Äitini auttaa aina vain saadakseen itse jotain siitä. Sanoo aina että hänellä ei ole tekemistä....minusta se itsekästä jos 'auttaja' auttaa vain sen takia että siitä on hyöty vain hänelle. Aina mennään sitten hänen ehdoillaan, ja joudun hänelle luovuttamaan omat työni, yhteistyötäkään hän ei osaa tehdä, aina vain tekijänä hän itse. Hän tunkee apuaan aina halusit tai et, ja muistaa aina ylistää sen jälkeen itseään. Järkipuhe ei auta, onkohan mitään hoitoa tuollaiseen? Olen sanonut asiasta hänelle, hän ei ymmärrä miksi hänen ei annettaisi tehdä, koska hän haluaa tehdä. Äiti ei vaikuta kovin älykkäälle. Aina keskustelukin hänen kanssaan käsittelee vain kodin töitä ei milloinkaan mitään muuta. Tietääkö kukaan miten tuollaiselle yksinkertaiselle ihmiselle saa asian menemään perille niin, että hän sen itse ymmärtäisi? Olisiko jotain satukirjaa, jossa kyseistä asiaa käsiteltäisiin ja jonka voisi antaa hänelle luettavaksi ja joka voisi herättää ajatuksia? Epäilen sitäkin että hänellä on normaalia alhaisempi älykkyysosamäärä, joka pakottaa hänet vain tekemään jotain yksinkertaisia töitä koko ajan, ajattelua ei näytä ilmenevän. Koskaan hän ei ole neuvonut mitään, vaan haluaa tehdä aina itse.
Itsekästä?
äidin apu
9828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
normaalia alhaisempi älykkyysosamäärä, ja sen lisäksi TODELLA heikko itsetunto.
Mikset anna toisen tehdä? Anna kehua itseään päälle. Ei se ole sinulta pois. Eihän?
Koitas kasvaa omasta itsekkäästä ajattelumallistasi pois, ja ANTAA äitisi päteä, kun hänellä siihen tarvetta on. Tarkemmin kun asiaa ajattelet, huomaat ettei se aiheuta sinulle fyysistä kipua. Itsetuntosikin saattaa kohentua.
Koita hillitysti kehittää itseäsi muilta osin, jos kerran äitisi hoitelee hantti-hommia mielellään. Minä ainakin olisin kiitollinen, ja kehuisin päälle, -se on todella halpaa, tänäpäivänä.
Yksinkertaisesti en vain tajua, mitä valitat?
Et ressukka ymmärrä koko asiaa. Joten neuvo muita, kiitos.
Äänestäisin Sinua!
"Mikset anna toisen tehdä? Anna kehua itseään päälle. Ei se ole sinulta pois. Eihän?"
Jos toinen ihminen toimii kodissani kuin kotonaan on se todella kodin omistajalta pois. Annatko sinä oman kotisi toisen temmellyskentäksi? Jos näin teet, voin vain kehoittaa sinua kasvamaan aikuiseksi. Ihminen, jolla on vahva itsetunto tuntee oman arvonsa, eikä alistu siihen, että toinen ihminen polkee häntä jalkoihinsa ja valloittaa hänen kotinsa. Jos taas olet täysin toisen alistama, voit hyvin mielin sanoa, että "tänne vaan ja tee ihan mitä itse haluat, minunhan koti tämä vaan on".
Kysyjällä on selvästi tilanne, jossa hänen äidillään ei ole omaa elämää, vaan hän elää tyttärensä elämää ja haluaa hallita siinä. Vahvan itsetunnon omaava ottaa oman elämän hallintaansa, eikä anna enää äitinsä sitä hallita.
On sellainen sanonta, että esitä asiasi niin kuin uskot toisen haluavan sen sinulta kuulla eli voisiko äitisi tapauksessa toimia vastaavalla tavalla? Jos asian kääntää hänen edukseen hän voi sisäistää mistä on kyse ja saat sillä tavoin viestisi perille.
Muista myös, ettei sinun tarvitse suostua mihinkään. On olemassa sana ei, jonka voi pukea moneen muotoon mutta niin että toinen sen pikkuhiljaa oivaltaa.
