Äitini on aina ollut ylisuojeleva. Menee ihan sairauden puolelle että se jatkuu yhä vaikka olen 26v. Hän ajattelee aina pahinta. Asun yksin mutta soittaa joka päivä varmistaakseen olenko elossa. Kun olen kotona äitillä käymässä ja jos olen vaikka käymässä illalla ulkona ja en palaa ennen 10 hän on sydänkurkussa ja soittanut jo monta puhelua ja aina sota että mihin menen ja kenen kanssa ollut ja miksi niin myöhään tulen. Vaikka kello olisi vasta 10 illalla. Hän ajattelee myös aina pahinta ystävistäni ja pelkää että jokainen mies on väkivaltainen ja paha ja että en saa olla kenenkään kanssa. Hän ei ole itse kokenut väkivaltaa enkä minäkään ole. Kerran hän tokaisi että menee hautaan nopeasti jos otan miehen koska pelkää väkivaltaa kohdistuneen minuun ja pelkää kaikkien olevan pahoja. Tuntuu että hän on pikkuisen sairas kun ajattelee tällätavoin ja minua se ahdistaa ja tunnen olevani kuin vankilassa. Mitä teen? Jos löydän miehen vaikka minusta tulee nopeasti kuulemma murhaaja.
Ylisuojeleva äiti
Nasu26-
132595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hänelle siit et kaikki ihmiset eivät ole pahoja ja että elämää ei voi elää peläten?
Olen. Ei auta. Hän väittää että ymmärrän sitten kun on omia lapsia!!
Äitisi pitäisi kiiruimmin hankkia elämä, hänhän on ihan kiinni sinussa ja sairastumassa paranoiaan hyvää vauhtia, jos ei jotain muutosta tapahdu.
Useampi kuin uskotkaan elää vuosikymmeniä näin. Siihen tottuu, mutta se ahdistaa kyllä.
Ymmärrän kyllä että tuohon tavallaan tottuu.
Vaara ei silti häivy. Luen lehdistä en ehkä päivittäin mutta ainakin viikoittain kamalia asioita ja uutisia missä aikuinen lapsi tekee radikaaleja ratkaisuja tai aikuinen vanhempi niinikään liian kietoutuneiden suhteiden vuoksi.
En vain lehdistä lue; tutustun työkseni erimoisiin sairauskertomuksiin ja vastaaviin, ja niiden-kin perusteella olen oikeasti säikähtynyt ap:n tarinasta.
Ihanaa jos sinä voit sulkea silmät. Minä en.
Niin, jospa voisivat auttaa tai vie sinä hänet hoitoon. Ei ole normaalia tuollainen!
...mutta voisitko tehdä äitisi kanssa sopimuksen, että pidätte yhteyttä tiettynä kellonaikana päivässä ja muuten et suostu vastaamaan.Siinä menee tietysti hetki ennen kuin äitisi sopeutuu, mutta kannattaa kokeilla. Kun viimein pääsette yhteen puheluun päivässä voit vielä karsia harvempaan. Näin pääsisit enemmän hallitsemaan omaa elämääsi ja aikaasi.
Et pysty äitisi asenteelle mitään, mutta voit omalla tahollasi vetää rajat mihin suostut ja mihin et. Hänen on pakko, kuten muidenkin ihmisten tässä maailmassa, oppia elämään pelkojensa kanssa etkä sinä voi niitä hänen harteiltaan ottaa. Hänen pelkonsa on todellista ja aitoa hänelle itselleen, mutta hän ei saa kaataa niitä sinun vastuullesi. Jos sinulle jotakin sattuisi puhelujen määrä ei sitä missään nimessä tule estämään.
Yleensä noin pahasti pelkäävä ihminen ei järkipuheilla muutu ja vain teot auttavat.
