Elikäs...Olen 32-vuotias nainen ja tapasin nykyisen mieheni 9 vuotta sitten ja siitä kehkeytyi pikku hiljaa syvä ystävyys. Tapailimme silloin tällöin muutaman vuoden ajan kunnes päädyimme seurustelemaan. Mieheni on minua 13 vuotta vanhempi mikä ei sinänsä ole ollut minulle ongelma... Enemmänkin miehen ystävät ja sukulaiset, he ovat reilusti omia vanhempianikin vanhempia. Eli yhteistä jutunjuurta ei juurikaan ole vaikkakin kaikki ovat olleet todella ystävällisiä minua kohtaan.
Suhteen alussa meillä ei ollut seksiä lainkaan... Kun seksi alkoi tulla ajankohtaiseksi huomasin että miehelläni on paha erektiohäiriö, mistä hän ei ollut suoraan minulle puhunut. Otin itse asian lukuisia kertoja puheeksi kunnes mieheni avautui ja kertoi että edellisen suhteen jälkeen(mistä oli siis jo aikaa 8 vuotta) ei ole seksi onnistunut. On kuulemma jäänyt päänsisään niin voimakas epäonnistumisen pelko. No lääkkeet ja hypnoosikin on tullut kokeiltua eikä mikään auta. Jotenkin ihmeen kaupalla olemme saaneet aikaiseksi kaksi pientä lasta(2&5v.)tätä on jatkunut niin kauan etten enää halua mieheni koskevan minuun sillä tavalla koska en kestä enää sitä pettymystä ettei seksi suju lainkaan. On helpompaa olla ilman. Asia on ajan myötä vaikuttanut voimakkaasti omaan itsetuntooni sekä masentanut minua kun en ole voinut asiasta oikein kelleekkään puhua. Paitsi nyt... Tapasin viisi viikkoa sitten ihanan miehen ja annoin itselleni luvan mennä hänen kanssaan sänkyyn, kun en edes muistanut kunnolla miltä onnistunut seksi tuntuu. Kaikki sujui hyvin... Liian hyvin ja huomasin olevani rakastunut hyvin voimakkaasti tähän mieheen ja tunne on käsittääkseni molemmin puolinen. Olemme tapailleet usein ja hänen kanssaan on todella hyvä olla sekä hänen kanssaan voin käydä antoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan väliltä mitä en ole koskaan voinut nykyisen mieheni kanssa tehdä. meillä on vaan arkea ja sen pyörittämistä eikä muusta osata edes puhua.Tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä kun lapset ja talo sekä ystävyys, emme juurikaan riitele, tuntuu ettei edes jaksa tai kiinnosta. Nyt eroajatukset ovat tulleet entistä voimakkaampina mieleen... Olen todella stressaantunut ja ajoittain voimakkaasti masentunut tästä tilanteesta enkä tiedä mitä ihmettä tehdä. En halua satuttaa nykyistä miestäni, rakastan häntä mutten ole koskaan tuntenut häntä kohtaan rakastumista tai intohimoa. Pitääkö minun lasteni vuoksi jatkaa nykyisessä suhteessa onnettomana vai voinko suoda itselleni uuden onnen kun sellainen on vastaan tullut...? En siis ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin voimakkaasti kuin nyt! Itsehän minun on osattava päätös tehdä, mutta mielelläni kuulisin miten on muilla käynyt vastaavissa tapauksissa.