Hän tietää kyllä mistä on kyse. Mutta tunkeutuu koko ajan siitäkin huolimatta, koska hän on mielestään hyödytön jos ei saa auttaa. Jos saan hänet tajuamaan asian yhdessä kohdassa hän painostaa enemmän muissa ja kasvattaa painetta niihin enemmän. Tulos näin on aina vakio, koskaan se ei ainakaan vähene. Lisäksi auttaminen kiertää vielä kehää, aina palataan myöhemmin niihin avun tarjouksiin jotka luulin jo hänen tajunneen ja lopettaneen. Ymmärrätkö? Lyhytnäköinen antaisi hänen vaan tehdä, mutta minä en. Koska hänellä on tarve olla hyödyllinen hän voisi olla sitä omissa asioissaan, ei minun. En anna tulla sitä kuvaa itsestäni etten kykene hoitamaan asioitani, siihen tuollainen väistämättä johtaa. Koska kyse on hänen tarpeestaan olla hyödyllinen, eikä minun tarpeestani tarvita apua. Pidän tärkeänä sitä etteivät muut puutu asioihini, ei äiti eikä isä, pärjään kyllä hyvin omillani. Minusta äiti tekemällä hyödytöntä muka hyödyllistä työtä saa itse näin määrätä oman hyödyllisyytensä, eikä se päde. Jos olet oikeasti hyödyllinen, sen sanovat sinulle muut, et sinä itse. Äiti tekee koko paljon hyödytöntä työtä tuossa ja minä arvosta sellaista että vaikka kuinka vähän apua mutta että sen täytyy sattua sitten kohdalleen. Tuo on sama kuin tarvitsisit lasin vettä, mutta sinulle tyrkytetään väkisin sitä 1000l ja vaihtoehtoja on kaksi: joko otat kaiken tai et saa sitä lasillistakaan. Avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Minulla on samanlainen äiti. Olen elänyt omassa kodissa 20-vuotta ja prosessi hänestä irroittautumiseen on ollut hidas ja tuskaisa, nyt välit ovat hyvin etäiset.
Tilanne on ollut juuri kuin sinulla, äiti on tehnyt kodissani asioita, jotka ovat hänen mielestään tärkeitä. Hän esim. kitki vattupensaiden juurilta rikkaruohoja, kun minulle olisi ollut enemmän hyötyä kukkien kastelusta (kitkeminen oli mielestäni täysin tarpeetonta). Tämän jälkeen hän oli niin väsynyt, jonka toi hyvin esille. En voinut kuin ihmetellä, miksi ihmeessä sitten teet sellaista työtä. Tämä vain yksi esimerkki.
Merkittävää on myös se, että hän muistaa kaikille kertoa, mitä hän on luonani tehnyt. Tapasin taannoin kaupungilla äitini vanhan ystävän. Hän kertoi tavanneensa äitini, joka oli kertonut kuinka hän tekee meillä taloustöitä ja hoitaa lapsia! Tuntuu kyllä inhottavalta, että ihmisillä on luulo, että äitini hoitaa talouteni. Tosiasia on, että kärsin todella paljon siitä, että hän huseeraa kodissani. Tämä on vallankäyttöä minua kohtaan. Minulla ei ole omaa aluetta, vaan hän hallitsee tyylillään myös minun kotiani.
No, kaikki tämä on nyt päättynyt, mutta valitettavasti se on ottanut henkisesti koville. Äitin on syyllistänyt minut kiittämättömäksi tyttäreksi, joka ei arvosta häntä. Ennemmin olen tämä hirviö tytär, kuin luovutan oman elämäni hänen valvontaansa ja hänen "pelikentäkseen"
Katso sivut www.narsistienuhrientuki.info. Sieltä keskustelusivut "narsistin lapsena". Voit kirjoittaa sinne oman tarinasi anonyyminä. Saat muilta palsta lukijoilta hyvää vertaistukea. Saman kokeneita on paljon, myös minä.
Aika monikin on narsistinen noilla perusteilla...
Tuo on oikea muotisana!