanut poikki, vaan minä...minähän tässä kärsin, ei hän.
en voi olla se "paremman puutteessa" tapaus, hankkikoot vaikka uuden, mutta minä se en ole.
en suosittele kellekkään lähtemistä toiseksi naiseksi!!
mutta jokainen tehköön omat päätöksensä!
kaikilla olisi mukavampaa jos miehet/naiset keskittyisivät omiin suhteisiinsa, ja tekisivät ratkaisunsa siellä ennenkun tekevät muuta!!
sanoa mulle, ettei kannata *vino hymy*. Olen jo jonkun aikaa ollut siinä tilanteessa, ettei valinnan mahdollisuutta enää ole. Pakko katsoa tämä loppuun asti.
sitten sanon vain että voimia sinulle tilanteeseesi!!
tiedän tuon tilanteen.
toivon että sinulla kävisi paremmin ja löytäisit hyvän ratkaisun, sellaisen jossa ei sattuisi liikaa.
yleisesti vielä.
mikä minuun eniten sattuu, on se kun välillä tulee niitä hetkiä kun kaipaisi toista vierelleen, eikä se mitenkään ole tilanteessa mahdollista toteuttaa.
jokainen ihminen kokee joskus yksinäisyyttä, ja jos toisesta todella välittää, edes vähäsen, haluaa olla/tulla tärkeän ihmisen vierelle ja olla lähellä, olla avuksi yksinäisyyden hetkellä.
toisena naisena kaikki tuollainen on unelmaa vain.
ei kannata.
tämä oli minun ensimmäinen ja viimeinen kerta toisena naisena olemisessa.
ei koskaan enää.
älkää miehet/naiset leikkikö ... TEHKÄÄ RATKAISUJA JA PÄÄTÖKSIÄ !!!!
oikeassa. Juuri sama tarina takana. Rakastuin. Lopetinkin suhteen, mutta palasin siihen kun ikävä oli niin kova. En kestänyt enää tuskaa ja lopetin sen uudelleen, koen olevani joka tavalla halveksittava ihminen. Itseäni minä satutin eniten ja toisen piittaamattomuus satuttaa syvälle sielua, varmaan vielä pitkän aikaa. Mutta kaikesta selviää, kyllä sydän paranee. Eiköhän se kiltti hellä vapaa Mies tule vastaani, kun tän asian kanssa olen sujut=)
kyllä minäkin olen onnistunut jo kertaalleen lopettamaan tämän suhteen...siis ennen tätä tilannetta.
puhuttiin ja sovittiin että jatketaan, ja hän lupasi ottaa enemmän aikaa meille. ja taas minä odotin, uskoin että häntä, ja miten kävi...
siinäpä odotin.
kyllä hän sitten ehti pikaiseen käymään, sen verran että oli itse tyytyväinen.
silloin minä havahduin ja päätin että nyt riittää.
siis niinkin kiltti ja ihana mies kun hänkin kuitenkin on, kohteli minua "paremman puutteessa" naisena.
en tiedä ymmärtääkö hän itsekään miten paljon tällainen koskee, vai eikö vain välitä!
olen kertonut hänelle näistäkin tunteista, ja hän on kovin ymmärtäväinen ja pahoillaan...mutta mitä se auttaa jos mitään ei käytännössä tapahdu!!!
vieläkin vetoan ja haluan että ihmiset alkaisivat IHAN OIKEASTI enemmän miettimään asioita ja siltä miltä mikäkin tuntuu !!!
miksi pitää hankkia itselleen ja toiselle kipua ihan tahallaan ja tietyllä tavalla turhaan ?????
jos on parisuhteessa, niin selvittäisitte asiat ennen kun lähdette uuteen suhteeseen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
uskoa, että ne välittää mistään muusta kuin omasta hyvästään. Ihan sama homma oli meilläkin kuin mitä kuvaat.
Repaise itsesi irti sinäkin, lopullisesti. Ansaitset taatusti parempaa kuin tuo, sen voimilla minäkin lopetin. Kesä on ihanaa aikaa, hyvä surra nyt eikä pimeässä syksyssä=) Mä lähden juuri tästä rannalle kaverien kanssa ja elän toivossa, että kohtaan jonkun upean vapaan uroksen=D Niitäkin onneksi on, hellyyttä ja rakkautta janoavia vapaita miehiä, mutta ei ne tule sinua kotoa hakemaan. Älä juutu tänne kirjoitteluun vaan lähde säkin avoimin mielin ulos katselemaan. Vain itse sitä voi itseään auttaa näissä asioissa. Reipasta mieltä ja hymyä huuleen, voittajiahan me olemme, antaa miesten mädäntyä surkeissa liitoissaan, meille on kaikki vielä mahdollista=)
alkuun mies vaikutti olevan ihastunut, sitten akoivat kiireet, ja meni aina aikoja, ettei hänestä kuulunut, kun oli kuulemma niin kiire..kiirehän on se maailman paras tekosyy. Jätin sen kertaalleen, lupasi antaa enemmän aikaa. Ei käynyt niin, päinvastoin, lopulta tuli pikapanoille. Kävi siis tyydyttämässä itsensä, hajosin mielessäni tuosta kohtelusta, ja pystyin jättämään miehen lopullisesti. Siinä vaiheessa kun tuollainen mies alkaa pitää kakkosnaista ns.varmana tapauksena, hän vasta paljastaa todellisen luontonsa ja sen kylmän totuuden, että nainen oli hänelle vain itsetyydytyksen väline. Sama mulla, en enää ikinä ala kakkoseksi, niin vähän en itseäni arvosta. Kuitenkin aurinkoista kesän jatkoa saman kokeneille! Se mikä ei tapa, vahvistaa - eiks vaan.
ja koskettava ketju, kerrankin täällä. Sanon kaunis, sillä kerrankin asiasta puhutaan niin kuin se yleensä on. Ja kiihkottomuus uppoaa paljon paremmin kuin ruma ja ala-arvoinen keskustelu, mitä täällä näkee ihan liikaa.
Harvoin sivusuhteesta tulee mitään hyvää sille kakkoselle ja minun mielestä se kannattaisi jokaisen uskoa ilman, että koittaa itse sitä kantapään kautta. Ei yhtä ainoaa elämäänsä kannata tuhlata huonoon mieheen. Ja se pätee jokaiseen naiseen, oli se huono mies sitten oma puoliso tai toisen sellainen. Tai joku muu renttu.
Pidetään itsemme Naisina, ihanaisina ja valitaan se hyvä mies. Se arjen ritari, lämmin ja hellä, läsnäoleva. Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa tai kakkosena. Tervettä itsensä kunnioittamista meille kaikille tämän surkeuden kokeneille. Älkää siskot menkö halpaan, älkääkä olko susia toisillenne. Pelaatte sillä vain surkeiden miesten pussiin.
yllättävintä onkin, kun alkuun kuvittelee että kyllä niiden asioiden kanssa selviää jne.
sitten käytännössä tunnelmat onkin ihan toista.
en tiedä ymmärtävätkö miehet lainkaan miltä se tuntuu, kun ovat ensin esim. 2vkoa tavoittamattomissa, sitten he yht´äkkiä ilmestyvät niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja niinkuin päivääkään ei olisi välissä??!!??
ovat kyllä tilanteessa kun ilmestyvät paikalle, hyvinkin helliä ja huomaavaisia, mutta se 3-4 tunnin tapaaminen, jolloin tietenkin kumpikin varmasti nauttivat yhdessäolosta ja seksistä, kun se on ohi, mies lähtee onnellisena pois, nainen jää vielä onnellisena kotiinsa...
jonkinajan kuluttua asiaa alkaa ajattelemaan toisin...seksi on hyvää se on selvä.
mutta nainen kaipaa myös hellyyttä.
nainen kaipaa toista lähelle.
sitä ei näiltä miehiltä saa.
tosiaan, olen miettinyt ymmärtävätkö nämä miehet lainkaan, minkälainen olo naiselle tulee tuollaisen käynnin jälkeen???
no miksi sitten uudestaan? ...niin, seksi kiinnostaa naistakin, ja sitä yrittää olla kerta toisensa jälkeen vahva, ja ajattelee että kyllä se seksi riittää.
varmasti niinkauan riittääkin jos ei ole tunteita miestä kohtaan, mutta kuka sitten taas siihen kykenee pidemmän päälle ainakaan!?
jonkin aikaa pystyy olemaan seksisuhteessa ilman tunteita, mutta kyllä ne tunteet sieltä heräävät.
tai no, ei sitä seksisuhdetta aloita ellei jotain tunteita ole, mutta ajallaan ne vahvistuvat.
en kovin mielelläni haluaisi uskoa että miehet tekevät tarkoituksella toiselle naiselle pahan olon ja tuottaa tuskaa...en todellakaan halua uskoa niin.
taitaa olla vain miesten ja naisten ajatusten erosta kyse.
suhtautumisesta seksiin ja tällaisiin suhteisiin.
no jokatapauksessa...sattuu niin vietävästi tuollainen, joten en suosittele.
kuvittelisin että miehen on helpompi olla pettäjä, tai lähteä pettämään, koska mies on enemmin suoritus keskeinen.
nainen pettää varmastikin harkitummin, joka tietenkin tekee siitä inhottavamman, koska ratkaisu tehty tunnepohjalta.
niin, enemmän sattuu tunnepettäminen kuin fyysinen pettäminen...ainakin minun kohdallani.
no, itse en koskaan ole pettänyt.
ja tuskin petän, vaikka toisena naisena käväisinkin.
niin surullisiahan nämä jutut ovat, ja siksi haluaisin edelleen että ihmiset harkitsisivat pitkään ennenkuin lähtevät tällaisille linjoille...niin toiseksi naiseksi tai pettäjäksi!!!