Suhteen alussa meillä ei ollut seksiä lainkaan... Kun seksi alkoi tulla ajankohtaiseksi huomasin että miehelläni on paha erektiohäiriö, mistä hän ei ollut suoraan minulle puhunut. Otin itse asian lukuisia kertoja puheeksi kunnes mieheni avautui ja kertoi että edellisen suhteen jälkeen(mistä oli siis jo aikaa 8 vuotta) ei ole seksi onnistunut. On kuulemma jäänyt päänsisään niin voimakas epäonnistumisen pelko. No lääkkeet ja hypnoosikin on tullut kokeiltua eikä mikään auta. Jotenkin ihmeen kaupalla olemme saaneet aikaiseksi kaksi pientä lasta(2&5v.)tätä on jatkunut niin kauan etten enää halua mieheni koskevan minuun sillä tavalla koska en kestä enää sitä pettymystä ettei seksi suju lainkaan. On helpompaa olla ilman. Asia on ajan myötä vaikuttanut voimakkaasti omaan itsetuntooni sekä masentanut minua kun en ole voinut asiasta oikein kelleekkään puhua. Paitsi nyt... Tapasin viisi viikkoa sitten ihanan miehen ja annoin itselleni luvan mennä hänen kanssaan sänkyyn, kun en edes muistanut kunnolla miltä onnistunut seksi tuntuu. Kaikki sujui hyvin... Liian hyvin ja huomasin olevani rakastunut hyvin voimakkaasti tähän mieheen ja tunne on käsittääkseni molemmin puolinen. Olemme tapailleet usein ja hänen kanssaan on todella hyvä olla sekä hänen kanssaan voin käydä antoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan väliltä mitä en ole koskaan voinut nykyisen mieheni kanssa tehdä. meillä on vaan arkea ja sen pyörittämistä eikä muusta osata edes puhua.Tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä kun lapset ja talo sekä ystävyys, emme juurikaan riitele, tuntuu ettei edes jaksa tai kiinnosta. Nyt eroajatukset ovat tulleet entistä voimakkaampina mieleen... Olen todella stressaantunut ja ajoittain voimakkaasti masentunut tästä tilanteesta enkä tiedä mitä ihmettä tehdä. En halua satuttaa nykyistä miestäni, rakastan häntä mutten ole koskaan tuntenut häntä kohtaan rakastumista tai intohimoa. Pitääkö minun lasteni vuoksi jatkaa nykyisessä suhteessa onnettomana vai voinko suoda itselleni uuden onnen kun sellainen on vastaan tullut...? En siis ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin voimakkaasti kuin nyt! Itsehän minun on osattava päätös tehdä, mutta mielelläni kuulisin miten on muilla käynyt vastaavissa tapauksissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lapsia saatu aikaiseksi,jokaisella on omat moraalikäsitteet,en tiedä onko minulla vanhanaikaiset,mutta jos yhdessä ollaan niin silloin ollaan,olet jo nyt tehnyt väärin miestäsi kohtaan.jos olisit suoraselkäinen,niin kertoisit tilanteen ja antaisit miehesi tehdä omat johtopäätökset.minä jos olisin miehesi,niin lähtisin heti,sinä saisit vapauden,eikä minun tarvitsisi olla pettäjän kanssa.
ffgg. Ihmiselle on annettu kommunikointikyky. Pitää puhua siis oikeasti puhua!!!! Niin että
tietää toisenkin sen ymmärtävän. Ennenkuin lähdetään ja annetaan itselle lupa muuhun!
ymmärrä... Vaikka kuinka yrittäisi, miehet eivät todellakaan aina ymmärrä.
tuppaa olemaan niin, että jos eroajatukset ovat mielessä, ei ne sieltä kovin herkästi enää mihinkään lähde. Toisaalta on myös niin, että kaksoiselämään sopeutuu liian hyvin. Mitä paremmin sopeutuu, sitä vaikeammaksi ero lopulta tulee.
jo yhden valinnan, lähdit pettämään.
Vaikka tarkoituksesi ei ole satuttaa miestäsi niin kuitenkin, kun tarkemmin ajattelet, näin olet jo tehnyt. Mietihän vähän mitä itse tekisit jos miehesi olisi pettänyt sinua....
Miksi ihmeessä jäisit enää siihen kun kuitenkin koko ajan mietit ja haaveilet toisenlaisesta elämästä. Uhrautusitko? Miksi?
Ota itseäsi niskasta kiinni ja vastaa teoistasi. Lähde tai jää, aivan sama, pääasia että et jää siihen välille.
pettäjälutka
Meillä on vain tämä yksi elämä ja sekin on loppujen lopuksi kovin kovin lyhyt.
