Mietinpä tässä vaan, että missä vaiheessa olisi parasta kertoa miehelle, että en voi koskaan saada lapsia? Itselläni eräs sairaus estää lasten saannin ja olen itse oppinut asian kanssa elämään. Pitäisikö heti alkumetreillä olla rehellinen vai odottaa?
Kysymys???
nainen vaan
81015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos haluat jonkun tietyn miehen, niin sille ei ainakaan "kannata" kertoa, jos todella on niin. Jos siis haluat toimia varman päälle ja lisääntyminen omilla jälkeläisillä on miehelle tärkeää. Mies voi kyllä sitten myöhemmin todeta sinun tavallaan huijanneen häntä, jos lapsenhankinta on jo kättelyssä (harvemin) tullut esille ja olet antanut hänen ymmärtää muuta. Lapsia ei kumminkaan minusta tehdä vaan niitä saadaan. Ne ovat taivaan lahja. Eivät kaikki saa lapsia ja nekin, joiden ei pitänyt saada voivat joskus niitä saada.
Periaatteessa rehellisyys maan perii, mutta missä vaiheessa kerrot, onkin jo toinen juttu. Voihan lapsia myös adoptoida. Kiireinen mies voi kokea että on "haaskannut" aikaansa sinuun, jos omat biologiset lapset ovat hänelle tärkeitä.
Itse olen kertonut heti, kun aihe on tullut esiin. Ihan alkuun siis, ettei vain tulisi annettua vääräär käsitystä. No, yksin olenkin, kun kerron kaikki muutkin huonot uutiset heti.
Kerro heti vaan totuus julmasti. Julmasti miehelle ja itsellesi (?). Mies, jolle omat lapset ovat tärkeitä, lähtee heti tai melkein kiitämään ja toivoo, ettette olisi koskaan tavanneetkaan... Pahimmassa tapauksessa mies julistaa sen muille lajitovereilleen ja yksinäisyytesi on taattu vuosiksi eteenpäin, jos satut asumaan pienellä paikkakunnalla, isossa kaupungissa tilanne on kannaltasi hyvä, sillä ihmiset eivät tunne toisiaan.
Sen takia unohda tyypilliset miehet ja etsi itsellsesi mies, joka ei syystä tai toisesta pidä asiaa tärkeänä. Sellaisia miehiä tuskin on olemassakaan.
Sanoisin kyllä, että tosi vaikeaa sinun on löytää miestä, joka ei halua omia lapsia. Etsit neulaa heinäsuovasta. Kuulostaa pahalta, mutta varmimmin sellaisia miehiä löytää vaikkapa Diabetes -yhdistyksistä, sillä tauti tekee miehien sperman sellaiseksi, etteivät niiden naiset yleensä tule raskaaksi. Tai etsi ulkomaalainen, jolle on tärkeää saada suomalainen vaimo ja mahdollisimman pian. Jos miehen löytäminen on sinulle tärkeää, lienee tämä paras vaihtoehto, mutta hyvin riskaabeli, sillä parisuhteet ulkomaalaisten kanssa voivat osoittautua hyvin haastaviksi.
Voit tyytyä odottamiseenkin ja nauttia miehen seurasta, kunnes hän enemmän tai mieluummn sitten myöhemmn kääntää kelkkansa kohti hedelmällisiä naisia ja vetää sinut vessasta alas. Maailma on tosi kovaa - anteeksi vaan.
Avasin, et mut on tuomittu elää yksin. Voi VITTU! MIKS SAATANASSA ELÄMÄ VOI OLLA NÄIN PERSEESTÄ!
Muutaman täällä kirjoitetun viestin vuoksi ajattelet eläväsi yksin? No huhhuh. Kuule kyllä löytyy miehiä, jotka eivät lapsia halua. Ihan tasantarkkaan. Ja nettideittihän on oivallinen, voit kirjoittaa sinne, ettei lapset kuulu elämänsuunnitelmaasi ja ne miehet, joilla sama homma, ottavat yhteyttä. Älä nyt masennut hei noiden viestien takia... :D
Sinulle olisi hyvä vaihtoehto sellainen mies, jolla on jo lapset hankittu.
Eronneet miehet eivät yleensä halua lisää lapsia.
Löytyy niitä varsin nuoriakin, jos olet itse nuori.
No, yksin sinun ei tarvitse olla, koska ikäistäsi vanhemmat miehet ovat taatusti sinusta kiinnostuneita.
Voisi olla viisasta kertoa sille nykyiselle miesystävällesi totuus, koska myöhemmin asiat mutkistuvat.
terveisin vapaehtoisesti lapseton nainen
On jo pari pentua tullut tehtyä ja itseasiassa enempää en kaipaa. Olen juuri ajatellut että paras mahdollinen kumppani itselleni olisi nainen joka ei voi saada omia lapsia mutta joka kuitenkin pitää lapsista ja haluaisi välillä toteuttaa kasvattajanroolia.
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan jos kumppanini hiukan "omisi" lapsiani... Tosin en tiedä että onko juuri sinulla sitten sellaisia toiveita elämässä lainkaan mutta puhunkin oikeastaan ihannetapauksesta.
Eli ainakin minun kohdallani asian aikaisin kertominen herättäisi toiveen siitä että eräs ihannetila voisi sitten toteutua juuri kanssasi...
Ei tuota, kuten muutakaan sairaushistoriaa kannata heti aluksi nostaa pöydälle. Jos lasten hankinta tulee, muutenkin puheeksi, niin silloin pitäisi kertoa. Muuten suosittelisin odottamaan että suhde ainakin vakiintuu, jotta selviää että mies ylipäänsä on sinusta kiinnostunut. Vakiintuneessa suhteessa pitää molempien nimittäin ainakin kyetä järkevästi keskustelemaan, onko asia suhteen kynnyskysymys, vai voitaisiko lapsiasia hoitaa jollakin toisella tavalla. Onhan sekin hyvin vapauttava tieto, että ehkäisyä ei tarvitse harjoittaa lasten saamisen takia.