EI KANNATA !!!
en minäkään ymmärrä että tällä palstalla ihmiset sorsivat toisiaan.
onhan asia kuitenkin arka kaikille jotka tällaista kokeneet!!
en puolustele kakkosia, en puolustele ykkösiä!!
enkä myöskään halua tuomita.
me ihmiset ajaudumme tilanteisiin herkästi, ja jälkeenpäin on niin kovin helppoa olla viisas.
yritän olla tuomitsematta pettäjää, vaikka hän onkin se joka sitä kipua tuottaa, mutta eiköhän pettäjäkin omalla tavallaan asiassa kärsi.
toiset pystyvät tekemään ratkaisuja nopeammin kun toiset.
niin no ... ja kyllähän sitä itsekin on hieman syyllinen omaan kipuunsa, koska on suhteessa vielä "roikkunut"...mutta sekin on niin että aina sitä kuvittelee että se siitä muuttuu.
mutta kun se raja tulee vastaan, niin sitten on "vahva" tekemään irtioton, vaikka sekin omalla tavallaan on tuskallista.
vaikka tämä pettäjä on kipua tuottanut, on silti olemassa niitä hyviä hetkiä mitä muistelee hyvällä...ikävä toista kohtaan on suuri.
mutta pakko sen kanssa on opittava elämään.
Se irtiotto on tosi vaikeaa kun on rakastunut korviaan myöten. Mutta mun arkirealismi lähtee siitä, että kun lainamies ei muuta käytöstään yhtään ja satuttaa mua toistuvasti samoilla asioilla (jotka tän kaltaisessakin suhteessa olisi voinut korjata) niin silloin se ei oikeasti piittaa minusta yhtään. Sanoa voi aina mitä vaan, mutta vain teot merkkavat ja kertovat totuuden, niin kuin elämässä yleensäkin.
Jos mies oikeasti arvostaa ja rakastaa, niin se pyrkii mahdollisuuksien rajoissa korjaamaan asioita, jotka suhteessa tökkivät, silloin kun se on niistä tietoinen, ts sanoen olet suoraan sanonut mitä haluat. Tietoinen satuttaminen on julmaa ja piittamatonta ja silloin kannattaa kysyä, haluatko edes tuollaista miestä?
Mä ainakin ikävöin miestä ihan hirveästi, mutta järjellä tiedän ikävöiväni tasan yksin. Mies korkeintaan kaipaa seksiä, ei minua. Sen ajatuksen avulla pysyn nyt erossa hänestä. Minun mielestä niin suhteessa kuin suhteessa itseään satuttaa varmimmin, kun selittelee toisen puolesta itselleen. Hyvät hetket olivat hyviä hetkiä, mutta ei se totuutta muuta miksikään ja se totuus näkyy teoissa.
Voimia sinulle irrottautumiseen. Tuskaahan se elämä välillä on, mutta niin se on sitä muutenkin. Ei sydänsuruun kukaan kuole, jollei ala siinä vellomaan ja anna itsensä vaipua syvälle masennukseen. Läheisyyttä ja lämpöä ja rakkautta kaipaa jokainen, mutta sen saa sitten täysillä siinä tulevassa suhteessa. Sitä nopeammin siinä mitä rohkeammin tästä irrottautuu.
Meitä kakkosia on maailma täynnä ja kaikki olemme käyneet samoja asioita läpi. Olihan meidän presidentti Kekkosellammekin kakkonen, joka juuri haudattiin. Tämä pettäminen on siis yleistä "vähän paremmissakin piireissä". Tuskin kukaan menisi väittämään rouva Hallamaa h-ksi tai että Kekkonen olisi ollut kakkossuhteessa vain seksin takia...
Olen yksi ex-kakkonen.
Minä lopetin suhteen ainakin seitsemän kertaa! Ja aina mies ruinasi takaisin. Lopulta olin niin mitta täynnä, että mies oli helppo jättää rannalle ruikuttamaan. Tunteet kuolivat. Veikkaan, että monelle kakkoselle käy niinkin, jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja tunteet vain katoavat jonnekin.
Kaikki kakkossuhteet eivät ole varsinaisia seksisuhteita. Pettäjämiehissä on myös paljon sairaita yksilöitä, jotka jotenkin nauttivat siitä, että saavat toisen kiemurtelemaan. Täällä kun sanottiin, että kukaan tuskin pettää pahuuttaan. Uskokaa tai älkää, mutta siis on myös sellaisia miehiä, jotka nimenomaan pettävät pahuuttaan.
Yksi kakkossuhde on kaiketi inhimillistä, mutta siinä vaiheessa, kun niitä on useampia, pitää kyllä mennä kiireen vilkkaa peilin eteen katsomaan, kuka ihminen sieltä kurkistaakaan.
kakkosia ja aina on pettäjiä...ikävä kyllä.
niin, kyllä se irtiotto on vaikeaa tällaisessa tilanteessa.
itse olen tehnyt "eroa" nyt toista kertaa.
viimeksi ajauduttiin takaisin, kun mies kovin vakuutteli että tilanteet muuttuvat. no, eihän ne muuttunut, joten oli pakko ottaa ja tehdä omat päätökset.
ja voin sanoa, että tietyllä tavalla päätöksen tekeminen on helppoa, silloin kun alkaa tuntumaan siltä että on se "paremman puutteessa" nainen, kun mies näyttää sen puolen itsestään jossa pitää minua itsestäänselvänä, aina valmiina.
miksi minun pitäisi tuollaista kestää??
miksi kenenkään toisen naisen pitäisi tuollaista kestää ????
ei pitäisikään, joten tehkää päätöksiä!!!
minulla on kaikesta huolimatta aivan mieletön ikävä tätä miestä, ajattelen häntä kokoajan ja hyviä hetkiä, joita onneksi myös oli.
hänessä on ihmisenä paljon ihania piirteitä, hän on ihana ihminen, iloinen, kiltti jne.
häntä on helppoa ikävöidä ja hänestä on helppo välittää.
helpommaksi päätöksen teko tekee, kun ajattelen miten tuo minulle tärkeä ihminen, kuvaamani ihana ihminen onkin se joka tuottaa minulle tuskaa, pitää itsestäänselvyytenä, ja "paremman puutteessa" naisena.
eihän tuossa ole vaihtoehtoa.
ja on todellakin "helppoa" tehdä päätös.
ikävää ja niitä muistoja se ei helpota, olisihan se kiva jos saisi ne hyvät asiat takaisin.
niin, varmasti niitäkin miehiä mahtuu pettäjien joukkoon jotka todellakin saavat nautintoa naisten kaatamisesta ja laskevat miten monta kakkosta löytyy. haluaisin kuitenkin uskoa että sellaisia on vain pienen pieni osa.
mutta miten se että kun ilmoittaa miehelle että se on loppu nyt, niin siinä vaiheessa iskee miehellekin hätä ja sitten halutaankin takaisin??
miksi havahtuvat vasta sitten kun ovat selkä seinää vasten??
se kun tunteet pikkuhiljaa kuolevat, kun ajautuu siihen pisteeseen, niin onhan sekin kivuliain tie suhteen loppumiseen, tekee pientä kuolemaa ajan kanssa.
joten edelleenkin...harkitkaa ennenkun lähdette pettäjän matkaan ja alatte kakkoseksi!!!!!!!!
Ahdistavinta itselleni oli se, että tiesin sanomattakin, että jos pistäisin miehen tiukille, hän valitsisi perheensä. Ja niin luulen sullakin asian olevan jos vain uskallat myöntää. Sä voit pistää hänet selkä seinää vasten ja uhata erolla ja mies vannoo taas parempaa tulevaisuutta. MUTTA.
Mitä sinä oikeasti haluat?
Oikeasti jos haluat katsoa miehen kortit soitat tämän vaimolle. Silloin se veri punnitaan. Mutta enpä usko että uskallat soittaa. Ja tämä on mielestäni kakkosena olemisen ongelman ydin. Tiedät että mies ei rakasta sinua tarpeeksi ja vihaa sinua jos rikot hänen perheensä. Kysy vain itseltäsi kannattaako sellaiseen mieheen ripustautua? Älä romantisoi sitä miestä, ajattele järjellä. Minunkin rakkaani on ihana mies, mutta ei minulle:D Ja tuskin avokilleenkaan, mutta se ei ole taas minun ongelma. Minun neuvo on erota nyt, kun vielä olet henkisesti suht koht kunnossa. Kun annat miehen myllyttää sua vaikka 3v eteenpäin olet menettänyt uskosi miehiin, elämään ja olet katkera hukatusta ajasta. EI kannata.