Olen kanssasi samaa mieltä, aloittajan oma elämä ei pääse koskaan alkamaan ja häiriytyy pahasti, mikäli äiti-suhteeseen ei tule muutosta. Äiti ei todennäköisesti tule koskaan muuttumaan, mutta 26v elämän laatu voi hyvinki9n parantua nyt ja tulevaisuudessa kunhan äidille tehdään selkeät rajat, joita ei ylitetä millään syyllä. Kauhistuttaa jo ajatuskin mummosta joka säikyttelee ja dominoi tulevaa perhettä. Rajanveto voi olla esimerkiksi puhelinhiljaisuus pariksi viikoksi kerrallaan, sillä pitäähän 26v jo ajatella itsekkäästi omaa elämää ja ottaa etäisyys äidistä.
Itse olin melkein vastaavassa tilanteessa tuossa vuosi pari sitten, homma ratkesi sillä että lähdin yliopiston jälkeen toiselle paikkakunnalle töihin (yli 200km), enkä aina alkuun vastannut enää noihin joka päiväisiin "tarkastus" puheluihin. Kerran pari viikossa riittää ihan hyvin aikuisen ja hänen vanhempansa väliseen kommunikointiin.
Tuo soittelu johtui varmaan oman äitini kohdalla siitä ettei hänellä ollut sairaseläkkeelle päästyään oikein mitään kunnon tekemistä/ystäviä ja minä ainoana lapsena olin ainoa jolle hän saattoi soittaa. Homma korjaantui ajan myötä kun äiti löysi uusia harrastuksia ja niiden myötä uusia tuttuja.
omat lapset ovat useimmiten tärkeitä vanhemmille. onko äitisi ollut yksin sinun kanssa?
jos omistautuu ihan kokonaan lapsilleen niin on vaikeata sitten kun lapset muuttaa pois. kotiin jää vain tyhjyys.
ole kiitollinen siitä että sinua rakastetaan ja sinusta huolehii joku. joku päivä ei äitiäsi enää ole ja takulla kaipaat niitä soittoja.
äitiäsi. Teillä tuntuu olevan meneillään edelleen sellainen varhaislapsuuden symbioottinen suhde. Kuitenkin äitisi oli aikuinen ihminen jo ennen kuin sinä synnyit, ja osasi pitää huolen itsestään ja elämästään, myös tunne-elämästään. Jos tämä taito on häneltä unohtunut, niin hänen on syytä opetella se uudelleen. Ei ole teille kummallekaan terveellistä elää tuolla tavalla.
Lakkaat vastaamasta puheluihin joka päivä: hän ei opi ikinä luottamaan sinuun tai maailman normaaliuteen, jos hänelle ei tarjota tilaisuutta opetella sitä. Itselläni meni puoli vuotta lakata tuntemasta syyllisyyttä siitä, etten vastaa puhelimeen jokapäivä tai edes joka toinen päivä, sen jälkeen molemmat totuimme. Äidillä on välillä edelleen vähän vaikeaa, mutta jaksan sitä paremmin, koska en elä enää vankilassa vaan vastailen puheluihin ja näen äitiä silloin kun se tuntuu kivalta ajatukselta ja minulla on aikaa/sopiva tilanne.
Avioonkin menin ilman äidin siunausta, mutta totesin silloin, että itsepähän elämäni sotken jos sotken.
puhelimeesi kun hän soittaa, etkä vastaa muulloin. Koska äitisi ei osaa pistää itselleen mitään rajoja, sinun pitää ne laittaa. Kun olet käymässä hänen luonaan ja lähdet ulos, ilmoitat että et vastaa puhelimeen jos hän soittaa, etkä sitten myöskään vastaa. Älä tee tarkkaa selkoa minne olet menossa ja kenen kanssa. Tee hänelle selväksi että sinä vastaat itse omasta elämästäsi.
Ja jos äidilläsi on kännykkä, niin pistä sille joskus vaikka säännöttömästi tekstari tyyliin "hyvin pyyhkii, nähdään taas". Pääset helpommalla, kun ei tartte raportoida ääneen. Äitis juttuihin ei kannata mennä yhtään mukaan eikä lietsoa niitä. Onko äitis muutenkin ylivarovainen, tarkastelee koko ajan jotain tai lukitsee ovia sisältäpäin tms? Jos on, niin olepa tarkkana, ettei homma riistäydy käsistä.