Teit väärin, että et eronnut ennen uuden suhteen alkamista, mutta se taitaa olla kovin yleistä tänä päivänä.
Pettämisestä alkaneilla suhteilla on tilastollisesti hyvin huonot onnistumisen edellytykset, mutta eihän sitä sellaisia halua miettiä.
Nykyinen miehesi on sinua kovin paljon vanhempi ja hänen voi kyllä olla todella vaikeaa löytää uutta suhdetta noilla maneereilla, mitä hänestä kerroit. Mutta mitä kauemmin pidättelet häntä, sitä huonommaksi ne todennäköisyydet muuttuvat hänen ikääntyessä entisestään.
Kehoittisin sinua lähtemään niin pian kuin voit. Vaikka tämä salasuhteesi ei onnistuisikaan, niin ei tuollaisessa liitossa tarvitse kenenkään elämäänsä tuhlata. Lapset ovat huono tekosyy jäämiselle. Hekin voivat taatusti paremmin, kun saavat olla onnellisen äidin kanssa.
nyt miehelle,ei pettäjälle koskaan
Ei ole lastenkaan edun mukaista jatkaa onnetonta avioliittoa, koska lapset vaistoavat vaikeudet.
Sinulla on oikeus saada rakkautta rakastumalla toiseen. Onnea.
Aika harva meistä onnistuu saamaan kaiken yhden ja ainoan ihmisen kanssa.Yksi tarjoaa taloudellista turvaa, toinen intohimoa, kolmas kumppanuutta, neljäs jotain muuta...Eri elämänvaiheetkin vaikuttavat siihen, mikä milloinkin tuntuu tärkeimmältä. Valinta on harvoin helppoa, vaikka olisi sillä hetkellä kovinkin varma tunteistaan.
Viestissäsi pisti silmään ilmaukset "pikku hiljaa", "ystävyys", "seksiä ei alkuaikana". Et taida rakastaa miestäsi, mutta varmaan olet kiintynyt häneen. Kuin hyvään ystävään, eikö ?
Ota kynä ja paperia ja listaa kummastakin miehestä heidän sinussa herättämänsä tunteet, mutta myös ihan käytännön asiat. Vanha mutta hyvä keino.
Voimakas intohimo on kokemus, jota ei unohda koskaan. Ennen suurten elämänmuutosten tekemistä kannattaa kuitenkin pohtia sitäkin, mitä jää jäljelle kun intohimo laantuu. Sen se väistämättä tekee ajan mittaan, enemmän tai vähemmän.
Oletteko muuten puhuneet erosta miehesi kanssa jo aiemmin ? Olet turhan nuori näivettymään seksittömässä liitossa ja voi olla, että jos jäät siihen lasten tähden, katkeroidut ennen pitkää.
Omaa onnettomuuttaan ja ahdistustaan on vaikea peitellä ja pahimmillaan lapset voivat luulla sen johtuvan heistä.
Siinä että alusta asti ollaan oltu kuin hyvät ystävät... Rakastamaan olen alkanut ajan myötä kun toista olen oppinut tuntemaan vai onko se sitten ainoastaan kiintymystä... Ainakin hyvin syvää sellaista. Hän on luotettava ja hyvä ystävä, mutta kaipaan myös kumppania rinnalleni. Tiedän että olen tehnyt väärin kun olen aloittanut uuden suhteen ennen kuin olen saanut nykyisen päätökseen, mutta kun omille tunteilleen ei mahda mitään...
voi tehä jotain,niitä voi pitkittää ja tukahduttaa ekax pitäis asiat järjestykseen ja käyttää sitä järkee ainakin sun tapauksessa...
takia avioidut puoli-impotentin kanssa,kun sen jo sillon tiesit ja sexi on sulle tärkeetä.olet ääliö eukko,arki se tulee kaikiin suhteisiin,lopeta pettäminen ja eroa,tuosta tilanteesta kärsii kaikki.Käy sääliksi sun miestäs ja lapsiis,sulle ei säälipisteitä tule.