Jos sun suhde olisi toisentyyppinen, niin sitten ehkä olisi toivoa jostain, mutta en näe tuossa mitään hyvää. Ihan kuin oma tilanteeni. Mutta jos koet, että mies aidosti rakastaa sinua, on niin sanonutkin niin soita vaimolle.
uskon että jos miehellä on oikeasti paha olla kotonaan, eikä hänen suhde toimi vaimonsa kanssa, niin eiköhän hän ajallaan sieltä pois lähde.
jos ei, niin sitten se on hänen ongelmansa olla huonossa suhteesa, tai voihan olla niin että perusasiat onkin kunnossa, mutta annetaan kakkoselle toisenlainen kuva.
mutta nekin on miehen omia ongelmia.
tässä tilanteessa haluan eroon tästä miehestä. vaikka hyviä hetkiä onkin ollut, ja ikävä on suuri, niin ei näinkään voi jatkaa. olet täysin oikeassa .harvinaisen. jos näin jatkaisin, olisin todellakin muutaman vuoden kuluttua rauniona.
ehkäpä tämä mies joskus tekee päätöksensä ja lähtee vaimonsa luota, mistä tietää vaikka olisi silloin oven takana, siinähän se sitten nähdään oliko tällä jutulla hänelle koskaan mitään merkitystä.
mutta ennenkun hän on ratkaisuja tehnyt ei tämä juttu jatku.
kyllä minä yritän olla vahva, ja ajatella häntä myös järjellä, jottei se tunne ja ikävä vie voittoa.
sehän tässä hassua onkin, kun tulee mieleen ne hyvät hetket ja kauniit muistot, niin siinä samassa palaa mieleen se kipu ja tuska jonka hän myös aiheutti...
surullista!!!!
kiitos sinulle .harvinaisen. on kiva kun laitat ajatuksiasi ja neuvojasi!
auttaa jaksamaan tässä tilanteessa!
kuten myös kaikki muut kirjoittajat, on kiva että tästä tuli asiallinen sarja ja asioiden läpi käymistä siististi. (:
ajattelinkin että ehkä juuri tällaiset kirjoitukset antaisi tuleville kakkosille ja myös pettäjille vähän ajateltavaa!!
jospa saataisiin "pelastettua" edes joku näiltä tuskallisilta asioilta!
alkuunhan minäkin ajattelin että kyllä minä vahvana ihmisenä tällaiseen voin ryhtyä, vielä ihanan miehen kanssa, kuvittelin että ei tästä nyt voi hankalaa tulla hänen kanssaan. luotin hänen ihanaan luonteeseen ja persoonaan, mutta pinnan alta löytyikin yllättävän viileä ja laskelmoiva tyyppi.
ihan tuntuu pahalta ajatellakin niin.
se vaan on ikävä totuus. ):
nyt on vain yritettävä olla vahva!!! ja yrittää jaksaa jotenkin.
Itse kipuilen koko ajan, uusi loppu on tuore, mutta nyt suhtaudun asiaan hieman eri tavalla kuin eka kerralla. Kun tiedän, että edes lähtöni suhteesta ei saanut herran käytöstä muuttumaan vaikka "harkinta-aikaa" oli monta kuukautta tässä välillä. Oikeasti eniten ottaa päästä se, että aloin tähän uudelleen. Tästä kiukusta itseeni olen löytänyt hyvän kipinän, millä pysyn erossa. Ja yritän olla tavallista aktiivisempi, käyn leffoissa ja tapaan ystäviäni jne enemmän, jotta en murehtisi liikaa.
Kaipaan läheisyyttä ja lämpöä, lohtua ja se inhottavin homma on se, että silloin tulee heti tämä mies mieleeni. Pakko purra vain hampaita yhteen ja kestää. Etenkin kun juuri noita en häneltä saa... Ihmisen mieli on kummallinen=)
Lohduksi sinulle; Lähipiirissäni on 2 tarinaa, joissa mies tosiaan erosi ja lähti. Molemmissa kakkonen pisti poikki. Toisessa tarinassa mies lähti heti, toisessa hänestä ei 2v kuulunut mitään, kunnes seisoi yks ilta oven takana. Molemmat parit ovat nyt naimisissa.
Eli kaikkea sattuu ja tapahtuu. En itse usko itselleni noin käyvän, mutta silloin kun MOLEMPIEN tunteet ovat aidot ja rakkautta on paljon, niin kaikki on mahdollista.
Ikävää itselläni vielä lisää se, etten halua puhua tästä kelleen. Siks tännekin kai eksyin. Suhteen loppuminen on aina surullista, mutta en vain voi itkeä varatun miehen perään "julkisesti". 2 ystävääni kyllä tiesi suhteesta, mutta olen vain todennut, että ohi on. Hirmuisen paha mieli ja kova ahdistus kaikesta, mutta sitä päivää ei tule, että kenellekään kertoisin tästä olotilasta. Eilenkin illalla itketti kaikki, mutta menin vain ulos ja hymynaamari päähän. Valheessahan sitä eli niin kai sitä hetken vielä valehtelee näinkin.
Voimia sinulle ja kiitos juttuseurasta, helpottaa vähän kun tänne purkaa=) Ero on aina uusi alku, sitä ajatusta käytän kainalosauvanani nyt, kun onnun eteenpäin=) Ja onneksi on kesä, jos tämä tapahtuis marraskuussa en varmaan pääsis sängystä ylös seuraavaan puoleen vuoteen. Pöytä puhtaaksi vain ja uusi alku elämälle, kyllä se tästä. Iloa elämääsi=)
juuri tämä mitä sanoit ...
Kaipaan läheisyyttä ja lämpöä, lohtua ja se inhottavin homma on se, että silloin tulee heti tämä mies mieleeni. Pakko purra vain hampaita yhteen ja kestää. Etenkin kun juuri noita en häneltä saa... Ihmisen mieli on kummallinen=)
nuo on juuri ne hetket jotka ovat ne kivuliaimmat ja tuskallisimmat.
kun tulee se hetki kun kaipaa toista lähelleen, tulee se mies mieleen ja ne hyvät hetket joita on ollut...kaipaa sitä syliä ja kainaloa, sitä hellimistä.
syvältä sisältä tulee itku ja kyyneleet, kun tajuaa että noina hetkinä se ihminen josta välittää ja jota kaipaa, onkin ihan jossain muualla.
HÄNENHÄN PITÄISI OLLA MINUN LUONANI !!!
niin...ihmisenmieli on ihmeellinen.
hän josta välittää, hän joka on tärkeä, hän jota niin kovasti ikävöi ... on jossain ihan muualla.
ei kenenkään pitäisi joutua tällaiseen tilanteeseen!!!
KAKKOSEKSI RYHTYMINEN EI KANNATA !!
vaikka kyllähän niitä tosiaan välillä kuulee, joissa kakkosesta tuleekin ykkönen.
loppujen lopuksi, eihän tässä maailmassa mikään ole mahdotonta !!!
aika näyttää.
mutta silloin kun huomaa itse olevan heikko, on paha olla, on tuskallista, silloin pitää tehdä oman itsensä takia päätös. ottaa irtiotto siitä miehestä!
siinä kohtaa antaa miehellekin sen valinnan paikan, joko lähteä tai ei.
roikkumaan ei voi jäädä!!
kyllä niitä itkukohtauksia tulee vähän väliä,
ja varmasti vielä jonkin aikaa,
mutta ei auta kun puskea eteenpäin.
ja uskoa että ehkä sitä joskus löytää jonkun joka oikeasti välittää ja rakastaa.
se usko on nyt vähän hukassa, mutta ehkä jonakin päivänä sekin löytyy.
ja vielä siittä uudelleen yrittämisestä.
kyllähän se jälkeenpäin aina harmittaa kun on antanut miehelle uuden mahdollisuuden ja taas kokenut pettymyksen kun mikään ei muuttunutkaan, mutta eikö se tietyllä tavalla ole hyvä asia!?
aina kannattaa yrittää, koska jos liian nopeasti luovuttaa, niin jälkeenpäin katuu ja pohtii että jos sittenkin...
se harmittaa kenties enemmän.
ainahan pitää muistaa että liikakin on aina liikaa.
minulle riittää kaksi yritystä.
hyvä että tästä kirjoittelusta on ollut sinulle .harvinaisen. paljon apua, tukea ja lohtua!!!!
en minäkään monelle ole tästä kertonut, yksi ystäväni tietää, välillä hänen kanssan jutellut tunnelmista.
kakkosena on aika yksin !!!!!!!
siinäkin on syytä olla tällaiseen lähtemättä...
kakkonen on yksin suhteessa.
kakkonen on yksin ajatusten ja tunnelmien kanssa.
JOTEN "ALOITTELIJAT" ÄLKÄÄ RYHTYKÖ !!!!!
Olen pitkälti samassa tilanteessa. Puoli vuotta takana maailman ihaninta ja kamalinta suhdetta. Olen niitä ihmisiä, jotka vannottivat aikoinaan "koskaan en kyllä toisen miehen kanssa ala" vaan kuinkas kävikään :(
Olemme molemmat rakastuneet, oikeasti ja aidosti. Mies on miettinyt lähtemistä mutta hänen mukaansa siinä satuttaa niin montaa ihmistä, että päätöksestä täytyy olla täysin varma. Itse olen nyt sillä kannalla, että asiat eivät tästä muuksi muutu. En oikein ymmärrä mitä varmuutta vielä tarvitsee jos oikeasti rakastaa?
Siitä johtuen olen päättänyt itse ratkaista tilanteen ja lopettaa suhteen. Helvetin vaikeaa tämä on, yritän hahmotella sähköpostia hänelle mutta kantti loppuu kesken koko ajan. Yritän hokea itselleni, että jos suhde aiheuttaa näin paljon ikävää ja kaipuuta, mitä järkeä siinä on? Rakkaus ei yksin riitä.
Onneksi löysin tämän ketjun. Se auttaa hahmottamaan omaa tilannetta. Tämä toisen naisen osa ei ole helppo ja tuskin kukaan sitä oikeasti haluaa. Aina asiat eivät vain ole niin mustavalkoisia. En ennen uskonut, että voi rakastua vasten tahtoaan mutta sekin on mahdollista.
Ja todellakin, mikäli tätä ketjua lukee yksikin nainen, joka on suhteen alussa; pakene! Tämä tuska on turhan suuri hinta itsekunnioituksesta ja itsetunnosta.. :( Voimia kaikille!
Mä olen monta kertaa kironnut sitä harhaa, että uskoin, että voisin olla vain seksisuhteessa. Ensinnäkin, kun en vain voi harrastaa seksiä kenen kanssa vain, enkä halua yhdenillanjuttuja, niin miksi kuvittelin, että tunteikkuuteni häviäisi jonnekin... Valitsin "järjellä" kumppanin, kun halusin elämääni hellyyttä ja läheisyyttä ja toisen läsnäoloa, miehestä joka halusi vain seksiä. Voi järkeni köyhyyttä. Ja sitten koska mies oli ihana rakastuin. Ääliömäistä.
Joskus on vain oikeasti vaikea tajuta millaiseen silmukkaan sitä voi päänsä pistää. Ehkä tämä ketju auttaa jotakuta. Toivottavasti. Ja totisesti toivoisin, että miehetkin ymmärtäisivät kuinka väärin tekevät kaikkia kohtaan. En sen kummemmin ala moralisoimaan kun en todellakaan voi sitä ekaa kiveä heittää ja tällä palstalla niitä heittelijöitä riittää muissa ketjuissa. Mutta sen sanon, että ihminen ei ole lelu.
Voimia sinullekin, toivon että sinun juttusi päättyy onnellisesti (mutta en ota kantaa siihen, mikä se onnellisesti on...). Rohkeutta tulevaan ja oli mikä oli, niin parempi se on lyödä kortit pöytään ja katsoa oikeasti missä mennään. Se jo monesti auttaa selvittämään sen, mitä sitten oikeasti haluaa...
Mä olen monta kertaa kironnut sitä harhaa, että uskoin, että voisin olla vain seksisuhteessa. Ensinnäkin, kun en vain voi harrastaa seksiä kenen kanssa vain, enkä halua yhdenillanjuttuja, niin miksi kuvittelin, että tunteikkuuteni häviäisi jonnekin... Valitsin "järjellä" kumppanin, kun halusin elämääni hellyyttä ja läheisyyttä ja toisen läsnäoloa, miehestä joka halusi vain seksiä. Voi järkeni köyhyyttä. Ja sitten koska mies oli ihana rakastuin. Ääliömäistä.
.harvinaisen. : lle
tuo mitä yllä kirjoitit on myös ihankuin suoraan omista ajatuksista.
minäkin luulin että siihen pystyn, tein "järjellä" valinnan, mies on niin upea ja ihana tapaus että ajattelin ja kuvittelin sen olevan juuri hänen kanssaan helppoa !!
kuvittelin että voisimme ongelmien ilmaantuessa selvittää asiat parhainpäin...mutta toisin kävi.
tämä ihana mies lupaili ja lupaili, vakuutteli ja vakuutteli...mutta loppujen lopuksi mitään ei pystynyt pitämään!
eiköhän nämä ole opettanut meille kaikille kirjoittajille sen että EI ENÄÄ IKINÄ !!!!!!!!
idea...
pitäisi kehittää jokin KAKKOSTEN vertaistuki foorumi johonkin! (:
ymmärtää näiden ylläolevien "opettavaisten" tarinoiden olevan oikeasti rakastuneiden kakkosten näppäimistöltä kirjoitettuja. Miten eroa rakkaastaan tekevä voi kirjoittaa tunteistaan imperfektissä, vaikka prosessi on parhaillaan menossa?
Siirrytään "Särkynyt sydän" -palstalle, eiköhän sinne saa kirjoittaa kaikki, oli se särkynyt mistä syystä tahansa... Sillä siitähän tässä on kyse.
Mä olen kuullut monia tarinoita näistä aviomiehistä, joilla on sivusuhteita ja suoraan sanottuna olen ollut järkyttynyt. Tämän minun mieheni kaveripiirissä (- 40v.) niitä tuntuu olevan melkein kaikilla. Alkaa pikkuhiljaa usko hiipua oikeaan rakkauteen. Sitten ainoana syyllisenä pidetään meitä kakkosia koska tieten tahtoen tuhoamme muiden suhteita ;) kuka oikeasti on niin sairas, että kiduttaisi itseään vain siitä rikkomisen nautinnosta? Ei kukaan..
Olen itsekin kaipaillut tuota ap:n ideaa kakkosten omasta foorumista. Tarinoita onnistumisista ja epäonnistumisista.. Tästä tilanteesta kun mielellään ei puhu moraalikysymyksen vuoksi niin olisi ihana löytää vertaistukea ja ihmisiä, jotka ymmärtävät.
Ps. Rakkaalta tuli sähköpostia, siellä perheidylli purjehtii parhaillaan. Ikävä kuulemma on.. Ja minä tyttö ajattelen, että eipä tunnu olevan kun siellä yhdessä ovat. En tosin ole vastannut hänelle mitään eilisen jälkeen, en vain pysty. Tuntuu, että kaikki kauniit sanat on jo sanottu, mitä niitä toistamaan :(
toinen irtiottoni tapahtui toista viikkoa sitten. Nyt uskon pysyväni erossa kun olen järjellä miettinyt tän homman läpi. Ei se rakkaus ole kuollut mihinkään, ei se käskystä kuole. Eihän se kuole tavallisessakaan suhteessa jos toinen pistää poikki ja itset rakastat häntä. Se laantuu ajan kanssa. Nyt minä pistin poikki, suhde on siis päättynyt, mutta kyllä tunne elää. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää? Kyllä se rakkaus laantuu joku päivä, mutta siihen asti tämä on taistelua, kai sen ymmärrät?
samanlaisia juttuja omassa "suhteessani",
kun mies oli lomalla tai muuten perheensä kanssa reisussa, tuli häneltä viestiä miten ikävä minua jne.
MITÄ MIEHET OIKEIN AJATTELEVAT ??????
on ikävä kakkosta, mutta on silti perheensä kanssa..?
kivahan se oli saada viestiä jossa ikävöidään, mutta kyllä itsekin ehti ajatella että miksi hän ei sitten ole luonani jos on iso ikävä.
miksi nämä miehet ovat suhteessa jossa voivat huonosti?
miksi he kiduttavat itseään olemalla tuollaisessa tilanteessa, oman perheen kanssa lomalla, mutta ajatukset kakkosessa!?!??
en ymmärrä.
totta kyllä, tällaista tapahtuu niin paljon, että usko kunnon rakkauteen on hiipumassa.
siksi haluaisinkin että myös PETTÄJÄT lukisivat näitä meidän kakkosten ajatuksia ja tuntemuksia!!
ehkä avaisi heillekin jotain näkökantaa mitä tällainen on, ja ehkä joku pettäjä tai toinen nainen tekisi ratkaisuja omalla kohdallaan!!
se on kuitenkin se ainoa vaihtoehto onnelliseen lopputulokseen kaikkien kannalta !!!!!
että ilmeisesti et ole itse yrittänyt lähteä? Imperfektissä puhuminen taitaa olla osa sitä prosessia, jolla irtaudutaan toisesta. Ensin puheessa ja ajatuksissa, jonakin päivänä myös tunteissa.. Hope so.
minäkin sen näen.
kun tiedostaa itselle että nyt se on ohi, alkaa puhumaan siitä jo mennyt muodossa, tunteet ovat ja säilyvät...toisilla kauemmin toisilla menevät nopeammin ohi.
se on osa paranemista, eteenpäin viemistä, toipumista !!!!
ehkäpä me kakkoset joskus selviämme näistä!!!
Kai se sivusuhde monella miehellä on sitä omaa arvottamista. On niin ironista, että sen pettämisen hinnan joutuu aina maksamaan osapuoli, joka periaatteessa on vapaa tekemään mitä haluaa. Mies siirtyy tyytyväisenä toiseen ja jatkaa vaan. Noh, nyt meni yleistykseen. Eihän tämä kaikkien kohdalla päde. Lähinnä nuo "hänen" ystävänsä kuuluvat siihen raukkamaiseen joukkoon. Ja mahtaako niitä miehiä juurikaan kiinnostaa muiden tunteet.. Yksikin kuulemma huomatessaan naisissa alkavia ihastuksia siirtää heidät "jäähylle" ja ottavat uudelleen käyttöön jonkin ajan kuluttua. Todella reilua.
joo, itse en ainakaan millään muotoa enää ymmärrä miesten ajattelumaailmaan. Tuossa ylempänä tosin näkyy olevan aviossa olevan naisen aloitus. Ehkä hän pystyy valaisemaan asiaa..
kertoa vaimolle siitä äijästä. miksi sitä pettäjää aina suojellaan, vaikka se kohtelee huonosati ja jättää, täysin sen mukaan, mikä sille on sopivinta? ja vaimo ei tiedä, rakastaa kotona ja huolehtii myöskin miehestään. vituttaa kun huomaa uhreanneensa tuollaiseen mieheen 17v elämästään, kaikki ollut valhetta. sattuu se, sattuu niin saatanasti, ihan niin kuin kakkosiinkin ja vielä pahemminkin, kun se perusta mille on rakentanut on ihan jotain muuta, kuin mistä miehen kanssa oli sopinut ja mihin sitoutunut.
olipa pettäjä mies tai nainen, niin kertokaa niille puolisoille. on helvetti soikoon oikeus tietää jos kumppani nussii muita tai jopa rakastaa.
Tässä tapauksessa vaimo tietää mutta sulkee silmänsä. Vaimo on sanonut Hänelle, että niin kauan kun lapset ovat pieniä vanhemmat eivät voi olla yksilöitä vaan on ajateltava lapsien parasta. Ja haluaisitko sinä todella tietää tuollaisen asian sen kakkosen suusta? Eikö se olisi julmin tapa?
ei kerro, siinähän se vitsi onkin. sivusuhteet kyllä vaihtuu ja jokainen heistä katselee maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi tietyn aikaa. mutta miksi ei kertoa edes siinä vaiheessa kun se ruusunpuna häviää? mitä sitten, vaikka se menisi katkeran kakkosen piikkiin kun se suhde on jo ohi kerta. ei se vaimo tiedä, en minäkään tiennyt. mies valehtelee kaikille tai ainakin kaunistelee asiat itselleen sopiviksi.
suunnilleen kaikki muut tieävätkin, kuten kerroit miehet rehvastelevat keskenään ja vaihtelevat vinkkejä kuinka pistää jäähylle liian innokas kakkonen. soittakaa se nimetön puhelu edes, että saa edes aavistuksen siitä, mitä puoliso tekee. helvetin tulessa sais tuollaiset miehet kärventää, mutta se riittää, kun ajoissa edes tietäisi eikä heittäisi siinä rinnalla elämäänsä kankkulan kaivoon.
ja olen sitä joskus miettinytkin. Tässä vain on se pointti, että rakastan miestä enkä halua hänelle pahaa.
Tosin hän itse on sen verran "pelkuri" ettei pysty kertomaan, toisinaan toivoo jäävänsä kiinni ja onpa joskus väläytellyt "vahinkoa" jonka itse olen täysin tyrmännyt. Lapsilla ei saa leikkiä.
Kerran kun sanoin hänelle, että minä olen ainoa, jolla ei ole mitään sananvaltaa tässä suhteessa niin hänen kommentti ole se, et onpa. Sen kuin ajat pihaamme ja kerrot kaiken. En tiedä onko tuo ollut vihjailua, että niin pitäisi tehdä mutta en vain pysty.. Olen niin pelkuri etten pysty kohtamaan vaimoa ja kertomaan.
se vaimo halua uhrata elämäänsä pettäjämieheen (kun sen vain tietää että pettää) niin miksi sitten sinä uhraat oman elämäsi? miksi et korjaa omaasi pois? liitot pysyvät kasassa monista syistä, joista lapset ei ole vähäisin, mutta myös äidillä on oikeus onneen. ei avioero ole maailmanloppu vaikka uuvuttavaa se onkin. katkeruutta aiheuttaa juuri se, kun vuosia kustaan silmään ja niitä jälkiä on vaikea korjata.
onhan se niinkin että ykkösen olisi itsensä takia oikeus tietää mitä se mies touhuaa!
mutta silti olen sitä mieltä että miehen pitäisi tehdä se ja kertoa!
kuvittelisin että ainakin suurin osa pettäjistä pettää syystä että kotona ei kaikki ole hyvin, ja varmasti myös ykkönen kokee olevansa huonossa suhteessa, niin kyllä silloin sen pettäjän ja ykkösen pitäisi yhdessä tämä myös huomata ja tehdä yhdessä ratkaisuja suhteensa osalta.
kyllä se tuntuu aika hurjalta jos kakkonen olisi se joka ratkaisisi toisten parisuhteen, eli kakkonen tulisi kotiin ja kertoisi että teillä on ongelma, miehesi on pettänyt ja sinä olet petetty, koittakaa selvitä ja tehkää ratkaisuja...?!?!?
vaan, parisuhteessa olevien pitäisi olla kummankin vastuussa ratkaisuista, ja siitä onko heidän suhde hyvä vai huono.
ykköset, jos koette että miehenne pettää tai tiedätte että miehenne pettää, ottakaa se itse puheeksi älkääkä odottako että se kakkonen tulee sen kertomaan.
ykköset, jos teidän vaistonne sanoo että miehenne pettää, ottakaa puheeksi.
jos parisuhteessa toinen pettää, on jo jonkinmoinen luottamus ja kunnioitus toista kohtaan mennyt.
joten suhdekin on voinut huonosti jo ennen pettämistä, ja siihen on syyllisiä vain pettäjä ja ykkönen.
jolloin myös päätösten ja ratkaisujen pitää tulla heidän kauttansa.
niin, ja vielä ... kyllä minä silti ymmärrän idean siinä minkä palveluksen joissakin tilanteissa kakkonen voi tehdä kertoessaan vaimolle !!!!!
siksi olenkin halunut myös sanoa ja painottaa että myös pettäjät ajattelisivat pettäessään muitakin kuin itseään...
näissä tilanteissa kärsii kakkoset ja siinä myös ykköset !!!!!
siksi palaan aloittamaani viestiin ja otsikkoon
LOPETTAKAA USKOTTOMUUDET !!!!!!!!!
joilla petos paljastetaan petetylle ovat julmia. Petos on julma ja nöyryyttävä teko.
on tehnyt pettäjä joten eikö se ole hänen asiansa kertoa?
itse. se ja vain se hyötyy siitä, että naiset vaikenevat. naisen ei tarvitse eikä kannata olla hiljaa seurakunnassa. mitä näistä miesten valtarakenteista tukemaan? naisille uskotellaan ja naiset vieläkin nielevät, että on KUNNIATONTA puhua mikä on ihan paskaa. jokainen tietää, että pettäminen on kunniatonta. suurinta rohkeutta on nostaa kissa pöydälle, mutta siihen pettäjä ei halua asioiden menevän, pettäjälle on tärkeintä rellestää niin kuin hän itse haluaa.
Kaveriporukassa ystävämme sanotaan
vaikka Alpo kerto meille kahvitauolla
kun v..ttaa.
Oli pitänyt lähteä matkoille vaimon
kanssa vaan vaimopa
ryökäles jätikin
Alpon kotiin ja olipa laittanut viestin että
lähtikin Alpon salarakkaan kanssa kun heistä
oli pitkien puhelujen aikana tullu
hyvät ystävykset ja kuulemma ymmärtävät
toisiaan.
No Alpo ei lähtenyt Kreikkaan vaan siis
Alpon vaimo ja Alpon salarakas.
Alpo ei ole muuten sitten eronnut vaimostaan
ja vaimon ja uuden likkakaverinsa ystävyys
jatkuu.
Toisaalta salarakas ei ole enää Alpon
rakas.
Kaikki onnellisia.
niin kertoako vaimolle vai ei ???
itse olen sitä mieltä että tuo kuuluisi pettäjän tehdä.
ehkäpä tuokin on "suhde"kohtainen.
omassa "suhteessani" en lähtisi kertomaan miehen avokille, toivon että mies itse tekisi päätöksensä jonakin päivänä. sen verran mitä sitä miestä "tunnen", uskonkin että hän sen joskus tekee, mutta milloin, se on toinen juttu...ja hänen oma asiansa.
niinkauan kun itse on vapaa tekemään elämässään niinkuin haluaa, niinkauan hyvä.
ja tässä tilanteessa olen sitä mieltä että minä pääsen vielä aika helpolla, voin ottaa ja jättää, mutta tämä mies, todennäköisesti jää kotiinsa missä hänkin kärsii.
mutta se on hänen oma ongelmansa.
jos hänellä ei ole voimia lähteä sieltä ja aloittaa onnellisempaa elämää, niin ei sille ketään minkään voi.
hänen valintansa.
toivottavasti pettäjätkin ajattelisivat mitä ovat tekemässä.
toisten tunteilla ei saa leikkiä !!!
koska...kyllä siinä leikkii vähän omillaankin, loppujen lopuksi !!!
Itselleni ainakin kävi niin, että vaimo soitti minulle. Ja sanattomasta yhteisestä päätöksestä johtuen emme antaneet miehelle sitä iloa, että olisimme alkaneet hänestä tappelemaan. Narsistista miestähän sellainen harmitti...
Eivät ne vaimot useinkaan ihan oikeasti ole tyhmiä, uskokaa pois!
Olen ollut toinen nainen jo vuosikaupalla. Aluksi vain "leikisti", mutta vähitellen ovat tunteeni tulleet mukaan - ja nykyään olen korviani myöten rakastunut tähän niin hellään, hyvään, seksikkääseen mieheen.
Joku tuossa ketjussa kirjoitti, että heidän salaiset tapaamisensa kestävät peräti 3-4 tuntia! Meidän tapaamisemme lyhenevät kerta kerralta, ja nykyisin monesti aikaa on alle tunnin. Siis juuri sen verran, että pääsemme sänkyyn, ja hän sieltä sitten suihkuun minun jäädessä surullisena jälleen kerran ihmettelemään, että näinkö tässä taas, miljoonannen kerran kävi!
En kestä tätä tilannetta, mutta en kestä sitäkään, että häntä ei enää olisi ollenkaan. Olen siis umpikujassa, josta ei näytä olevan mitään ulospääsyä. Tämä mies ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua, eikä koskaan luvannut erota vaimostaan. Päinvastoin hän on sanonut, ettei voi jättää kohta kouluikäistä poikaansa.
Olen äärimmäisen väsynyt, alakuloinen, pettynyt ja epätoivoinen. Välistä vihaan miestä niin, että voisin kertoa kaiken hänen vaimolleen, mutta sitä en kuitenkaan ole toistaiseksi tehnyt, sillä - ihan kuin joku ketjussa kirjoitti - minä ainakin pelkään sitä, että sitten hän jättää minut lopullisesti. En jaksa mitenkään uskoa, että hän tulisi minun luo siinäkään tapauksessa, että vaimo saisi tietää miehensä pitkään jatkuneesta järjestelmällisestä uskottomuudesta.
Elän nyt tosiaankin miekanterällä, sillä tiedän olevani hänelle vain panopuu, vaikka hän hyvin harvoin muuta sanookin. Kuitenkin hän on niin hirveesti se "elämäni mies" kaikkineen, että jo pelkkä ajastuskin luopumisesta särkee sydämeni.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
sinun pitäisi olla vahva!
ja keskittyä itseesi, itsesi kunnioittamiseen!!!!!
keskity siihen miltä sinusta tuntuu, ota ne tunteet vastaan...vaikka ne sattuu niin vietävästi, mutta sitä kautta itsekunnioituksesi kasvaa, ja alat ymmärtää miten väärin tämä mies sinua kohtelee!!!
sitä kautta alat saamaan vahvuutta ja kykenet tekemään ratkaisuja, joka on sinulle hyvä!!!
hei, tuollainen mies ei voi olla elämäsi mies !!!!
laita hänet selkä seinää vasten ja vaadi päätöksiä, sitä kautta sinulle selviää edes jotain mitä hän sinusta ajattelee ja tuntee!
Se mies on tavallaan tuhonnut sinut. Vie varmasti kauan aikaa toipua tuollaisesta, etenkin kun varmaan myös syyttää itseään tapahtuneesta.
Pistä mies lujille. Tuossa tilanteessa valitettavasti tuskin voit muuta. Ja vaikka tekisit mitä, et taida selvitä voittajana. Miehen käytös on niin ala-arvoista, että harkitsisin vakavasti tuota vaimolle ilmoittamista. Pistäisit ukon kärsimään samalla mitalla ja mitä väliä vaikka jättää sut, sun on taatusti miljoona kertaa parempi ilman sitä, vaikka sydän särkyykin. Mutta sitähän se tekee sulla jo nyt koko ajan.
Kiitos siitä, että annoitte kannustusta asian ratkaisemiseksi (edellä kirjoitin nimimerkillä "nimetön"). Omalla tavallaan mies on tosiaankin tuhonnut minut! Olen monesti miettinyt sitäkin mahdollisuutta, että ilmoittaisin vaimolle miehen takanapäin pelehtimisen. Toistaiseksi kuitenkin olen päässyt yli pahimmasta alakulosta - ja jäänyt odottamaan "aikaa parempaa".
Mies on juuri nyt lomalla, ja pari päivää sitten laittoi viestin, että menevät mökille. Sydäntäni raastoi. Ajattelin, että minäkin olen lomalla ja minäkin haluaisin viettää onnellista lomaa juuri hänen kanssaan. Vaan ei! Niinhän se ei mene. Hän on mökillä perheensä kanssa - ja minä ikävöin häntä yksin kaupungissa.
Aika näyttää, miten tämä ratkeaa, mutta totta on varmaan tuo, että voittajana en selviä minä, vaan tämä mies, varsinkin jos/kun hänen vaimonsa ei välitä miehensä menoista tippaakaan.
Joskus minulla näet on tunne, että he ovat yhdessä vain omaisuuden ja pojan takia, sillä seksiä tällä parilla ei kovin paljon ole ollut enää pitkään aikaan - jos sitten nykyään enää ollenkaan. Mutta mikäpäs sen mukavampaa miehelle, kun saa seksiä toiselta naiselta - ja muuten pyörittää vaimonsa kanssa yhteistä "huoltoasemaa" sen kummemmin asiaa miettimättä.
siis tuo on yksi asia mitä en voi ymmärtää!!
MIEHET MITÄ OIKEIN AJATTELETTE ????????
on lomalla perheensä kanssa ja laittaa tuollaista viestiä.
eikö miehen aivoissa sen vertaa älyä riitä, että voisi miettiä mihin kohtaan sen ikävä viestin laittaa!!
siis kyllä kakkosille IKÄVÄ SINUA viestejä saa lähettää, mutta hyvänen aika, silloin kun ovat perheensä kanssa menossa mökille, jokainenhan nyt tietää minkälaista on mökillä kesälomilla.
KIVAA !!!
hyvä niin että on kivaa, ei siinä mitään.
mutta ...
kakkonen joka varmasti mielessään haluaisi viettää tuon miehen kanssa aikaa mökillä tms. ei välttämättä halua kuulla että "miehensä" on juuri nyt mökkeilemässä, mutta sen "toisen"=ykkönen kanssa.
edelleenkin ...
LOPETTAKAA USKOTTOMUUDET !!!!!!!!!
satuttaa niin vietävästi !!!!!!!
niin kakkosia kun ykkösiäkin.
Minulla on pahin takana. Olen koteloinut suruni ja saanut sen jo sinne mahtumaan. Pidän sen toistaiseksi siellä ja käsittelen sen sitten vasta, kun olen siihen valmis. En siis aio tehdä sitä vielä tänään.
Mutta riemu-uutinen teille kakkosille. Kun olin saanut koteloitua suruni, tutustuin vapaaseen mieheen ja ihastuin. Oikeasti. Se oli parasta lääkettä, mitä saatoin saada. Elämä palkitsi suruni. Enää en aio katsoa taakseni, vaan menen jo eteenpäin. Vanhaan ei ole paluuta. Mutta se ei olisi mahdollista ennen kuin sain suruni koteloitua. Jos se onnistui minulta, onnistuu se muiltakin!
tuo on lohduttavaa kuulla!!
kyllä tämän ikävän kanssa on tuskallista olla, aina kun kuulee jonkin rakkauslaulun radiosta tai tv:ssä jotain romanttista, tulee se mies mieleen, hän on se ensimmäinen jota aina ajattelee kun tulee kaipuu toisen vierelle.
muistaa meidän omia hetkiä kun oltiin lähekkäin, silloin oli niin hyvä ja turvallinen olo.
on se vaikeaa ottaa irtiottoa, vaikeaa luovuttaa!!!!
mutta ei ole mitään muuta vaihtoehtoa!!
silloin usko tulevaan ja tulevaan rakkauteen on kaukana, ei sitä usko että tämän miehen jälkeen löytää jonkun joka ihan oikeasti rakastaa ja pitää hyvänä, ja että löytäisi miehen jolle olisinkin se ykkönen. kaukaiselta tuntuu vielä!
vaikka se juuri tällaisena hetkenä tuntuukin kaukaiselta, niin on silti niin lohdullista kuulla että se on mahdollista !!!
kiitos sinulle kun tulit kertomaan miten surusi muuttuikin lopulta onneksi !!!
(:
se luo ainakin minulle uskoa ja luottamusta tulevaan!!!!
vaikka näitä itkukohtauksia vähän väliä tuleekin suuresta ikävästä ja tuskasta, niin haluaisin uskoa että se tuska vielä jonakin päivänä muuttuu iloksi ja onneksi !!!
nyt se alkoi sitten tehdä kipeää minullakin. Eipä mennyt lopulta kovin kauan. Kertokaas nyt miten tästä pääsee yli ja eteenpäin? Ja miten ikinä voi enää rakastua kehenkään muuhun?
on oppia hengittämään ilman häntä. Huomisesta ei voi tietää, ei sitä, tuleeko maailmassa enää aikaa tai paikkaa, jolloin on vastakkain sen asian kanssa, että pitäisi rakastua johonkuhun toiseen. Tuntuu utopistiselta selvitä tästä edes iltaan. Ehkä se onnistuu, ehkä ei.
Moni sanoo, ettei lattialuutuksi ala, mutta kynnysmatoksi kuitenkin. Mikä ihme siinä on, että jos joku toinen olisi samassa tilanteessa, osaisi näppärästi sanoa että jätä se paska. Mutta kun on itse, ajatuskin saa hengen salpaamaan. Ei hyvänen aika, murusilla mä olen pärjännyt tähänkin saakka, miksen menisi vastakin.
En edes rimpuile koukussa, jos niikseen on. Mä olen kuin tehty tähän osaan, tappamaan itse henkisesti itseäni. Mikä mua vaivaa, mikä on lääke? Huoritteleminen ja haukkuminen se ei ole, kun on tottunut siihen, että aina sattuu, lisäpiikit ei tunnu oikeastaan missään.
Ihan oikeasti tulee uusi mies vastaan. Aivan varmasti tulee, lupaan.
Tarvitset aikaa, anna sitä itsellesi ja suo itsellesi surun ja vihan aika. Käy ulkona ja liiku.
Tulee niitä ikävän piikkejä, kun ei ole muutakaan miestä, jota ajatella. Sitten ne tunteet kohdistuvat vain siihen yhteen mieheen.
Mieti järjellä sen verran, että mies ei tainnut olla kuitenkaan ihan hyvä mies, kun sinut tuohon tilaan on saattanut. Jos hän olisi hyvä mies, sinulla EI OLISI NOIN PAHA OLLA! Kuinkahan pahaan jamaan tämä mies on vaimonsa saattanut? Sinä sentään vain sait pienen osan pahasta olosta...Selviät siitä nopeammin ja helpommin kuin se vaimo, joka on kiinni miehessään monin eri tavoin.
Omia keinojani ovat olleet hyvät ystävät, jotka ovat jaksaneet minua kuunnella ja raahata minua mukanaan hauskanpitoon ja ihmisten ilmoille. Välillä niin paljon, että olen ollut ihan puhki kaikista menoista, mitä on ollut. Se on aiheuttanut sen, että en ehtinyt ko. miestä miettiä kovinkaan paljon.
Olen kyllä juonut päänkin täyteen;) Kun erosta on vähän aikaa, alkoholi tosin saattaa pahentaa oloa. Sitä tulee niin tunteelliseksi.
Olen harrastanut muutaman yhden(tai kahden) illan jutunkin vastoin tapojani. Keino ei ehkä ole moraalisesti ryhdikäs, mutta on kyllä minua auttanut. Olen myös keskustellut aiheesta näiden miesten kanssa ja saanut tilanteeseen kunnon miehistä perspektiiviä. Pitää vain katsoa, ettei yhdenillan juttu ole taas yksi kusipää vanhan lisäksi.
kun yhdestä niinkun 'kusipäästä'
pääsee törmää heti toiseen.
Ehkä siinä on niin kauhee tarve saada
hyväksyntää ja kauniita sanoja
että on sitten helpponakki jollekkin
ilkiölle.
Jätin mieskaverini siis kihlattuni kun
selvisi että kokoajan esiintyi ihan vapaana
unelmien poikamiehenä tanssipaikoilla.
ok. Hyvä kun jätin.
Ikävä oli kuitenkin ihan sairas.
Oltiin yhdessä teineistä asti.
Ystävät jakso kuunnella.
Lähdin sitten taas ulos pitkästä aikaa.
3kk olin vaan nyhjännyt kotona.
Oli jo aikakin lähteä.
Minua tanssitti koko illan aivan ihana
siis super ihana mies.
Suukoteltiinkin kun erottiin ja vaihdettiin
jo puh.numerot.
Sovittiin tapaaminen seuraavaan vkl.
No ensin sain pe selityksen puhelimessa
kuinka ei voinut vastata puheluuni kun oli poliisi justiin pysäyttänyt ja esitteli ajokorttiaan.
Hyvä selitys, mutta miksi ei soittanut kun vasta seuraavana aamuna?
La piti sitten soittaa päiivällä uusiks kun hän
moottoripyöräilee minun luo ei vastaa ei soita.
Illalla selitys sampopankin kortti ei toiminut
ja ei saanut bensaa.
Hyvä selitys. Sovittiin soitellaan aamulla
jollon voisi lomallaan ajella jos saa sitä bensaa.
Su aamulla ei soittoa ei vastaa puheluihin.
Laitan viestin onko tosi että
onkin ihan paskanpuhuja eikä mies?
Eipä ole vastannut.
Siis törmäsin heti uuteen 'kusipäähän'.
Nyt on hiukan epä-uskonen olo,
onko kunnon fiksuja miehiä enään olemassa??
kun tuntuu että nuo miehet vain leikkii ja pelleilee.
en ymmärrä miksi !!!???
miksi miehelle on niin pirun vaikeaa sanoa suoraan ja rehellisesti että ei kiinnosta.
kyllähän tuokin sattuu, mutta enemmän sattuu se että itse antaa aikaa ja ymmärtää ja lopulta huomaakin että mies onkin vain leikkinyt.
kyllä minunkin tämä eka ja viimeinen kerta toisena naisena on opettanut sen että miehiin ei kovin helpolla voi luottaa!!!!!
on kurjaa tutustua uusiin miehiin kun kokoajan takaraivossa on yhden tekevät temput.
ja vielä...
tämä "minun" mies, hän on kaikinpuolin aivan upea ja mahtava tyyppi!
kuvittelin että hänkin olisi ollut oikeasti niin fiksu että olisi osannut tämän meidän jutun hoitaa hienommin!
eikä vain olla vaikeasti tavoitettavissa ja pois läheltä silloin kun häntä eniten kaipasin.
sitten kun suoraan kyselin, kun vihdoin sain keskusteluetäisyydelle, kiinnostaako häntä vielä vai mikä on kun ei mitään ole kuulunut, niin kovasti vakuutteli että kiinnostaa ja on vain ollut niin kovasti kiireitä!!!
mitä tuostakin uskoisi ???
sanat ja teot ei oikein kohtaa...
en haluaisi ajatella tästä miehestä pahaa, en halua katkeroitua tämän asian takia.
sattuu vain niin vietävästi tällainen leikkiminen!!!
välillä tulee mieleen että kyllä se aika parantaa ja maailmaan miehiä mahtuu, mutta ainakin vielä sitä heti ajattelee tämän miehen hyviä puolia ja niitä mukavia asioita joita hänessä on , silloin on kovin vaikeaa nähdä muita miehiä ja edes ajatella toisia.
...mutta ehkä jonakin päivänä!!!...
LOPETTAKAA USKOTTOMUUDET !!!!!!!
pitkästä aikaa hyvä ketju tällä palstalla. Ihanaa vertaistukea! Itselläni tosiaan nyt tosi vaikea paikka ja pitäisi tehdä päätöksiä. Toisin sanoen kyetä lopettamaan nyt ihan heti, vaikka sattuukin. En vain tiedä miten pystyn ja kykenen. Tällä hetkellä sattuu niin paljon, ettei onnistu nukkuminen, syöminen tai mikään muukaan :-(
Ainakin olet hyvällä dieetillä. Itseltäni lähti useampi kilo rumban seurauksena. Ja nyt ei ole paino-ongelmia, enemmänkin pitäis syödä, etten ihan rupsahda.
kun diettiin ei olisi tarvetta, eikä edes varaa. Painoindeksi on jo enestään alipainon puolella...
ei ole kyse laihdutustarpeesta.
Eikä ainakin näin tämä tansseissa tavattu
vakuutti pettämisestä.
Siis piti olla kaiken muun hyvän lisäksi vapaakin.
Lähetteli koko viikon ihania viestejä
ja ystävättäreni mukaan olin jo liian
ihastunut.
En uskonut.
Nyt uskon ystävättären sanoihin,
jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen
totta se ei ole totta.
En vaan haluisi muuttua ihan kyyniseksi.
Haluan luotettavan ihmissuhteen.
alkuun lähettelevät juuri niitä ihania viestejä, joita nainen haluaa ja odottaa, tietävät miten saa naisen iloiseksi ja onnelliseksi...
hyvä niin, että tuovat iloa elämään, ei siinä mitään.
mutta sitten jonkin ajan kuluttua alkavat ottamaan etäisyyttä, ensiksi varmistavat että nainen on "koukussa", sitten ottavatkin hieman etäisyyttä, mutta sen verran tietenkin pitää olla yhteyksissä että varmistaa "saannin".
miehet osaa olla...
voi kunpa joku joka on alkamassa kakkoseksi lukisi nämä ja pelastaisi itsensä ennenkun jää miehen koukkuun !!!!!!!!!!!!!!!!
ja toivon myös että pettäjä miehet lukisivat tämän sarjan, ehkä ymmärtäisivät MILTÄ KAKKOSISTA TUNTUU !!!!!!!!!!!!!!!!!
eihän näissä tilanteissa ole koskaan yhtä syyllistä, mutta asiat on AINA ratkaistavissa!!!!
tehkää ne isot päätökset ennenkun alatte mihinkään suhteeseen !!!!!!!!!!
mutta mikset sä voisi luvata yhtä hyvin, että mä saan tuon miehen omakseni, sillä sitähän mä oikeasti haluan. Miksi sen pitäisi olla joku toinen, kun mä en halua ketään muuta? Mun olisi helpompi hyväksyä ja roikkua hirressäni, jos joku lupaisi hänet minulle roikuttuani niin ja niin kauan.
Ei helv-- jos tämä itku auttaisi, se olisi jo auttanut.
Huomaamattani olenkin selvinnyt jo uuteen päivään.
mä osaan edelleenkin sanoa muille miehille, että kiitos mutta ei kiitos. Osaan jopa vedota siihen, että kun olet naimisissa, mene vaan vaimosi luokse.
Yritin ajatella mitä olisi jos alkaisikin ottaa muita miehiä tosissaan, syntyisikö jostakin nyt torjutusta jotain oikeaa, jos olisi avoimempi, jos olisi sydämeltään niin vapaa kuin sinkkuna onkin.
* tosiaan, en suosittele *
Voi kun voisin auttaa jotenkin, mutta kun olen itsekin vasta toipilas.
Minä heräsin siihen, että MIES ON VIALLINEN.
Mutta sinulla ei ole edes sitä lohtua.
Entäs jos saat miehen vasta myöhemmin? Vuosien kuluttua? Erohan tuosta loppujen lopuksi miehelle tulee, usko pois. Ja sitten törmäätte uudelleen ja rakkaus alkaa uudelleen ja silloin mies on vapaana.
Elämässä tapahtuu niin ihmeellisiä juttuja, että sitä joutuu hämmästelemään.
Mitäs jos tekisit niin, että keskittyisit nyt itseesi ja itsesi kehittämiseen sekä ulkoisesti että sisäisesti? Sitten kun tapaatte uudelleen vapaina, tuo mies saa sinusta aivan upean naisen...Vieläkin upeamman kuin nyt.
Itse ainakin ajattelin ensimmäisen tauon aikana, että tulevaisuus näyttää, miten tässä loppujen lopuksi käy. Omassa varsinaisessa lopussani kävi kuitenkin niin, että kaiken surun keskellä OLIN ONNELLINEN, ETTÄ OLIN PÄÄSSYT MIEHESTÄ EROON. Ja halusin hänestä eroon, koska olisin tullut hänen kanssaan loppujen lopuksi onnettomaksi, suorastaan hermoraunioksi, sillä kyllästyin juuri tuohon kusetukseen.
Toivon, että hän ei enää ota minuun yhteyttä, tai ainakin olen sitä pyytänyt moneen kertaan.
Siis lupasin sinulle, että voit myös saada miehen omaksesi, jos hänet todellakin haluat, mutta et vielä.
sitä ettei miehiin voi suhtautuu vakavasti?
Mun tilanne on että olen itse nyt jo vapaa
ja kun törmäsin mieheen joka kehu olevansa
eronnut myös siis vapaa,
eikö vois siis miehiin luottaa vaikka
vaikuttais ihan järkityypiltä?
Munko on sitten siirryttävä
johonkin luostariin tai ruvettava lespoksi kun vaan naiset on luotettavia!
Yhdyn teihin kanssasisaret painiessani aivan saman asian kanssa.. :(
Päätökset ovat omalta kohdalta tehty ja suhde on loppunut, mutta edelleen vaan itkettää ja väkisin on joka päivä jotain syötävä. Kamala ikävä, mutta ehkä näistä viesteistä saan vielä lohtua ja uskon päivään parempaan!
Niinpä, ainakin minulta on luotto mennyt ihan kokonaan. Minunkin suuri rakkauteni alkoi just siten, että miehellä ei ollut sormusta ja kun kysyin, että "tuleeko kotinsa eteisessä vastaan paistinpannu", vastasi, ettei tule.
Sitten mentiin miehen kotiin - ja heti ulko-oven avattuani näin eteisessä parin pieniä tossuja. Siitä tajusin miehen valehdelleen minulle kirkkain silmin. Sanoin sen hänelle, mutta hän vain nauroi, että minähän vain kysyin paistinpannusta. Ei tullut paistinpannu eteisessä vastaan, ei tosiaankaan tullut, vaan tulikin pikkutossut!
Hänen vaimonsa oli matkustanut lasten kanssa toiselle paikkakunnalle viikon lomalle - ja mies seikkaili kesäleskenä kaupungin humussa.
Olin jo tässä vaiheessa kuitenkin niin hullaantunut tähän mieheen, että ajattelin olevan ihan yks lysti, vaikka hänen kanssaan sen yön vietänkin. Niin meni se yö, mutta salaiset tapaamiset jatkuivat, ja vähitellen tunteeni häntä kohtaan on vaihtunut rakkaudeksi.
Vaikka tällä hetkellä joudunkin kärsimään ja ikävöimään tätä miestä, jossakin sydämeni sopukassa asuu ajatus siitä, että kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi voimakkaasti haluaa ja toivoo jotain, toive lopulta toteutuu. Vaan toteutuuko?
Miksi päästit ukkomiehen sänkyysi, sitä saa mitä tilaa, niin makaa kuin petaa!
Hae vaikka joku paperipussi ja
hengitä siihen.
Auttaa tollaseen paniikkihäiriöön .
Herkkien yksilöiden ei kannata lukea näin
rankkoja totuuksia.
siinä riehut ja haukut !
kyllä itse tiiän mitä olen mennyt tekemään ja mitä en, joten turhaa on tulla tuollaisia sanomaan!!! ei tunnu enää missään... (;
ihminen itse on itsensä kaikkein paras tuomitsija, joskus vain on ihan inhimillistäkin hakea hieman vertaistukea, koska sitä tuntuu tällä saralla jostain syystä löytyvän!!! /:
ja eiköhän ihmissuhteisiin AINA ole syyllisiä väh, kaksi ihmistä!!!! ???
LOPETTAKAA USKOTTOMUUDET !!!!!
irtiotto siitä miehestä on kyllä taas niin vaikeaa.
on taas niitä päiviä kun mikään ei ole onnistunut, ja olisi niin ihanaa jos olisi oma kulta joka antaisi sen halauksen täynnä voimaa ja tunnetta, jaksaisi paremmin seuraavaan päivään.
PETTÄJÄ MIEHET ...
hei oikeasti, älkää ottako toista naista jolle ette pysty lupaamaan muutakun seksiä, ja sitäkin silloin tällöin!!!
ei tällainen ole mukavaa, ajatella sinua pettäjä mies, joka kaikesta huolimatta olet tärkeä, mutta joka olet aina juuri silloin kun sinua eniten tarvitsee ... olet poissa, olet kotonasi, ja vaikka kuinka vakuuttelet että voit huonosti siellä...niin siellähän sinä vielä olet !!??!!
ja minä täällä, kaipaisin sinua lähelleni, ihan vain pitämään minusta kiinni vaikeana hetkenä!!
mutta sehän on kakkoselta liikaa pyydetty !!!
LOPETTAKAA USKOTTOMUUDET !!!!!!!!!
helvetti...tällainen on niin pahuksen kivuliasta!!!
....jokaiselle....
..lukea niitä satoja sähköposteja, joissa kerrotaan miten on täysin eri aaltopituudella vaimonsa kanssa, jokainen asia hänessä ärsyttää..
..lukea miten katuu ettei nuorempana osannut olla valikoivampi..
..lukea pohdintoja lähtemisestä ja vaimon reaktiosta..
..lausetta Rakastan Sinua..
... Hänen ajatuksia omista vanhemmistaan ja miten uskoo, että tulisin hyvin toimeen heidän kanssaan..
Eniten satuttaa miksi noita asioita täytyy sanoa ja hokea? Helpompaa olisi jos hän olisi "kylmempi".. Enkä oikein edes ymmärrä onko tuo kasvuympäristö enää lapsillekaan mieluisaa..
Tiedätkö, aiheutin aika sekasorron hänessä kertomalla kyllästymiselläni. Viestiä tuli ja tuli. Ihmettelen vain etteikö vaimo tosiaan tajunnut tai no olen ennenkin epäillyt, että tietää..
Saatanan miehet, jättäisivät edes rauhaan.. Miten sitä voi naisena olla niin tyhmä ja sokea, että menee ja rakastuu.
Mutta kyllä me selvitään, eikö vain? Nyt asenne kehiin ja ei enää koskaan yhtään varattua!!
on pakko vain jaksaa.
jos mies ei pysty tekemään päätöksiä, niin omahan se on tappionsa, ehkä hänkin jossain mielessä käy asiaa läpi ja mahdollisesti se tuntuukin jossain.
molemmissa on vikaa, meissä sekä pettäjä miehissä.
mutta toivoisin kyllä että nämä miehet jotka suunnittelevat tai haluavat toisen naisen harkitsisivat todella tarkkaan!! en tiedä miten helppoa tällaisten asioitten käsittely heille lopulta on, mutta tuntuu ja näyttää kovin helpolta !!
on muuten kumma, yksikään pettäjä mies ei ole kommentoinut tähän sarjaan!! ?????????????
...ehkä sekin kertoo jo jotain !! /:
Vaikeaa se on kun, kun sydän ei kuuntele mitä jäki sanoo=) Onneksi on ollut todella kiireinen alkuviikko niin ei ole ehtinyt miettiä liikoja. Tapasin yhden ystäväni, miespuolisen ja tilitin hänelle mihin loukkuun olin itseni saattanut. Blondin logiikka kun minulla luonnostaan niin ajattelin kysyä miesnäkökulmaa;)
Se oli sitä mieltä, että suurin osa miehistä on tunnepelkureita.Että eroa ei tule ellei vaimo sitä ota, koska mies ei halua käsitellä eikä käsittää aiheuttamaansa pahaa. Miehet kulkevat laput silmillä ja tulpat korvissa, koska jos he suostuvat ymmärtämään että kakkonen rakastaa aidosti niin he myös tietävät että tämä kärsii tosi rankasti. Sen vuoksi miehet tekevät myös tuota, että käyvät panemassa, eivät harrastamassa seksiä/rakastelemassa, se on miehen tapa kieltää tunteensa/pitää ne erillään. No, tämä mies on eronnut ja käynyt eroseminaarin, joten uskon, että siinä voi olla tottakin.
Mutta blondilogiikkani totesi kuitenkin lopuksi, että mä uskon, että toinen halusi tahallaan loukata minua ja siinä uskossa tulen pysymään, koska niin sen koin. Enää en loukattavaksi ala. Tällä hetkellä mietin tuota, kannattaako vaimolle kertoa? Voisin kertoakin, jotenkin sellainen olo että enää ei pelota mikään. Ja potut pottuina miehelle. Maistakoon samaa pahaa oloa mitä itse kylvi. Mikä on outoa, koska en ole ollut koskaan kostonhimoinen. Mutta eipä minua olekaan kukaan koskaan tieten tahtoen alistanut ja loukannut.
Ja tuo miesten kommentoimattomuus pisti minunkin silmään kun tän luin läpi. Pelkurit.
Mutta voimia teille kaikille, joilla on paha mieli.
että yksikään pettäjä mies ei ole kommentoinut kertoo kyllä aika paljon miesten suhtautumisesta tunteisiin ja tekosiinsa.
harmi, olisi ollut ihan kiva kuulla edes jotain kommenttia heiltä.
mutta sittenhän he joutuisivat jopa ajattelemaan asiaa ja tekosiaan oikein kunnolla!!
voihan se olla kova paikka jos vaikka syvältä sisältä löytyisikun hippunen tunnetta !!
(;
...no, ei tässä nyt auta kun yrittää jaksaa...
voimia sinulle .harvinaisen. !!!
ja muillekin!! (: